Mies yllättyi ruokakuluista.
Tähän mennessä oon aina maksanut tämän talouden ruokakulut (ukko tietenkin työpäivän ruokansa, jos ei ole ottanut eväitä kotoa). Ja tänään kun ekaa kertaa käytiin ruokaostoksilla, niin alkoi nurista, kun yhden kaupassa käynnin hinnaksi tuli 100€. Siinä oli kylliksi lihaa, kasviksia hedelmiä ja maitotuotteita pitkäksi aikaa. Itse maksoin täysin vauvan ruokakulut, vaikka ennen kauppaa tuo väitti nekin ostavansa, päätti enne kanssaan, että maksa sinä nuo. No kyllä hän on mielellään aamuisin syönyt minun ostamia ja kokkaamiani ruokia, ja kun olen joskus sanonut siitä, että ruoka maksaa aika paljon, ja mies nyt sattuu syömään tosi paljon, että olisi saanut jo aiemminkin maksaa osan ruoista. Siihen mies aina vaan totesi, että ei ruoka voi olla niin kallista, että satoja euroja kuussa menisi.
Niin ja nyt on tuo ukko luvannut maksella ostoksia, sillä jäin meidän vauvalle omaishoitajaksi, syntymävamman takia. Osallistun kyllä edelleen tasapuolisesti muihin kuluihin ja maksan omat hupini ja lapsen kulut. Mutta alkoi jo tympiä tuo ruokakulujenkin maksaminen. Etenkin kun teen kaikki kotityötkin. Mies ei hoida kuin omat autoonsa liittyvät asiat. Minä hoidan oman autoni.
Miten tuolle saisi asian opetettua päähän, että hei! Kasva aikuiseksi. Ennen kuin vauva syntyi, teki sentään kotitöitäkin.
Kommentit (29)
Onpas ihmiset tehneet vaikeaksi taloutensa hoidon, huoh.
Jos on parisuhteessa ja yhteisiä lapsia jotkut sun ja mun rahat on vaan ihmisillä, jotka eivät luota toisiinsa, miksi siis olla parisuhteessa?
Meillä kaikki rahat tulee yhdelle ja samalle tilille ja sieltä ostetaan kaikki. Ei tarvi miettiä sun ja mun ruokia ja lasten menoja.
Vierailija kirjoitti:
Minkä ikäisestä miehestä nyt puhutaan? Jos ei ymmärrä mitä ruokaostokset maksavat. Hankala kuvitella, että 100 euron kauppakuitti olisi lapsiperheen viikon ostoksista aikuiselle työssä käyvälle kuluttajalle mikään yllätys.
Ei ole välttämättä iästä kiinni. Ennemminkin siitä, miten on aiemmin joutunut käymään kaupassa ja mitä on ostanut sieltä. Jos on asunut aiemmin pidempään yksin JA laittanut itselleen päivittäin ruokaa (eikä esim syönyt eineksiä ja leipää), voi tulla yllätyksenä, mitä maksaa, kun ostoskärryissä onkin hedelmiä, erilaisia vihanneksia, lihaa, kalaa jne. Tai jos on ollut sellaisessa elämäntilanteessa, että aamulla ei syö oikeastaan mitään, päivällä vetää lounasbuffetissa vatsansa täyteen ja illalla pärjää pelkällä voileivällä. Mulla on lapset jo aikuisia, syön aamulla vain pikakaurapuuron sekä juon kahvin ja iltapäivällä syön töissä. Illalla riittää kahvi ja voileipä. En siis osta kotiin varsinaista ruokaa. Viikonloppuisinkin tulee usein käytyä ravintolassa syömässä. Aika nopeasti lakkaa hahmottamasta, mitä maksaisi perheellisen viikon ruokaostokset.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Minkä ikäisestä miehestä nyt puhutaan? Jos ei ymmärrä mitä ruokaostokset maksavat. Hankala kuvitella, että 100 euron kauppakuitti olisi lapsiperheen viikon ostoksista aikuiselle työssä käyvälle kuluttajalle mikään yllätys.
Ei ole välttämättä iästä kiinni. Ennemminkin siitä, miten on aiemmin joutunut käymään kaupassa ja mitä on ostanut sieltä. Jos on asunut aiemmin pidempään yksin JA laittanut itselleen päivittäin ruokaa (eikä esim syönyt eineksiä ja leipää), voi tulla yllätyksenä, mitä maksaa, kun ostoskärryissä onkin hedelmiä, erilaisia vihanneksia, lihaa, kalaa jne. Tai jos on ollut sellaisessa elämäntilanteessa, että aamulla ei syö oikeastaan mitään, päivällä vetää lounasbuffetissa vatsansa täyteen ja illalla pärjää pelkällä voileivällä. Mulla on lapset jo aikuisia, syön aamulla vain pikakaurapuuron sekä juon kahvin ja iltapäivällä syön töissä. Illalla riittää kahvi ja voileipä. En siis osta kotiin varsinaista ruokaa. Viikonloppuisinkin tulee usein käytyä ravintolassa syömässä. Aika nopeasti lakkaa hahmottamasta, mitä maksaisi perheellisen viikon ruokaostokset.
