Lue keskustelun säännöt.
Raskas/rajaton äiti
29.01.2020 |
Kirjoitan nyt tänne kuullakseni muiden ajatuksia ja kokemuksia asiasta.
Meitä on neljä aikuista sisarusta. Äitimme on aina ollut sellainen hieman hösöttävä tapaus, esim. lapsena meitä on kiikutettu päivystykseen joka ikisestä kolhusta ja naarmusta. Itselläni on myös oikeasti eräs perussairaus, joskin hyvin lievänä (pärjään tälläkin hetkellä ilman lääkkeitä) ja lapsena tuntui, että äiti liioitteli oireitani lääkäreille. Jouduin teini-ikään saakka käymään vaikka missä tutkimuksissa kun äitini mukaan oireeni olivat niin voimakkaat, vaikka itse en kokenut niitä niin. Teini-iässä tutkimuksissa hyppääminen loppui, kun lääkärit alkoivat myös kuuntelemaan minua ja lopulta sain sanottua, etten halua äitiä mukaan vastaanotolle.
Äidillä tuntuu olevan jatkuva huoli meistä lapsista. Kehittelee päässään vaikka minkälaisia kauhuskenaarioita siitä, mitä meille voisi sattua. Esim. tuohon sairauteeni liittyen saattaa soittaa myöhään illalla/aikaisin aamulla, koska hänelle on tullut voimakas tunne, että olen tyyliin tukehtunut. Ja sairauteni ei ole siis mikään henkeä uhkaava, ei mikään epilepsia tms. missä kohtauksiin/oireisiin ei voi varautua. Kerran on lähtenyt ajamaan mökille, jossa olimme puolisoni kanssa, koska emme vastanneet puolen tunnin sisällä tulleisiin useampiin puheluihin (olimme saunassa). Hän oli varma että olemme kuolleet häkämyrkytykseen.
Meidän kenenkään puolisoja äiti ei ole koskaan hyväksynyt eli on sellainen hirviöanoppi. Etenkin seurustelusuhteiden alkuvaihe on vaikeaa aikaa ollut aina äidille. Pitää puolisoille puheita "tämä on minun pieni prinsessa" tai "tämä on minun pieni poika", siis aikuisille ihmisille :D
Kun seurustelu on jatkunut pidempään, on äiti pystynyt vähän paremmin hyväksymään puolisot. Mutta silti kehittelee kaikenlaista draamaa, esim. kuinka veljeni vaimo on hänen kanssaan yhdessä vain rahan takia tai kuinka siskoni puoliso on varmasti salaa väkivaltainen ja kontrolloiva. Minä ja puolisoni olemme äidin mielestä koko ajan eroamassa ja ollaan siis oltu yhdessä jo monta vuotta ja tyytyväisiä ollaan itse parisuhteeseemme, ei riidellä tms.
Äiti on myös kovin rajaton. Jos kutsumme kylään saataa alkaa käydä läpi kaappeja ja loukkaantuu ihan itkuun saakka kun tästä huomauttaa. On myös sisarusten lapsia vahtiessa käynyt heidän koko kodin läpi muka "siivotessaan". Kun tiesi, että olemme viikon ulkomaan matkalla oli mennyt meidän asuntoon sisään vara-avaimella ja sisustanut koko kämpän uusiksi. Siis hankkinut uusia verhoja ja huonekalujakin! Tästäkin tuli kauhea itku, kun emme ilahtuneet asiasta ja otimme vara-avaimen häneltä pois.
Eilen soitin muuten vaan äidilleni vaihtaakseni kuulumisia. Äiti vastasi puhelimeen "Onko jotain sattunut?" Ja alkupuhelu meni vakuutteluun, että kaikki on kunnossa. Puhelun jälkeen sain viestin, että miksi soitin ja onko joku hätänä. "Kyllä äidille voi kertoa, äiti vaistoaa tällaiset asiat" Oli myös soittanut siskolleni, että minulla on nyt jotain "vaikeaa" meneillään, tietäisikö sisko mitä.
Tämä on tosi uuvuttavaa ja tuli sellainen tunne, että nyt pitäisi saada etäisyyttä. Ollaan sisarusten kanssa yhdessä ja erikseen puhuttu äidille tästä hänen käyttäytymisestään, mutta se loppuu aina itkuun äidin osalta ja sitten saadaan isältä kuulla, kuinka äidille on tullut rytmihäiriöitä tai kuinka äiti ei ole saanut nukuttua kun niin meitä murehtii.
Onko muilla kokemuksia tällaisesta ja miten olette asian ratkaisseet?
