Meinaan paljastaa varatun miehen sivusuhteen vaimolle...

Olen tehny paljon reissutöitä 15 vuoden ajan. Työkaverit ollu miehiä 90 prosenttisesti. Olisin jatkuvalla syötöllä saanu narauttaa pettäjiä, jos sille linjalle lähtisin. Mulle on ihan sama mitä miehet touhuaa. Kotona ovat varmaan ihan hyviä puolisoita ja perheen isiä. Mitäpä niitä kuvioita sotkemaan. Uskollisiakin miehiä on, mutta ne on todella harvassa. Ja en siis itse ole näiden miesten kanssa peuhannu, mutta näkeehän sen mitä tapahtuu.

Mies, joka ei kykene eroamaan ja hankkii sitä varten suhteen, että se vaimo sitten hoitaisi eropuolen, ei ole mikään mies vaan lapamato.

Sivusta seurasin joskus vastaavaa tilannetta. Työpaikkaromanssi ukkomiehen kanssa, mies ei ollut kiinnostunut jättämään vaimoaan. Tämä otti naisella niin koville, että järjesti kaverinsa soittamaan miehen vaimolle "tiedätkö että miehesi pettää sinua". Vaimo oli alkanut nauraa puhelimessa. Ehkä heillä oli sovitusti avoin suhde tai sitten vaimoa ei vain muuten hetkauttauttanut koko asia lainkaan. Loputulos oli odotettu; suhde päättyyi ja avioliitto jatkui.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Mitä hyödyt tästä? Eikö ukkomies haluakaan erota takiasi? Surullista. 😭

Oisko sinusta mukavaa jos miehesi pettäisi?

Ei tietenkään olisi, mutta ampuisin viestintuojan. Kuvainnollisesti, koska en omista asetta. Tekisin joka tapauksessa hänen elämästään helvettiä ja nolaisin hänet somessa pahan kerran.

eri

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Poliisina olen nähnyt monta tapaa jolla ap voi kärsiä kirjeestään, osa tavoista on henkisiä, osa taloudellisia ja osa fyysisiä. Yleensä lopputulos on sekoitus näistä.

Ap sanoi, ettei ole hävittävää. Ehkä hän on varaton ja valmiiksi henkisesti risa, mutta henki ja terveys nyt viime kädessä aina on jokaisella menetettävää.

Onko ap tosiaan valmis ottamaan riskin siitä, että petetty puoliso ei ole mielenterveysongelmainen väkivaltaan taipuvainen vieteriakka laatikossa joka vain odottaa että joku hipaisisi salpaa, niin että saa pompahtaa ulos koko voimallaan? Että petoksen paljastuminen ei laukaise psykoosia jossa pettäjäkakkonen on itse asiassa suurin uhka hänelle ja parisuhteelleen, ja on eliminoitava keinolla millä hyvänsä? Tai se jo mainittu riidan eskaloituminen jopa laajennettuun its ariin tms. perheväkivaltaan.

Todellakin kannattaa miettiä mahdollisia seurauksia. Itselle ja muille. Koston hakeminen johtaa lähes aina koston kierteeseen jos sattuu löytämään kaltaisensa vastapuolen. Se, mitä antaa muille, palaa bumerangina usein omaan niskaan karman lailla. Tahallinen toisten elämän sotkeminen voi pilata omankin. Ap väitti ettei ole hävittävää, mutta tosiasiassa hänellä ei ole mitään voitettavaa, hävittävää sen sijaan paljonkin.

En hahmota logiikkaa. Olen samaa mieltä, ettei toisten elämää pidä sotkea tahallisesti. Mutta senhän ap on jo tehnyt. Kertominen on ensimmäinen tapa selvittää sotkua. Ei pidä itkeä, kun vahinko on jo housuissa.

