Mikä on normaalia itkupotkuraivaria 3-vuotiaalla?

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Ap, on erittäin tärkeää, että lopetatte raivareiden laukaisun. Mikä lukemani perustella on KIELTÄMINEN. Niin paradoksaaliselta kuin se kuulostaakin, ehkä juuri se on raivarit aiheuttanut - ja sillä myös olette lisänneet vettä myllyyn.

Se mitä lapsi kipeästi nyt tarvitsee, on aikuisen rakastavaa, vastavuoroista seuraa, kunnes hänen mielensä rentoutuu ja hän kykenee leikkimään myös muiden lasten kanssa.

Kokeilkaa sellaista, että unohdatte kieltämisen koska sillä ette ongelmaa poista, päinvastoin. Tämä voi olla vaikea mennä aikuisen logiikkaan, jos on vaikea nähdä, mistä on oikeasti kyse: se ei ole raivoamisen lopettaminen, vaan se, että se ylipäänsä alkaa..! Kieltäminen pahentaa sitä, joten lopettakaa hyvät ihmiset.

Jos lapsi esim. yltyy hakkaamaan toista lasta kovalla lelulla päähän ja tämä innostaa lastani, olen vienyt lapsen pois tilanteesta varsinaisesti kieltämättä ja yritän saada hänet keskittymään muuhun tai tulemaan syliin, raivo nousee silti ja lapsi palaa heti hakkaamaan tousta kovalla lelulla, jos häntä ei estä. Pakko sulkeutua lapsen kanssa toiseen huoneeseen, ettei vahingoita toisia liikaa. Kirkuminen ja oven hakkaaminen kestää ja kestää. Jos kokeillaan pääsyä takaisin tousten seuraan ensimmäisenä menee lyömään kovalla lelulla.

Okei, ongelma ei poistu yhden leikkikerran katkaisulla. Kuten sanoin, on parempi ettei lapsi leiki ollenkaan muiden lasten kanssa, ennen kuin hänen psyykensä on siihen riittävän hyvässä järjestyksessä. En tarkoita tällä rankaisua vaan sitä, että nyt aikuisen on oltava lapsen kanssa koko sen ajan, kuin hän muuten olisi toisen lapsen seurassa.

Onko lapsi päivähoidossa?

Väkivalta ja nipistely kohdistuu myös aikuisiin ja ennen kaikkea se raivo.

Nämä aloitukset aina vahvistaa omaa halua olla hankkimatta sinappikonetta. Tsemppiä

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Ap, on erittäin tärkeää, että lopetatte raivareiden laukaisun. Mikä lukemani perustella on KIELTÄMINEN. Niin paradoksaaliselta kuin se kuulostaakin, ehkä juuri se on raivarit aiheuttanut - ja sillä myös olette lisänneet vettä myllyyn.

Se mitä lapsi kipeästi nyt tarvitsee, on aikuisen rakastavaa, vastavuoroista seuraa, kunnes hänen mielensä rentoutuu ja hän kykenee leikkimään myös muiden lasten kanssa.

Kokeilkaa sellaista, että unohdatte kieltämisen koska sillä ette ongelmaa poista, päinvastoin. Tämä voi olla vaikea mennä aikuisen logiikkaan, jos on vaikea nähdä, mistä on oikeasti kyse: se ei ole raivoamisen lopettaminen, vaan se, että se ylipäänsä alkaa..! Kieltäminen pahentaa sitä, joten lopettakaa hyvät ihmiset.

Jos lapsi esim. yltyy hakkaamaan toista lasta kovalla lelulla päähän ja tämä innostaa lastani, olen vienyt lapsen pois tilanteesta varsinaisesti kieltämättä ja yritän saada hänet keskittymään muuhun tai tulemaan syliin, raivo nousee silti ja lapsi palaa heti hakkaamaan tousta kovalla lelulla, jos häntä ei estä. Pakko sulkeutua lapsen kanssa toiseen huoneeseen, ettei vahingoita toisia liikaa. Kirkuminen ja oven hakkaaminen kestää ja kestää. Jos kokeillaan pääsyä takaisin tousten seuraan ensimmäisenä menee lyömään kovalla lelulla.

