Lue keskustelun säännöt.
Tervetuloa lukemaan keskusteluja! Kommentointi on avoinna klo 7 - 23.
Tervetuloa lukemaan keskusteluja! Kommentointi on avoinna klo 7 - 23.
Alue: Aihe vapaa
Mikä on normaalia itkupotkuraivaria 3-vuotiaalla?
29.01.2020 |
Tulee useita kertoja päivässä, kestää mi . 30 min yleensä lähes tunnin, että lapsi väsyy kirkumiseen ja potkimiseen ja rimpuiluun. Pyrkii aina puremaan, lyömään, potkimaan ja nipistelemään. Huutaa kuin eläin. Lapsi on motorisesti taitava ja puhuu hyvin. Ikätasoaan edellä. Itkupotkuraivarit alkaa yleensä siitä, kun kielletään vahingoittamasta kavereita, särkemästä tai heittelemästä leluja tai muita tavaroita. Lapsen leikit ovat yleensä niin rajuja ja kovaäänisiä, että toiset lapset pelkäävät. Itkupotkuraivarit loppuu, kun lapsi on ihan hikinen, hengästynyt eikä enää jaksa huutaa. Nämä raivarit alkoi jo alle vuotiaana esim. pukemisessa, syömisessä vaipanvaihdossa. Lapsi ollut joitain jaksoja päiväkodissa, muuten koyona. Apua!
Kommentit (66)
Vierailija kirjoitti:
Minä veisin jo noin paljon toisten satuttamisesta nauttivan lapsen psykiayrille ja neurologille titkimuksiin.. Tuollainen ei ole normaalia missään iässä.. Vielä on hyvin aikaa puuttua tilanteeseen enkä todellakaan uskaltaisi odotelle että jotain hyvin vakavaa sattuu jollekkin toiselle lapselle..
Ainahan lasta voi kohdella kaameasti, JA lääkitä vielä sen päälle... Jos on niin älykäs lapsi että huomaa kaltoinkohtelun, sehän pitää sammuttaa!!?! Itse säilyy viattomana, jos se on pääasia.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Lapsi on päivittäjn tekemisissä toisten lasten kanssa. Kiukkukohtaukset tulee, kun lasta joutuu kieltämään oli seurassa toisia lapsia tai ei. Esimerkiksi lapsi ottaa kaapista maljakon ja alkaa heittelemään sitä, kun maljakko otetaan pois alkaa raivo.
Okei, eli ongelma on ironista kyllä KIELTÄMINEN. Mitä enemmän kiellätte, sitä enemmän ongelma vahvistuu... vai mitä?
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Mä suositen säännöllisesti päivähoitoa, lapsi ei opi olemaan muiden lasten seurassa jos ei saa tilaisuutta siihen.
Säännölliset päivärytmit on tärkeitä aina syömään, nukkumaan, herätään samaan aikaan.
Miten reagoit itse kiukkuun.
Oletko koittanut ottaa syliin rauhoittumaan, tai laittaa omaan huoneeseen ja olla poissa hetken ja katsoa rauhoittuuko lapsi aivan itse.
Sanoita lapsen tunteita, kerro suoraan että ei saa lyödä, koska se sattuu.
Lapsi ei vielä noin pienenä leiki automaattisesti toisen lapsen kanssa, vaan tarvitsee aikuisen tuen "tehdään yhdessä juna rata, mitä juna sanoo, mihin se on matkalla"..Sanoitan tunteita, siitä raivo yltyy, ja lapsi haluaa satuttaa enemmän. Nipistelee toisia lapsia aikuisilta salaa todella kipeästi.
Minä voin sanoittaa:
"Sua ottaa nyt ihan saat ana sti päähän.
Kun mä kohtelen sua väärin,
ja näytät sitä pahaaoloa muiden kanssa,
mä rakastan sua entistä vähemmän
ja sinusta tuntuu,
että olet järjetön hirviö!!!"
En tuomitse ap:ta, moni luulee että uhma on normaali juttu vaikka se kertoo vakavasta vuorovaikutuksen ongelmasta - aikuisten taholta. Sitä lapsi yrittää viestittää ja turhautuu, kun aikuiset on mieleltään jämähtäneitä.
Niihin ongelmiin myös tottuu, on helppo kritisoida muita niin parisuhteessa kuin vanhemmuudessa, vaikka omat kaavat eläis sitkeästi ja omalla kohdalla ne tuntuis mahdottomilta.
Lapsi on kuitenkin perustarpeiltaan aika yksinkertainen otus... joten ei ne ongelmat koskaan mahdottomia ole.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Ap, on erittäin tärkeää, että lopetatte raivareiden laukaisun. Mikä lukemani perustella on KIELTÄMINEN. Niin paradoksaaliselta kuin se kuulostaakin, ehkä juuri se on raivarit aiheuttanut - ja sillä myös olette lisänneet vettä myllyyn.
Se mitä lapsi kipeästi nyt tarvitsee, on aikuisen rakastavaa, vastavuoroista seuraa, kunnes hänen mielensä rentoutuu ja hän kykenee leikkimään myös muiden lasten kanssa.
