Oletko menettänyt seksihalusi tai lihonut psyykenlääkkeillä?

Kyllä.

Kyllä, samaan aikaan tosin söin kuin hevonen, mutta lääkkeet lihotti.

Seksihalut ovat menneet vuosien myötä. Lääkityksen sain nuorena. Terapeutti aina ihaili hoikkuuttani ja freesiyttäni (olin 17-v.), kun kerroin, että otan joka lauantai kunnon kännit. (Viikkoraha riitti omenaviinipulloon, askiin tupakkaa ja discon pääsymaksuun). "Sinä olet hoikka, vaikka juot joka viikko..."Jumppasin joka päivä 1-2 tuntia, lisäksi lähdin aamulenkille kello 6.30. Terapeutilla oli samanikäinen tytär, joka oli tarkka painostaan ja ei voinut juoda alkoholia juuri painon takia.

Seksihalut kyllä palautuvat, kun pääsee hommiin. Kynnys hommiinryhtymiselle on suuri.

Ei kumpaakaan. Lääkettä olen syönyt jo pitkään maksimiannoksella.N55

Lihoin mutta halut pysyi ennallaan. Lopetin viime elokuussa ja paino alkanut laskee aika huimasti. Nainen+20

Vierailija kirjoitti:

Seksihalut ovat menneet vuosien myötä. Lääkityksen sain nuorena. Terapeutti aina ihaili hoikkuuttani ja freesiyttäni (olin 17-v.), kun kerroin, että otan joka lauantai kunnon kännit. (Viikkoraha riitti omenaviinipulloon, askiin tupakkaa ja discon pääsymaksuun). "Sinä olet hoikka, vaikka juot joka viikko..."Jumppasin joka päivä 1-2 tuntia, lisäksi lähdin aamulenkille kello 6.30. Terapeutilla oli samanikäinen tytär, joka oli tarkka painostaan ja ei voinut juoda alkoholia juuri painon takia.

Hyvä että prioriteetit toki kunnossa! Laihuus on AINA pääasia, ja juominenkin hyvä harrastus! Mahtava juttu, että balanssi löytyi.

En ole lihonut, mutta en enää pitkäaikaisen masarilääkkeen ja muiden psyykenlääkkeiden käytön takia saa kunnolla orgasmia, en ole vuosiin nauttinut esim. suuseksistä koska tunto on niin heikko, ja on hankala kiihottua. Parisuhteessa olen mutta onneksi kumppanikaan ei ole kiinnostunut seksistä. Itseäni asia surettaa. Olen ajanut lääkkeitä alas, mutta palautumista ei ole tapahtunut.

Vierailija kirjoitti:

En ole lihonut, mutta en enää pitkäaikaisen masarilääkkeen ja muiden psyykenlääkkeiden käytön takia saa kunnolla orgasmia, en ole vuosiin nauttinut esim. suuseksistä koska tunto on niin heikko, ja on hankala kiihottua. Parisuhteessa olen mutta onneksi kumppanikaan ei ole kiinnostunut seksistä. Itseäni asia surettaa. Olen ajanut lääkkeitä alas, mutta palautumista ei ole tapahtunut.

Kauheaa lääkkeet ovat tuhonneet naisen sinussa, mikä enää olet.

Entä miehesi?, onko hänellä toinen vai miten hänen luonnolliset tarpeensa.

Olantsapiinilla painoa 10 kg. Hitaasti putoaa lopetuksen jälkeen mutta putoaa nyt kuitenkin.

Kyllä. Lihoin Olanzapinella yli 20kg ja kaikki seksihalut lähti minkä koin vapauttavana koska olen ns. alemman tason mies enkä saa naista.

Onneksi otin eron kun puoliso alkoi syödä masennuslääkkeitä.

Tapasin hänet kolmen vuoden jälkeen.

En voi sanoin kuvailla tuota elävää ruumista, joka oli ollut kaunis nainen.

Ei muistanut minua, ei muistanut miksi oli nuo lääkkeet aloittanut. Å

Vierailija kirjoitti:

Kyllä. Lihoin Olanzapinella yli 20kg ja kaikki seksihalut lähti minkä koin vapauttavana koska olen ns. alemman tason mies enkä saa naista.

Kummallinen valinta kun on vain yksi elämä.

Nuo "lääkkeet" eivät paranna masennusta, miksi niitä kukaan käyttää. Masennus ei johdu kemiallisesta epätasapainosta aivoissa. Lääkitys aiheuttaa nimenomaan sen epätasapainon. Stten ihmetellään kun ne on vaikea lopettaa.

Itsekin olen tämän joutunut kokea. Valitettavasti.

Mm. Robert Whitaker , amerikkalainen journalisti perehtynyt aiheeseen kattavasti ja hyviä luentoja siitä, miksi nuo lääkkeet ovat hyvin kyseenalaisia.

Tai Peter C. Gotzche .

Sitä kemiallista epätasapainoa ei ole ikinä edes todistettu, se on hypoteesi.

Masennus on sairaus, joka tulee hoitaa , mutta siihen on eri syitä eri ihmisillä suolistobakteeristosta ja elimistön tulehdustilasta traumakokemuksiin ja ylipäänsä opittuihin käytösmalleihin lapsuudessa.

Se ,että joku alkaa käyttää lääkettä, lihoo eikä pysty enää harrastaa seksiä , eikä välitä siitä, kertookin kaiken oleellisen.

Miettikää mitä nämä tekevät 16-v kehittyville aivoille, tai se, että teinipoika ei saa erektiota ensimmäisillä seksikerroillaan?