Ei se mitään selvitä vaan pahentaa. Jos housut on kusiset, pitää vaihtaa puhtaat ja pestä itsensä. Ei vielä vääntää torttuja lisäksi omiin sekä toisten pöksyihin.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Poliisina olen nähnyt monta tapaa jolla ap voi kärsiä kirjeestään, osa tavoista on henkisiä, osa taloudellisia ja osa fyysisiä. Yleensä lopputulos on sekoitus näistä.

Ap sanoi, ettei ole hävittävää. Ehkä hän on varaton ja valmiiksi henkisesti risa, mutta henki ja terveys nyt viime kädessä aina on jokaisella menetettävää.

Onko ap tosiaan valmis ottamaan riskin siitä, että petetty puoliso ei ole mielenterveysongelmainen väkivaltaan taipuvainen vieteriakka laatikossa joka vain odottaa että joku hipaisisi salpaa, niin että saa pompahtaa ulos koko voimallaan? Että petoksen paljastuminen ei laukaise psykoosia jossa pettäjäkakkonen on itse asiassa suurin uhka hänelle ja parisuhteelleen, ja on eliminoitava keinolla millä hyvänsä? Tai se jo mainittu riidan eskaloituminen jopa laajennettuun its ariin tms. perheväkivaltaan.

Todellakin kannattaa miettiä mahdollisia seurauksia. Itselle ja muille. Koston hakeminen johtaa lähes aina koston kierteeseen jos sattuu löytämään kaltaisensa vastapuolen. Se, mitä antaa muille, palaa bumerangina usein omaan niskaan karman lailla. Tahallinen toisten elämän sotkeminen voi pilata omankin. Ap väitti ettei ole hävittävää, mutta tosiasiassa hänellä ei ole mitään voitettavaa, hävittävää sen sijaan paljonkin.

En hahmota logiikkaa. Olen samaa mieltä, ettei toisten elämää pidä sotkea tahallisesti. Mutta senhän ap on jo tehnyt. Kertominen on ensimmäinen tapa selvittää sotkua. Ei pidä itkeä, kun vahinko on jo housuissa.

Ei se mitään selvitä vaan pahentaa. Jos housut on kusiset, pitää vaihtaa puhtaat ja pestä itsensä. Ei vielä vääntää torttuja lisäksi omiin sekä toisten pöksyihin.

Surullista. Jos omantunnon pesee tarpeeksi monta kertaa, ei sitä enää ole. Sun kaltaisten kanssa on turha väitellä. Kohta vetoat siihen, että elämä ei ole mustavalkoista ja että pettämistä ei voi ymmärtää ennen kuin on itse kokenut. No olen kokenut, ja entistä enemmän olen tätä mieltä.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Poliisina olen nähnyt monta tapaa jolla ap voi kärsiä kirjeestään, osa tavoista on henkisiä, osa taloudellisia ja osa fyysisiä. Yleensä lopputulos on sekoitus näistä.

Ap sanoi, ettei ole hävittävää. Ehkä hän on varaton ja valmiiksi henkisesti risa, mutta henki ja terveys nyt viime kädessä aina on jokaisella menetettävää.

Onko ap tosiaan valmis ottamaan riskin siitä, että petetty puoliso ei ole mielenterveysongelmainen väkivaltaan taipuvainen vieteriakka laatikossa joka vain odottaa että joku hipaisisi salpaa, niin että saa pompahtaa ulos koko voimallaan? Että petoksen paljastuminen ei laukaise psykoosia jossa pettäjäkakkonen on itse asiassa suurin uhka hänelle ja parisuhteelleen, ja on eliminoitava keinolla millä hyvänsä? Tai se jo mainittu riidan eskaloituminen jopa laajennettuun its ariin tms. perheväkivaltaan.

Todellakin kannattaa miettiä mahdollisia seurauksia. Itselle ja muille. Koston hakeminen johtaa lähes aina koston kierteeseen jos sattuu löytämään kaltaisensa vastapuolen. Se, mitä antaa muille, palaa bumerangina usein omaan niskaan karman lailla. Tahallinen toisten elämän sotkeminen voi pilata omankin. Ap väitti ettei ole hävittävää, mutta tosiasiassa hänellä ei ole mitään voitettavaa, hävittävää sen sijaan paljonkin.

