Meinaan paljastaa varatun miehen sivusuhteen vaimolle...

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Tuossa 2000-luvun alussa olin opiskelija ja baarissa pe tai la, lähellä valomerkkiä jo.

Juttelin vanhempien ihmisten kanssa. Tarjosivat juomaa, olivat täti-ihmisiä ja duunareita. Eli työväenluokkaa. Itse opiskelin silloin yliopistolla ja tykkäsin kuunnella elämänkoululaisten kokemuksia.

Kuulin ihan jäätävän tarinan miehestä jonka sivusuhde paljastui, kun rakastajatar soitti vaimolle. Miehellä oli lapsia.

Tapahtuma johti siihen että mies otti auton ja lapset ja loppu oli ihan kamalaa.

Kun kävelin kotiin räntäsateessa mukalakivillä, niin mietin ja känni aiheutti sen että itkin niiden kaikkien kohtaloa.

Olisiko tuo rakastajatar kertonut, jos olisi tiennyt miten hullu mies voi ollakaan?

Yksi järkyttävimpiä elämänkoululaisten tarinoita mitä olen kuullut eläessäni.

Aivan. Kuinkahan moni perhesurmakin on aiheutunut näistä ilmoituksista.

Aluksi riidellään ja sitten tehdään tyhmyyksiä. Älkää nyt ainakaan viikonloppusiin näitä ilmoitelko.

On alkoholin käyttöä ja lähtee käsistä.

Voiko ilmoittaja elää sitten tämän kanssa lopun elämää että osallistui tavallaan murhenäytelmään???

Ei ole ilmoittajan vika, on pettäjän vika. Eikä kaikki käytä alkoholia viikonloppuisin.

Kertoo varmasti ihmisestä paljon jos ei koe että olisi asiaan mitenkään osallinen...

Tietenkin tälläinen ihminen myös lähtee kiellettyyn suhteeseen. Sekin kertoo paljon ihmisestä.

Miksi maailmassa ei ajatella pidemmälle. Niin monet tarinat kertovat meille opetuksia ja ohjeita kuinka olisi hyvä elää. Mehän elämme täällä yhdessä ja sovussa.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Ohiksena kysylen, että miksi niin moni vastustaa kertomista. Varmasti kuitenkin suurin osa vaimoista haluaisi tietää silläkin uhalla, että sydän särkyy ja perhe hajoaa. Eihän kukaan halua elää valheessa. Onko kaikki puolustelijat itse pettäjiä vai mistä henkilökohtaisista kokemuksista on kyse?

Aina tuo "ovatko itse pettäjiä". Ei, en ole pettäjä, mutta en myöskään halua kuulla keneltäkään ja kaikkein viimeisimmäksi joltain nimettömänä pysyvältä juoruakalta, jos minua petetään. Nimettömästä viestistä ei tule muuta kuin paha mieli kaikille. Syyttömimmät, eli puoliso ja lapset, kärsivät eniten.

Eiköhän ne syyttömimmät eli puoliso ja lapset kärsi tässä tilanteessa joka tapauksessa.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Ohiksena kysylen, että miksi niin moni vastustaa kertomista. Varmasti kuitenkin suurin osa vaimoista haluaisi tietää silläkin uhalla, että sydän särkyy ja perhe hajoaa. Eihän kukaan halua elää valheessa. Onko kaikki puolustelijat itse pettäjiä vai mistä henkilökohtaisista kokemuksista on kyse?

Haluan että puolisoni itse kertoo. Haluan antaa hänelle mahdollisuuden olla rehellinen ja ansaita vielä mahdollisuus saada luottamus takaisin. Jos ulkopuolinen tulee härkkimään väliin, hän menettää mahdollisuutensa osoittaa oma-aloitteista katumusta. Lopullisesti.

