Mitä haittaa ihmiselle koituu jos hän on saanut masennusdiagnoosin?
Kommentit (46)
Ei ole haitannut. Onko se diagnoosi edes pysyvä? Moni ihminen kärsii elämänsä aikana masennuksesta.
Vakuutusten kanssa tulee ongelmia, jotkut työpaikat karsastavat jos diagnoosi selviää tulohaastattelussa (pelkäävät että alat saikuttaa), terveyskeskuksessa kiinnitetään diagnoosiin huomiota, jos valitat vaikka selkääsi (olettavat, että somatisoit), jne.
Kokeneen vinkit: hae vakuutukset ennen kuin haet lääkärinapua. Kun menet lääkäriin, mene yksityiselle. Salaa Kannassa diagnoosisi, käyntisi ja lääkkeesi. Ja pidä suusi kiinni kaikkien muiden, paitsi oman, yksityisen lääkärisi kanssa. Maksaa toki rahaa, mutta säästyt monilta ongelmilta ja saat apua.
Minulle ei ole ollut mitään haittaa. Sain diagnoosin ekan kerran vuonna 2001, on uusiutunut pariin kertaan.
Lapsen adoptoiminen ei välttämättä onnistu. Osa työpaikoista voi jäädä saamatta. Julkisessa terveydenhuollossa voi saada huonompaa tai ennakkoluuloista kohtelua. Avioeron tullen voi olla heikoilla huoltajuusasioissa. Osa vakuutuksista voi jäädä saamatta.
Voi olla paljon haittaa. Ennen vanhaan ongelman pystyi kiertämään hakemalla hoitonsa yksityiseltä, ja kieltämällä terveystietojen luovutus muualle. Ja se onnistuu nytkin muuten paitsi ei lääkehoidon osalta - lääkitystiedot menee aina yhteiseen rekisteriin ja ne on nähtävissä sieltä (esim. rekrytoinnin yhteydessä tehtävässä terveystarkastuksessa).
- Jos joskus haluaa adoptiolapsen, ei todennäköisesti onnistu
- Vakuutusten saanti vaikeaa, eikä tämä koske vain yksityisiä vakuutuksia koska monelle työnantajalla työterveyspalvelu hoidetaan vakuutusten kautta. Ja jos uudelle työntekijälle ei vakuutusta mt-ongelmahistorian takia saa, voi olla tiukassa palkata tällaista ihmistä.
- Voi haitata yleensäkin töihin pääsyä muutenkin erityisesti vaativaksi ja stressaaviksi tiedetyillä aloilla.
Eli kyllä se kannattaa vähän miettiä hyödyt ja haitat eikä sinisilmäisesti luulla että avun hakeminen on aina jees. On tilanteita joissa on pakko hakea apua ja silloin haetaan. Mutta kun olen nähnyt itse mitä miehelleni 15 vuotta vanha masennusdiagnoosi on tehnyt, kyllä itse yrittäisin pärjätä ilman apua jos mitenkään mahdollista.
"Julkisessa terveydenhuollossa voi saada huonompaa tai ennakkoluuloista kohtelua."
Joo tämä vielä. Kun mieheni menee valittamaan mitä tahansa vaivaa, aletaan kysellä masentuneisuudesta ja ahdistuneisuudesta. Epäillään aina, että oire johtuu näistä, vaikka tosiaan hänellä 1 masennusjakso 15 vuoden takaa eikä ole syönyt sen jälkeen lääkkeitäkään.
Ai niin ja leikkauksen jälkeen häneltä evättiin opiaateilla kivun hoito ja pistettiin pärjäämään Panadolilla ja Buranalla. Kun hän kysyi sairaalassa että miten ihmeessä hän pärjää kotona näillä kun kivut on aivan järjettömät, niin hänelle kerrottiin että kun hänellä on "bentsohistoria" niin väärinkäyttöriskin takia kotiin ei määrä opiaatteja (joo, hän söi muutaman kuukauden tarpeen mukaan rauhoittavia silloin masennusjakson aikana). Mies sai kuitenkin tarvitemansa kipulääkkeen yksityisen lääkäriaseman päivystyksestä.