En hahmota logiikkaa. Olen samaa mieltä, ettei toisten elämää pidä sotkea tahallisesti. Mutta senhän ap on jo tehnyt. Kertominen on ensimmäinen tapa selvittää sotkua. Ei pidä itkeä, kun vahinko on jo housuissa.

Ei se mitään selvitä vaan pahentaa. Jos housut on kusiset, pitää vaihtaa puhtaat ja pestä itsensä. Ei vielä vääntää torttuja lisäksi omiin sekä toisten pöksyihin.

Surullista. Jos omantunnon pesee tarpeeksi monta kertaa, ei sitä enää ole. Sun kaltaisten kanssa on turha väitellä. Kohta vetoat siihen, että elämä ei ole mustavalkoista ja että pettämistä ei voi ymmärtää ennen kuin on itse kokenut. No olen kokenut, ja entistä enemmän olen tätä mieltä.

Kiva, että luokittelet minut ihmisenä johonkin omatuntovammaisten kategoriaan vain koska olet eri mieltä. Elämä ei tosiaan ole mustavalkoista. Se ei ole edes mielipidekysymys vaan totuus.

Mitä omatuntoon tulee, niin kyllä varattuun sekaantuneella olisi hyvä sellainen olla, mutta sitä pitäisi osata käyttää jo ennen suhmurointiin ryhtymistä. Omatuntoaan ei voi tosiaan pestä puhtaaksi sillä, että kostaa miehelle ja kenties tuhoaa petetyn naisen parisuhteen tai jotain vielä pahempaa.

Kerro vaimolle. Itse ainakin haluaisin tietää näin vaimon asemassa, mikäli mieheni olisi petollinen. Mieluummin elän vaikka koko loppuelämäni yksin kuin pettävän miehen rinnalla. Vaikka olisimme kuinka onnellisia yhdessä, olisi tuollainen valheellinen onni sama kuin söisi suklaalla kuorrutettua paskaa.

Vierailija kirjoitti:

Kerro vaimolle. Itse ainakin haluaisin tietää näin vaimon asemassa, mikäli mieheni olisi petollinen. Mieluummin elän vaikka koko loppuelämäni yksin kuin pettävän miehen rinnalla. Vaikka olisimme kuinka onnellisia yhdessä, olisi tuollainen valheellinen onni sama kuin söisi suklaalla kuorrutettua paskaa.

No, toivotaan että joskus saat nimettömän viestin, joka kylvää vahvan epäilyksen siemenen mutta et ikinä voi olla ihan varma, jos miehesi kiistää asian. Sen jälkeen on mukava olla, kun tiedät että joku lähipiiristäsi levittää ympärilleen tietoa, että sinua on petetty, etkä tiedä kuka hän on. Kehenkään et voi enää luottaa ja parisuhteesi on kärsinyt pahasti.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Poliisina olen nähnyt monta tapaa jolla ap voi kärsiä kirjeestään, osa tavoista on henkisiä, osa taloudellisia ja osa fyysisiä. Yleensä lopputulos on sekoitus näistä.

Ap sanoi, ettei ole hävittävää. Ehkä hän on varaton ja valmiiksi henkisesti risa, mutta henki ja terveys nyt viime kädessä aina on jokaisella menetettävää.

Onko ap tosiaan valmis ottamaan riskin siitä, että petetty puoliso ei ole mielenterveysongelmainen väkivaltaan taipuvainen vieteriakka laatikossa joka vain odottaa että joku hipaisisi salpaa, niin että saa pompahtaa ulos koko voimallaan? Että petoksen paljastuminen ei laukaise psykoosia jossa pettäjäkakkonen on itse asiassa suurin uhka hänelle ja parisuhteelleen, ja on eliminoitava keinolla millä hyvänsä? Tai se jo mainittu riidan eskaloituminen jopa laajennettuun its ariin tms. perheväkivaltaan.

