Miksi muita kunnioitetaan kun he ovat vihaisia

Täällä on joku kostofantasioija. Varmaan, joku narsisti joka on saanut nenälleen. Loppuikänsä vainoaa ja vehkeilee selän takana.

Niin on, pienikokoinen psykopaatti. Tai montakin.

Vierailija kirjoitti:

Minua kyllä kunnioitetaan, ja olen huomannut että yleensä muutenkin vaikka olen pienikokoinen naisihminen. Saan tilaa, päälleni ei puhuta, ja jos osoitan suuttumusta tai muuta niin se otetaan vakavasti. Tiedän kyllä ihmisiä joilla on tuo ongelma ettei heitä oikein kunnioiteta, mutta en ole koskaan oikein saanut selville mikä siinä on, että esim. minut otetaan vakavasti, mutta suunnilleen ikäistäni työkaveriani kohdellaan kuin häntä ei olisi olemassakaan, aleteaan puhua päälle kun hän vielä puhuu, jos hän kertoo epäkohdista tai tunteiden loukkaantumisista niin väännellään naamaa ja väitetäänn vastaan tms.

En ole oikein muuta keksinyt kuin että kai ne ihmiset jotenkin vaistoaa että se työkaverini on heikkoitsetuntoinen ja herkkä, siinä missä minä olen itsetunnoltani hyvin vahva, ja myös sitä luonnetta että jos minulle aletaan perseilemään niin takaisin kyllä pesee ihan takuulla. Olen pehmeä ja ystävällinen niin kauan kuin minulle ollaan asiallisia mutta en mene yksin itkemään jos minulle joku on mulk_kumainen vaan puolustaudun taatusti. 

Näin se menee. Kannattaa miettiä mikä tekee sen ettei tule kunnioitetuksi. Yleensä se syy löytyy itsestä ja sitä voi harjoittaa.

T. Itsekin ennen helppoärtyisä ja muiden polkema, nyt ipettelen olemaan jämäkkä itsevarmuudella

Halveksun suuresti huonosti käyttäytyviä ihmisiä. Jos joku vihastuu, niin en alennu riitelemään vaan tuhoan ihmisen muuten. Se on nautinnollista.

Vierailija kirjoitti:

Täällä on joku kostofantasioija. Varmaan, joku narsisti joka on saanut nenälleen. Loppuikänsä vainoaa ja vehkeilee selän takana.

Kannattaa miettiä sitä omaa käytöstään. Ne edessä hymyilevät ihmiset saattavat mennä ja kostaa tehokkaasti. Eli samalla kun itse kuvittelet voittaneesi, oletkin hävinnyt mutta olet liian tyhmä tietääksesi sitä.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Minua kyllä kunnioitetaan, ja olen huomannut että yleensä muutenkin vaikka olen pienikokoinen naisihminen. Saan tilaa, päälleni ei puhuta, ja jos osoitan suuttumusta tai muuta niin se otetaan vakavasti. Tiedän kyllä ihmisiä joilla on tuo ongelma ettei heitä oikein kunnioiteta, mutta en ole koskaan oikein saanut selville mikä siinä on, että esim. minut otetaan vakavasti, mutta suunnilleen ikäistäni työkaveriani kohdellaan kuin häntä ei olisi olemassakaan, aleteaan puhua päälle kun hän vielä puhuu, jos hän kertoo epäkohdista tai tunteiden loukkaantumisista niin väännellään naamaa ja väitetäänn vastaan tms.

En ole oikein muuta keksinyt kuin että kai ne ihmiset jotenkin vaistoaa että se työkaverini on heikkoitsetuntoinen ja herkkä, siinä missä minä olen itsetunnoltani hyvin vahva, ja myös sitä luonnetta että jos minulle aletaan perseilemään niin takaisin kyllä pesee ihan takuulla. Olen pehmeä ja ystävällinen niin kauan kuin minulle ollaan asiallisia mutta en mene yksin itkemään jos minulle joku on mulk_kumainen vaan puolustaudun taatusti. 

Tällaisia ihmisiä vihataan ja sabotoidaan selän takana. Et vain tajua sitä. Kuten sanottu, karma is a bitch. Eihän kukaan ala hullun kanssa tappelemaan, vaan hoitaa tilanteen muuten.

Ei se niin mene.

Etkö ole tavannut ihmistä, joka saa kunnioitusta. On itsevrma, ei provosoudu, saa asiansa houdettua? Eikö tämä ole tavoite meillä kaikilla? Ja tässä on jopa keino miten sen saat eli kehitä itseäsi. Syynä siihen, ettet saa kunnioitusta, on oma käytöksesi ja suhtautumisesi itseesi ja muihin.