Tämä on kyllä ihan hyvä perustelu. Totta kai eniten on kyse juuri tuosta pettävästä miehestä, kakkonen on vaimon kannalta vain mitätön sivuhenkilö. Voi kun ne miehet uskaltaisivatkin kertoa! Eivät naiset hyökkäilisi toisiaan vastaan tai katkeroituisi. Sillä tottahan se pettäminen kuitenkin jollain tavalla vaikuttaa, vaikkei miehellä olisikaan selkärankaa siitä kertoa.

Pettäminen yleensä kyllä paljastuu muutenkin jos se on vakavampaa ja vaikuttaa suhteeseen. Useimmilla herää epäilykset ja vaistot kun jokin muuttuu puolisossa tai tämän käytöksessä. Silloin on terveellisintä että pariskunta selvittää asian keskenään, olipa kyse omatuntovetoisesta tunnustamisesta tai epäilysten vahvistumisesta jollain narahtamisella. Se ulkopuolinen sotkee tilanteen ja asettaa lähtökohdat huonoiksi. Pettäjä voikin kokea tulleensa loukatuksi eikä ymmärrä asiaa puolison vinkkelistä samoin. Puoliso voi kokea sen paljastajan olevankin tosiasiallinen syyllinen ja kääntää vihan ja pettymyksen tämän suuntaan. Tai mitä muuta tahansa.

Voi toki spekuloida silläkin, kaatuuko puu jos kukaan ei sitä kuule. Eli onko parisuhteen kannalta sellainen pettäminen edes pettämistä, joka ei mitenkään vaikuta parisuhteessa ja josta ei koskaan saa tietää.

Ei pettäminen paljastu aina. Asia voi kaivertaa petetyn mieltä, mutta pettäjä ei suostu kertomaan. Näin pettäjä järjestää petetylle pienen helvetin: petetty vaistoaa kyllä, mutta saattaa syyttää omituisesta ilmapiiristä itseään, jos pettäjä ei tunnusta mitään. Eli nuo puu-vertaukset menevät tässä täysin metsään. Pettäjä on itsekäs, ja vielä itsekkäämpi, jos ei kerro.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Ohiksena kysylen, että miksi niin moni vastustaa kertomista. Varmasti kuitenkin suurin osa vaimoista haluaisi tietää silläkin uhalla, että sydän särkyy ja perhe hajoaa. Eihän kukaan halua elää valheessa. Onko kaikki puolustelijat itse pettäjiä vai mistä henkilökohtaisista kokemuksista on kyse?

Aina tuo "ovatko itse pettäjiä". Ei, en ole pettäjä, mutta en myöskään halua kuulla keneltäkään ja kaikkein viimeisimmäksi joltain nimettömänä pysyvältä juoruakalta, jos minua petetään. Nimettömästä viestistä ei tule muuta kuin paha mieli kaikille. Syyttömimmät, eli puoliso ja lapset, kärsivät eniten.

Eiköhän ne syyttömimmät eli puoliso ja lapset kärsi tässä tilanteessa joka tapauksessa.

Ei läheskään aina. Jos pettäjä pettää eikä se tule koskaan millään tavalla ilmi, ei ole myöskään kärsimystä. Niin se vain on, vaikka kuinka yrittäisit sitä muuksi muuttaa. JOS SE EI KOSKAAN TULE MILLÄÄN TAVALLA ILMI, niin siitä ei kärsi.

Vierailija kirjoitti:

Älä. Sinulla ei ole mitään voitettavaa tuossa, ainoastaan hävittävää - kävi miten kävi.

Ja ei, en itse petä puolisoani.

Joo, en itsekään ymmärrä, mitä voitettavaa tuossa paljastamisessa kenelläkään on.

Asioilla on puolensa. Se on totta, että mitä ei tiedä, se ei vahingoita, mutta itse haluaisin tietää jo ihan sen takia, että pysyisin kärryillä siitä, missä mennään. Esimerkiksi mahdollinen ero ei tulisi niin puun takaa. Se, miten itse suhtautuisin puolison pettämiseen on todellakin minun asiani, mutta haluaisin tietää.