Okei, ongelma ei poistu yhden leikkikerran katkaisulla. Kuten sanoin, on parempi ettei lapsi leiki ollenkaan muiden lasten kanssa, ennen kuin hänen psyykensä on siihen riittävän hyvässä järjestyksessä. En tarkoita tällä rankaisua vaan sitä, että nyt aikuisen on oltava lapsen kanssa koko sen ajan, kuin hän muuten olisi toisen lapsen seurassa.

Onko lapsi päivähoidossa?

Väkivalta ja nipistely kohdistuu myös aikuisiin ja ennen kaikkea se raivo.

Olen pahoillani, ymmärrän että se on ärsyttävää ja myös loukkaavaa... Siitä huolimatta. Haastavinta onkin juuri se, että jaksaa uskoa hyvään keskittymiseen, kunnes lapsikin alkaa siihen luottaa. En tarkoita mitään aiheettomia kehuja! Vaan TAHTOA keskisttyä hyvään; kantaa vastuu lapsen huonosta olosta, rakastaa häntä hänen pahasta olostaan huolimatta. Ymmärrätkö, mitä tarkoitan?

Moni narsisti-vanhempi hylkää lapsen heti, ellei tämä tyydytä heidän mielikuvaansa täydellisestä vanhemmasta. Lapsi loukkaantuu tästä, tietysti ihan syystä koska häntä rakastetaan ehdollisesti. Ja kun lapsi alkaa käyttäytyä huonosti, vanhemmasta tulee yhä aggressiivisempi/hylkäävämpi, eli kierre on valmis. Ongelma ei lapsen kaipuu tulla rakastetuksi sellaisena kuin hän on, ja se ettei mikään hänen keinoistaan riitä, vaan se että vanhempi on narsisti.

Vierailija kirjoitti:

Nämä aloitukset aina vahvistaa omaa halua olla hankkimatta sinappikonetta. Tsemppiä

Jos olet narsisti, niin hyvä juttu.

Ei meidän 3-vuotiaalla ollut missään vaiheessa tuollaista käytöstä. Iltavillejä ja satunnaisia itkuraivareita tietenkin esiintyi, mutta ei väkivaltaisuutta. Sen perusteella sanoisin ettei ole normaalia raivoamista, mutta hankalaluonteisilla lapsilla saattaa toki olla yleistä. Suosittelen kääntymään neuvolan puoleen tilanteen kartoittamiseksi.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Nämä aloitukset aina vahvistaa omaa halua olla hankkimatta sinappikonetta. Tsemppiä

Jos olet narsisti, niin hyvä juttu.

Miksi minun pitäisi olla narsisti jos en halua omia lapsia? Eikö se nimenomaan ole huono asia jos väkisin väännetään lapsi vaikka sitä ei halua? Maailmassa on jo tarpeeksi lapsia, joita ei rakasteta. en halua olla yhden sellaisen "vanhempi"

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Ap, on erittäin tärkeää, että lopetatte raivareiden laukaisun. Mikä lukemani perustella on KIELTÄMINEN. Niin paradoksaaliselta kuin se kuulostaakin, ehkä juuri se on raivarit aiheuttanut - ja sillä myös olette lisänneet vettä myllyyn.

Se mitä lapsi kipeästi nyt tarvitsee, on aikuisen rakastavaa, vastavuoroista seuraa, kunnes hänen mielensä rentoutuu ja hän kykenee leikkimään myös muiden lasten kanssa.

Kokeilkaa sellaista, että unohdatte kieltämisen koska sillä ette ongelmaa poista, päinvastoin. Tämä voi olla vaikea mennä aikuisen logiikkaan, jos on vaikea nähdä, mistä on oikeasti kyse: se ei ole raivoamisen lopettaminen, vaan se, että se ylipäänsä alkaa..! Kieltäminen pahentaa sitä, joten lopettakaa hyvät ihmiset.

Jos lapsi esim. yltyy hakkaamaan toista lasta kovalla lelulla päähän ja tämä innostaa lastani, olen vienyt lapsen pois tilanteesta varsinaisesti kieltämättä ja yritän saada hänet keskittymään muuhun tai tulemaan syliin, raivo nousee silti ja lapsi palaa heti hakkaamaan tousta kovalla lelulla, jos häntä ei estä. Pakko sulkeutua lapsen kanssa toiseen huoneeseen, ettei vahingoita toisia liikaa. Kirkuminen ja oven hakkaaminen kestää ja kestää. Jos kokeillaan pääsyä takaisin tousten seuraan ensimmäisenä menee lyömään kovalla lelulla.

