Lue keskustelun säännöt.
Tervetuloa lukemaan keskusteluja! Kommentointi on avoinna klo 7 - 23.
Tervetuloa lukemaan keskusteluja! Kommentointi on avoinna klo 7 - 23.
Alue: Aihe vapaa
Mikä on normaalia itkupotkuraivaria 3-vuotiaalla?
29.01.2020 |
Tulee useita kertoja päivässä, kestää mi . 30 min yleensä lähes tunnin, että lapsi väsyy kirkumiseen ja potkimiseen ja rimpuiluun. Pyrkii aina puremaan, lyömään, potkimaan ja nipistelemään. Huutaa kuin eläin. Lapsi on motorisesti taitava ja puhuu hyvin. Ikätasoaan edellä. Itkupotkuraivarit alkaa yleensä siitä, kun kielletään vahingoittamasta kavereita, särkemästä tai heittelemästä leluja tai muita tavaroita. Lapsen leikit ovat yleensä niin rajuja ja kovaäänisiä, että toiset lapset pelkäävät. Itkupotkuraivarit loppuu, kun lapsi on ihan hikinen, hengästynyt eikä enää jaksa huutaa. Nämä raivarit alkoi jo alle vuotiaana esim. pukemisessa, syömisessä vaipanvaihdossa. Lapsi ollut joitain jaksoja päiväkodissa, muuten koyona. Apua!
Kommentit (66)
Vierailija kirjoitti:
Kuulostaa pahalta :(
Miten teillä on kasvatushommat kotona? Noudatatteko aina tarkalleen sitä mitä on sovittu rangaistuksissa? Kaikki lapset hyötyvät järjestelmällisestä kasvatuksesta eli siitä että ei jousteta niistä säännöistä mitä nyt kussakin perheessä on.
Tunnen kaksi samanlaista lasta, joten ihan harvinaista ei taida olla. Toisen äiti hyssytteli selvästi liikaa ja palkitse syliin ottamalla aina kun poika teki jotain pahaa. Luopui tästä metodista sitten joskus 5 vuoden tienoilla kun näki itsekin että homma karkasi käsistä. Piti meitä varmaan aika julmana, kun huonosta käytöksestä jäähytettiin omaan huoneeseen pallille ja leluja meni jäähylle ja jopa roskiin.
Toisen äiti kärsi masennuksesta ja ei aina jaksanut olla järjestelmällinen kielloissaan.
Mutta kumpikin näistä lapsista oli kyllä temperamentiltaan ei-niin-helppo eli ei se vanhempien ongelmat kasvatuksessa saaneet aikaan niitä raivareita vaan lasten geneettinen vaikeus kohdata uusia asioita. Nuo kasvatusjutut, mistä kirjoitin kyllä vaikeuttivat ongelmia, mutta jollakin toisella temperamentiltaan erilaisella lapsella ei ongelmia olisi ollut.
Sanoisin niin, että hae neuvolasta apua ja mieti, onko siinä sinun kasvatustavassasi jotain, mikä ei sovi näin temperamentilliselle lapselle. Nimittäin jos ei tee mitään niin väkivalta vain lisääntyy. Toisaalta kumpikin lähipiirini lapsi on toimintaterapialla ja päiväkodin ja eskarin erityistuella tasaantunut ja heillä menee paljon paremmin. Temperamentti ei muutu mutta jos lasta autetaan niin tämä oppii paremmin hillitsemään sitä, miten se suuttumus ilmenee. Tsemppiä !
Ihan sivusta vain toteaisin, että kiva että teille sattui sellainen lapsi, johon jäähy toimi. Yleensä jäähy sopii helppoluonteisille lapsille.
Mitä taas tulee lelujen heittelyyn roskiin, minusta se ei oikein kuulosta aikuisten toiminnalta.
-ei ap.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Kuulostaa pahalta :(
Miten teillä on kasvatushommat kotona? Noudatatteko aina tarkalleen sitä mitä on sovittu rangaistuksissa? Kaikki lapset hyötyvät järjestelmällisestä kasvatuksesta eli siitä että ei jousteta niistä säännöistä mitä nyt kussakin perheessä on.
Tunnen kaksi samanlaista lasta, joten ihan harvinaista ei taida olla. Toisen äiti hyssytteli selvästi liikaa ja palkitse syliin ottamalla aina kun poika teki jotain pahaa. Luopui tästä metodista sitten joskus 5 vuoden tienoilla kun näki itsekin että homma karkasi käsistä. Piti meitä varmaan aika julmana, kun huonosta käytöksestä jäähytettiin omaan huoneeseen pallille ja leluja meni jäähylle ja jopa roskiin.
