Oletko sinä uskossa vai onko usko sinussa?
Kumminko se menee? Kumminko toivoisit sen olevan?
Kommentit (21)
Jeesus on suurin ja Hän on kaikkialla!
Mielenkiintoinen kysymys. Sanoisin, että molemmat. Minä olen uskossa ja usko on minussa, sillä Jumala on kaikkialla.
usko minussa. uskonnonharjoittaminen on harvemmin uskottavaa.
Usko on minussa.
Ja armo. Kun tuon armon oivalsin, se muutti paljon. Helpotti se, että Jumala hyväksyy minut just tämmöisenä.
Mikäpä elellessä. Yritän ottaa Jeesuksesta mallia ja olla kiva ja armollinen muille ihmisille.
usko ja toivo on jo mennyt, mutta yrjö on sentään pian tulossa.
Haluaisin että Usko olisi minussa ;) ;) en ole saanut vähään aikaan. Onko palstalla Usko nimistä miestä joka voisi avittaa hieman?
Olemme helvetissä.
Ei täältä kukaan taivaisiin mene, paitsi ruotsissa lähtee tangentin suuntaan jysähdyksen jälkeen.
Zink
Vierailija kirjoitti:
Jeesus on suurin ja Hän on kaikkialla!
Ja kun Jeesus on syvällä sinussa, hän tulee pian!
Kuka helvetti on Usko, ja mitä se sinulle kuuluu että olenko ottava vai antava osapuoli
Haluaisin Uskoa takaapäin. Namskista. 🙂
T. Nainen puutteessa
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Jeesus on suurin ja Hän on kaikkialla!
Ja kun Jeesus on syvällä sinussa, hän tulee pian!
O Cun Ye Inside
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Jeesus on suurin ja Hän on kaikkialla!
Ja kun Jeesus on syvällä sinussa, hän tulee pian!
O Cun Ye Inside
Sorry, tuli typo:
O Lord, O CuM Ye Inside
En ole ikinä ymmärtänyt näitä: Jumala hyväksyy meidät semmoisina kuin me olemme -juttuja.
Mikseivät uskikset sitten hyväksy ihmisiä.
Usko on synnyinlahjana saatua, joten se on minussa.
Kaveri sanoi yksi viikonloppu tulleensa Uskoon. Saisi pitää vain omana tietonaan.
Olin ennen uskossa, en ole enää. Usein sanotaan, että ihminen luopui uskosta. Oma kokemukseni oli, että usko luopui minusta.
Armo ja rakkaus eivät onneksi ole lähteneet minnekään. Ne ovat minussa jopa enemmän kuin uskossa ollessani.
Usko on minussa. Koska eihän siinä ole mitään, mitä itse olisin voinut omilla valinnoillani muka tehdä. Ei, kaikki on armoa. En ole tullut uskoon enkä omalla ratkaisullani ottanut Jeesusta elämääni. Hän tuli, rakasti, hyväksyi. Eikä minulla ole syytä maailmankaikkeuden suurinta rakkautta vastustaa.
Vierailija kirjoitti:
En ole ikinä ymmärtänyt näitä: Jumala hyväksyy meidät semmoisina kuin me olemme -juttuja.
Mikseivät uskikset sitten hyväksy ihmisiä.
Usko on synnyinlahjana saatua, joten se on minussa.
Tämä . Itse uskonnollisen lapsuuden eläneenä ja ns. kristillisen kasvatuksen saaneena muistan siitä lähinnä vain jatkuvan paheksunnan ja moraalipaniikin. Mikään "olet hyvä tuollaisena" ei kuulunut siihen maailman. Vieläkin uskon miettiminen tuo ihan fyysisen jännityksen kehoon.
Itse en ole ollut uskossa, muuta kuin joskus toisia miellyttääkseni.
Olen switch joten jos Usko haluaa olla sisälläni niin se sopii ja jos taas Usko haluaa että minä olen hänessä niin sekin sopii
Jos noista valita pitää niin jälkimmäinen on luontevampaa.