Kommentit (92)
Vierailija kirjoitti:
näettekö painajaisia äideistänne?
Aina. Ei nyt joka yö mutta melkein. Tai yleensä jos uni alkaa muuten OK niin saa ahdistavan käänteen kun äiti ilmestyy ja on tukahduttava. Hirvee olo herätä sen jälkeen kun ei tunnu omat unetkaan olevan ns. omia.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Mielenterveys pahasti pettänyt äidilläsi. Ota etäisyyttä! Ihan harhaluuloinen nainen.
Tuo on niiiin turhauttavaa, kun itse yrittää rakentaa ja laittaa terveitä rajoja, ja äidin suusta tulee lauseita kuten:
"Sinä se oot niin hankala!"
"Ihan oot kun isäs!"
"Sinä et ymmärrä, miltä äidistä tuntuu!"
"Miten sinä voit olla noin kylmä ja tunteeton? Minulla äitinä on tunteet ja olen niin herkkä."
"Minulla oli kyllä niin läheiset välit omaan äitiini, kyllä en ymmärrä miten sinä voit olla tuollainen."
"Miten minä kestän kun muutatte niin kauas?"
Jne.
Vierailija kirjoitti:
Tuo on niiiin turhauttavaa, kun itse yrittää rakentaa ja laittaa terveitä rajoja, ja äidin suusta tulee lauseita kuten:
"Sinä se oot niin hankala!"
"Ihan oot kun isäs!"
"Sinä et ymmärrä, miltä äidistä tuntuu!"
"Miten sinä voit olla noin kylmä ja tunteeton? Minulla äitinä on tunteet ja olen niin herkkä."
"Minulla oli kyllä niin läheiset välit omaan äitiini, kyllä en ymmärrä miten sinä voit olla tuollainen."
"Miten minä kestän kun muutatte niin kauas?"Jne.
"Ihan oot kun isäs!" Just tää kanssa. Ja tää on aina ku on kyse jostain todella negatiivisesta että pääsee haukkumaan ilman että häntä "saa kiinni" haukkumisesta. Kaikenlainen puoliksi piilossa oleva v-ttuilu ja arvostelu on sitä näiden ominta tapaa ilmaista.
Loputon arvostelu mun oman elämän päätöksistä ja ratkaisuista koska hän tietää paremmin. Voivoi sitä ja voivoi tätä. Vaikka päiväni olisi menny hyvin ja teen siitä jonkun yleisen kommentin, niin hän alkaa sitä päivitellä ja yrittää pyörittää siitä jotain negatiivista.
Toinen mestarilaji on "auttaminen". Olen häneltä oppinut että en voi ikinä luottaa kenenkään apuun tai ottaa sitä vastaan, koska sitä käytetään aina lopuksi minua vastaan - kiristetään myöhemmin huomiota ja palveluksia vaikka alunperin on ollut kyse pyyteettömästä avunannosta johonkin. Ja jos kieltäydyn niin olen itsekäs ja kummallinen kun ei apu kelpaa ja yhyy hän vain haluaisi auttaa! Kun kyse on enemmän kontrollista, apu tapahtuu aina hänen ehdoillaan ja parhaimmillaan hän pääsee sitä kautta kontrolloimaan tilannetta.
Hän myös aina rajojen selväksi tekemisen jälkeen alkaa hivuttautua ja katsoa mihin asti pääsee. Viimeisimpänä ahdistuksenaiheena kun annoin hänelle luvan istuttaa kerrostalomme takapihalle kukkia joita saa hoitaa koska hänellä ei omaa puutarhaa. Mutta tämäpä onkin reviirien testausta, saattaa ilmoittaa esim että tulee KESKIYÖLLÄ kastelemaan kukat mutta ei minun siihen tarvitse kuulemma reagoida että hän vain käy! Mutta silti ihan v**un ahdistavaa tietää että hän tunkee niin lähelle väkisin. Yritti myös saada MINUA vuokraamaan taloyhtiöltä autotalli koska hänestä olisi niin kiva vaikka laittaa puutarhakalusteet sinne niin voisi oleilla helpommin pihassa! Mutta hän kyllä kuulemma maksaisi minulle, mutta munhan se olisi vuokrattava kun hän ei taloyhtiöön kuulu.
Lisäksi asioiden sopiminen minun puolestani, nuorempana esim lupaili että teen töitä sinne tai tänne kysymättä minulta mitään.