Toisen äiti kärsi masennuksesta ja ei aina jaksanut olla järjestelmällinen kielloissaan.
Mutta kumpikin näistä lapsista oli kyllä temperamentiltaan ei-niin-helppo eli ei se vanhempien ongelmat kasvatuksessa saaneet aikaan niitä raivareita vaan lasten geneettinen vaikeus kohdata uusia asioita. Nuo kasvatusjutut, mistä kirjoitin kyllä vaikeuttivat ongelmia, mutta jollakin toisella temperamentiltaan erilaisella lapsella ei ongelmia olisi ollut.
Sanoisin niin, että hae neuvolasta apua ja mieti, onko siinä sinun kasvatustavassasi jotain, mikä ei sovi näin temperamentilliselle lapselle. Nimittäin jos ei tee mitään niin väkivalta vain lisääntyy. Toisaalta kumpikin lähipiirini lapsi on toimintaterapialla ja päiväkodin ja eskarin erityistuella tasaantunut ja heillä menee paljon paremmin. Temperamentti ei muutu mutta jos lasta autetaan niin tämä oppii paremmin hillitsemään sitä, miten se suuttumus ilmenee. Tsemppiä !
Ihan sivusta vain toteaisin, että kiva että teille sattui sellainen lapsi, johon jäähy toimi. Yleensä jäähy sopii helppoluonteisille lapsille.
Mitä taas tulee lelujen heittelyyn roskiin, minusta se ei oikein kuulosta aikuisten toiminnalta.
-ei ap.
Miksi lähdet kritisoimaan, kun et tiedä meidän käytännöstä mitään? Jäähyä käytetään monissa oäiväkodeissakin hyvin menestyksekkäästi, vaikka sitä ei jäähyksi kutsuta. Ei varmaan toimi kaikilla, mutta keskivertolapsella toimii erinomaisesti. En tiedä toimisiko aloittajan lapsella, toin vai oman esimerkin esille. Jos homma menee jollain metodilla pieleen niin sitten on paras miettiä uusia metodeja. Jokainen itse miettii, mikä on se sopiva rangaistus huonosta köytöksestä, mutta ilman rangaistusta ei tule oppiakaan. Helpot lapset toki selviävät mistä tahansa kasvatuksesta, mutta ne muut eivät.
Mä suositen säännöllisesti päivähoitoa, lapsi ei opi olemaan muiden lasten seurassa jos ei saa tilaisuutta siihen.
Säännölliset päivärytmit on tärkeitä aina syömään, nukkumaan, herätään samaan aikaan.
Miten reagoit itse kiukkuun.
Oletko koittanut ottaa syliin rauhoittumaan, tai laittaa omaan huoneeseen ja olla poissa hetken ja katsoa rauhoittuuko lapsi aivan itse.
Sanoita lapsen tunteita, kerro suoraan että ei saa lyödä, koska se sattuu.
Lapsi ei vielä noin pienenä leiki automaattisesti toisen lapsen kanssa, vaan tarvitsee aikuisen tuen "tehdään yhdessä juna rata, mitä juna sanoo, mihin se on matkalla"..
Lapsi on päivittäjn tekemisissä toisten lasten kanssa. Kiukkukohtaukset tulee, kun lasta joutuu kieltämään oli seurassa toisia lapsia tai ei. Esimerkiksi lapsi ottaa kaapista maljakon ja alkaa heittelemään sitä, kun maljakko otetaan pois alkaa raivo.
Vierailija kirjoitti:
Mä suositen säännöllisesti päivähoitoa, lapsi ei opi olemaan muiden lasten seurassa jos ei saa tilaisuutta siihen.
Säännölliset päivärytmit on tärkeitä aina syömään, nukkumaan, herätään samaan aikaan.
Miten reagoit itse kiukkuun.
Oletko koittanut ottaa syliin rauhoittumaan, tai laittaa omaan huoneeseen ja olla poissa hetken ja katsoa rauhoittuuko lapsi aivan itse.
Sanoita lapsen tunteita, kerro suoraan että ei saa lyödä, koska se sattuu.
Lapsi ei vielä noin pienenä leiki automaattisesti toisen lapsen kanssa, vaan tarvitsee aikuisen tuen "tehdään yhdessä juna rata, mitä juna sanoo, mihin se on matkalla"..