Miehelläni on ollut tässä vuosien saatossa erinäisiä virityksiä, jotka on selvinneet mulle muulla tavoin kuin kohteen omalla raportilla, mutta paljon on varmaan niitäkin, mistä en tiedä mitään. Ihan vähällä kummalla en eroamaan lähtisi kuitenkaan.

Aina tuo "ovatko itse pettäjiä". Ei, en ole pettäjä, mutta en myöskään halua kuulla keneltäkään ja kaikkein viimeisimmäksi joltain nimettömänä pysyvältä juoruakalta, jos minua petetään. Nimettömästä viestistä ei tule muuta kuin paha mieli kaikille. Syyttömimmät, eli puoliso ja lapset, kärsivät eniten.

Miksi nimettömästä viestistä tulee paha mieli?

Vierailija kirjoitti:

Aina tuo "ovatko itse pettäjiä". Ei, en ole pettäjä, mutta en myöskään halua kuulla keneltäkään ja kaikkein viimeisimmäksi joltain nimettömänä pysyvältä juoruakalta, jos minua petetään. Nimettömästä viestistä ei tule muuta kuin paha mieli kaikille. Syyttömimmät, eli puoliso ja lapset, kärsivät eniten.

Miksi nimettömästä viestistä tulee paha mieli?

No ei sen tajuamiseen nyt kovin paljoa älyä ja mielikuvitusta tarvita.

Mieti itse: eräänä päivänä saat nätin parfymoidun käsin kirjoitetun kirjeen, jossa joku tuntematon kertoo harrastaneensa seksiä puolisosi kanssa hotelleissa, autoissa, hautuumaan kukkapenkeissä ja näköalahisseissä satoja kertoja. Puolisosi ei myönnä mitään. Et voi tietää, paljonko tarinasta on totta tai kuka sen lähetti. Alat epäillä kaikkia tuntemiasi omansukupuolisia henkilöitä ja stalkata heitä sekä puolisoasi. Koetat myös jäljittää muita kandidaatteja, selvittää puolisosi omia tuttavia jne. Et voi luottaa enää keneenkään, edes omiin ystäviisi, sillä juuri he saattavat olla se käärme ja valehdella kaiken. Susta tulee kohta lähes vainoharhainen, menetät yöunesi miettiessäsi mitä sejase sanoikaan silloin kaksi vuotta sitten, oliko se joku vihje. Sitten välillä mietit että koko paljastuskirje on jonkun katkeran exän tai vihamiehen ilkeä juoni suhteesi tai elämäsi sabotoimiseksi. Tai puolisosi. Parisuhteenne joka tapauksessa kärsii, kun et luota puolisoosi lainkaan. Samalla menetät myös ystäviä ja ehkä mielenterveytesi. 

Sellaisesta voi tulla paha mieli.

Miksi naiset on niin vaimolle kertomista vastaan? Eikö vaimolla ole oikeus tietää ettei tuhlaisi enempää aikaansa pettävään mieheen? Haluaisitteko itse olla asiasta pimennossa jos oma mies pettäisi?

Sellaisesta voi tulla paha mieli.

Valitettavasti en pysty samaistumaan näihin tunteisiin, vaikka mielikuvitusta paljon onkin.

Haluan tietää asioita, sama olenko mitä mieltä asiasta. 

Ihan yhtälailla vilkkaan mielikuvitukseni kanssa pystyn tyhjästäkin ryhtymään vainoharhaiseksi, ei se paljoa vaadi jos on taipumusta harhaisuuteen. 

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Aina tuo "ovatko itse pettäjiä". Ei, en ole pettäjä, mutta en myöskään halua kuulla keneltäkään ja kaikkein viimeisimmäksi joltain nimettömänä pysyvältä juoruakalta, jos minua petetään. Nimettömästä viestistä ei tule muuta kuin paha mieli kaikille. Syyttömimmät, eli puoliso ja lapset, kärsivät eniten.