- 6
Menetät kuten edellä kerrottu kaiken luotettavuuteen yhteiskunnassa, työpaikat, vakuutukset, huoltajuus jne.. jne..
Pahinta, jos alat syömään masennuslääkkeitä tai neuroleptejä ne vievät seksuaalisuutesi, sitten katoavat tunteet. Hyvin pian aivosi ovat vaurioituneet pysyvästi.
Vierailija kirjoitti:
Lapsen adoptoiminen ei välttämättä onnistu. Osa työpaikoista voi jäädä saamatta. Julkisessa terveydenhuollossa voi saada huonompaa tai ennakkoluuloista kohtelua. Avioeron tullen voi olla heikoilla huoltajuusasioissa. Osa vakuutuksista voi jäädä saamatta.
Jos joku alkaa työhaastattelussa selittämään masennuksestaan, se masennus ei ole syynä siihen ettei saanut työtä.
Vierailija kirjoitti:
Voi olla paljon haittaa. Ennen vanhaan ongelman pystyi kiertämään hakemalla hoitonsa yksityiseltä, ja kieltämällä terveystietojen luovutus muualle. Ja se onnistuu nytkin muuten paitsi ei lääkehoidon osalta - lääkitystiedot menee aina yhteiseen rekisteriin ja ne on nähtävissä sieltä (esim. rekrytoinnin yhteydessä tehtävässä terveystarkastuksessa).
- Jos joskus haluaa adoptiolapsen, ei todennäköisesti onnistu
- Vakuutusten saanti vaikeaa, eikä tämä koske vain yksityisiä vakuutuksia koska monelle työnantajalla työterveyspalvelu hoidetaan vakuutusten kautta. Ja jos uudelle työntekijälle ei vakuutusta mt-ongelmahistorian takia saa, voi olla tiukassa palkata tällaista ihmistä.
- Voi haitata yleensäkin töihin pääsyä muutenkin erityisesti vaativaksi ja stressaaviksi tiedetyillä aloilla.
Eli kyllä se kannattaa vähän miettiä hyödyt ja haitat eikä sinisilmäisesti luulla että avun hakeminen on aina jees. On tilanteita joissa on pakko hakea apua ja silloin haetaan. Mutta kun olen nähnyt itse mitä miehelleni 15 vuotta vanha masennusdiagnoosi on tehnyt, kyllä itse yrittäisin pärjätä ilman apua jos mitenkään mahdollista.
Lääkitys/reseptitiedotkin on salattavissa Kannassa. Ei pitäisi näkyä tulotarkastuksessakaan. En tosin tiedä onko esim PKV-lääkkeissä joku eri käytäntö, mielestäni ei.
Masennus ei ole kaikille pysyvä olotila. Toiset pääsevät siitä yli nopeastikin ja elämä jatkuu kuten ennenkin.
Masennus diagnoosi ei ole mikään synkkä ennuste mistään. Suomalaisista suuri osa syö tällä hetkellä masennuslääkkeitä ja heillä on terveystiedoissaan masennusjuttuja.
Masennus voi tulla avioerosta, työpaikan yllättävästä menetyksestä, lähiomaisen kuoleman takia. Taloudellisten vaikeuksian takia. Lähiomaisen esim. miehen tai lapsen vakavan sairauksen takia, työpaikka ongelmien takia jne, jne.
Jos masennusdiagnoosista olisi todella haittaa, mistä saataisiin masennuslääkkeitä syövien työssäkäyvien ihmisten tilalle, ammattitaitoiset ja osaavat työntekijät.
Masenuksesta voi parantua ja monet ovat parantuneetkin, jotkut vaan saattavat syödä lääkkeitä varmuuden vuoksi tai siksi että pelkäävät masennuksen uusiutuvan.