Okei, ongelma ei poistu yhden leikkikerran katkaisulla. Kuten sanoin, on parempi ettei lapsi leiki ollenkaan muiden lasten kanssa, ennen kuin hänen psyykensä on siihen riittävän hyvässä järjestyksessä. En tarkoita tällä rankaisua vaan sitä, että nyt aikuisen on oltava lapsen kanssa koko sen ajan, kuin hän muuten olisi toisen lapsen seurassa.

Onko lapsi päivähoidossa?

Väkivalta ja nipistely kohdistuu myös aikuisiin ja ennen kaikkea se raivo.

Yksi hyvä asia pitää mielessä on se, että lapsen raivo ei ole sinua vastaan, vaan sinun vastuullasi. Ero on siinä, että jälkimmäisessä et koe itse raivoa itsellesi uhkana, olkoonkin että sinä olet sen tavallaan aiheuttanut, vaan toimit tämän seuraamuksen mukana rationaalisesti: rakastat lasta, sallit hänen kaikki (!) tunteensa, ja yhdessä kestätte sen läpi - ilman, että yrität liian aggresiivisesti tukahduttaa sitä kesken kaiken. Mieti miten toimit jatkossa lasta enemmän huomioivasti, jotta seuraava kerta olisi helpompi. 

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Nämä aloitukset aina vahvistaa omaa halua olla hankkimatta sinappikonetta. Tsemppiä

Jos olet narsisti, niin hyvä juttu.

Miksi minun pitäisi olla narsisti jos en halua omia lapsia? Eikö se nimenomaan ole huono asia jos väkisin väännetään lapsi vaikka sitä ei halua? Maailmassa on jo tarpeeksi lapsia, joita ei rakasteta. en halua olla yhden sellaisen "vanhempi"

Missä kohtaa väitin, että sinun pitäisi olla narsisti? Ja virallisesti narsismi on hyvin harvinaista. Raja on kuitenkin häilyvä... En tiedä, kuinka tarkkaan ihmiset perustelevat itselleen lapsen saamista; moni hankkii kai ihan samalla periaatteella kuin lemmikin, toinen haluaa sitoa sillä kumppaninsa, kolmas olla poissa töistä, jne. jne. mutta jokaisella on oikeus syihinsä, ja siihenkin ettei niitä tiedä.

Vierailija kirjoitti:

Ei meidän 3-vuotiaalla ollut missään vaiheessa tuollaista käytöstä. Iltavillejä ja satunnaisia itkuraivareita tietenkin esiintyi, mutta ei väkivaltaisuutta. Sen perusteella sanoisin ettei ole normaalia raivoamista, mutta hankalaluonteisilla lapsilla saattaa toki olla yleistä. Suosittelen kääntymään neuvolan puoleen tilanteen kartoittamiseksi.

Joo minäkin suosittelen avun hakemista, vaikka toisaalta uskon, että ap pärjää jos ymmärtää mistä ongelmassa on oikeasti kyse.

On ratkaisevan tärkeää ymmärtää (haki apua tai ei), että tilanne on jo häiriintynyt eikä siihen voi soveltaa normaalitilanteen ohjeita.

Meillä lapsi sai rajuja raivareita noin 2 v iästä lähtien. Sattumalta huomattiin että lapsen raivarit alkoivat aina 2 tuntia pähkinöiden syönnin jälkeen. Kun pähkinät jätettiin kokonaan pois ruokavaliosta lapsi rauhoittui normaaliksi. Myöhemmin allergisoitui myös monille mausteille, vehnälle, kanamunalle jne. Ainoa näkyvä asia oli kova raivo kun söi sopimatonta ruokaa. Allergiat näkyivät selkeästi kun lapsi oli välttödietillä niin kaikki ok ja jos söi sopimatonta ruokaa niin noin 2 tunnin kuluttua alkoi kova raivoaminen ja pienempien sisarusten töniminen ym. Ja testatuilta osin allergiat näkyivät myös allergiatesteissä. Ihan lääkärin ohjeistuksen mukaan lapsi on edelleen välttödietillä ja ikää nyt jo 16v. Nykyään välttää vain minttua ja pähkinöitä koska kokee että näitä syötyään tulee kurja olo.