Vrt aloitus

Eri

Vierailija kirjoitti:

Et vain ole tarpeeksi röyhkeä. 

Jos tulee pienikin röyhkeys esille niin ollaan heti iHítlereitä ja holoķaustin suunnittelijoita. Oikeudenmukaisuuttako?

Vierailija kirjoitti:

Halveksun suuresti huonosti käyttäytyviä ihmisiä. Jos joku vihastuu, niin en alennu riitelemään vaan tuhoan ihmisen muuten. Se on nautinnollista.

Sä ootkin sairas.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Minua kyllä kunnioitetaan, ja olen huomannut että yleensä muutenkin vaikka olen pienikokoinen naisihminen. Saan tilaa, päälleni ei puhuta, ja jos osoitan suuttumusta tai muuta niin se otetaan vakavasti. Tiedän kyllä ihmisiä joilla on tuo ongelma ettei heitä oikein kunnioiteta, mutta en ole koskaan oikein saanut selville mikä siinä on, että esim. minut otetaan vakavasti, mutta suunnilleen ikäistäni työkaveriani kohdellaan kuin häntä ei olisi olemassakaan, aleteaan puhua päälle kun hän vielä puhuu, jos hän kertoo epäkohdista tai tunteiden loukkaantumisista niin väännellään naamaa ja väitetäänn vastaan tms.

En ole oikein muuta keksinyt kuin että kai ne ihmiset jotenkin vaistoaa että se työkaverini on heikkoitsetuntoinen ja herkkä, siinä missä minä olen itsetunnoltani hyvin vahva, ja myös sitä luonnetta että jos minulle aletaan perseilemään niin takaisin kyllä pesee ihan takuulla. Olen pehmeä ja ystävällinen niin kauan kuin minulle ollaan asiallisia mutta en mene yksin itkemään jos minulle joku on mulk_kumainen vaan puolustaudun taatusti. 

Tällaisia ihmisiä vihataan ja sabotoidaan selän takana. Et vain tajua sitä. Kuten sanottu, karma is a bitch. Eihän kukaan ala hullun kanssa tappelemaan, vaan hoitaa tilanteen muuten.

Ei se niin mene.

Etkö ole tavannut ihmistä, joka saa kunnioitusta. On itsevrma, ei provosoudu, saa asiansa houdettua? Eikö tämä ole tavoite meillä kaikilla? Ja tässä on jopa keino miten sen saat eli kehitä itseäsi. Syynä siihen, ettet saa kunnioitusta, on oma käytöksesi ja suhtautumisesi itseesi ja muihin.

Vrt aloitus

Eri

Itse saan kunnioitusta. Mutta en vihastu. VIhastunut ihminen nimenomaan on provosoitunut, malttinsa menettänyt, tolaltaan, heikko. Ei sellaista kukaan kunnioita. 

En ole ap. Yritän vain neuvoa häntä sekä teitä muita, että se, mitä kuvittelette kunnioitukseksi on oikeasti halveksuntaa. Kylmäpäisyys ilmentää vahvuutta.

Niin kuan kun syyttää muita omista harmeistaan, ei kehity. Eli ei saa muutosta aikaan. Vain itseään voi muuttaa.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Halveksun suuresti huonosti käyttäytyviä ihmisiä. Jos joku vihastuu, niin en alennu riitelemään vaan tuhoan ihmisen muuten. Se on nautinnollista.

Sä ootkin sairas.

En toki. En vain siedä huonoa käytöstä muilta.

God damn! I got jalopeño out of freezer in my hand. Real good luck for real noble guy.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Minua kyllä kunnioitetaan, ja olen huomannut että yleensä muutenkin vaikka olen pienikokoinen naisihminen. Saan tilaa, päälleni ei puhuta, ja jos osoitan suuttumusta tai muuta niin se otetaan vakavasti. Tiedän kyllä ihmisiä joilla on tuo ongelma ettei heitä oikein kunnioiteta, mutta en ole koskaan oikein saanut selville mikä siinä on, että esim. minut otetaan vakavasti, mutta suunnilleen ikäistäni työkaveriani kohdellaan kuin häntä ei olisi olemassakaan, aleteaan puhua päälle kun hän vielä puhuu, jos hän kertoo epäkohdista tai tunteiden loukkaantumisista niin väännellään naamaa ja väitetäänn vastaan tms.