Omituisempia käytösmalleja hänellä ollut myös esim riitojen keskellä ei kerran päästänyt mua autosta ulos kun halusin ulos riidan alettua todella saada minulle kriisiä aikaan. Ei oltu edes vilkkaalla tiellä vaan halusin saada oven auki ja häipyä mutta hän ei hidastanut ollenkaan. Syntynyt kyllä traumoja kaikesta tällaisesta.
Jotkin rajanylitykset saattavat kuulostaa ns. Normiperheiden kasvatin korvaan naurettavan pieniltä, mutta tällaisessa helvetissä kasvaneen se saa kokemaan uudestaan PTSD:n oireita mikä on yhtä kidutusta.
-53
Tuleeko meistäkin sitten samanlaisia. kuin nämä hirviö-äidit?
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Tuleeko meistäkin sitten samanlaisia. kuin nämä hirviö-äidit?
Oma äitini käytti minua seks. hyväkseen. Satavarmasti tiedän, että minusta ei tule samanlaista hirviötä. Toki en ole myöskään lisääntynyt, koska omien traumojen purkaminen on vielä kesken. Mutta olin sentään fiksu ja hain apua, toisin kuin äitini, joka pitää itseään terveempänä kuin muut. Oikein korostaa joka käänteessä, kuinka HÄN on hyvä ihminen ja muut ihan kelvottomia häneen verrattuna. *puistatus*
Minä kätköin välit. Nyt on rauhallista.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Tuo äitisi käytös on traumoista johtuvaa katastrofiajattelua. Olen itse ollut yhtä rajaton ja pelännyt aina pahinta. Sain psykiatrista apua ja nimen tuolle kauhealle pelolle.
Vierailija kirjoitti:
näettekö painajaisia äideistänne?
Kyllä vain, kaikkein ahdistavimmat painajaiset ja oikeastaan ainoat, näen äidistäni. Herään henkeä haukkoen ja kylmässä hiessä. Melko surullista.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
"sinä et ymmärrä miltä äidistä tuntuu!" on meilläkin tavallinen. Olipa kyse sitten vaikka siitä että kertoo jostain itselleen vaikeasta asiasta.
Toisaalta, joskus voi olla myös tosi ymmärtäväinen ja tukea. Mutta sitä ei koskaan tiedä. Eikä tiedä koska se loppuu, ja käyttääkö myöhemmin sua vastaan niitä asioita vai ei.
Ja aina saa olla varuillaan, ikinä ei tiedä mistä tänään loukkaantuu.
Tietenkään kukaan muu ei saa käyttäytyä niin, hän saa.
Voisin kirjoittaa miljoona asiaa tänne, mutta tunnistan hyvin paljon noista mitä on jo.
Mulla kesti pitkälle aikuiseksi ennen kuin tajusin ettei se ole normaalia, ja ettei kavereiden äidit esim huuda niille tyhjästä. Siis vielä aikuisille lapsille huuda. Tai että ne saa jutella sisarukset keskenään ilman että äiti tulee siihen 'hössöttämään' niin kun ap tais sanoa.
71 jatkaa, ja joo, katastrofiajattelu on tavallinen meilläkin, ja valitettavasti sen olen myös oppinut. Se on vaikeaa opetella siitä pois, mutta onneksi puoliso on ollut pitkäjänteinen ja ymmärtänyt ja rauhoittaa aina.
Varsinkin lapsena pelotti kun äiti keksi kaikkia mahdollisia mitä on nyt voinut sattua.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Minullakin on tälläinen läheisriippuvainen narsistiäiti ja ns. paksunahkainen narsisti-isä. Jatkuvaa uhkailua, pitäisi tehdä kaikki heidän mielensä mukaan. Jos ei hyvällä, niin pahalla, aivan kuin lapsena. Toissa vuonna katkaisin yhteydenpidon täysin erään ikävän tempun jälkeen (tekivät minusta ilmoituksen viranomaisille syynä etäiset välit, ei luonnollisesti johtanut mihinkään). Yrittävät jatkuvasti saada yhteyden ja udella tietoja muiden sukulaisten kautta minusta (vastaavat joskus jopa vanhan sukulaisen puhelimeen, kun soitan). Välien katkaisu on kuitenkin antanut minulle hieman enemmän rauhaa, joten en voi kun suositella. Voimia teille kanssakulkijoille.