Kokeilkaa sellaista, että unohdatte kieltämisen koska sillä ette ongelmaa poista, päinvastoin. Tämä voi olla vaikea mennä aikuisen logiikkaan, jos on vaikea nähdä, mistä on oikeasti kyse: se ei ole raivoamisen lopettaminen, vaan se, että se ylipäänsä alkaa..! Kieltäminen pahentaa sitä, joten lopettakaa hyvät ihmiset.
Jos lapsi esim. yltyy hakkaamaan toista lasta kovalla lelulla päähän ja tämä innostaa lastani, olen vienyt lapsen pois tilanteesta varsinaisesti kieltämättä ja yritän saada hänet keskittymään muuhun tai tulemaan syliin, raivo nousee silti ja lapsi palaa heti hakkaamaan tousta kovalla lelulla, jos häntä ei estä. Pakko sulkeutua lapsen kanssa toiseen huoneeseen, ettei vahingoita toisia liikaa. Kirkuminen ja oven hakkaaminen kestää ja kestää. Jos kokeillaan pääsyä takaisin tousten seuraan ensimmäisenä menee lyömään kovalla lelulla.
Okei, ongelma ei poistu yhden leikkikerran katkaisulla. Kuten sanoin, on parempi ettei lapsi leiki ollenkaan muiden lasten kanssa, ennen kuin hänen psyykensä on siihen riittävän hyvässä järjestyksessä. En tarkoita tällä rankaisua vaan sitä, että nyt aikuisen on oltava lapsen kanssa koko sen ajan, kuin hän muuten olisi toisen lapsen seurassa.
Onko lapsi päivähoidossa?
Väkivalta ja nipistely kohdistuu myös aikuisiin ja ennen kaikkea se raivo.
Yksi hyvä asia pitää mielessä on se, että lapsen raivo ei ole sinua vastaan, vaan sinun vastuullasi. Ero on siinä, että jälkimmäisessä et koe itse raivoa itsellesi uhkana, olkoonkin että sinä olet sen tavallaan aiheuttanut, vaan toimit tämän seuraamuksen mukana rationaalisesti: rakastat lasta, sallit hänen kaikki (!) tunteensa, ja yhdessä kestätte sen läpi - ilman, että yrität liian aggresiivisesti tukahduttaa sitä kesken kaiken. Mieti miten toimit jatkossa lasta enemmän huomioivasti, jotta seuraava kerta olisi helpompi.
Sallin toki kaikki tunteet, mutta ihmisten vahingoittaminen ja tavaroiden särkeminen on pakko estää. Joutuu pitämään lapsesta kiinni, jolloin raivo yltyy tai sulkemaan toiseen tilaan, mistä tulee aina lisää kierroksia.
Sallitko? Lapsesta kiinni pitäminen ei ole tunteiden sallimista ja epäilen, että lapsi jonka kaikki tunteet sallitaan, rupeaisi riehumaan.
Sulkemaan toiseen tilaan?? Mitä se tarkoittaa??
Toistan toistamistani: ei muiden lasten seuraa, ennen kuin lapsi on siihen valmis. Aikuisen puolestaan täytyy yrittää olla lapselle niin läsnä, että lapsen on siinä sen verran hyvä olla, ettei hän halua aikuista vahingoittaa. Eikö teillä ole yhdessä koskaan kivaa? Mikä sen kivan muuttaa ikäväksi? Miten saisit suojeltua itseäsi väkivallalta ilman, että reagoit liian voimakkaasti?
On meillä kivaakin. Leikin ja pelaan lapseni kanssa pelejä. En voi täysin eristää häntä toisista lapsista. Kiukku vaan alkaa todella hurjana, silloin kun haluaa tehdä jotain, mitä ei vain voi tehdä. Esim. Nostaa kuumaa vesikatilaa liedeltä. Omasta mielestään hän voisi sen tehdä, ja tällaisen vaarallisen asian estäminen saa raivon tappiin. Ja se raivo kestää ja kestää. Järjetöntä kirkumista, potkimista, lyömistä. Olen joskus sulkenut oven taakse, kun raivolla hyökkää kuumaa kattilaa kohti toistamiseen, että saan olosuhteet turvalliseksi. Muissa asioissa saatan sntaa periksi.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Missä lapsen isä? Yksi vanhempi väsyy ja väsyneenä on huono kasvattaja: huutaa lapselle, on epäjohdonmukainen, jne.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Ap, on erittäin tärkeää, että lopetatte raivareiden laukaisun. Mikä lukemani perustella on KIELTÄMINEN. Niin paradoksaaliselta kuin se kuulostaakin, ehkä juuri se on raivarit aiheuttanut - ja sillä myös olette lisänneet vettä myllyyn.
Se mitä lapsi kipeästi nyt tarvitsee, on aikuisen rakastavaa, vastavuoroista seuraa, kunnes hänen mielensä rentoutuu ja hän kykenee leikkimään myös muiden lasten kanssa.
Kokeilkaa sellaista, että unohdatte kieltämisen koska sillä ette ongelmaa poista, päinvastoin. Tämä voi olla vaikea mennä aikuisen logiikkaan, jos on vaikea nähdä, mistä on oikeasti kyse: se ei ole raivoamisen lopettaminen, vaan se, että se ylipäänsä alkaa..! Kieltäminen pahentaa sitä, joten lopettakaa hyvät ihmiset.