Todellakin kannattaa miettiä mahdollisia seurauksia. Itselle ja muille. Koston hakeminen johtaa lähes aina koston kierteeseen jos sattuu löytämään kaltaisensa vastapuolen. Se, mitä antaa muille, palaa bumerangina usein omaan niskaan karman lailla. Tahallinen toisten elämän sotkeminen voi pilata omankin. Ap väitti ettei ole hävittävää, mutta tosiasiassa hänellä ei ole mitään voitettavaa, hävittävää sen sijaan paljonkin.

En hahmota logiikkaa. Olen samaa mieltä, ettei toisten elämää pidä sotkea tahallisesti. Mutta senhän ap on jo tehnyt. Kertominen on ensimmäinen tapa selvittää sotkua. Ei pidä itkeä, kun vahinko on jo housuissa.

Ei se mitään selvitä vaan pahentaa. Jos housut on kusiset, pitää vaihtaa puhtaat ja pestä itsensä. Ei vielä vääntää torttuja lisäksi omiin sekä toisten pöksyihin.

Surullista. Jos omantunnon pesee tarpeeksi monta kertaa, ei sitä enää ole. Sun kaltaisten kanssa on turha väitellä. Kohta vetoat siihen, että elämä ei ole mustavalkoista ja että pettämistä ei voi ymmärtää ennen kuin on itse kokenut. No olen kokenut, ja entistä enemmän olen tätä mieltä.

Kiva, että luokittelet minut ihmisenä johonkin omatuntovammaisten kategoriaan vain koska olet eri mieltä. Elämä ei tosiaan ole mustavalkoista. Se ei ole edes mielipidekysymys vaan totuus.

Mitä omatuntoon tulee, niin kyllä varattuun sekaantuneella olisi hyvä sellainen olla, mutta sitä pitäisi osata käyttää jo ennen suhmurointiin ryhtymistä. Omatuntoaan ei voi tosiaan pestä puhtaaksi sillä, että kostaa miehelle ja kenties tuhoaa petetyn naisen parisuhteen tai jotain vielä pahempaa.

Eri vastaaja, mutta pettäminen ja uskollisuus ovat mustavalkoisia asioita. Joko olet uskollinen tai et. Ei voi olla vain hiukan pettäjä.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Poliisina olen nähnyt monta tapaa jolla ap voi kärsiä kirjeestään, osa tavoista on henkisiä, osa taloudellisia ja osa fyysisiä. Yleensä lopputulos on sekoitus näistä.

Ap sanoi, ettei ole hävittävää. Ehkä hän on varaton ja valmiiksi henkisesti risa, mutta henki ja terveys nyt viime kädessä aina on jokaisella menetettävää.

Onko ap tosiaan valmis ottamaan riskin siitä, että petetty puoliso ei ole mielenterveysongelmainen väkivaltaan taipuvainen vieteriakka laatikossa joka vain odottaa että joku hipaisisi salpaa, niin että saa pompahtaa ulos koko voimallaan? Että petoksen paljastuminen ei laukaise psykoosia jossa pettäjäkakkonen on itse asiassa suurin uhka hänelle ja parisuhteelleen, ja on eliminoitava keinolla millä hyvänsä? Tai se jo mainittu riidan eskaloituminen jopa laajennettuun its ariin tms. perheväkivaltaan.

Todellakin kannattaa miettiä mahdollisia seurauksia. Itselle ja muille. Koston hakeminen johtaa lähes aina koston kierteeseen jos sattuu löytämään kaltaisensa vastapuolen. Se, mitä antaa muille, palaa bumerangina usein omaan niskaan karman lailla. Tahallinen toisten elämän sotkeminen voi pilata omankin. Ap väitti ettei ole hävittävää, mutta tosiasiassa hänellä ei ole mitään voitettavaa, hävittävää sen sijaan paljonkin.