Korjauksena edelliseen eli EI voi tulla yllätyksenä.
Käyn kerran viikossa ruokaostoksilla. Siihen menee 150-200e lähes joka kerta, enemmänkin jos on jotain erityisempää. Ennen, kun lapset vielä asuivat kotona, meni säännöllisesti yli 200e, joskus saattoi mennä 300:kin. Vaimoni käy lisäksi ainakin pari kertaa viikossa tekemässä erilaisia täydennysostoksia. Hänellä menee varmaan 100e viikossa, tosin en ole tarkemmin kysellyt. En tiedä euron tarkkuudella, mutta veikkaisin että yhteensä n. 1000-1200 / kk. Ei ole mikään ongelma, ei minulle eikä vaimolleni, sillä yhteiseltä tililtä ne kaikki maksetaan, ja jotakuinkin yhdessä syödään ja juodaan. Kun näet ollaan ikään kuin samaa huonetta ja sukua.
Vierailija kirjoitti:
Onpas ihmiset tehneet vaikeaksi taloutensa hoidon, huoh.
Jos on parisuhteessa ja yhteisiä lapsia jotkut sun ja mun rahat on vaan ihmisillä, jotka eivät luota toisiinsa, miksi siis olla parisuhteessa?
Meillä kaikki rahat tulee yhdelle ja samalle tilille ja sieltä ostetaan kaikki. Ei tarvi miettiä sun ja mun ruokia ja lasten menoja.
Kai teillä kummallakin on sen lisäksi myös oma tili? Sitä voidaan tarvita jos toinen kuolee, sairastuu,katoaa, karkaa ...
Vierailija kirjoitti:
Näin sitä mennään kun parisuhteessa on "omat rahat". Toinen maksaa 80% ja toinen omat menot ja elää toisen siivellä
Yllättävän usein se 80% maksava on pienituloinen nainen, joka maksaa kaikki omat, lasten ja yhteiset ruoka- ja muut "arkikulut". Mies maksaa omaa autoaan, jota käyttää yksin ja omaa asuntoaan , jossa perhe asuu. Ja tietenkin harrastukset ehkäpä myös lasten.
Vierailija kirjoitti:
Onpas ihmiset tehneet vaikeaksi taloutensa hoidon, huoh.
Jos on parisuhteessa ja yhteisiä lapsia jotkut sun ja mun rahat on vaan ihmisillä, jotka eivät luota toisiinsa, miksi siis olla parisuhteessa?
Meillä kaikki rahat tulee yhdelle ja samalle tilille ja sieltä ostetaan kaikki. Ei tarvi miettiä sun ja mun ruokia ja lasten menoja.
"yhteiset rahat" onnistuu myös erillisillä tileillä. Vaatii vaan avoimuutta ja sopimista.
Vierailija kirjoitti:
Minun on tosi vaikea samastua näihin ”mies ei ymmärrä ruoan hintaa” -ketjuihin. En pysty ymmärtämään, että näin monilla on miehiä, jotka eivät käy ruokakaupassa. Aikuiset ihmiset! Meillä voi lähettää kauppaan kumman tahansa perheen aikuisen, eikä toisen tarvitse tehdä edes kauppalistaa. Joskus (ihan pari kertaa vain, koska kauppareissutkin täällä maalla pitää useimmiten miettiä etukäteen) ollaan käyty kaupassa toisistamme tietämättä ja tuotu täsmälleen samat asiat.
Tietysti aikuinen ihminen ostaa ruokaa. Muillekin kuin itselleen. Ja lapsi ilmeisesti on myös miehen - silloin myös mies osallistuu lapsen kuluihin.
Minun miestä ei voi ”päästää” ruokakauppaan, syystä että sieltä tulee sitten kaikkea tarpeellista ja tarpeetonta aivan liikaa. Ostaa kauppalistan mukaan kyllä, mutta enemmän kuin listassa lukee. Ostaa myös listan ohi uutuuksia, mielitekoja ja vaihtoehtoja. Meidän jääkaapin tilavuus on muistaakseni 346L, ja on ollut tilanteita, muulloinkin kuin jouluna, että se on niin täynnä että jotain on syötävä pois heti siltä seisomalta että saadaan ovi kiinni. Kuulostaa uskomattomalta, mutta on kuitenkin totta. Mies on järkevä, koulutettu, hyvätuloinen, liikkuva ja tykkää ruoasta. Niin ja hoikka.
Miesten tietämättömyys hinnoista johtuu valtion ruokapalvelusta, missä yksinasuville miehille toimitetaan ruokakassit suoraan kotiin maksutta. Yleensä tulee vaihtoehtoja, mistä voi sitten heittää roskiin turhat ainekset.
mies51v