Vierailija kirjoitti:
Tätä ketjua on raskasta lukea. Olen löytänyt äitini piirteitä monista kommenteista. Kyllä, minullakin on rajaton, kontrolloiva, manipuloiva ja tasapainoton äiti, joka ei päästä minusta irti eikä jätä rauhaan, vaikka olen aikuinen ja yli 40 v. Mikään puhe tai keskustelun avaus hänen käytöksestään ei onnistu, koska hänen mielestään hänessä ei ole mitään vikaa. Huolehtivaisuutta hänessä ei ole pätkääkään, hän on äärimmäisen itsekeskeinen ihminen, joka halveksii muiden heikkouksia, vaikka omista vaivoistaan voikin puhua loputtomasti. Olen kieltänyt vierailut, koska en jaksa seurata sitä kaappien aukomista ja paikkojen nuuskimista, elämäni arvostelua ja tylyä kommentointia, ja kaiken sen lisäksi äitini kinuaa minulta tavaroita tai vaatteita itselleen. Olen kieltänyt myös soittamasta, sillä en kestä kyttäyspuheluita järjettömiin kellonaikoihin (esim. aikaisin su-aamuna), mutta soittokielto on poikinut vain huomionkipeitä tekstareita vailla mitään asiaa. Lukemattomia kertoja olen miettinyt lopullista välien katkaisua, sillä äitini tukahduttaa elämääni.
Sinulla on oikeus elää onnellista elämää. Pistä välit poikki. Verisukulaisuus ei ole mikään laki, joka velvoittaa vetämään perässään sairaita ihmisiä ja pilaamaan oman elämänsä.
N37, katkaissut välit sairaisiin vanhempiin ja koko sukuun ja hyvin onnellinen
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Liittyy myös aiheeseen rajattomuudesta. 53:n kirjoittaja jatkaa. Kirjoitin myös ketjuun "Lapsen tehtävä hoitaa isoäitiä", oli kyse siitä kun isoäidille ei voi antaa lasta hoitoon koska he rajattomalla käytöksellään vaarantavat lapsen hoidossaan kun polkevat äidin asettamat säännöt ja ajat esim lapsen ruokavaliosta, lääkkeistä jne. Kopioin viestini alle;
"Nää on näitä samoja, itsellä ei onneksi lasta (vielä), mutta tiedän jo millaista se tulisi olemaan koska lemmikkien/koirien kanssa käytös sitä enteili aina jo. Kohteella ei ole oikeastaan väliä (tavara/eläin/pieni lapsi) mutta kun sen ns. isoäidin pitää saada tehdä ihan miten itse huvittaa. Sai pari kertaa koirani hoitoon, annettu selkeästi ohjeet ruokinnasta ja ulkoilutuksesta. Alleviivattu, että ei saa päästää irti missään olosuhteissa koska koiralla saalistusvietti ja lähtee ja pahimmassa tapauksessa jää auton alle tms tms. Toistuvasti sitten rikkoi tätä ohjetta ja sain sen tietää jälkeen päin "hih sitten ihan vähän päästin sen pellolle ja karkasi mutta sain sen sitten kiinni" mikä aina kerrotaan niinkuin se olisi joku hauska kommellus - ei, vaan hän on saattanut vastuullaan olevan avuttomamman olennon vaaraan viis veisaamalla mistään säännöistä. Sitten itkee miksi ei saa koiraa tai muuta enää hoitoon. No jaa-a, mistäköhän johtuu? Jos tulee lapsi, niin en helvetissä anna hoitoon koska linja on ollut aina tämä."
Se on perimmiltään sitä että omaa lasta ei nähdä kokonaisena ihmisenä joilla on täydet valtuudet omiin rajoihin, omiin sääntöihin ja elämään vaan aina äidin oma ego ja tunteet ajavat edelle, aikuinen lapsi nähdään pahimmillaan oman itsen jatkeena joten tietenkään ei sovi asettaa omia sääntöjä!
-53
Miten te muut, jotka olette katkaisseet välit tai muuten olette vain vähän tekemisissä koette esimerkiksi äitienpäivät, joulut, sukujuhlat ynnä muut?
Minulla on niin, että olen yksin jäänyt suvun ja lapsuusperheeni ulkopuolelle. Veljeni sai äidiltämme minuun (tyttäreen) verrattuna erilaisen kasvatuksen ja kohtelun, ja he ovat edelleen ok väleissä keskenään. Veljeni ei ymmärrä yhtään, miksi en tule jouluksi tai synttäreille, mutta eihän äiti häntä lyönytkään tai latistanut itsetuntoa täysin.
Tuntuu välillä surulliselta ja epäreilulta, että lapsuuden hirveyksien jälkeen äidittömyys ja suvuttomuus lyö kasvoille vielä aikuisenakin monta kertaa vuodessa.