Joskus lapsi on pakko ottaa tiukasti syliin tai laittaa huoneeseensa rauhoittumaan, kun puree potkii ja hajoittaaa paikkoja muuten. Kirkuminen loppuu aina vasta väsymykseen, hikisyyteen ja hengästymiseen. Joskus menee ääni. Lapsi on kuin maratonin juossut. On myös jäähytetty. Ap
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Mä suositen säännöllisesti päivähoitoa, lapsi ei opi olemaan muiden lasten seurassa jos ei saa tilaisuutta siihen.
Säännölliset päivärytmit on tärkeitä aina syömään, nukkumaan, herätään samaan aikaan.
Miten reagoit itse kiukkuun.
Oletko koittanut ottaa syliin rauhoittumaan, tai laittaa omaan huoneeseen ja olla poissa hetken ja katsoa rauhoittuuko lapsi aivan itse.
Sanoita lapsen tunteita, kerro suoraan että ei saa lyödä, koska se sattuu.
Lapsi ei vielä noin pienenä leiki automaattisesti toisen lapsen kanssa, vaan tarvitsee aikuisen tuen "tehdään yhdessä juna rata, mitä juna sanoo, mihin se on matkalla"..
Sanoitan tunteita, siitä raivo yltyy, ja lapsi haluaa satuttaa enemmän. Nipistelee toisia lapsia aikuisilta salaa todella kipeästi.
Ap, on erittäin tärkeää, että lopetatte raivareiden laukaisun. Mikä lukemani perustella on KIELTÄMINEN. Niin paradoksaaliselta kuin se kuulostaakin, ehkä juuri se on raivarit aiheuttanut - ja sillä myös olette lisänneet vettä myllyyn.
Se mitä lapsi kipeästi nyt tarvitsee, on aikuisen rakastavaa, vastavuoroista seuraa, kunnes hänen mielensä rentoutuu ja hän kykenee leikkimään myös muiden lasten kanssa.
Kokeilkaa sellaista, että unohdatte kieltämisen koska sillä ette ongelmaa poista, päinvastoin. Tämä voi olla vaikea mennä aikuisen logiikkaan, jos on vaikea nähdä, mistä on oikeasti kyse: se ei ole raivoamisen lopettaminen, vaan se, että se ylipäänsä alkaa..! Kieltäminen pahentaa sitä, joten lopettakaa hyvät ihmiset.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Mä suositen säännöllisesti päivähoitoa, lapsi ei opi olemaan muiden lasten seurassa jos ei saa tilaisuutta siihen.
Säännölliset päivärytmit on tärkeitä aina syömään, nukkumaan, herätään samaan aikaan.
Miten reagoit itse kiukkuun.
Oletko koittanut ottaa syliin rauhoittumaan, tai laittaa omaan huoneeseen ja olla poissa hetken ja katsoa rauhoittuuko lapsi aivan itse.
Sanoita lapsen tunteita, kerro suoraan että ei saa lyödä, koska se sattuu.
Lapsi ei vielä noin pienenä leiki automaattisesti toisen lapsen kanssa, vaan tarvitsee aikuisen tuen "tehdään yhdessä juna rata, mitä juna sanoo, mihin se on matkalla"..Joskus lapsi on pakko ottaa tiukasti syliin tai laittaa huoneeseensa rauhoittumaan, kun puree potkii ja hajoittaaa paikkoja muuten. Kirkuminen loppuu aina vasta väsymykseen, hikisyyteen ja hengästymiseen. Joskus menee ääni. Lapsi on kuin maratonin juossut. On myös jäähytetty. Ap
Tiesittekö, että jäähyttäminen on jo laitettu romukoppaan lasta vaurioittavana kohteluna? "Time out" on ok, mutta ei emotionaalinen hylkääminen.
Teillä on ehkä vuosi aikaa antaa lapsen toipua tuosta rajoitetuksi tulemisen traumasta. Ellette onnistu, ennen kuin lapsi täyttää 4 (herkkyyskausi päättyy), ongelmia tiedossa myöhemmin. Nyt lapsen ehdoilla!
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Tuo lapsen tiukka pitely on vain oireen taltuttamista, ei syyn poistamista. Ja itse asiassa vain pahennatte sillä tilannetta jatkoa ajatellen. Pitää nähdä ongelman juurisyy. Huom. älkää vaatiko 3-vuotiaalta analyysejä - te olette vastuussa.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Mä suositen säännöllisesti päivähoitoa, lapsi ei opi olemaan muiden lasten seurassa jos ei saa tilaisuutta siihen.