Jos lapsi esim. yltyy hakkaamaan toista lasta kovalla lelulla päähän ja tämä innostaa lastani, olen vienyt lapsen pois tilanteesta varsinaisesti kieltämättä ja yritän saada hänet keskittymään muuhun tai tulemaan syliin, raivo nousee silti ja lapsi palaa heti hakkaamaan tousta kovalla lelulla, jos häntä ei estä. Pakko sulkeutua lapsen kanssa toiseen huoneeseen, ettei vahingoita toisia liikaa. Kirkuminen ja oven hakkaaminen kestää ja kestää. Jos kokeillaan pääsyä takaisin tousten seuraan ensimmäisenä menee lyömään kovalla lelulla.
Okei, ongelma ei poistu yhden leikkikerran katkaisulla. Kuten sanoin, on parempi ettei lapsi leiki ollenkaan muiden lasten kanssa, ennen kuin hänen psyykensä on siihen riittävän hyvässä järjestyksessä. En tarkoita tällä rankaisua vaan sitä, että nyt aikuisen on oltava lapsen kanssa koko sen ajan, kuin hän muuten olisi toisen lapsen seurassa.
Onko lapsi päivähoidossa?
Väkivalta ja nipistely kohdistuu myös aikuisiin ja ennen kaikkea se raivo.
Yksi hyvä asia pitää mielessä on se, että lapsen raivo ei ole sinua vastaan, vaan sinun vastuullasi. Ero on siinä, että jälkimmäisessä et koe itse raivoa itsellesi uhkana, olkoonkin että sinä olet sen tavallaan aiheuttanut, vaan toimit tämän seuraamuksen mukana rationaalisesti: rakastat lasta, sallit hänen kaikki (!) tunteensa, ja yhdessä kestätte sen läpi - ilman, että yrität liian aggresiivisesti tukahduttaa sitä kesken kaiken. Mieti miten toimit jatkossa lasta enemmän huomioivasti, jotta seuraava kerta olisi helpompi.
Sallin toki kaikki tunteet, mutta ihmisten vahingoittaminen ja tavaroiden särkeminen on pakko estää. Joutuu pitämään lapsesta kiinni, jolloin raivo yltyy tai sulkemaan toiseen tilaan, mistä tulee aina lisää kierroksia.
Sallitko? Lapsesta kiinni pitäminen ei ole tunteiden sallimista ja epäilen, että lapsi jonka kaikki tunteet sallitaan, rupeaisi riehumaan.
Sulkemaan toiseen tilaan?? Mitä se tarkoittaa??
Toistan toistamistani: ei muiden lasten seuraa, ennen kuin lapsi on siihen valmis. Aikuisen puolestaan täytyy yrittää olla lapselle niin läsnä, että lapsen on siinä sen verran hyvä olla, ettei hän halua aikuista vahingoittaa. Eikö teillä ole yhdessä koskaan kivaa? Mikä sen kivan muuttaa ikäväksi? Miten saisit suojeltua itseäsi väkivallalta ilman, että reagoit liian voimakkaasti?
On meillä kivaakin. Leikin ja pelaan lapseni kanssa pelejä.
Se on hyvä.
Vierailija kirjoitti:
En voi täysin eristää häntä toisista lapsista.
Hm. Sisaruksia? Nämä toiset lapset / sisarukset eivät saisi kuitenkaan korvata aikuista... varsinkaan, jos lapsi ei ole siihen valmis. Vaikka muitakin lapsia olisi samassa huoneessa, aikuisen pitäisi aina olla taaperon vieressä, kunnes hän on riittävän kypsä jätettäväksi ilman aikuisen jatkuvaa läsnäoloa vieressä. Mitä jos kokeilisitte vaikkapa kuukauden ajan, että olet hänen kanssaan kaikissa leikeissä? Muuten pidät normaalisti mukanasi kodin askareissa ym.
aika loppuu...
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Ap, on erittäin tärkeää, että lopetatte raivareiden laukaisun. Mikä lukemani perustella on KIELTÄMINEN. Niin paradoksaaliselta kuin se kuulostaakin, ehkä juuri se on raivarit aiheuttanut - ja sillä myös olette lisänneet vettä myllyyn.
Se mitä lapsi kipeästi nyt tarvitsee, on aikuisen rakastavaa, vastavuoroista seuraa, kunnes hänen mielensä rentoutuu ja hän kykenee leikkimään myös muiden lasten kanssa.
Kokeilkaa sellaista, että unohdatte kieltämisen koska sillä ette ongelmaa poista, päinvastoin. Tämä voi olla vaikea mennä aikuisen logiikkaan, jos on vaikea nähdä, mistä on oikeasti kyse: se ei ole raivoamisen lopettaminen, vaan se, että se ylipäänsä alkaa..! Kieltäminen pahentaa sitä, joten lopettakaa hyvät ihmiset.
