Mistä velat puhutte työpaikan kahvitauolla kun perheenäidit puhuvat lapsistaan ja miehet autoista?

Matkoista kaukokohteisiin, irtoseksistä, ryhmäseksistä Berliinin klubeilla ja ex tempore jutuista mitä teemme.

Lemmikeistä ja kesätöistä.

Mä puhun useimmiten miesten kanssa autoista.

Kuinka monen ukkomiehen kanssa on tullut paneskeltua

En ole mitenkään innokas jakamaan elämää työkavereideni kanssa. Mieluusti kyselen heidän lapsistaan ja autoistaan , ja keskustelen niistä.  Ihmiset puhuvat yleensä mielellään itsestään, kun niiltä kyselee. Siksi on helppoa puhua niistä autoista ja lapsista.

Autoista. En tiennytkään että ko. aihe on varattu perheellisille?

Mä revin omasta elämästäni ne puheenaiheet. En elä lasten kautta.

Ei meillä kyllä kukaan puhu lapsistaan. En minäkään (en siis ole vela).

Miksi luulet että perheenäitiä kiinnostaisi puhua kenenkään kakaroista. Töissä ollaan rentoutumassa ei muistelemassa perhehelvettiä.

Ei ollut kahvitauko, vaan lounas ja vain minä olen vela, muut olevia tai tulevia äitejä, mutta keskustelimme kansanmurhista ja siitä osasti ihmispykologiaa, joka tekee ne mahdolliseksi. Summa summarum, kaikenlaisista asioista puhutaan kaikenlaisina aikoina kaikenlaisen porukan kanssa myös työpaikalla.

Mä olen äiti jolla useampi lapsi mutta en KOSKAAN puhu lapsista töissä, istun aina miesten pöydässä ja puhun niistä autoista ja ralleista ja talvirenkaista.

Harrastuksista, jos sattuu toinen vela työkaveriksi. Useimmiten käy kuitenkin niin, että puhun äitien kanssa heidän lapsistaan ja yritän näyttää kohteliaan kiinnostuneelta kun äidit  kertovat neljättä kertaa miten hyvin Jenna-Olivia pärjäsi koulun hiihtokisoissa.

Meidän kahvitiloisssa ei kukaan puhu lapsista vaikka niitä olisikin. Puhutaan kaikki ihan muista asioista, lemmikeistä, suunnitelmista tulevalle vuodelle, lomista, autoista, televisiosarjoista, elokuvista, musiikista, mielenkiintoisista tapahtumista, joskus jaellaan ruokareseptejä jne jne.

Meillä ei ole miesten ja naisten pöytiä eikä puheenaiheita. Enimmäkseen puhutaan maailman tapahtumista.

Meillä ei puhuta mitään. Jokainen syö, juo ja selaa puhelintaan.

Velana voi keskittyä itseensä ja uraansa ja pitää huolen siitä että ei ole 9-5 työpaikassa, jossa pidetään kahvitaukoja vaan voi säädellä oman elämänsä työehdot ja - ajat kun ei ole lapsista riippuvainen ja olla sellaisessa työssä josta itse pitää tai yrittäjänä yms.

Vierailija kirjoitti:

Meidän kahvitiloisssa ei kukaan puhu lapsista vaikka niitä olisikin. Puhutaan kaikki ihan muista asioista, lemmikeistä, suunnitelmista tulevalle vuodelle, lomista, autoista, televisiosarjoista, elokuvista, musiikista, mielenkiintoisista tapahtumista, joskus jaellaan ruokareseptejä jne jne.

Sama meillä. Meitä on 5-15 hengen porukka joka käy vaihtelevasti aamulla yhdessä kahvilla samassa rakennuksessa olevassas työpaikan kahvilassa. Kaikki eivät ole mukana joka kerta. Itse menen mukaan lähes aina. Mietin takaisinpäin vaikkapa viimeistä kymmentä aamua ja ei tule yhtään kertaa mieleen että joku olisi puhunut lapsistaan. Vaikka mukana on kyllä aina ollut pientenkin lasten vanhempia, sekä miehiä että naisia. Hyvin paljon noita luettelemiasi ne meidänkin aiheet on. Lisäksi kirjoista joita on luettu ja voi suositella; erityisen hullunkurisista uutisista samalta aamulta (ei puhuta kovin vaikeista ja ikävistä uutisista, mutta sellaisista kevennyksistä), ravintoloista joissa on käyty, jne.

Meillä ei ole kahvitauko ja, mutta lounaalla puhutaan maailman asioista.

Lapsista puhuminen aikaa olla tabuaihe, vähän kuin uskonto. Töissä puhutaan yleensä työn lisäksi esim. harrastuksista, taiteesta, kulttuurista, konserteista, matkailusta ja remonteista. Lapsista ei puhu kukaan, eikä niitä monella edes ole.

Yleensä myös kahvihuoneessa puhutaan töistä. Lounaalla oman talon ulkopuolella on sitten tapana puhua muusta. Kevyitä aiheita, päivänpolitiikkaa, maailman tapahtumia, säätä, lomamatkoista jotkut kertoo. Puolisot ja lapset ei ole puheenaiheena, ei olla sillä tavalla läheisiä vaikka ihan hyvä työkaverihenki onkin.