Säännölliset päivärytmit on tärkeitä aina syömään, nukkumaan, herätään samaan aikaan.
Miten reagoit itse kiukkuun.
Oletko koittanut ottaa syliin rauhoittumaan, tai laittaa omaan huoneeseen ja olla poissa hetken ja katsoa rauhoittuuko lapsi aivan itse.
Sanoita lapsen tunteita, kerro suoraan että ei saa lyödä, koska se sattuu.
Lapsi ei vielä noin pienenä leiki automaattisesti toisen lapsen kanssa, vaan tarvitsee aikuisen tuen "tehdään yhdessä juna rata, mitä juna sanoo, mihin se on matkalla"..Joskus lapsi on pakko ottaa tiukasti syliin tai laittaa huoneeseensa rauhoittumaan, kun puree potkii ja hajoittaaa paikkoja muuten. Kirkuminen loppuu aina vasta väsymykseen, hikisyyteen ja hengästymiseen. Joskus menee ääni. Lapsi on kuin maratonin juossut. On myös jäähytetty. Ap
Tiesittekö, että jäähyttäminen on jo laitettu romukoppaan lasta vaurioittavana kohteluna? "Time out" on ok, mutta ei emotionaalinen hylkääminen.
Kaikkihan on nykyään eräiden liberaalien kasvatustieteilijöiden mielestä lapselle haitallista. Paitsi toki tunteiden sanoitus.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Ap, on erittäin tärkeää, että lopetatte raivareiden laukaisun. Mikä lukemani perustella on KIELTÄMINEN. Niin paradoksaaliselta kuin se kuulostaakin, ehkä juuri se on raivarit aiheuttanut - ja sillä myös olette lisänneet vettä myllyyn.
Se mitä lapsi kipeästi nyt tarvitsee, on aikuisen rakastavaa, vastavuoroista seuraa, kunnes hänen mielensä rentoutuu ja hän kykenee leikkimään myös muiden lasten kanssa.
Kokeilkaa sellaista, että unohdatte kieltämisen koska sillä ette ongelmaa poista, päinvastoin. Tämä voi olla vaikea mennä aikuisen logiikkaan, jos on vaikea nähdä, mistä on oikeasti kyse: se ei ole raivoamisen lopettaminen, vaan se, että se ylipäänsä alkaa..! Kieltäminen pahentaa sitä, joten lopettakaa hyvät ihmiset.
Jos lapsi esim. yltyy hakkaamaan toista lasta kovalla lelulla päähän ja tämä innostaa lastani, olen vienyt lapsen pois tilanteesta varsinaisesti kieltämättä ja yritän saada hänet keskittymään muuhun tai tulemaan syliin, raivo nousee silti ja lapsi palaa heti hakkaamaan tousta kovalla lelulla, jos häntä ei estä. Pakko sulkeutua lapsen kanssa toiseen huoneeseen, ettei vahingoita toisia liikaa. Kirkuminen ja oven hakkaaminen kestää ja kestää. Jos kokeillaan pääsyä takaisin tousten seuraan ensimmäisenä menee lyömään kovalla lelulla.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Ap, on erittäin tärkeää, että lopetatte raivareiden laukaisun. Mikä lukemani perustella on KIELTÄMINEN. Niin paradoksaaliselta kuin se kuulostaakin, ehkä juuri se on raivarit aiheuttanut - ja sillä myös olette lisänneet vettä myllyyn.
Se mitä lapsi kipeästi nyt tarvitsee, on aikuisen rakastavaa, vastavuoroista seuraa, kunnes hänen mielensä rentoutuu ja hän kykenee leikkimään myös muiden lasten kanssa.
Kokeilkaa sellaista, että unohdatte kieltämisen koska sillä ette ongelmaa poista, päinvastoin. Tämä voi olla vaikea mennä aikuisen logiikkaan, jos on vaikea nähdä, mistä on oikeasti kyse: se ei ole raivoamisen lopettaminen, vaan se, että se ylipäänsä alkaa..! Kieltäminen pahentaa sitä, joten lopettakaa hyvät ihmiset.
Jos lapsi esim. yltyy hakkaamaan toista lasta kovalla lelulla päähän ja tämä innostaa lastani, olen vienyt lapsen pois tilanteesta varsinaisesti kieltämättä ja yritän saada hänet keskittymään muuhun tai tulemaan syliin, raivo nousee silti ja lapsi palaa heti hakkaamaan tousta kovalla lelulla, jos häntä ei estä. Pakko sulkeutua lapsen kanssa toiseen huoneeseen, ettei vahingoita toisia liikaa. Kirkuminen ja oven hakkaaminen kestää ja kestää. Jos kokeillaan pääsyä takaisin tousten seuraan ensimmäisenä menee lyömään kovalla lelulla.