En hahmota logiikkaa. Olen samaa mieltä, ettei toisten elämää pidä sotkea tahallisesti. Mutta senhän ap on jo tehnyt. Kertominen on ensimmäinen tapa selvittää sotkua. Ei pidä itkeä, kun vahinko on jo housuissa.

Ei se mitään selvitä vaan pahentaa. Jos housut on kusiset, pitää vaihtaa puhtaat ja pestä itsensä. Ei vielä vääntää torttuja lisäksi omiin sekä toisten pöksyihin.

Surullista. Jos omantunnon pesee tarpeeksi monta kertaa, ei sitä enää ole. Sun kaltaisten kanssa on turha väitellä. Kohta vetoat siihen, että elämä ei ole mustavalkoista ja että pettämistä ei voi ymmärtää ennen kuin on itse kokenut. No olen kokenut, ja entistä enemmän olen tätä mieltä.

Kiva, että luokittelet minut ihmisenä johonkin omatuntovammaisten kategoriaan vain koska olet eri mieltä. Elämä ei tosiaan ole mustavalkoista. Se ei ole edes mielipidekysymys vaan totuus.

Mitä omatuntoon tulee, niin kyllä varattuun sekaantuneella olisi hyvä sellainen olla, mutta sitä pitäisi osata käyttää jo ennen suhmurointiin ryhtymistä. Omatuntoaan ei voi tosiaan pestä puhtaaksi sillä, että kostaa miehelle ja kenties tuhoaa petetyn naisen parisuhteen tai jotain vielä pahempaa.

Eri vastaaja, mutta pettäminen ja uskollisuus ovat mustavalkoisia asioita. Joko olet uskollinen tai et. Ei voi olla vain hiukan pettäjä.

Myös eri asia. Eihän tässä ihmetellä onko tapahtunut pettämistä, vaan sitä, pitäisikö siitä kertoa.

Ohiksena kysylen, että miksi niin moni vastustaa kertomista. Varmasti kuitenkin suurin osa vaimoista haluaisi tietää silläkin uhalla, että sydän särkyy ja perhe hajoaa. Eihän kukaan halua elää valheessa. Onko kaikki puolustelijat itse pettäjiä vai mistä henkilökohtaisista kokemuksista on kyse?

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Kerro vaimolle. Itse ainakin haluaisin tietää näin vaimon asemassa, mikäli mieheni olisi petollinen. Mieluummin elän vaikka koko loppuelämäni yksin kuin pettävän miehen rinnalla. Vaikka olisimme kuinka onnellisia yhdessä, olisi tuollainen valheellinen onni sama kuin söisi suklaalla kuorrutettua paskaa.

No, toivotaan että joskus saat nimettömän viestin, joka kylvää vahvan epäilyksen siemenen mutta et ikinä voi olla ihan varma, jos miehesi kiistää asian. Sen jälkeen on mukava olla, kun tiedät että joku lähipiiristäsi levittää ympärilleen tietoa, että sinua on petetty, etkä tiedä kuka hän on. Kehenkään et voi enää luottaa ja parisuhteesi on kärsinyt pahasti.

Oletpas sinä ihana ihminen, kun toivot toiselle tuollaista kohtaloa, ja vain sen vuoksi, että kannatan totuuden kertomista ikävässäkin tilanteessa. Onneksi en ole luonteeltani sellainen, että vajoaisin kovinkaan helposti tuollaisiin epäluottamuksen syövereihin, joten tämä kehittelemäsi skenaario ei ole mitenkään hirveän todennäköinen.

Vierailija kirjoitti:

On ihan yleisesti tiedossa, että hyvin harva pettämällä alkanut parisuhde kestää, niin kertokaahan , että miksi ihmeessä te haluatte itsellenne pettävän miehen ? Oletteko te niin epätoivoisia ja huonoitsetuntosia vai mikä siinä on, että pitää saada nimenomaan se varattu ? Eikö se jo kerro ihmisestä aika paljon, että mies on valmis pettämään puolisoaan kun parempi tulee kohdalle ? Aina löytyy joku parempi ja koskee myös teitä, joten , niin miksi ?