Miksi nimettömästä viestistä tulee paha mieli?

No ei sen tajuamiseen nyt kovin paljoa älyä ja mielikuvitusta tarvita.

Mieti itse: eräänä päivänä saat nätin parfymoidun käsin kirjoitetun kirjeen, jossa joku tuntematon kertoo harrastaneensa seksiä puolisosi kanssa hotelleissa, autoissa, hautuumaan kukkapenkeissä ja näköalahisseissä satoja kertoja. Puolisosi ei myönnä mitään. Et voi tietää, paljonko tarinasta on totta tai kuka sen lähetti. Alat epäillä kaikkia tuntemiasi omansukupuolisia henkilöitä ja stalkata heitä sekä puolisoasi. Koetat myös jäljittää muita kandidaatteja, selvittää puolisosi omia tuttavia jne. Et voi luottaa enää keneenkään, edes omiin ystäviisi, sillä juuri he saattavat olla se käärme ja valehdella kaiken. Susta tulee kohta lähes vainoharhainen, menetät yöunesi miettiessäsi mitä sejase sanoikaan silloin kaksi vuotta sitten, oliko se joku vihje. Sitten välillä mietit että koko paljastuskirje on jonkun katkeran exän tai vihamiehen ilkeä juoni suhteesi tai elämäsi sabotoimiseksi. Tai puolisosi. Parisuhteenne joka tapauksessa kärsii, kun et luota puolisoosi lainkaan. Samalla menetät myös ystäviä ja ehkä mielenterveytesi. 

Sellaisesta voi tulla paha mieli.

Jos mies jo valmiiksi epäilyttää, vinkki voi helpottaa. Ja omasta mielikuvituksesta pystyy repimään pahempiakin ja mielenkiintoisempia skenaarioita jo ilman "parfymoiduin käsin kirjoitettuja kirjeitä" (kuka parfymoi käsiä?).

Vierailija kirjoitti:

Miksi naiset on niin vaimolle kertomista vastaan? Eikö vaimolla ole oikeus tietää ettei tuhlaisi enempää aikaansa pettävään mieheen? Haluaisitteko itse olla asiasta pimennossa jos oma mies pettäisi?

Haluaisin. Mitä ei tiedä, se ei voi loukata. Jos olen onnellinen puolisoni kanssa, miksi en haluaisi olla hänen kanssaan? Sinä päivänä, jos en enää ole onnellinen, ymmärrän ihan itse tehdä asialle jotain.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Aina tuo "ovatko itse pettäjiä". Ei, en ole pettäjä, mutta en myöskään halua kuulla keneltäkään ja kaikkein viimeisimmäksi joltain nimettömänä pysyvältä juoruakalta, jos minua petetään. Nimettömästä viestistä ei tule muuta kuin paha mieli kaikille. Syyttömimmät, eli puoliso ja lapset, kärsivät eniten.

Miksi nimettömästä viestistä tulee paha mieli?

No ei sen tajuamiseen nyt kovin paljoa älyä ja mielikuvitusta tarvita.

Mieti itse: eräänä päivänä saat nätin parfymoidun käsin kirjoitetun kirjeen, jossa joku tuntematon kertoo harrastaneensa seksiä puolisosi kanssa hotelleissa, autoissa, hautuumaan kukkapenkeissä ja näköalahisseissä satoja kertoja. Puolisosi ei myönnä mitään. Et voi tietää, paljonko tarinasta on totta tai kuka sen lähetti. Alat epäillä kaikkia tuntemiasi omansukupuolisia henkilöitä ja stalkata heitä sekä puolisoasi. Koetat myös jäljittää muita kandidaatteja, selvittää puolisosi omia tuttavia jne. Et voi luottaa enää keneenkään, edes omiin ystäviisi, sillä juuri he saattavat olla se käärme ja valehdella kaiken. Susta tulee kohta lähes vainoharhainen, menetät yöunesi miettiessäsi mitä sejase sanoikaan silloin kaksi vuotta sitten, oliko se joku vihje. Sitten välillä mietit että koko paljastuskirje on jonkun katkeran exän tai vihamiehen ilkeä juoni suhteesi tai elämäsi sabotoimiseksi. Tai puolisosi. Parisuhteenne joka tapauksessa kärsii, kun et luota puolisoosi lainkaan. Samalla menetät myös ystäviä ja ehkä mielenterveytesi. 