Lisään innostuu toisen lapsen itkusta ja se saa hänet nauramaan.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Mä suositen säännöllisesti päivähoitoa, lapsi ei opi olemaan muiden lasten seurassa jos ei saa tilaisuutta siihen.
Säännölliset päivärytmit on tärkeitä aina syömään, nukkumaan, herätään samaan aikaan.
Miten reagoit itse kiukkuun.
Oletko koittanut ottaa syliin rauhoittumaan, tai laittaa omaan huoneeseen ja olla poissa hetken ja katsoa rauhoittuuko lapsi aivan itse.
Sanoita lapsen tunteita, kerro suoraan että ei saa lyödä, koska se sattuu.
Lapsi ei vielä noin pienenä leiki automaattisesti toisen lapsen kanssa, vaan tarvitsee aikuisen tuen "tehdään yhdessä juna rata, mitä juna sanoo, mihin se on matkalla"..Joskus lapsi on pakko ottaa tiukasti syliin tai laittaa huoneeseensa rauhoittumaan, kun puree potkii ja hajoittaaa paikkoja muuten. Kirkuminen loppuu aina vasta väsymykseen, hikisyyteen ja hengästymiseen. Joskus menee ääni. Lapsi on kuin maratonin juossut. On myös jäähytetty. Ap
Tiesittekö, että jäähyttäminen on jo laitettu romukoppaan lasta vaurioittavana kohteluna? "Time out" on ok, mutta ei emotionaalinen hylkääminen.
Kaikkihan on nykyään eräiden liberaalien kasvatustieteilijöiden mielestä lapselle haitallista. Paitsi toki tunteiden sanoitus.
Ja ketkä onkaan eniten aiheuttanu haittaa viime vuosikymmeninä? Suuntahan ei ole parempaan.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Ap, on erittäin tärkeää, että lopetatte raivareiden laukaisun. Mikä lukemani perustella on KIELTÄMINEN. Niin paradoksaaliselta kuin se kuulostaakin, ehkä juuri se on raivarit aiheuttanut - ja sillä myös olette lisänneet vettä myllyyn.
Se mitä lapsi kipeästi nyt tarvitsee, on aikuisen rakastavaa, vastavuoroista seuraa, kunnes hänen mielensä rentoutuu ja hän kykenee leikkimään myös muiden lasten kanssa.
Kokeilkaa sellaista, että unohdatte kieltämisen koska sillä ette ongelmaa poista, päinvastoin. Tämä voi olla vaikea mennä aikuisen logiikkaan, jos on vaikea nähdä, mistä on oikeasti kyse: se ei ole raivoamisen lopettaminen, vaan se, että se ylipäänsä alkaa..! Kieltäminen pahentaa sitä, joten lopettakaa hyvät ihmiset.
Jos lapsi esim. yltyy hakkaamaan toista lasta kovalla lelulla päähän ja tämä innostaa lastani, olen vienyt lapsen pois tilanteesta varsinaisesti kieltämättä ja yritän saada hänet keskittymään muuhun tai tulemaan syliin, raivo nousee silti ja lapsi palaa heti hakkaamaan tousta kovalla lelulla, jos häntä ei estä. Pakko sulkeutua lapsen kanssa toiseen huoneeseen, ettei vahingoita toisia liikaa. Kirkuminen ja oven hakkaaminen kestää ja kestää. Jos kokeillaan pääsyä takaisin tousten seuraan ensimmäisenä menee lyömään kovalla lelulla.
Okei, ongelma ei poistu yhden leikkikerran katkaisulla. Kuten sanoin, on parempi ettei lapsi leiki ollenkaan muiden lasten kanssa, ennen kuin hänen psyykensä on siihen riittävän hyvässä järjestyksessä. En tarkoita tällä rankaisua vaan sitä, että nyt aikuisen on oltava lapsen kanssa koko sen ajan, kuin hän muuten olisi toisen lapsen seurassa.
Onko lapsi päivähoidossa?
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Ap, on erittäin tärkeää, että lopetatte raivareiden laukaisun. Mikä lukemani perustella on KIELTÄMINEN. Niin paradoksaaliselta kuin se kuulostaakin, ehkä juuri se on raivarit aiheuttanut - ja sillä myös olette lisänneet vettä myllyyn.
