Sain potkut. Miten tästä eteenpäin?
Itseinho on todella vahvana tällä hetkellä. Olen itkenyt koko päivän. Vihaan itseäni enkä halua enää koskaan töihin. Pari kuukautta sitten kehityskeskustelussa sanottiin, että olen luotettava, tunnollinen, sopeutuvainen ja joustava työntekijä. Ei ollut mitään sellaista puhetta, mikä olisi viitannut potkuihin. En voi selvitä tästä ikinä.
Kommentit (76)
Vierailija kirjoitti:
Ja en voi mitenkään uskoa, että olisin ollut kenenkään mielestä vahvin kestämään potkut, koska nytkin suunnittelen junan alle hyppäämistä. Olen huonoin työntekijä, joita meillä on ollut koskaan. Hyvä työntekijä ei saa potkuja. Helppo se on muiden jaella potkuja, kun saa itse jatkaa töissä. Minua ei edes muisteta parin viikon päästä.
Hyväkin työntekijä voi saada potkut jos on väärässä paikassa väärään aikaan. Luulen, että tässä on kyse jostakin henkilökohtaisuuksiin menevästä, kun se on sattunut sinua raskaasti ja et halua siitä kertoa. Se paikka ei ollut sinua varten, ehkä se todella oli niin, tai joku vain päätti niin. Se ei tarkoita, että työtaidoissasi olisi vikaa.
Vierailija kirjoitti:
Minulla ei ole mitään sellaisia taitoja tai ominaisuuksia, joilla olisi mahdollisuutta perustaa mitään miljoonayritystä. Olen hyödytön ja turha. En osaa mitään.
Nyyh nyyh :(
Taitoja ja osaamista voi aina hankkia, ei muuta kuin kirja käteen ja hommiin. Hetken kuluttua osaat jo vaikka mitä, ihan kuten minäkin.
Näin ne hommat pyörii.
Vierailija kirjoitti:
Nyt ei kuullosta oikein todelliselta tämä tarina.
Joko provo tai ap on pahasti mieleltään järkkynyt / järkkymässä.
Suosittelen käyntiä päivsytävällä lääkärillä, josta saa ensiavuksi rauhoittavia lääkkeitä.
En ole provo, mutta hyvin todennäköisesti mieleltäni järkkymässä.
Toiseen viestiin vastauksena, että ei johtunut poissaoloistani. Olen ollut 0-3 päivää vuodessa sairaana. Viime vuonna 3, toissa vuonna 0.
Niin minäkin kerran sain ja siitä oli tosi vaikea päästä yli. Mutta lopulta on kaikki mennyt vain paremmin, mutkien kautta tosin, ja nyt olen paljon paremmassa työpaikassa.
Se on juuri nyt todella vaikeaa, mutta yritä löytää tuosta edes jokin yksi hyväkin puoli. Vaikkapa edes se, että onneksi työsuhde katkesi nyt eikä vasta myöhemmin, pettymys olisi saattanut olla silloin vieläkin suurempi. Olisi kyllä oikeasti kiva kuulla, mikä syy potkuille oli ja miksi uskot, ettei kukaan enää koskaan palkkaisi sinua. En keksi mikä se sellainen syy voisi olla. Minut irtisanottiin töistä viime vuoden puolella ja olin pitkään katkera ja vihainen, sillä minulle ei tosiaan annettu mahdollisuutta kehittyä niissä asioissa, joissa kehitettävää olisi ollut. Nyt olen kuitenkin löytänyt hyviäkin puolia tuosta; työilmapiiri kyseisessä paikassa ei ollut kovin hyvä, kuulin kuinka muista puhuttiin ikävään sävyyn kun eivät olleet paikalla ja sain itsekin tietää, että minustakin oltiin puhuttu pahaa vaikka kasvotusten oltiin mukavia ja kannustavia. Oli hyväkin, että pääsin pois ja nyt etsin itselleni uutta, sopivampaa työpaikkaa. Kyllä se siitä.