Sellaisesta voi tulla paha mieli.

Jos mies jo valmiiksi epäilyttää, vinkki voi helpottaa. Ja omasta mielikuvituksesta pystyy repimään pahempiakin ja mielenkiintoisempia skenaarioita jo ilman "parfymoiduin käsin kirjoitettuja kirjeitä" (kuka parfymoi käsiä?).

Jos kovasti epäilyttää, ei enää ole onnellinen. Silloin pitää ymmärtää erota ihan ilman nimettömiä kirjeitäkin.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Miksi naiset on niin vaimolle kertomista vastaan? Eikö vaimolla ole oikeus tietää ettei tuhlaisi enempää aikaansa pettävään mieheen? Haluaisitteko itse olla asiasta pimennossa jos oma mies pettäisi?

Haluaisin. Mitä ei tiedä, se ei voi loukata. Jos olen onnellinen puolisoni kanssa, miksi en haluaisi olla hänen kanssaan? Sinä päivänä, jos en enää ole onnellinen, ymmärrän ihan itse tehdä asialle jotain.

Mitä ajattelit tehdä sitten kun et tunne enään onnellisuuden tunnetta?

Eikö suhteessa kannattaisi nimenomaan olla avoin jos toivoo muutosta siihen eikä esim. pettää.

Eikö kukaan muka huomaa kun seurustelukumppani juksaa? 

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Miksi naiset on niin vaimolle kertomista vastaan? Eikö vaimolla ole oikeus tietää ettei tuhlaisi enempää aikaansa pettävään mieheen? Haluaisitteko itse olla asiasta pimennossa jos oma mies pettäisi?

Haluaisin. Mitä ei tiedä, se ei voi loukata. Jos olen onnellinen puolisoni kanssa, miksi en haluaisi olla hänen kanssaan? Sinä päivänä, jos en enää ole onnellinen, ymmärrän ihan itse tehdä asialle jotain.

Mitä ajattelit tehdä sitten kun et tunne enään onnellisuuden tunnetta?

Eikö suhteessa kannattaisi nimenomaan olla avoin jos toivoo muutosta siihen eikä esim. pettää.

Eikö kukaan muka huomaa kun seurustelukumppani juksaa? 

Kuka tässä nyt suunnitteli pettämistä? Silloin, kun ei olla onnellisia, yritetään muuttaa tilannetta. Olemme käyneet parisuhdeterapiassa, kun oli vaikea vaihe, ja lisäksi olemme käyneet parisuhdekurssin ja käytämme keskenämme netistä löytyviä parisuhdemateriaaleja siihen, että vuorovaikutus ja kommunikaatio suhteessamme sujuisi. Mutta jos joskus tullaan tilanteeseen, ettei kumpikaan enää edes halua yrittää tai yrityksistä huolimatta suhde ei toimi, niin silloin erotaan. Meillä ei ole lapsia, yhteistä omaisuutta, yhteistä velkaa tai mitään, minkä takia olisi pakko olla yhdessä.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Aina tuo "ovatko itse pettäjiä". Ei, en ole pettäjä, mutta en myöskään halua kuulla keneltäkään ja kaikkein viimeisimmäksi joltain nimettömänä pysyvältä juoruakalta, jos minua petetään. Nimettömästä viestistä ei tule muuta kuin paha mieli kaikille. Syyttömimmät, eli puoliso ja lapset, kärsivät eniten.

Miksi nimettömästä viestistä tulee paha mieli?