Jos lapsi esim. yltyy hakkaamaan toista lasta kovalla lelulla päähän ja tämä innostaa lastani, olen vienyt lapsen pois tilanteesta varsinaisesti kieltämättä ja yritän saada hänet keskittymään muuhun tai tulemaan syliin, raivo nousee silti ja lapsi palaa heti hakkaamaan tousta kovalla lelulla, jos häntä ei estä. Pakko sulkeutua lapsen kanssa toiseen huoneeseen, ettei vahingoita toisia liikaa. Kirkuminen ja oven hakkaaminen kestää ja kestää. Jos kokeillaan pääsyä takaisin tousten seuraan ensimmäisenä menee lyömään kovalla lelulla.
Okei, ongelma ei poistu yhden leikkikerran katkaisulla. Kuten sanoin, on parempi ettei lapsi leiki ollenkaan muiden lasten kanssa, ennen kuin hänen psyykensä on siihen riittävän hyvässä järjestyksessä. En tarkoita tällä rankaisua vaan sitä, että nyt aikuisen on oltava lapsen kanssa koko sen ajan, kuin hän muuten olisi toisen lapsen seurassa.
Onko lapsi päivähoidossa?
Väkivalta ja nipistely kohdistuu myös aikuisiin ja ennen kaikkea se raivo.
Yksi hyvä asia pitää mielessä on se, että lapsen raivo ei ole sinua vastaan, vaan sinun vastuullasi. Ero on siinä, että jälkimmäisessä et koe itse raivoa itsellesi uhkana, olkoonkin että sinä olet sen tavallaan aiheuttanut, vaan toimit tämän seuraamuksen mukana rationaalisesti: rakastat lasta, sallit hänen kaikki (!) tunteensa, ja yhdessä kestätte sen läpi - ilman, että yrität liian aggresiivisesti tukahduttaa sitä kesken kaiken. Mieti miten toimit jatkossa lasta enemmän huomioivasti, jotta seuraava kerta olisi helpompi.
Sallin toki kaikki tunteet, mutta ihmisten vahingoittaminen ja tavaroiden särkeminen on pakko estää. Joutuu pitämään lapsesta kiinni, jolloin raivo yltyy tai sulkemaan toiseen tilaan, mistä tulee aina lisää kierroksia.
Sallitko? Lapsesta kiinni pitäminen ei ole tunteiden sallimista ja epäilen, että lapsi jonka kaikki tunteet sallitaan, rupeaisi riehumaan.
Sulkemaan toiseen tilaan?? Mitä se tarkoittaa??
Toistan toistamistani: ei muiden lasten seuraa, ennen kuin lapsi on siihen valmis. Aikuisen puolestaan täytyy yrittää olla lapselle niin läsnä, että lapsen on siinä sen verran hyvä olla, ettei hän halua aikuista vahingoittaa. Eikö teillä ole yhdessä koskaan kivaa? Mikä sen kivan muuttaa ikäväksi? Miten saisit suojeltua itseäsi väkivallalta ilman, että reagoit liian voimakkaasti?
On meillä kivaakin. Leikin ja pelaan lapseni kanssa pelejä.
Se on hyvä.
Vierailija kirjoitti:
En voi täysin eristää häntä toisista lapsista.
Hm. Sisaruksia? Nämä toiset lapset / sisarukset eivät saisi kuitenkaan korvata aikuista... varsinkaan, jos lapsi ei ole siihen valmis. Vaikka muitakin lapsia olisi samassa huoneessa, aikuisen pitäisi aina olla taaperon vieressä, kunnes hän on riittävän kypsä jätettäväksi ilman aikuisen jatkuvaa läsnäoloa vieressä. Mitä jos kokeilisitte vaikkapa kuukauden ajan, että olet hänen kanssaan kaikissa leikeissä? Muuten pidät normaalisti mukanasi kodin askareissa ym.
aika loppuu...
Näitä raivareita tulee myös aikuisia kohtaan, myös silloin kun on kahdestaan aikuisen kanssa. On mukana kotiaskareissa. Raivari tulee esim. Kun ei saa oikealla teravällä veitsella pilkkoa vihanneksia, kuten äiti vaan ohjataan tekemään esim. Mandariinin kuorimista äidin viereen.
Vierailija kirjoitti:
En tuomitse ap:ta, moni luulee että uhma on normaali juttu vaikka se kertoo vakavasta vuorovaikutuksen ongelmasta - aikuisten taholta. Sitä lapsi yrittää viestittää ja turhautuu, kun aikuiset on mieleltään jämähtäneitä.
Niihin ongelmiin myös tottuu, on helppo kritisoida muita niin parisuhteessa kuin vanhemmuudessa, vaikka omat kaavat eläis sitkeästi ja omalla kohdalla ne tuntuis mahdottomilta.
Lapsi on kuitenkin perustarpeiltaan aika yksinkertainen otus... joten ei ne ongelmat koskaan mahdottomia ole.
No auta sitten! Ap
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Ap, on erittäin tärkeää, että lopetatte raivareiden laukaisun. Mikä lukemani perustella on KIELTÄMINEN. Niin paradoksaaliselta kuin se kuulostaakin, ehkä juuri se on raivarit aiheuttanut - ja sillä myös olette lisänneet vettä myllyyn.
Se mitä lapsi kipeästi nyt tarvitsee, on aikuisen rakastavaa, vastavuoroista seuraa, kunnes hänen mielensä rentoutuu ja hän kykenee leikkimään myös muiden lasten kanssa.