En ole oikein muuta keksinyt kuin että kai ne ihmiset jotenkin vaistoaa että se työkaverini on heikkoitsetuntoinen ja herkkä, siinä missä minä olen itsetunnoltani hyvin vahva, ja myös sitä luonnetta että jos minulle aletaan perseilemään niin takaisin kyllä pesee ihan takuulla. Olen pehmeä ja ystävällinen niin kauan kuin minulle ollaan asiallisia mutta en mene yksin itkemään jos minulle joku on mulk_kumainen vaan puolustaudun taatusti. 

Tällaisia ihmisiä vihataan ja sabotoidaan selän takana. Et vain tajua sitä. Kuten sanottu, karma is a bitch. Eihän kukaan ala hullun kanssa tappelemaan, vaan hoitaa tilanteen muuten.

Ei se niin mene.

Etkö ole tavannut ihmistä, joka saa kunnioitusta. On itsevrma, ei provosoudu, saa asiansa houdettua? Eikö tämä ole tavoite meillä kaikilla? Ja tässä on jopa keino miten sen saat eli kehitä itseäsi. Syynä siihen, ettet saa kunnioitusta, on oma käytöksesi ja suhtautumisesi itseesi ja muihin.

Vrt aloitus

Eri

Et edes ymmärrä, mistä puhutaan. Vihastunut ihminen ei saa kunnioitusta koska hän ei ole mitään tuosta mitä kuvasit. 

Mietipä niitä suurinta valtaa käyttäviä sekä pelottavimpia ihmisiä maailmassa. Kaikki kylmän rauhallisia. 

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Täällä on joku kostofantasioija. Varmaan, joku narsisti joka on saanut nenälleen. Loppuikänsä vainoaa ja vehkeilee selän takana.

Kannattaa miettiä sitä omaa käytöstään. Ne edessä hymyilevät ihmiset saattavat mennä ja kostaa tehokkaasti. Eli samalla kun itse kuvittelet voittaneesi, oletkin hävinnyt mutta olet liian tyhmä tietääksesi sitä.

En pelaa elämässä mitään pelejä kenenkään kanssa, joten en ole hävinnyt. Pelaile pelejäsi ihan vapaasti.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Minua kyllä kunnioitetaan, ja olen huomannut että yleensä muutenkin vaikka olen pienikokoinen naisihminen. Saan tilaa, päälleni ei puhuta, ja jos osoitan suuttumusta tai muuta niin se otetaan vakavasti. Tiedän kyllä ihmisiä joilla on tuo ongelma ettei heitä oikein kunnioiteta, mutta en ole koskaan oikein saanut selville mikä siinä on, että esim. minut otetaan vakavasti, mutta suunnilleen ikäistäni työkaveriani kohdellaan kuin häntä ei olisi olemassakaan, aleteaan puhua päälle kun hän vielä puhuu, jos hän kertoo epäkohdista tai tunteiden loukkaantumisista niin väännellään naamaa ja väitetäänn vastaan tms.

En ole oikein muuta keksinyt kuin että kai ne ihmiset jotenkin vaistoaa että se työkaverini on heikkoitsetuntoinen ja herkkä, siinä missä minä olen itsetunnoltani hyvin vahva, ja myös sitä luonnetta että jos minulle aletaan perseilemään niin takaisin kyllä pesee ihan takuulla. Olen pehmeä ja ystävällinen niin kauan kuin minulle ollaan asiallisia mutta en mene yksin itkemään jos minulle joku on mulk_kumainen vaan puolustaudun taatusti. 

Tällaisia ihmisiä vihataan ja sabotoidaan selän takana. Et vain tajua sitä. Kuten sanottu, karma is a bitch. Eihän kukaan ala hullun kanssa tappelemaan, vaan hoitaa tilanteen muuten.

Ei se niin mene.

Etkö ole tavannut ihmistä, joka saa kunnioitusta. On itsevrma, ei provosoudu, saa asiansa houdettua? Eikö tämä ole tavoite meillä kaikilla? Ja tässä on jopa keino miten sen saat eli kehitä itseäsi. Syynä siihen, ettet saa kunnioitusta, on oma käytöksesi ja suhtautumisesi itseesi ja muihin.

Vrt aloitus

Eri

Itse saan kunnioitusta. Mutta en vihastu. VIhastunut ihminen nimenomaan on provosoitunut, malttinsa menettänyt, tolaltaan, heikko. Ei sellaista kukaan kunnioita. 

En ole ap. Yritän vain neuvoa häntä sekä teitä muita, että se, mitä kuvittelette kunnioitukseksi on oikeasti halveksuntaa. Kylmäpäisyys ilmentää vahvuutta.

Juuri näin. Jämäkän ihmisen ei tarvitse suuttua. En tosin ymmärrä viimeistä kappaletta. Mikä ihmeen halveksunta vs kunnioitus. Tai muiden neuvominen?