No ei sen tajuamiseen nyt kovin paljoa älyä ja mielikuvitusta tarvita.

Mieti itse: eräänä päivänä saat nätin parfymoidun käsin kirjoitetun kirjeen, jossa joku tuntematon kertoo harrastaneensa seksiä puolisosi kanssa hotelleissa, autoissa, hautuumaan kukkapenkeissä ja näköalahisseissä satoja kertoja. Puolisosi ei myönnä mitään. Et voi tietää, paljonko tarinasta on totta tai kuka sen lähetti. Alat epäillä kaikkia tuntemiasi omansukupuolisia henkilöitä ja stalkata heitä sekä puolisoasi. Koetat myös jäljittää muita kandidaatteja, selvittää puolisosi omia tuttavia jne. Et voi luottaa enää keneenkään, edes omiin ystäviisi, sillä juuri he saattavat olla se käärme ja valehdella kaiken. Susta tulee kohta lähes vainoharhainen, menetät yöunesi miettiessäsi mitä sejase sanoikaan silloin kaksi vuotta sitten, oliko se joku vihje. Sitten välillä mietit että koko paljastuskirje on jonkun katkeran exän tai vihamiehen ilkeä juoni suhteesi tai elämäsi sabotoimiseksi. Tai puolisosi. Parisuhteenne joka tapauksessa kärsii, kun et luota puolisoosi lainkaan. Samalla menetät myös ystäviä ja ehkä mielenterveytesi. 

Sellaisesta voi tulla paha mieli.

Jos mies jo valmiiksi epäilyttää, vinkki voi helpottaa. Ja omasta mielikuvituksesta pystyy repimään pahempiakin ja mielenkiintoisempia skenaarioita jo ilman "parfymoiduin käsin kirjoitettuja kirjeitä" (kuka parfymoi käsiä?).

Jos kovasti epäilyttää, ei enää ole onnellinen. Silloin pitää ymmärtää erota ihan ilman nimettömiä kirjeitäkin.

Kyllä kai pidempään suhteeseen mahtuu myös vastamäkeä, ei pelkkää onnellisuutta. Jos tulee ongelma, se yritetään selvittää ennen eroa. Pelkän epäilyksen perusteella on vaikeaa erota, varsinkin jos ero vaikuttaa muihinkin.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Aina tuo "ovatko itse pettäjiä". Ei, en ole pettäjä, mutta en myöskään halua kuulla keneltäkään ja kaikkein viimeisimmäksi joltain nimettömänä pysyvältä juoruakalta, jos minua petetään. Nimettömästä viestistä ei tule muuta kuin paha mieli kaikille. Syyttömimmät, eli puoliso ja lapset, kärsivät eniten.

Miksi nimettömästä viestistä tulee paha mieli?

No ei sen tajuamiseen nyt kovin paljoa älyä ja mielikuvitusta tarvita.

Mieti itse: eräänä päivänä saat nätin parfymoidun käsin kirjoitetun kirjeen, jossa joku tuntematon kertoo harrastaneensa seksiä puolisosi kanssa hotelleissa, autoissa, hautuumaan kukkapenkeissä ja näköalahisseissä satoja kertoja. Puolisosi ei myönnä mitään. Et voi tietää, paljonko tarinasta on totta tai kuka sen lähetti. Alat epäillä kaikkia tuntemiasi omansukupuolisia henkilöitä ja stalkata heitä sekä puolisoasi. Koetat myös jäljittää muita kandidaatteja, selvittää puolisosi omia tuttavia jne. Et voi luottaa enää keneenkään, edes omiin ystäviisi, sillä juuri he saattavat olla se käärme ja valehdella kaiken. Susta tulee kohta lähes vainoharhainen, menetät yöunesi miettiessäsi mitä sejase sanoikaan silloin kaksi vuotta sitten, oliko se joku vihje. Sitten välillä mietit että koko paljastuskirje on jonkun katkeran exän tai vihamiehen ilkeä juoni suhteesi tai elämäsi sabotoimiseksi. Tai puolisosi. Parisuhteenne joka tapauksessa kärsii, kun et luota puolisoosi lainkaan. Samalla menetät myös ystäviä ja ehkä mielenterveytesi. 