Eli ensimmäisenä koettaisin selvittää onko syynä fyysinen vaiva joka aiheuttaa kurjan olon joka näkyy lapsen käytöksessä. Fyysisenä syynä voisi olla esim allergia, refluksi, kivut?

Kun lapsi alkaa kokea, että hänen raivonsa ei enää saa sinua rakastamaan häntä vähemmän (se mikä lapselle käytöksestäsi välittyy, kun hän käyttäytyy huonosti), hän leppyy pikku hiljaa. Mutta tarvitaan myös sitä lapsen seurasta nauttimista, hänen tarvitsemallaan tavalla, ei vain sitä ettei hankalissa tilanteissa ole enää vihaa tms.

Vierailija kirjoitti:

Meillä lapsi sai rajuja raivareita noin 2 v iästä lähtien. Sattumalta huomattiin että lapsen raivarit alkoivat aina 2 tuntia pähkinöiden syönnin jälkeen. Kun pähkinät jätettiin kokonaan pois ruokavaliosta lapsi rauhoittui normaaliksi. Myöhemmin allergisoitui myös monille mausteille, vehnälle, kanamunalle jne. Ainoa näkyvä asia oli kova raivo kun söi sopimatonta ruokaa. Allergiat näkyivät selkeästi kun lapsi oli välttödietillä niin kaikki ok ja jos söi sopimatonta ruokaa niin noin 2 tunnin kuluttua alkoi kova raivoaminen ja pienempien sisarusten töniminen ym. Ja testatuilta osin allergiat näkyivät myös allergiatesteissä. Ihan lääkärin ohjeistuksen mukaan lapsi on edelleen välttödietillä ja ikää nyt jo 16v. Nykyään välttää vain minttua ja pähkinöitä koska kokee että näitä syötyään tulee kurja olo.

Eli ensimmäisenä koettaisin selvittää onko syynä fyysinen vaiva joka aiheuttaa kurjan olon joka näkyy lapsen käytöksessä. Fyysisenä syynä voisi olla esim allergia, refluksi, kivut?

Mielenkiintoista, en ole ennen kuullutkaan. Mikähän mekanismi siinä on taustalla? Kaksi tuntia ennen kuin vaikuttaa on pitkä aika... Onkohan niin, että jokin ravinnon kemikaali herkisti aivot niille psykologisille syille, jotka uhmaan oli jo olemassa. Ja ne sitten herkistymisen jälkeen pikku hiljaa kasaantui - ei itse allergiasta, vaan ympäristöstä.

Huom. refluksi, kivut ym. on yleensä psykosomaattisia.

Minä veisin jo noin paljon toisten satuttamisesta nauttivan lapsen psykiayrille ja neurologille titkimuksiin.. Tuollainen ei ole normaalia missään iässä.. Vielä on hyvin aikaa puuttua tilanteeseen enkä todellakaan uskaltaisi odotelle että jotain hyvin vakavaa sattuu jollekkin toiselle lapselle..

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Ap, on erittäin tärkeää, että lopetatte raivareiden laukaisun. Mikä lukemani perustella on KIELTÄMINEN. Niin paradoksaaliselta kuin se kuulostaakin, ehkä juuri se on raivarit aiheuttanut - ja sillä myös olette lisänneet vettä myllyyn.

Se mitä lapsi kipeästi nyt tarvitsee, on aikuisen rakastavaa, vastavuoroista seuraa, kunnes hänen mielensä rentoutuu ja hän kykenee leikkimään myös muiden lasten kanssa.

Kokeilkaa sellaista, että unohdatte kieltämisen koska sillä ette ongelmaa poista, päinvastoin. Tämä voi olla vaikea mennä aikuisen logiikkaan, jos on vaikea nähdä, mistä on oikeasti kyse: se ei ole raivoamisen lopettaminen, vaan se, että se ylipäänsä alkaa..! Kieltäminen pahentaa sitä, joten lopettakaa hyvät ihmiset.