Lihoin kahdessa vuodessa 45 kilosta 70 kiloon, lääkkeet aiheuttavat jatkuvan ja pohjattoman nälän. Seksiä ei tee mieli juuri koskaan ja orgasmia en ole saanut yli vuoteen enkä usko että saan enää kiitos lääkkeiden. Ja olen siis ollut ilman lääkkeitä/kokeiltu montaa eri lääkettä mutta orgasmia en saa ja paino ei tipu.

En oikeastaan. Ssri:n aloituksen jälkeen tuli 2kg. Ruokahalu parani, oli alipainoa ja syömisongelmaa johon lääke auttoi, eli aloin taas syödä.

Myös Risperidonista tuli 1kg. Paransi ruokahalua.

Kuitenkaan mitään useiden kilojen lisäystä ei tullut. Raskauksista ja tupakoinnin lopettamisesta kyllä sitten tulikin. Nyt bmi22 sen entisen bmi17 sijaan ja ikää yli 40.

16 lisää: seksihalut ovat ennallaan eli hyvät

:)

Vierailija kirjoitti:

Nuo "lääkkeet" eivät paranna masennusta, miksi niitä kukaan käyttää. Masennus ei johdu kemiallisesta epätasapainosta aivoissa. Lääkitys aiheuttaa nimenomaan sen epätasapainon. Stten ihmetellään kun ne on vaikea lopettaa.

Itsekin olen tämän joutunut kokea. Valitettavasti.

Mm. Robert Whitaker , amerikkalainen journalisti perehtynyt aiheeseen kattavasti ja hyviä luentoja siitä, miksi nuo lääkkeet ovat hyvin kyseenalaisia.

Tai Peter C. Gotzche .

Sitä kemiallista epätasapainoa ei ole ikinä edes todistettu, se on hypoteesi.

Masennus on sairaus, joka tulee hoitaa , mutta siihen on eri syitä eri ihmisillä suolistobakteeristosta ja elimistön tulehdustilasta traumakokemuksiin ja ylipäänsä opittuihin käytösmalleihin lapsuudessa.

Se ,että joku alkaa käyttää lääkettä, lihoo eikä pysty enää harrastaa seksiä , eikä välitä siitä, kertookin kaiken oleellisen.

Miettikää mitä nämä tekevät 16-v kehittyville aivoille, tai se, että teinipoika ei saa erektiota ensimmäisillä seksikerroillaan?

Minulle lääkkeet aloitettiin teininä, enkä koskaan saanut hankkia kumppania tai harrastaa seksiä ilman että olisin koskenut näihin seksikykyjä tuhoaviin lääkkeisiin. Semmoinen elämä. Kehityin normaalisti seksuaalisella tasolla siihen asti, kunnes tuli nämä seksihaitat sitten. Eikä psykiatri edes aloittaessaan tällaisesta "pikkujutusta" viitsinyt mainita.

Vierailija kirjoitti:

Nuo "lääkkeet" eivät paranna masennusta, miksi niitä kukaan käyttää. Masennus ei johdu kemiallisesta epätasapainosta aivoissa. Lääkitys aiheuttaa nimenomaan sen epätasapainon. Stten ihmetellään kun ne on vaikea lopettaa.

Itsekin olen tämän joutunut kokea. Valitettavasti.

Mm. Robert Whitaker , amerikkalainen journalisti perehtynyt aiheeseen kattavasti ja hyviä luentoja siitä, miksi nuo lääkkeet ovat hyvin kyseenalaisia.

Tai Peter C. Gotzche .

Sitä kemiallista epätasapainoa ei ole ikinä edes todistettu, se on hypoteesi.

Masennus on sairaus, joka tulee hoitaa , mutta siihen on eri syitä eri ihmisillä suolistobakteeristosta ja elimistön tulehdustilasta traumakokemuksiin ja ylipäänsä opittuihin käytösmalleihin lapsuudessa.

Se ,että joku alkaa käyttää lääkettä, lihoo eikä pysty enää harrastaa seksiä , eikä välitä siitä, kertookin kaiken oleellisen.

Miettikää mitä nämä tekevät 16-v kehittyville aivoille, tai se, että teinipoika ei saa erektiota ensimmäisillä seksikerroillaan?

Ei tule mitään seksikertoja. Poikuus on minullakin vielä tallella vaikka olen jo 47v.

Tuo on jotenkin "jännä" mitä nuo tekee juuri orgasmille ja tunnolle. Siinä missä ennen orgasmi oli se mitä tavoitteli seksissä muun nautinnon lisäksi, koska se oli niin upeaa, niin nykyään orgasmi on vaimea pieni tuntemus, missä lähinnä tuntee vaimeita lihasnykäyksiä, mutta ei sitä nautinnon tunnetta. Kuin joku yhteys aivojen, kehon ja sukupuolielinten välillä olisi "poikki" ja se kokonaisvaltainen kokemus tuntuisi lähinnä lihasnykäyksinä ja kuin kaikki huiput olisi leikattu pois. Kun on käyttänyt lääkkeitä pitkään, niin keho ja mieli alkaa unohtaa, millaista on olla esim. kiihottunut tai nauttia seksistä. Alakerta tuntuu tunnottomalta ja turralta, ja herkkyys on poissa. Tuo ilmenee miehillä varmaan juuri niin ettei saa erektiota, ja naisilla niin että ei kostu.

Tuntuu turhalta harrastaa seksiä, koska se ei tunnu miltään. Halu on myös poissa. Tuntee surua, jos joku tulee lähelle koska on niin tunnoton olo ja pitäisi lähinnä esittää tuntevansa jotain. Mutta kyllä toinen huomaa, että ei kiihotu.