Kokeilkaa sellaista, että unohdatte kieltämisen koska sillä ette ongelmaa poista, päinvastoin. Tämä voi olla vaikea mennä aikuisen logiikkaan, jos on vaikea nähdä, mistä on oikeasti kyse: se ei ole raivoamisen lopettaminen, vaan se, että se ylipäänsä alkaa..! Kieltäminen pahentaa sitä, joten lopettakaa hyvät ihmiset.
Jos lapsi esim. yltyy hakkaamaan toista lasta kovalla lelulla päähän ja tämä innostaa lastani, olen vienyt lapsen pois tilanteesta varsinaisesti kieltämättä ja yritän saada hänet keskittymään muuhun tai tulemaan syliin, raivo nousee silti ja lapsi palaa heti hakkaamaan tousta kovalla lelulla, jos häntä ei estä. Pakko sulkeutua lapsen kanssa toiseen huoneeseen, ettei vahingoita toisia liikaa. Kirkuminen ja oven hakkaaminen kestää ja kestää. Jos kokeillaan pääsyä takaisin tousten seuraan ensimmäisenä menee lyömään kovalla lelulla.
Okei, ongelma ei poistu yhden leikkikerran katkaisulla. Kuten sanoin, on parempi ettei lapsi leiki ollenkaan muiden lasten kanssa, ennen kuin hänen psyykensä on siihen riittävän hyvässä järjestyksessä. En tarkoita tällä rankaisua vaan sitä, että nyt aikuisen on oltava lapsen kanssa koko sen ajan, kuin hän muuten olisi toisen lapsen seurassa.
Onko lapsi päivähoidossa?
Väkivalta ja nipistely kohdistuu myös aikuisiin ja ennen kaikkea se raivo.
Yksi hyvä asia pitää mielessä on se, että lapsen raivo ei ole sinua vastaan, vaan sinun vastuullasi. Ero on siinä, että jälkimmäisessä et koe itse raivoa itsellesi uhkana, olkoonkin että sinä olet sen tavallaan aiheuttanut, vaan toimit tämän seuraamuksen mukana rationaalisesti: rakastat lasta, sallit hänen kaikki (!) tunteensa, ja yhdessä kestätte sen läpi - ilman, että yrität liian aggresiivisesti tukahduttaa sitä kesken kaiken. Mieti miten toimit jatkossa lasta enemmän huomioivasti, jotta seuraava kerta olisi helpompi.
Sallin toki kaikki tunteet, mutta ihmisten vahingoittaminen ja tavaroiden särkeminen on pakko estää. Joutuu pitämään lapsesta kiinni, jolloin raivo yltyy tai sulkemaan toiseen tilaan, mistä tulee aina lisää kierroksia.
Sallitko? Lapsesta kiinni pitäminen ei ole tunteiden sallimista ja epäilen, että lapsi jonka kaikki tunteet sallitaan, rupeaisi riehumaan.
Sulkemaan toiseen tilaan?? Mitä se tarkoittaa??
Toistan toistamistani: ei muiden lasten seuraa, ennen kuin lapsi on siihen valmis. Aikuisen puolestaan täytyy yrittää olla lapselle niin läsnä, että lapsen on siinä sen verran hyvä olla, ettei hän halua aikuista vahingoittaa. Eikö teillä ole yhdessä koskaan kivaa? Mikä sen kivan muuttaa ikäväksi? Miten saisit suojeltua itseäsi väkivallalta ilman, että reagoit liian voimakkaasti?
On meillä kivaakin. Leikin ja pelaan lapseni kanssa pelejä.
Se on hyvä.
Vierailija kirjoitti:
En voi täysin eristää häntä toisista lapsista.
Hm. Sisaruksia? Nämä toiset lapset / sisarukset eivät saisi kuitenkaan korvata aikuista... varsinkaan, jos lapsi ei ole siihen valmis. Vaikka muitakin lapsia olisi samassa huoneessa, aikuisen pitäisi aina olla taaperon vieressä, kunnes hän on riittävän kypsä jätettäväksi ilman aikuisen jatkuvaa läsnäoloa vieressä. Mitä jos kokeilisitte vaikkapa kuukauden ajan, että olet hänen kanssaan kaikissa leikeissä? Muuten pidät normaalisti mukanasi kodin askareissa ym.
aika loppuu...
Näitä raivareita tulee myös aikuisia kohtaan, myös silloin kun on kahdestaan aikuisen kanssa. On mukana kotiaskareissa. Raivari tulee esim. Kun ei saa oikealla teravällä veitsella pilkkoa vihanneksia, kuten äiti vaan ohjataan tekemään esim. Mandariinin kuorimista äidin viereen.
Silloin mikään muu kuin terävä veitsi ei kelpaa. Pakko estää tarttumasta terävään veitseen, jolloin huuto, kirkuminen ja väkivalta alkaa. Ei halua mihinkään muuhun huomiota.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Ap, on erittäin tärkeää, että lopetatte raivareiden laukaisun. Mikä lukemani perustella on KIELTÄMINEN. Niin paradoksaaliselta kuin se kuulostaakin, ehkä juuri se on raivarit aiheuttanut - ja sillä myös olette lisänneet vettä myllyyn.