Vierailija kirjoitti:
En aio ilmoittua työkkäriin. Säästöni riittävät ehkä vuodeksi. Katsotaan sitten uudestaan. Taidan lähteä ulkomaille sapattivuodeksi.
En halua kertoa potkujen syytä tarkemmin. Laillisuudesta en tiedä, mutta en jaksa ottaa liittoon yhteyttä. Ei niitä kiinnosta tällaisen ihmisen kohtalo.
Tietenkin ilmoittaudut työkkäriin ja liitosta ansiosidonnaista.
Minä en olisi päivääkään töissä jos saisin jotenkin rahoitettua muuten elämän.
En halua työkkäriin, koska ensimmäisenä paukahtaa kuitenkin karenssi tai kutsu kurssille ja sitten vituttaa entistäkin enemmän. Työkkärikin haluaa rankaista minua jostain kuten koko maailma.
Saako liitosta rahaa ilman, että tarvitsee olla tekemisissä työkkärin kanssa?
Porvoossa ei toteuteta Suomen lakia! Hyi hyi sinua keksippäs huomenna uusi story.
No ei ole edelleenkään mikään porvoolainen tämä. Ei ole pakko uskoa.
Vierailija kirjoitti:
En halua työkkäriin, koska ensimmäisenä paukahtaa kuitenkin karenssi tai kutsu kurssille ja sitten vituttaa entistäkin enemmän. Työkkärikin haluaa rankaista minua jostain kuten koko maailma.
Ystävä hyvä, ei koko maailma sinua halua rankaista. Joku hölmö pomo ei vain ymmärtänyt arvostaa sinua, mikä on sitten heidän menetyksensä. Älä suotta ruoski itse itseäsi vielä kaiken lisäksi. Olet arvokas ja hyvä sellaisena kuin olet ja tulet pääsemään hyvään paikkaan, jossa sinua arvostetaan. Ei se TE sinua laita kursseille pitkään aikaan. Kun sinut on irtisanottu et saa karenssia. Elä hyvä ihminen maksa omasta pussistasi työttömyyttäsi. Haet nyt tukea, johon olet oikeutettu ja jota olet itsekin ollut rahoittamassa. Nyt häntä pystyyn! Tilanne tuntuu nyt surkealta, mutta pian tuntuu paremmalta. Tämä on uusi mahtava alku!
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
No en halua syitä kirjoittaa sen tarkemmin. Junan alle varmaan suuntaankin tästä.
Oliko syy sitten sellainen sinusta johtuva, että et voisi parantaa omaa toimintaasi? Oliko syy jokin sellainen, että et voi sitä mitenkään muuttaa eikä kukaan enää koskaan tule palkkaamaan sellaisella ominaisuudella olevaa ihmistä?
Olisin voinut yrittää, jos siitä olisi saanut palautetta jo vaikka tuossa kehityskeskustelussa. En ymmärrä, miksi siitä ei voitu mainita jo silloin.
Kukaan ei tule koskaan palkkaamaan tällaista ihmistä, joten en hae enää koskaan töitä. Pärjään jonkun aikaa säästöilläni ja sitten alan myymään huonekalujani ja lopulta joudun asunnottomaksi. Minulla ei ole mitään tulevaisuutta.
Ensiksi: hae sairaslomaa. Sen aikana etsi itsellesi keskusteluapua, jossa voit purkaa tunteitasi.
Sitten kun työsuhde alkaa olla lopuillaan: ilmoittaudu työttömäksi työnhakijaksi mol.fi:n kautta.
Kun olet toipunut järkytyksestä, ala etsiä uutta työpaikkaa. Voi olla ettet heti saa sitä, mutta se ei johdu sinusta vaan siitä että työttömiä on enemmän kuin vapaita työpaikkoja.
Raha-asioissa pärjäät kyllä, kun työttömyyskorvaus ja mahdollinen asumistuki alkaa juosta. Mutta tällä hetkellä tärkeintä on että haet henkistä tukea. Potkujen saaminen on yhden sortin konkurssi, josta on vaikea selvitä yksin. Tunnen suurta myötätuntoa sinua kohtaan.