Jos lapsi esim. yltyy hakkaamaan toista lasta kovalla lelulla päähän ja tämä innostaa lastani, olen vienyt lapsen pois tilanteesta varsinaisesti kieltämättä ja yritän saada hänet keskittymään muuhun tai tulemaan syliin, raivo nousee silti ja lapsi palaa heti hakkaamaan tousta kovalla lelulla, jos häntä ei estä. Pakko sulkeutua lapsen kanssa toiseen huoneeseen, ettei vahingoita toisia liikaa. Kirkuminen ja oven hakkaaminen kestää ja kestää. Jos kokeillaan pääsyä takaisin tousten seuraan ensimmäisenä menee lyömään kovalla lelulla.

Okei, ongelma ei poistu yhden leikkikerran katkaisulla. Kuten sanoin, on parempi ettei lapsi leiki ollenkaan muiden lasten kanssa, ennen kuin hänen psyykensä on siihen riittävän hyvässä järjestyksessä. En tarkoita tällä rankaisua vaan sitä, että nyt aikuisen on oltava lapsen kanssa koko sen ajan, kuin hän muuten olisi toisen lapsen seurassa.

Onko lapsi päivähoidossa?

Väkivalta ja nipistely kohdistuu myös aikuisiin ja ennen kaikkea se raivo.

Yksi hyvä asia pitää mielessä on se, että lapsen raivo ei ole sinua vastaan, vaan sinun vastuullasi. Ero on siinä, että jälkimmäisessä et koe itse raivoa itsellesi uhkana, olkoonkin että sinä olet sen tavallaan aiheuttanut, vaan toimit tämän seuraamuksen mukana rationaalisesti: rakastat lasta, sallit hänen kaikki (!) tunteensa, ja yhdessä kestätte sen läpi - ilman, että yrität liian aggresiivisesti tukahduttaa sitä kesken kaiken. Mieti miten toimit jatkossa lasta enemmän huomioivasti, jotta seuraava kerta olisi helpompi. 

Sallin toki kaikki tunteet, mutta ihmisten vahingoittaminen ja tavaroiden särkeminen on pakko estää. Joutuu pitämään lapsesta kiinni, jolloin raivo yltyy tai sulkemaan toiseen tilaan, mistä tulee aina lisää kierroksia.

Ei ole normaalia mitenkään että 3v olisi noin väkivaltainen. Mistä on edes oppinut tuollaista? Eihän katsele youtubea tai telkkaria valvomatta? Ja miten voi nauraa toisen kivulle? Ei ole joko opetettu yhtään empatiaa tai sitten on joku aivoissa vikana jo valmiiksi.

Itselläni saman ikäinen poika ja ne harvat kerrat kun satuttaa toista, on tapahtuneet yhtäkkisen kiukustumisen seurauksena ja aina on säikähtänyt itse käytöstään parin minuutin sisään teosta ja pyytänyt anteeksi. Yleensä kiukustuessaan kertoo itse että nyt kiukuttaa. Ei heittele tavaroita. On myös huolissaan jos näkee vaikka minun lyövän varpaani oveen tai pikkusisaruksen kaatuvan, ja kysyy sattuiko. Eli tuon ikäinen kyllä voi tunnistaa toistenkin tunteita.

Raivokohtausten ajalle ei löydy neuvoja, mutta muistakaa antaa eriryisesti positiivista huomiota silloin, kun lapsi on rauhallinen. On tärkeää, että riehumalla ei saa enemmän huomiota kuin hyvällä käytöksellä.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Ap, on erittäin tärkeää, että lopetatte raivareiden laukaisun. Mikä lukemani perustella on KIELTÄMINEN. Niin paradoksaaliselta kuin se kuulostaakin, ehkä juuri se on raivarit aiheuttanut - ja sillä myös olette lisänneet vettä myllyyn.

Se mitä lapsi kipeästi nyt tarvitsee, on aikuisen rakastavaa, vastavuoroista seuraa, kunnes hänen mielensä rentoutuu ja hän kykenee leikkimään myös muiden lasten kanssa.