Ei kukaan halua pettävää miestä. Ihan se ja sama mitä miehelle tapahtuu.

Nyt on kyse siitä, että kun seksikumppani paljastuu varatuksi, niin siitä pitää kertoa sen petturin puolisolle.

Vierailija kirjoitti:

Ohiksena kysylen, että miksi niin moni vastustaa kertomista. Varmasti kuitenkin suurin osa vaimoista haluaisi tietää silläkin uhalla, että sydän särkyy ja perhe hajoaa. Eihän kukaan halua elää valheessa. Onko kaikki puolustelijat itse pettäjiä vai mistä henkilökohtaisista kokemuksista on kyse?

Aina tuo "ovatko itse pettäjiä". Ei, en ole pettäjä, mutta en myöskään halua kuulla keneltäkään ja kaikkein viimeisimmäksi joltain nimettömänä pysyvältä juoruakalta, jos minua petetään. Nimettömästä viestistä ei tule muuta kuin paha mieli kaikille. Syyttömimmät, eli puoliso ja lapset, kärsivät eniten.

Vierailija kirjoitti:

Ohiksena kysylen, että miksi niin moni vastustaa kertomista. Varmasti kuitenkin suurin osa vaimoista haluaisi tietää silläkin uhalla, että sydän särkyy ja perhe hajoaa. Eihän kukaan halua elää valheessa. Onko kaikki puolustelijat itse pettäjiä vai mistä henkilökohtaisista kokemuksista on kyse?

Haluan että puolisoni itse kertoo. Haluan antaa hänelle mahdollisuuden olla rehellinen ja ansaita vielä mahdollisuus saada luottamus takaisin. Jos ulkopuolinen tulee härkkimään väliin, hän menettää mahdollisuutensa osoittaa oma-aloitteista katumusta. Lopullisesti.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

On ihan yleisesti tiedossa, että hyvin harva pettämällä alkanut parisuhde kestää, niin kertokaahan , että miksi ihmeessä te haluatte itsellenne pettävän miehen ? Oletteko te niin epätoivoisia ja huonoitsetuntosia vai mikä siinä on, että pitää saada nimenomaan se varattu ? Eikö se jo kerro ihmisestä aika paljon, että mies on valmis pettämään puolisoaan kun parempi tulee kohdalle ? Aina löytyy joku parempi ja koskee myös teitä, joten , niin miksi ?

Ei kukaan halua pettävää miestä. Ihan se ja sama mitä miehelle tapahtuu.

Nyt on kyse siitä, että kun seksikumppani paljastuu varatuksi, niin siitä pitää kertoa sen petturin puolisolle.

Ei tullut mieleenikään. Tapailin aikoinaan seksin merkeissä muutaman kuukauden miestä, joka sitten paljastui varatuksi ja pienen vauvan isäksi. Viimeinen asia, minkä olisin voinut kuvitella tekeväni, olisi ollut kertoa asia tuoreelle äidille. En ikimaailmassa olisi voinut kuvitella hajottavani hänen maailmaansa.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

On ihan yleisesti tiedossa, että hyvin harva pettämällä alkanut parisuhde kestää, niin kertokaahan , että miksi ihmeessä te haluatte itsellenne pettävän miehen ? Oletteko te niin epätoivoisia ja huonoitsetuntosia vai mikä siinä on, että pitää saada nimenomaan se varattu ? Eikö se jo kerro ihmisestä aika paljon, että mies on valmis pettämään puolisoaan kun parempi tulee kohdalle ? Aina löytyy joku parempi ja koskee myös teitä, joten , niin miksi ?

Ei kukaan halua pettävää miestä. Ihan se ja sama mitä miehelle tapahtuu.

Nyt on kyse siitä, että kun seksikumppani paljastuu varatuksi, niin siitä pitää kertoa sen petturin puolisolle.

Klassinen ”ei kukaan” = minä ite en.