Se mitä lapsi kipeästi nyt tarvitsee, on aikuisen rakastavaa, vastavuoroista seuraa, kunnes hänen mielensä rentoutuu ja hän kykenee leikkimään myös muiden lasten kanssa.
Kokeilkaa sellaista, että unohdatte kieltämisen koska sillä ette ongelmaa poista, päinvastoin. Tämä voi olla vaikea mennä aikuisen logiikkaan, jos on vaikea nähdä, mistä on oikeasti kyse: se ei ole raivoamisen lopettaminen, vaan se, että se ylipäänsä alkaa..! Kieltäminen pahentaa sitä, joten lopettakaa hyvät ihmiset.
Jos lapsi esim. yltyy hakkaamaan toista lasta kovalla lelulla päähän ja tämä innostaa lastani, olen vienyt lapsen pois tilanteesta varsinaisesti kieltämättä ja yritän saada hänet keskittymään muuhun tai tulemaan syliin, raivo nousee silti ja lapsi palaa heti hakkaamaan tousta kovalla lelulla, jos häntä ei estä. Pakko sulkeutua lapsen kanssa toiseen huoneeseen, ettei vahingoita toisia liikaa. Kirkuminen ja oven hakkaaminen kestää ja kestää. Jos kokeillaan pääsyä takaisin tousten seuraan ensimmäisenä menee lyömään kovalla lelulla.
Okei, ongelma ei poistu yhden leikkikerran katkaisulla. Kuten sanoin, on parempi ettei lapsi leiki ollenkaan muiden lasten kanssa, ennen kuin hänen psyykensä on siihen riittävän hyvässä järjestyksessä. En tarkoita tällä rankaisua vaan sitä, että nyt aikuisen on oltava lapsen kanssa koko sen ajan, kuin hän muuten olisi toisen lapsen seurassa.
Onko lapsi päivähoidossa?
Väkivalta ja nipistely kohdistuu myös aikuisiin ja ennen kaikkea se raivo.
Yksi hyvä asia pitää mielessä on se, että lapsen raivo ei ole sinua vastaan, vaan sinun vastuullasi. Ero on siinä, että jälkimmäisessä et koe itse raivoa itsellesi uhkana, olkoonkin että sinä olet sen tavallaan aiheuttanut, vaan toimit tämän seuraamuksen mukana rationaalisesti: rakastat lasta, sallit hänen kaikki (!) tunteensa, ja yhdessä kestätte sen läpi - ilman, että yrität liian aggresiivisesti tukahduttaa sitä kesken kaiken. Mieti miten toimit jatkossa lasta enemmän huomioivasti, jotta seuraava kerta olisi helpompi.
Sallin toki kaikki tunteet, mutta ihmisten vahingoittaminen ja tavaroiden särkeminen on pakko estää. Joutuu pitämään lapsesta kiinni, jolloin raivo yltyy tai sulkemaan toiseen tilaan, mistä tulee aina lisää kierroksia.
Sallitko? Lapsesta kiinni pitäminen ei ole tunteiden sallimista ja epäilen, että lapsi jonka kaikki tunteet sallitaan, rupeaisi riehumaan.
Sulkemaan toiseen tilaan?? Mitä se tarkoittaa??
Toistan toistamistani: ei muiden lasten seuraa, ennen kuin lapsi on siihen valmis. Aikuisen puolestaan täytyy yrittää olla lapselle niin läsnä, että lapsen on siinä sen verran hyvä olla, ettei hän halua aikuista vahingoittaa. Eikö teillä ole yhdessä koskaan kivaa? Mikä sen kivan muuttaa ikäväksi? Miten saisit suojeltua itseäsi väkivallalta ilman, että reagoit liian voimakkaasti?
On meillä kivaakin. Leikin ja pelaan lapseni kanssa pelejä.
Se on hyvä.
Vierailija kirjoitti:
En voi täysin eristää häntä toisista lapsista.
Hm. Sisaruksia? Nämä toiset lapset / sisarukset eivät saisi kuitenkaan korvata aikuista... varsinkaan, jos lapsi ei ole siihen valmis. Vaikka muitakin lapsia olisi samassa huoneessa, aikuisen pitäisi aina olla taaperon vieressä, kunnes hän on riittävän kypsä jätettäväksi ilman aikuisen jatkuvaa läsnäoloa vieressä. Mitä jos kokeilisitte vaikkapa kuukauden ajan, että olet hänen kanssaan kaikissa leikeissä? Muuten pidät normaalisti mukanasi kodin askareissa ym.
aika loppuu...
Näitä raivareita tulee myös aikuisia kohtaan, myös silloin kun on kahdestaan aikuisen kanssa. On mukana kotiaskareissa. Raivari tulee esim. Kun ei saa oikealla teravällä veitsella pilkkoa vihanneksia, kuten äiti vaan ohjataan tekemään esim. Mandariinin kuorimista äidin viereen.
Silloin mikään muu kuin terävä veitsi ei kelpaa. Pakko estää tarttumasta terävään veitseen, jolloin huuto, kirkuminen ja väkivalta alkaa. Ei halua mihinkään muuhun huomiota.