Vain harva masentunut syö jotain PKV-lääkkeitä, ne eivät auta masennukseen.
Masennuslääkket eivät ole PKV-lääkkeitä, niillä on aivan erilainen vaikutus ja hoitovaste.
Vierailija kirjoitti:
Masennus ei ole kaikille pysyvä olotila. Toiset pääsevät siitä yli nopeastikin ja elämä jatkuu kuten ennenkin.
Masennus diagnoosi ei ole mikään synkkä ennuste mistään. Suomalaisista suuri osa syö tällä hetkellä masennuslääkkeitä ja heillä on terveystiedoissaan masennusjuttuja.
Masennus voi tulla avioerosta, työpaikan yllättävästä menetyksestä, lähiomaisen kuoleman takia. Taloudellisten vaikeuksian takia. Lähiomaisen esim. miehen tai lapsen vakavan sairauksen takia, työpaikka ongelmien takia jne, jne.
Jos masennusdiagnoosista olisi todella haittaa, mistä saataisiin masennuslääkkeitä syövien työssäkäyvien ihmisten tilalle, ammattitaitoiset ja osaavat työntekijät.
Masenuksesta voi parantua ja monet ovat parantuneetkin, jotkut vaan saattavat syödä lääkkeitä varmuuden vuoksi tai siksi että pelkäävät masennuksen uusiutuvan.
Näinhän se teoriassa menee ja pitäisi mennä. Ikävä fakta kuitenkin on se, että yllä mainitut asiat ovat totista totta.
Vierailija kirjoitti:
Vakuutusten kanssa tulee ongelmia, jotkut työpaikat karsastavat jos diagnoosi selviää tulohaastattelussa (pelkäävät että alat saikuttaa), terveyskeskuksessa kiinnitetään diagnoosiin huomiota, jos valitat vaikka selkääsi (olettavat, että somatisoit), jne.
Kokeneen vinkit: hae vakuutukset ennen kuin haet lääkärinapua. Kun menet lääkäriin, mene yksityiselle. Salaa Kannassa diagnoosisi, käyntisi ja lääkkeesi. Ja pidä suusi kiinni kaikkien muiden, paitsi oman, yksityisen lääkärisi kanssa. Maksaa toki rahaa, mutta säästyt monilta ongelmilta ja saat apua.
Onko tuota harhaluuloisuuttasi yritetty koskaan hoitaa?
Ihminen on epänormaali, ellei ikinä masennu. Todennäköisesti psykopaatti.
Jos masennus ei ole ihan lievää, niin diagnoosista on luultavasti vähemmän haittaa kuin hoitamattomasta masennuksesta.
Lainaan ei saa lainatakuuta, vakuutusyhtiöstä ei saa henkivakuutusta, ja lääkärissä yritetään kaikki vaivat saada mahtumaan sen masennusdiagnoosin alle. Ja sehän onnistuu, niin monioireinen on masennus.
joka kerta kun käyt lääkärissä lääkäri aloittaa sanelusi sanomalla että sairastat masennusta. itse en tuon takia voi käydä enää sairaalassa/tk:ssa vaan joudun käymään yksityisellä sillä työskentelen siis sairaalassa ja joku tuttuni tulee kirjottamaan saneluni ja saa täten tietää masennuksestani. jos ja kun yksi juoruäm mä saa tietää tuosta, siitä tietää kohta koko sairaala. ei kiitos.
Hienosti täällä stigmoilla pelotellaan.
Vierailija kirjoitti:
Hienosti täällä stigmoilla pelotellaan.
Ei ole kyse stigmasta esimerkiksi vakuutusyhtiöiden kanssa. Ne katsovat masennuksen kuolemanvakavaksi sairaudeksi, koska monet tekee itse lopun elämästään siinä tilassa.
On ihan perhanan raskas taakka kantaa, vaikka se eläke onkin.
Ei, sain sillä työkyvyttömyyseläkkeen. Ei enää koskaan orjuutta.