Kokeilkaa sellaista, että unohdatte kieltämisen koska sillä ette ongelmaa poista, päinvastoin. Tämä voi olla vaikea mennä aikuisen logiikkaan, jos on vaikea nähdä, mistä on oikeasti kyse: se ei ole raivoamisen lopettaminen, vaan se, että se ylipäänsä alkaa..! Kieltäminen pahentaa sitä, joten lopettakaa hyvät ihmiset.

Jos lapsi esim. yltyy hakkaamaan toista lasta kovalla lelulla päähän ja tämä innostaa lastani, olen vienyt lapsen pois tilanteesta varsinaisesti kieltämättä ja yritän saada hänet keskittymään muuhun tai tulemaan syliin, raivo nousee silti ja lapsi palaa heti hakkaamaan tousta kovalla lelulla, jos häntä ei estä. Pakko sulkeutua lapsen kanssa toiseen huoneeseen, ettei vahingoita toisia liikaa. Kirkuminen ja oven hakkaaminen kestää ja kestää. Jos kokeillaan pääsyä takaisin tousten seuraan ensimmäisenä menee lyömään kovalla lelulla.

Okei, ongelma ei poistu yhden leikkikerran katkaisulla. Kuten sanoin, on parempi ettei lapsi leiki ollenkaan muiden lasten kanssa, ennen kuin hänen psyykensä on siihen riittävän hyvässä järjestyksessä. En tarkoita tällä rankaisua vaan sitä, että nyt aikuisen on oltava lapsen kanssa koko sen ajan, kuin hän muuten olisi toisen lapsen seurassa.

Onko lapsi päivähoidossa?

Väkivalta ja nipistely kohdistuu myös aikuisiin ja ennen kaikkea se raivo.

Yksi hyvä asia pitää mielessä on se, että lapsen raivo ei ole sinua vastaan, vaan sinun vastuullasi. Ero on siinä, että jälkimmäisessä et koe itse raivoa itsellesi uhkana, olkoonkin että sinä olet sen tavallaan aiheuttanut, vaan toimit tämän seuraamuksen mukana rationaalisesti: rakastat lasta, sallit hänen kaikki (!) tunteensa, ja yhdessä kestätte sen läpi - ilman, että yrität liian aggresiivisesti tukahduttaa sitä kesken kaiken. Mieti miten toimit jatkossa lasta enemmän huomioivasti, jotta seuraava kerta olisi helpompi. 

Sallin toki kaikki tunteet, mutta ihmisten vahingoittaminen ja tavaroiden särkeminen on pakko estää. Joutuu pitämään lapsesta kiinni, jolloin raivo yltyy tai sulkemaan toiseen tilaan, mistä tulee aina lisää kierroksia.

Sallitko? Lapsesta kiinni pitäminen ei ole tunteiden sallimista ja epäilen, että lapsi jonka kaikki tunteet sallitaan, rupeaisi riehumaan. 

Sulkemaan toiseen tilaan?? Mitä se tarkoittaa??

Toistan toistamistani: ei muiden lasten seuraa, ennen kuin lapsi on siihen valmis. Aikuisen puolestaan täytyy yrittää olla lapselle niin läsnä, että lapsen on siinä sen verran hyvä olla, ettei hän halua aikuista vahingoittaa. Eikö teillä ole yhdessä koskaan kivaa? Mikä sen kivan muuttaa ikäväksi? Miten saisit suojeltua itseäsi väkivallalta ilman, että reagoit liian voimakkaasti?

Hallituksesta valittaminen.

Vierailija kirjoitti:

Raivokohtausten ajalle ei löydy neuvoja, mutta muistakaa antaa eriryisesti positiivista huomiota silloin, kun lapsi on rauhallinen. On tärkeää, että riehumalla ei saa enemmän huomiota kuin hyvällä käytöksellä.

Hyvä neuvo. Voi olla että joku ulkopuolinen ihmettelee, eikö vanhempi viitsi pitää muksuaan kurissa. Mutta luulen, että kun tilanne on jo mennyt yli, kaikki häslääminen, aggressiivisuus ja liika kontrollointi vain pahentaa tilannetta. Vanhemman täytyy silloin vain olla neutraali, keskittyä  pidemmälle. Se on tavallaan lapsen ajattelemista tilanteessa, sen sijaan että keskiössä olisi oma ego.