Se mitä lapsi kipeästi nyt tarvitsee, on aikuisen rakastavaa, vastavuoroista seuraa, kunnes hänen mielensä rentoutuu ja hän kykenee leikkimään myös muiden lasten kanssa.
Kokeilkaa sellaista, että unohdatte kieltämisen koska sillä ette ongelmaa poista, päinvastoin. Tämä voi olla vaikea mennä aikuisen logiikkaan, jos on vaikea nähdä, mistä on oikeasti kyse: se ei ole raivoamisen lopettaminen, vaan se, että se ylipäänsä alkaa..! Kieltäminen pahentaa sitä, joten lopettakaa hyvät ihmiset.
Jos lapsi esim. yltyy hakkaamaan toista lasta kovalla lelulla päähän ja tämä innostaa lastani, olen vienyt lapsen pois tilanteesta varsinaisesti kieltämättä ja yritän saada hänet keskittymään muuhun tai tulemaan syliin, raivo nousee silti ja lapsi palaa heti hakkaamaan tousta kovalla lelulla, jos häntä ei estä. Pakko sulkeutua lapsen kanssa toiseen huoneeseen, ettei vahingoita toisia liikaa. Kirkuminen ja oven hakkaaminen kestää ja kestää. Jos kokeillaan pääsyä takaisin tousten seuraan ensimmäisenä menee lyömään kovalla lelulla.
Lisään innostuu toisen lapsen itkusta ja se saa hänet nauramaan.
Neuvoisin, ettet reagoi tähän ollenkaan, sillä se vain ruokkisi käytöstä. "Hah hah, sovellan ITSE kokemaani väkivaltaa, ja kun asialle suututaan, NAURAN sille!" Tuplavoitto...
Tässä on selvästi jokin itseään ruokkiva systeemi... Jaksan ihmetellä sitä, kuinka sitkeästi niin moni vanhempi jaksaa toimia tietyllä tapaa, vaikka kaikki käytännössä osoittaa ettei se toimi, vaan jopa pahentaa tilannetta. Mutta tämä aloitus on hyvä merkki siitä, että vanhempi on kyllästynyt saman toistumiseen, ja on valmis miettimään jotain uutta.
Ap, unohda kaikki kasvatusneuvot - tai tulkintasi niistä - ja luota itseesi.
Höh ihan ku oisit mun miehestä kertonu
Alue: Aihe vapaa
Kuulostaa pahalta :(
Miten teillä on kasvatushommat kotona? Noudatatteko aina tarkalleen sitä mitä on sovittu rangaistuksissa? Kaikki lapset hyötyvät järjestelmällisestä kasvatuksesta eli siitä että ei jousteta niistä säännöistä mitä nyt kussakin perheessä on.
Tunnen kaksi samanlaista lasta, joten ihan harvinaista ei taida olla. Toisen äiti hyssytteli selvästi liikaa ja palkitse syliin ottamalla aina kun poika teki jotain pahaa. Luopui tästä metodista sitten joskus 5 vuoden tienoilla kun näki itsekin että homma karkasi käsistä. Piti meitä varmaan aika julmana, kun huonosta käytöksestä jäähytettiin omaan huoneeseen pallille ja leluja meni jäähylle ja jopa roskiin.
Toisen äiti kärsi masennuksesta ja ei aina jaksanut olla järjestelmällinen kielloissaan.
Mutta kumpikin näistä lapsista oli kyllä temperamentiltaan ei-niin-helppo eli ei se vanhempien ongelmat kasvatuksessa saaneet aikaan niitä raivareita vaan lasten geneettinen vaikeus kohdata uusia asioita. Nuo kasvatusjutut, mistä kirjoitin kyllä vaikeuttivat ongelmia, mutta jollakin toisella temperamentiltaan erilaisella lapsella ei ongelmia olisi ollut.
Sanoisin niin, että hae neuvolasta apua ja mieti, onko siinä sinun kasvatustavassasi jotain, mikä ei sovi näin temperamentilliselle lapselle. Nimittäin jos ei tee mitään niin väkivalta vain lisääntyy. Toisaalta kumpikin lähipiirini lapsi on toimintaterapialla ja päiväkodin ja eskarin erityistuella tasaantunut ja heillä menee paljon paremmin. Temperamentti ei muutu mutta jos lasta autetaan niin tämä oppii paremmin hillitsemään sitä, miten se suuttumus ilmenee. Tsemppiä !