Suomalaiset opiskelijat ovat aivan kauheita turhasta ruikuttajia ja kaikesta valittavia!
Vaativat jo opiskeluaikana mm. työssäkäyvän elintasoa ja tulotasoa, mutta opiskelijan vapauksia. Ei kelpaa opiskelijoille mm. soluasunnot, vaan oma yksiö sen olla pitää, mielellään vieläpä saunalla, parvekkeella ja hyvältä asuinalueelta. Lisäksi oma auto tietenkin pitää olla ja ruikutetaan siitä, kun oppilaitoksien pihoilla ei välttämättä riitä parkkipaikkoja autoille! Tiedoksi vain, oppilaitokset eivät ole millään tavalla velvollisia järjestämään parkkitilaa opiskelijoille. Ruikuttavat myös siitä, kun on joillakin luennoilla "on otsaa" olla läsnäolopakko ja kun sen vuoksi ei pääse esim. matkustelemaan. Aha, eli koulussa ei siis edes kiinnostaisi käydä. Monella on muutenkin mielessä vain biletys, biletys ja biletys. Ja ah, ikuinen valituksen aihe on myös ryhmätyöt, kun ei välttämättä pääsekään tuttujen kavereiden kaa tekemään sitä työtä. Monet valittavat myös opintojen rankkuudesta, vaikka monet opiskelevat käytännössä 4-päiväistä viikkoa ja opiskelupäivän pituus on tyyliin klo 10-14 tai klo 12-16, ku "eihän sitä pitempää päivää jaksa, eikä varsinkaan herätä pimeänä ja kylmänä aamuna klo 8". Osa kehtaa myös valittaa rahasta, "ku se ei riitä mun luksusasuntoon, autoon, bilettämiseen ja matkusteluun". Oikeastiko kaikki nuo on heti saatava? Perkele on koko elämä aikaa ja jos kiinnostaa sitä rahaa saada ja parempaa elintasoa, niin opinnot nopeasti kasaan ja töihin, niin sillähän se järjestyy!
Uskallan väittää, että todellisuudessa suomalaisen opiskelijan asema on paras koko maailmassa, kun sitä verrataan muiden maiden opiskelijoihin. Täällä lainattomat opiskelijaetuudet ja tuet ovat suurimmat koko maailmassa. Ja opiskelutahti esim. suomalaisissa yliopistoissa ei todellakaan ole yhtään mitään verrattuna moniin muihin maihin. Maailmalla nimittäin on yleistä, että jos ei tahdissa pysy, niin lentää yliopistosta ulos. Ja jos asumistakin ajattelee, niin monessa muussa maassa ei opiskelijoille todellakaan ole mahdollista asua omassa asunnossa, vaan soluasunnot tai oppilaitosten asuntolat ovat käytännössä ainoa mahdollisuus asua.
Paitsi että suomalaiset opiskelijat saavat eniten koko maailmassa, he ovat varmasti myös kaikkein eniten ruikuttavia ja valittavia opiskelijoita koko maailmassa. Tai varmasti ainakin kaikkiin saamiinsa tukiin ja etuuksiin suhteutettuna.
Kommentit (47)
Aloittajalla ei nyt ihan taida olla lääkitys kohdallaan. On meinaan niin vainoharhaiseksi luokiteltavaa tekstiä.
Vierailija kirjoitti:
Asuin yhden vuoden solussa ja oli elämäni kamalinta aikaa. Olen introvertti ja kaipaan omaa rauhaa ja tilaa. Asuminen tuntemattoman kanssa oli hirveää kun ei pystynyt edes pieraista omassa huoneessa kun kämppis on seinän takana. Kämppikseni oli aamuvirkku ja meni nukkumaan aikaisin. Tämän vuoksi kielsi suihkussa käynnin ja iltapalan laittamisen klo 22 jälkeen. Sinä vuonna eristäydyin kokonaan huoneeseeni enkä saanut yhtään opintopistettä. Nyt asun pienen pienessä yksiössä, kaupungin vuokratalossa jossa iso osa on syrjäytyneitä ja alkoholin suurkuluttajia. Silti parempi kuin solu. Autoa en omista koska ei ole sellaiseen varaa eikä ole korttiakaan koska ei siihenkään ole koskaan ollut varaa.
Olisit toivottanut kämppiksen h**ttiin sääntöineen, solu on myös sinun kotisi eikä asuinkaveri voi kieltää peruselämiseen kuuluvia asioita. Kyllähän sekin kolisteli ja teki aamupalaa ja kävi suihkussa aamuisin, kun sinä olit oletettavasti yökyöpelinä vielä nukkumassa.
Aloittaja ruikuttaa enemmän kuin yksikään tuntemani suomalainen opiskelija.
Opiskelin jo 80-luvulla, mutta etpä mitään aikarajausta asettanut.
Soluasunnossa oli todella vaikea keskittyä opiskeluun, kun kämppiksiä kiinnosti musa, bilettäminen ja ystävien kanssa puhelimessä kihertely. Seinät eristivät ääntä suunnilleen yhtä hyvin kuin pahvi. Korvatulpat auttoivat jonkin verran, mutta eivät tuoneet sellaista hiljaisuutta kuin olisin tarvinnut.
Pakollisia luentoja minulla ei juuri ollut ja hyvä niin, mutta ei siksi että olisin päässyt matkustelemaan vaan siksi, että en opi luennoilla mitään. Ne muutama pakollinen luentokurssi menivät paljon huonommin kuin kurssit jotka sai suorittaa muilla tavoin. MIksi siis vaivautua tekemään jotakin itselle hyödytöntä?
Osa ihmisistä valittaa aina, riippumatta olosuhteista. Opiskelijoiden (tai työttömien, työssäkäyvien, lapsiperheiden, sinkkujen, eläkeläisten) oloja ei voida koskaan parantaa niin paljon että valitus loppuisi, koska uusia valittamisen aiheita tulee aina lisää. Suomalaisilla ei ole koskaan ollut yhtä hyvää elintasoa kuin nyt. Valitus on silti jatkuvaa.
Omina opiskeluaikoinani ei osunut kaveripiiriin tai samoille kursseille yhtäkään tuollaista luksuselämää kaipaavaa valittajaa. Autoja oli tosi harvalla, osa satsasi matkusteluun tms mutta pihisti sitten muusta. Omalla alallani oli jonkin verran läsnäolopakollisia kursseja ja ne sijoittuivat sillä tavalla epäsäännöllisesti pitkin vuotta, että se hankaloitti töissäkäyntiä aika paljon. Välillä sitten taas aika löysiäkin jaksoja, joihin ei saanut kovin paljoa kursseja ängettyä - meillä oli paljon esitietovaatimuksia kursseissa ja tietty järjestys jossa ne pitää suorittaa, joten tahdin nopeutus olisi ollut hankalaa. Mutta se täytyy sanoa, että en varmaan yhteenkään teoriakurssiin käyttänyt sellaista tuntimäärää kuin opintopisteiden mukaan sen suorittamiseen menisi. Luennot plus tenttiin luku ehkä puolet virallisesta tuntimäärästä, eikä edes rimaa hiponut.
Isoissa kaupungeissa soluissakin on kohtuu kovat vuokrat eikä opiskelija-asuntoja riitä kaikille. Painu aloittaja helvettiin, saatanan ruikuttaja