Varamummoja ja vaarejakin on, voisiko jostain löytää myös muun varasuvun? :D
Vierailija kirjoitti:
Miten te muut, jotka olette katkaisseet välit tai muuten olette vain vähän tekemisissä koette esimerkiksi äitienpäivät, joulut, sukujuhlat ynnä muut?
Minulla on niin, että olen yksin jäänyt suvun ja lapsuusperheeni ulkopuolelle. Veljeni sai äidiltämme minuun (tyttäreen) verrattuna erilaisen kasvatuksen ja kohtelun, ja he ovat edelleen ok väleissä keskenään. Veljeni ei ymmärrä yhtään, miksi en tule jouluksi tai synttäreille, mutta eihän äiti häntä lyönytkään tai latistanut itsetuntoa täysin.
Tuntuu välillä surulliselta ja epäreilulta, että lapsuuden hirveyksien jälkeen äidittömyys ja suvuttomuus lyö kasvoille vielä aikuisenakin monta kertaa vuodessa.
Varamummoja ja vaarejakin on, voisiko jostain löytää myös muun varasuvun? :D
Vietämme minun äitienpäivääni tietenkin.
Ja kun voimat ei mene hullujen kanssa jaksan vaalia ystävyyssuhteitani.
Vierailija kirjoitti:
"sinä et ymmärrä miltä äidistä tuntuu!" on meilläkin tavallinen. Olipa kyse sitten vaikka siitä että kertoo jostain itselleen vaikeasta asiasta.
Toisaalta, joskus voi olla myös tosi ymmärtäväinen ja tukea. Mutta sitä ei koskaan tiedä. Eikä tiedä koska se loppuu, ja käyttääkö myöhemmin sua vastaan niitä asioita vai ei.
Ja aina saa olla varuillaan, ikinä ei tiedä mistä tänään loukkaantuu.
Tietenkään kukaan muu ei saa käyttäytyä niin, hän saa.
Voisin kirjoittaa miljoona asiaa tänne, mutta tunnistan hyvin paljon noista mitä on jo.Mulla kesti pitkälle aikuiseksi ennen kuin tajusin ettei se ole normaalia, ja ettei kavereiden äidit esim huuda niille tyhjästä. Siis vielä aikuisille lapsille huuda. Tai että ne saa jutella sisarukset keskenään ilman että äiti tulee siihen 'hössöttämään' niin kun ap tais sanoa.
Kuulostaa tutulta. Koskaan ei tiedä, mihin niitä asioita lopulta käyttää. Olen alkanut pikkuhiljaa oppia, että ei pidä kertoa mitään erityistä. Tämä on ollut vaikeaa, koska tietysti sitä haluaisi ajatella, että äiti on ihminen, jolle asiansa voi jakaa. Ja varmasti pitkään tämä on toiminutkin näin siksi, että lohdutusta tai apua saattaa joskus saada.
Äidilläni on ollut myös tapana sanoa jonkin kertomani uutisen yhteydessä, että hän kyllä tiesi jo. Niin kipeää se on tehnyt, kun aikuinen lapsi ei olekaan kertonut hänelle kaikkea etukäteen vaan vasta asian jo tapahduttua. Silloin kun vielä kerroin asioistani, hän saattoi soitella muille, uutisesta vielä tietämättömille puheluita tyyliin "oletkos kuullut 'Tiinasta' jotain? Kyllä hän varmasti sinullekin pian soittaa". Äiti myös jatkuvasti vähättelee nuorempia ihmisiä ja tytöttelee kolmekymppisiä. Koen tämän erittäin loukkaavana käytöksenä.
Äiti on myös kova loukkaantumaan eli jos otan puheeksi hänen käytöksensä, saattaa juurikin seurata itku, jonka tavoitteena on ilmeisesti saada ihmiset siunailemaan, että on siinäkin tytär, kun vanhaa äitiään itkettää. Sairasta.
Kuulostaa mukavalta. Ole kiitollinen, sun äiti rakastaa sua.
Ite näytän sivuprofiilista kehitysvammaselta koska äiti ei vienyt lääkäriin kun nenä murtui pienenä ja jäi pysyvästi vinoksi.
Olin lapsena osastohoidossa ja lääkäri olisi kirjoittanut rauhoittavia niin äitee sanoi että ei saa kirjoittaa koska isällä ollut päihdeongelmaa. Sain sitten psykoosilääkkeet moneksi vuodeksi ilman psykooosia.
” Tiedän että gaslighting on narsistille tyypillistä mutta miksei rajattomillekin”
Toisten rajoja jatkuvasti loukkaava on lähes aina narsisti.