Nostan veitset silloin korkealle turvaan ja yritän ottaa lapsen syliin tai rauhoitella sanoin. Lapsi potkii kaapin ovia, lyö minua ja kirkuu. Yrittää kiivetä veitsien luo. Yrittää heitellä tavaroita kohti minua, ikkunoita, televisiota jne. Syliin ottamisessa kirkuu. On särkenyt kerran ikkunan ja television ja paljon astioita ja tavaroita. Apua!
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Päiväkodissa, siellä ollessa, raivarit huomioitu, mutta ne ei ole yhtä pahoja kuin kotona. Neuvolassa toistaiseksi hymistelty voimakkaalle uhmalle. Neuvolassa käyttäytynyt hyvin ja on kehitystään edellä.
Kun noin voimakkaita raivokohtauksia tulee useita kertoja päivässä, pyytäisin itse pikkulapsipsykologin konsultaatiota.
Työssäni tuonkaltaisten raivokohtausten kohdalla siirrän lapsen pois tilanteesta, pidän sylissä ja juttelen/laulan/hyräilen niin pitkään että lapsi on hiukan rauhoittunut. Sen jälkeen otan vihkon ja kynän, ja alan piirtämään tapahtunutta. Lapset yleensä tässä kohti ovat todella kiinnostuneita ja haluavat osallistua tarinan luomiseen. Käymme läpi sen mitä lapsi teki, mitä aikuinen teki, miltä tuntui. Tässä apuna selkeät tunnekuvat. Jutellaan hetki, ja mietitään, mitä kivaa alkaisimme tekemään seuraavaksi yhdessä.
Lasta ei tule siis rangaista siitä, ettei hän vielä kykene hallitsemaan tunteitaan. Tilanne tulee käydä läpi, mutta osoittaa, että lapsi on edelleen ihan yhtä rakas ja tärkeä.
T. Varhaiskasvatuksen ope
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Kun noin voimakkaita raivokohtauksia tulee useita kertoja päivässä, pyytäisin itse pikkulapsipsykologin konsultaatiota.
Työssäni tuonkaltaisten raivokohtausten kohdalla siirrän lapsen pois tilanteesta, pidän sylissä ja juttelen/laulan/hyräilen niin pitkään että lapsi on hiukan rauhoittunut. Sen jälkeen otan vihkon ja kynän, ja alan piirtämään tapahtunutta. Lapset yleensä tässä kohti ovat todella kiinnostuneita ja haluavat osallistua tarinan luomiseen. Käymme läpi sen mitä lapsi teki, mitä aikuinen teki, miltä tuntui. Tässä apuna selkeät tunnekuvat. Jutellaan hetki, ja mietitään, mitä kivaa alkaisimme tekemään seuraavaksi yhdessä.
Lasta ei tule siis rangaista siitä, ettei hän vielä kykene hallitsemaan tunteitaan. Tilanne tulee käydä läpi, mutta osoittaa, että lapsi on edelleen ihan yhtä rakas ja tärkeä.
T. Varhaiskasvatuksen ope
Meillä toi sylissäpitäminen ja hyräily kiihdyttää lapsen raivoa. Käydään tilanne raivarin jälkeen läpi ja lapsi on sylissä, lapsi tosin on ihan hikinen, läähättävä ja väsynyt tajuttomuuden partaalla, että on on aika flekmaattinen. Tästä toivuttuaan leikkii iloisena, kunnes tulee seuraava vastoinkäyminen.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Kun noin voimakkaita raivokohtauksia tulee useita kertoja päivässä, pyytäisin itse pikkulapsipsykologin konsultaatiota.
Työssäni tuonkaltaisten raivokohtausten kohdalla siirrän lapsen pois tilanteesta, pidän sylissä ja juttelen/laulan/hyräilen niin pitkään että lapsi on hiukan rauhoittunut. Sen jälkeen otan vihkon ja kynän, ja alan piirtämään tapahtunutta. Lapset yleensä tässä kohti ovat todella kiinnostuneita ja haluavat osallistua tarinan luomiseen. Käymme läpi sen mitä lapsi teki, mitä aikuinen teki, miltä tuntui. Tässä apuna selkeät tunnekuvat. Jutellaan hetki, ja mietitään, mitä kivaa alkaisimme tekemään seuraavaksi yhdessä.
Lasta ei tule siis rangaista siitä, ettei hän vielä kykene hallitsemaan tunteitaan. Tilanne tulee käydä läpi, mutta osoittaa, että lapsi on edelleen ihan yhtä rakas ja tärkeä.
T. Varhaiskasvatuksen ope
Meillä toi sylissäpitäminen ja hyräily kiihdyttää lapsen raivoa. Käydään tilanne raivarin jälkeen läpi ja lapsi on sylissä, lapsi tosin on ihan hikinen, läähättävä ja väsynyt tajuttomuuden partaalla, että on on aika flekmaattinen. Tästä toivuttuaan leikkii iloisena, kunnes tulee seuraava vastoinkäyminen.
Kun sylittely ei auta. Lapsi rauhottuu ainoastaan hikisenä totaalisen väsyneenä.