Minä tarkoitin tasapainoista ihmistä, joka ilmaisee asiansa. Ei provosou. Ei provosoudu. Saa asiansa houdettua ulman suurtumista. Ei tule piljetuksi. Täkkaista ihmistä on helppi kunnioittaa. Ei häntä kukaan halveksi.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Minua kyllä kunnioitetaan, ja olen huomannut että yleensä muutenkin vaikka olen pienikokoinen naisihminen. Saan tilaa, päälleni ei puhuta, ja jos osoitan suuttumusta tai muuta niin se otetaan vakavasti. Tiedän kyllä ihmisiä joilla on tuo ongelma ettei heitä oikein kunnioiteta, mutta en ole koskaan oikein saanut selville mikä siinä on, että esim. minut otetaan vakavasti, mutta suunnilleen ikäistäni työkaveriani kohdellaan kuin häntä ei olisi olemassakaan, aleteaan puhua päälle kun hän vielä puhuu, jos hän kertoo epäkohdista tai tunteiden loukkaantumisista niin väännellään naamaa ja väitetäänn vastaan tms.

En ole oikein muuta keksinyt kuin että kai ne ihmiset jotenkin vaistoaa että se työkaverini on heikkoitsetuntoinen ja herkkä, siinä missä minä olen itsetunnoltani hyvin vahva, ja myös sitä luonnetta että jos minulle aletaan perseilemään niin takaisin kyllä pesee ihan takuulla. Olen pehmeä ja ystävällinen niin kauan kuin minulle ollaan asiallisia mutta en mene yksin itkemään jos minulle joku on mulk_kumainen vaan puolustaudun taatusti. 

Tällaisia ihmisiä vihataan ja sabotoidaan selän takana. Et vain tajua sitä. Kuten sanottu, karma is a bitch. Eihän kukaan ala hullun kanssa tappelemaan, vaan hoitaa tilanteen muuten.

Ei se niin mene.

Etkö ole tavannut ihmistä, joka saa kunnioitusta. On itsevrma, ei provosoudu, saa asiansa houdettua? Eikö tämä ole tavoite meillä kaikilla? Ja tässä on jopa keino miten sen saat eli kehitä itseäsi. Syynä siihen, ettet saa kunnioitusta, on oma käytöksesi ja suhtautumisesi itseesi ja muihin.

Vrt aloitus

Eri

Itse saan kunnioitusta. Mutta en vihastu. VIhastunut ihminen nimenomaan on provosoitunut, malttinsa menettänyt, tolaltaan, heikko. Ei sellaista kukaan kunnioita. 

En ole ap. Yritän vain neuvoa häntä sekä teitä muita, että se, mitä kuvittelette kunnioitukseksi on oikeasti halveksuntaa. Kylmäpäisyys ilmentää vahvuutta.

Juuri näin. Jämäkän ihmisen ei tarvitse suuttua. En tosin ymmärrä viimeistä kappaletta. Mikä ihmeen halveksunta vs kunnioitus. Tai muiden neuvominen?

Minä tarkoitin tasapainoista ihmistä, joka ilmaisee asiansa. Ei provosou. Ei provosoudu. Saa asiansa houdettua ulman suurtumista. Ei tule piljetuksi. Täkkaista ihmistä on helppi kunnioittaa. Ei häntä kukaan halveksi.

Mutta silloin kyse ei edes ole vihastumisesta mistä ap puhui.  Eli miten tämä liittyy mihinkään? 

Vihastuminen on malttinsa menettämistä, huonoa käytöstä. Tottakai sellaista halveksutaan. Se on toiselle ihmisille kiukuttelua, huutamista, epäasiallisuutta.

Miksi ihmeessä ap menet pyytelemään anteeksi? 

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Halveksun suuresti huonosti käyttäytyviä ihmisiä. Jos joku vihastuu, niin en alennu riitelemään vaan tuhoan ihmisen muuten. Se on nautinnollista.

Sä ootkin sairas.

En toki. En vain siedä huonoa käytöstä muilta.

Jos saat nautintoa ihmisen tuhoamisesta vain siksi ettet siedä huonoa käytöstä muilta, olet todellakin sairas ja sadistinen.

Vierailija kirjoitti:

Miksi ihmeessä ap menet pyytelemään anteeksi? 

Se voi ollakin virhe. Sivusta vaan.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Miksi ihmeessä ap menet pyytelemään anteeksi? 

Se voi ollakin virhe. Sivusta vaan.

Tottakai on. Muut tietävät, että kunhan suuttuu takaisin, niin ap alkaa pyytelemään anteeksi.