Jos työkkäri määrää sinulle karenssin, niin se alkaa kulumaan siitä hetkestä kun olet ilmoittautunut työttömäksi. Kannattaa siis kärsiä se mahdollinen karenssi vielä kun säästöjä on jäljellä.
Vierailija kirjoitti:
Potkuihin on syy.
Totta. Siihen voi liittyä joskus, myös mulkku esimies. Ja tarkoitan siis oikeasti mulkkua! Esimiehinä nykyään yhdessä jos toisessa paikassa narsisteja.
Äkillinen irtisanominen on iso shokki, yksi suurimpia koko elämässä. Puhu asiasta ja pura tunteitasi. Voisit tarvittaessa hakea keskusteluapua myös esim. psykologilta, seurakunnasta tai vaikka kriisipuhelimesta:
Kriisipuhelin päivystää suomen kielellä numerossa 09 2525 0111 joka päivä ja yö 24/7.
Ap, potkut eivät ole elämän loppu. Ei todellakaan. Haethan keskusteluapua, esimerkiksi työterveys on velvollinen tukemaan sinua tässä tilanteessa.
Et ole yksin. Monilla muillakin on vaikeaa työasioissa, älä hae vikaa itsestäsi. Olen pahoillani siitä mitä joudut nyt kestämään, mutta älä kuitenkaan luovuta. Olet tärkeä ja työ on vain pintaa loppujen lopuksi. Ihmisyys ja arvosi ei ole työstä tai työllistymisestäsi kiinni.
Ymmärrän, että olet shokissa ja tuntuu, että koko maailma on sinua vastaan, mutta näitä tapahtuu milloin mistäkin syystä. Ei kannata ottaa liiaksi itseensä. Työelämä nykyään on kaikkea muuta kuin reilu ja kiva. Etsit ajan kanssa vaan toisen työpaikan tai menet opiskelemaan uutta alaa.
Minulla ei ole ketään, kenelle puhua. Siksi aloitin tämän keskustelun, vaikka kaikki luulevat sitä provoksi. Olen maailman turhin ihminen, jota ei uskota edes netissä todelliseksi. Ei ihme, että saan potkutkin. En halua mennä puhumaan minnekään, koska en osaa puhua asioistani eikä kukaan ota minua kuitenkaan vakavasti. Koko maailma on minua vastaan. En tajua, miten jaksan tämän loppuajan töissä. En jaksa enää tällaista elämää. Enkä halua työkkäriin kuuntelemaan vittuilua työttömyydestäni ja uhkailuja karensseista. Tuhlaan mieluummin säästöni. En ansaitse mitään työttömyysrahoja, koska olen näin paska.
Vierailija kirjoitti:
Minulla ei ole ketään, kenelle puhua. Siksi aloitin tämän keskustelun, vaikka kaikki luulevat sitä provoksi. Olen maailman turhin ihminen, jota ei uskota edes netissä todelliseksi. Ei ihme, että saan potkutkin. En halua mennä puhumaan minnekään, koska en osaa puhua asioistani eikä kukaan ota minua kuitenkaan vakavasti. Koko maailma on minua vastaan. En tajua, miten jaksan tämän loppuajan töissä. En jaksa enää tällaista elämää. Enkä halua työkkäriin kuuntelemaan vittuilua työttömyydestäni ja uhkailuja karensseista. Tuhlaan mieluummin säästöni. En ansaitse mitään työttömyysrahoja, koska olen näin paska.
Jos kerran tuolta tuntuu niin ota se 60 päivän karenssi. Sen saa jos itse on omalla toiminnallaan aiheuttanut irtisanomisen. Mutta muista, elä ole itsellesi liian ankara. Ja kuten täälläkinn on todettu asioilla on kaksi puolta. Nykyinen työelämä on vaikeaa.
Jos olit kiltein, siinä tapauksessa olit helppo valinta, koska ei tarvitse pelätä kostoa. Vaikka olisit kuinka hyvä työntekijä tahansa, tällaiset seikat voivat olla etusijalla hyvinkin.