Sellaisesta voi tulla paha mieli.

Jos mies jo valmiiksi epäilyttää, vinkki voi helpottaa. Ja omasta mielikuvituksesta pystyy repimään pahempiakin ja mielenkiintoisempia skenaarioita jo ilman "parfymoiduin käsin kirjoitettuja kirjeitä" (kuka parfymoi käsiä?).

Lukutaito. Ymmärrystaito. Usein käsi kädessä, parfyymilla tai ilman.

Vierailija kirjoitti:

Sellaisesta voi tulla paha mieli.

Valitettavasti en pysty samaistumaan näihin tunteisiin, vaikka mielikuvitusta paljon onkin.

Haluan tietää asioita, sama olenko mitä mieltä asiasta. 

Ihan yhtälailla vilkkaan mielikuvitukseni kanssa pystyn tyhjästäkin ryhtymään vainoharhaiseksi, ei se paljoa vaadi jos on taipumusta harhaisuuteen. 

On aivan eri asia ryhtyä tyhjästä harhaiseksi kuin ilmiannosta kaikkia epäileväksi.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Miksi naiset on niin vaimolle kertomista vastaan? Eikö vaimolla ole oikeus tietää ettei tuhlaisi enempää aikaansa pettävään mieheen? Haluaisitteko itse olla asiasta pimennossa jos oma mies pettäisi?

Haluaisin. Mitä ei tiedä, se ei voi loukata. Jos olen onnellinen puolisoni kanssa, miksi en haluaisi olla hänen kanssaan? Sinä päivänä, jos en enää ole onnellinen, ymmärrän ihan itse tehdä asialle jotain.

Mitä ajattelit tehdä sitten kun et tunne enään onnellisuuden tunnetta?

Eikö suhteessa kannattaisi nimenomaan olla avoin jos toivoo muutosta siihen eikä esim. pettää.

Eikö kukaan muka huomaa kun seurustelukumppani juksaa? 

Kuka tässä nyt suunnitteli pettämistä? Silloin, kun ei olla onnellisia, yritetään muuttaa tilannetta. Olemme käyneet parisuhdeterapiassa, kun oli vaikea vaihe, ja lisäksi olemme käyneet parisuhdekurssin ja käytämme keskenämme netistä löytyviä parisuhdemateriaaleja siihen, että vuorovaikutus ja kommunikaatio suhteessamme sujuisi. Mutta jos joskus tullaan tilanteeseen, ettei kumpikaan enää edes halua yrittää tai yrityksistä huolimatta suhde ei toimi, niin silloin erotaan. Meillä ei ole lapsia, yhteistä omaisuutta, yhteistä velkaa tai mitään, minkä takia olisi pakko olla yhdessä.

Anteeksi en kirjoituksellani tarkoittanut sanoa, että te pettäisitte.

Monesti jos suhteessa menee huonosti sitä ottaa itseensä ja miettii rankallakin otteella omaa toimintaansa ja itseään. Silloin tieto toisen uskottomuudesta voisi osaltaan hälventää kaikkea epämääräistä. Ymmärtäisi tilannetta ja tuntemuksiaan paremmin.  

Ja mielestäni ei ole mitään syytä miksi olisi koskaan pakko olla yhdessä, olen kasvanut kulttuurissa. 

Vielä jäi mietityttämään tuo, että eikö kukaan näe valhetta? Ovatko niin tottuneita siihen?

Se vaimo voi tietää. Minä ainakin tiedän, että miehelläni on suhde toiseen varattuun mieheen. He molemmat ovat bi tai jotain sinne päin. En ole silti eroamassa. Rakastan miestäni ja tiedän hänen rakastavan minua.