Mitä tehdä ku lapsi ei rauhoitu sylittelyyn ja hyräilyyn? ap
Voisi koittaa varata aikaa neuvolalääkärille (ei hoitajalle), tai selvittää onko omalla kunnalla tarjota jotain muuta apua. Kuulostaisi siltä, että ei ole perusuhma kyseessä, vaan taustalla voi olla jotain neurologista häikkää. Tässä tilanteessa pitää hakea apua, ei asian kanssa voi jäädä yksin
Neuropsykiatriset vaikeudet:
"Nepsy-vaikeudet vaikuttavat jokapäiväiseen elämään: niin sosiaaliseen vuorovaikutukseen, kielelliseen ja ei-kielelliseen viestintään, tunteiden sääntelyyn ja oman toiminnan ohjaukseen. Oireiden voimakkuudet ja ilmiasut vaihtelevat eri ihmisillä eri ympäristöissä. Kaikkia oireita ei ole kaikilla. Tämän vuoksi tuen muodot tulee miettiä yksilöllisesti.
Nepsy-haasteet eivät koskevat vain nepsy-lapsta tai -nuorta: myös hänen vanhempansa ja muut arjen aikuiset - kuten päivähoidon ja koulun henkilökunta - tarvitsevat tukea."
https://www.tampere.fi/sosiaali-ja-terveyspalvelut/lapsiperheiden-palve…
Tämä on vain neuvo, eikä millään lailla tarkoitettu kritiikiksi ja toivon ettei sitä oteta sillä tapaa. En myöskään halua tarkoittaa kommentilla, että juuri sinun lapsellasi olisi edellä kuvaillun kaltaisia ongelmia. Jostain syystä nueropuolen vaikeuksista ei haluta puhua, mutta asia olisi hyvä tutkia ja poissulkea mieluummin kuin elää mahdollisen neurovaikeuden kanssa vuosia hakematta siihen apua.
Lapsi ottaa maljakon ja alkaa heittelemään, otetaan pois, huutaa puoli tuntia.
Tässä tietenkin kerrotaan lapselle myös, varo se on lasia, se menee rikki ja saat ison haavan jalkaan kun kävelet lasin sirulla? Laita pois se ei ole lelu, ostetaan siihen kukkia kun on perjantai ja mennään kauppaan, mitähän muuta meidän pitäisi ostaa, onkohan jossain paperia mihin tehdään ostoslista, minkä värisellä kynällä tehtäisiin?
Ja lapsi huutaa koko äidin synkän yksin puhelun?
Omien lasteni ollessa pieniä 80-luvun lopulla oli muotia ettei käytetty ei-sanaa lapsen kasvatuksessa. Minä nuorena vaikutuksille alttiina yritin tuota noudattaa ja kauhean vaikeaa se oli aluksi, mutta hirveä selittäjä mummo minä olen 2v10kk lapsenlapselle jonka löytää milloin mistäkin tutkimusmatkalta.
Ja noita itkupotkuraivarit se vähentää kummasti, pitää vaan vanhemmankin kasvaa.
Vierailija kirjoitti:
Voisi koittaa varata aikaa neuvolalääkärille (ei hoitajalle), tai selvittää onko omalla kunnalla tarjota jotain muuta apua. Kuulostaisi siltä, että ei ole perusuhma kyseessä, vaan taustalla voi olla jotain neurologista häikkää. Tässä tilanteessa pitää hakea apua, ei asian kanssa voi jäädä yksin
Neuropsykiatriset vaikeudet:
"Nepsy-vaikeudet vaikuttavat jokapäiväiseen elämään: niin sosiaaliseen vuorovaikutukseen, kielelliseen ja ei-kielelliseen viestintään, tunteiden sääntelyyn ja oman toiminnan ohjaukseen. Oireiden voimakkuudet ja ilmiasut vaihtelevat eri ihmisillä eri ympäristöissä. Kaikkia oireita ei ole kaikilla. Tämän vuoksi tuen muodot tulee miettiä yksilöllisesti.
Nepsy-haasteet eivät koskevat vain nepsy-lapsta tai -nuorta: myös hänen vanhempansa ja muut arjen aikuiset - kuten päivähoidon ja koulun henkilökunta - tarvitsevat tukea."
https://www.tampere.fi/sosiaali-ja-terveyspalvelut/lapsiperheiden-palve…
Tämä on vain neuvo, eikä millään lailla tarkoitettu kritiikiksi ja toivon ettei sitä oteta sillä tapaa. En myöskään halua tarkoittaa kommentilla, että juuri sinun lapsellasi olisi edellä kuvaillun kaltaisia ongelmia. Jostain syystä nueropuolen vaikeuksista ei haluta puhua, mutta asia olisi hyvä tutkia ja poissulkea mieluummin kuin elää mahdollisen neurovaikeuden kanssa vuosia hakematta siihen apua.
Kyllä musta tuntuu, että tunteiden säätelyssä on ongelma. Lapsen mummo ratkoo ongelmat herkuilla, isälläkin taipumusta tähän. Päikysssä ja mun kanssa ei onnistu.
Alue: Aihe vapaa
Hyvä huomio kuitenkin, että ympäristötekijä voi tuoda ongelmia helpommin esille. Jossain ketjussa oli juttua siitä, että runsas sitrushedelmä + maito -yhdistelmä voi aiheuttaa kognitiivisia ongelmia. Aivojen happo-emästasapaino? Mene ja tiedä!