Eri ihmiset haluavat puolisolta tai parisuhteelta eri asioita. Kukaan tuskin haluaa varsinaisesti miehensä pettävän, mutta moni haluaa miehensä siitä huolimatta. Juuri sen tietyn miehen. Ei ketä tahansa hampuusia, kunhan vaan ei perä. Et voi määrätä muiden tahtomisesta omien arvojesi pohjalta mitään.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Ohiksena kysylen, että miksi niin moni vastustaa kertomista. Varmasti kuitenkin suurin osa vaimoista haluaisi tietää silläkin uhalla, että sydän särkyy ja perhe hajoaa. Eihän kukaan halua elää valheessa. Onko kaikki puolustelijat itse pettäjiä vai mistä henkilökohtaisista kokemuksista on kyse?

Haluan että puolisoni itse kertoo. Haluan antaa hänelle mahdollisuuden olla rehellinen ja ansaita vielä mahdollisuus saada luottamus takaisin. Jos ulkopuolinen tulee härkkimään väliin, hän menettää mahdollisuutensa osoittaa oma-aloitteista katumusta. Lopullisesti.

Tämä on kyllä ihan hyvä perustelu. Totta kai eniten on kyse juuri tuosta pettävästä miehestä, kakkonen on vaimon kannalta vain mitätön sivuhenkilö. Voi kun ne miehet uskaltaisivatkin kertoa! Eivät naiset hyökkäilisi toisiaan vastaan tai katkeroituisi. Sillä tottahan se pettäminen kuitenkin jollain tavalla vaikuttaa, vaikkei miehellä olisikaan selkärankaa siitä kertoa.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Ohiksena kysylen, että miksi niin moni vastustaa kertomista. Varmasti kuitenkin suurin osa vaimoista haluaisi tietää silläkin uhalla, että sydän särkyy ja perhe hajoaa. Eihän kukaan halua elää valheessa. Onko kaikki puolustelijat itse pettäjiä vai mistä henkilökohtaisista kokemuksista on kyse?

Haluan että puolisoni itse kertoo. Haluan antaa hänelle mahdollisuuden olla rehellinen ja ansaita vielä mahdollisuus saada luottamus takaisin. Jos ulkopuolinen tulee härkkimään väliin, hän menettää mahdollisuutensa osoittaa oma-aloitteista katumusta. Lopullisesti.

Tämä on kyllä ihan hyvä perustelu. Totta kai eniten on kyse juuri tuosta pettävästä miehestä, kakkonen on vaimon kannalta vain mitätön sivuhenkilö. Voi kun ne miehet uskaltaisivatkin kertoa! Eivät naiset hyökkäilisi toisiaan vastaan tai katkeroituisi. Sillä tottahan se pettäminen kuitenkin jollain tavalla vaikuttaa, vaikkei miehellä olisikaan selkärankaa siitä kertoa.

Pettäminen yleensä kyllä paljastuu muutenkin jos se on vakavampaa ja vaikuttaa suhteeseen. Useimmilla herää epäilykset ja vaistot kun jokin muuttuu puolisossa tai tämän käytöksessä. Silloin on terveellisintä että pariskunta selvittää asian keskenään, olipa kyse omatuntovetoisesta tunnustamisesta tai epäilysten vahvistumisesta jollain narahtamisella. Se ulkopuolinen sotkee tilanteen ja asettaa lähtökohdat huonoiksi. Pettäjä voikin kokea tulleensa loukatuksi eikä ymmärrä asiaa puolison vinkkelistä samoin. Puoliso voi kokea sen paljastajan olevankin tosiasiallinen syyllinen ja kääntää vihan ja pettymyksen tämän suuntaan. Tai mitä muuta tahansa.

Voi toki spekuloida silläkin, kaatuuko puu jos kukaan ei sitä kuule. Eli onko parisuhteen kannalta sellainen pettäminen edes pettämistä, joka ei mitenkään vaikuta parisuhteessa ja josta ei koskaan saa tietää.