Pihiyden huippu, kerro esimerkki

Vierailija kirjoitti:

ninnannaa22 kirjoitti:

Viime kesänä järkättiin yhteisen tyttären rippijuhlia. Eksä on sairaan pihi, suorastaan hullu mielestäni. Tein ehdotuksen, että hän varaa juhlatilan ja maksaa sen ja minä hoidan juhliin kaikki tarjoilut. Selkeää ja käytännöllistä ja suht samoilla summilla oltaisiin osallistuttu. Mies tienaa 10000e kk ja minä 2800e kk. Olen tottunut pihiyteen ja missään nimessä en olisi ehdottanut mitään muuta kun jotakin sellaista, että kulut menevät tasan.

Sain tietää sitten, että ukko rakennutti jotakin terassia pihaansa. ,

Sitten sain tietää, että hän ei ole vuokrannut tilaa vaan tarjoaa meille käyttöönsä oman asuntonsa, missä on noin 35 neliön suuruinen olohuonekeittiötila. Muu tila on yläkerrassa, pieniä makkareita, jonne siis ei voi vieda juhlijoita. 

Soitin hänelle ihmeissäni, että mitä helvettiä niin hän sai luokattoman raivarin puhelimessa. että kun hän tarjoaa meille tilan, hän pitää sopimuksen ja on mm rakentanut meidän pojan kanssa terassin pihalleen juhlia varten.

Eli me kokoonnuimme sinne pikkuruiseen kämppään. Onneksi aurinko paistoi ja voitiin olla siellä terassilla, minkä rakentamisen siis taisin maksaa.

Ei ole tuonkaan jälkeen paljon huvittanut eksän kanssa jutella :D nyt jo naurattaa mutta silloin luojaani kiitin taas kerran, oikein tosissani, etten jäänyt sen kanssa olemaan vaan tajusin erota. Onneksi siitäkin jo 10 vuotta ja onneksi lapset kohta niin isoja, ettei tarvitse enää ikinä kuulla siitä mitään.  

Juhlat onnistui erinomaisesti. Oli vaan niin outoa, että minä hääräsin keittiöpiikana siellä eksän kämpässä. Eksän naisystävän kanssa hoidettiin homma himaan ja eksä paistatteli vieraiden keskellä ja oli niin kukkopoikaa, että ...... :D

Millä tavalla sinä sen terassin maksoit, jos kerran oli sovittu, että sinä maksat tarjottavat ja mies hommaa juhlatilan ja näin myös tehtiin?

Suurituloisen "pihiys" on noilla kovin venyvä käsite. Ei ole sattumaa että joillakin on aina rahat loppu.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Kahvin suodatinpussin voi tyhjentää ja huuhdella suurta varovaisuutta noudattaen. Maksaa 1 - 2 senttiä, vuositasolla säästö on ihan muutaman euron. Tätä tekee äitini, mutta mielestäni pitäisi vielä pestä huoltoaseman vessassa. Sinne kävellen ja matkalla ottaisi tuttujen aamukahveista nuo. Kerää niitä sadan puntteja kirpparille ja myy....

Muutaman euron? Oikeuden päätöksellä 99€ on muutama.

Jos tuota harrastaa vaikka koko työuransa ajan (esim 45v) ja sijoittaa säästyneet rahat maltillisella 5% tuotto-odottamalla, on eläkeiän koittaessa kasassa mukava noin 16000€ potti. Pienistä puroista.

Niin, monet pitävät päivittäisiä pikkuostoksia yhtenä pikkuostoksena jonka hinnalla ei kuulemma ole merkitystä.

Mun mummu oli köyhä. Kun on ikänsä elänyt niin, ei enää osaa nauttia uusistakaan tavaroista. Mummu säästi kaiken paitsi roskat.

Talon oli jotenkin saanut maksettua, vaikka päivääkään ei eläissään ollut varsinaisesti palkka- töissä. Rintamamiestalo ja muutama hehtaari oli jäänyt velkoineen ukilta mummon niskoille kun ukki kuoli 40 veenä.

Ja monta lasta. Aika ennen e-pilleriä.

Asui sitten lapsilauman kanssa alakerrassa ja vuokralainen yläkerrassa. Piti kolmea lehmänkantturaa ja muutamaa lammasta ja luopui niistä 80-luvun alussa. Tiukkaa oli. Taiteili sitten kansaneläkkeellä. Puulla lämmitti, sähköä ei saanut käyttää varsinkaan valaistukseen. Vesi tuli kaivosta. Mummu kulki paikatuissa parsituissa vaatteissa. Takki 30 vuotta vanha. Mekot 70-luvulta. Yhä sopi vuonna 2014. Loppuvuosina puut piti ostaa, kun omat pojat oli kuolleet, eikä ollut enää puiden kaatajia, ja tämä kustannus oli valituksen aihe. Missään nimessä ei lähtenyt palvelutaloon. Sehän maksaa ja hän ei sellasia asumistukia hae! Nöyryyttävää.

Mummon kuoltua 2016 löysimme vanhoja jauhoja ja elintarvikkeita kaapeista. Talon aitat, vintit ja kaapit täynnä uusia vaatteita lahjapaketeissaan. Kynttilöitä avaamattomissa pakkauksissa. Laatikkotolkulla nappeja ja pitsejä. Vetoketjuja. Mitä vaan, millä jotain käyttöarvoa on. Jne.jne.

Omistan nykyään talon ja raivaamista riittää.

Käyttäjä36907 kirjoitti:

mennään bussilla , lompakko jäi kotiin, mennään kahville lompakko jäi kotiin, mennään ihan mihin tahansa niin lompakko jäi kotiin , mennään ravintolaan   , mennään kesämökille , ei mennä montaa kertaa , ihan vttn ärsyttävä tapa säästää vaikka se ei rahallisesti ole kovin suurta , mutta osoittaa jonkunlaista ihmisten aliarvioimista. Eikä tuu paljoa pidettyä yhteyttä tai soiteltua...

Sopikaa seuraavalla kerralla treffit kaverin luokse ja, että sinä tuot tarjoiltavat, jotka maksetaan puoliksi. Katso sitten, jäikö silläkin kertaa hänellä lompakko kotiin.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Kahvin suodatinpussin voi tyhjentää ja huuhdella suurta varovaisuutta noudattaen. Maksaa 1 - 2 senttiä, vuositasolla säästö on ihan muutaman euron. Tätä tekee äitini, mutta mielestäni pitäisi vielä pestä huoltoaseman vessassa. Sinne kävellen ja matkalla ottaisi tuttujen aamukahveista nuo. Kerää niitä sadan puntteja kirpparille ja myy....

Muutaman euron? Oikeuden päätöksellä 99€ on muutama.

Jos tuota harrastaa vaikka koko työuransa ajan (esim 45v) ja sijoittaa säästyneet rahat maltillisella 5% tuotto-odottamalla, on eläkeiän koittaessa kasassa mukava noin 16000€ potti. Pienistä puroista.

Joo mutta on toikin elämää. 

Laiskat selittelee.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Mies tekeytyy ettei pysty muistamaan enempää kuin yhden kaupasta ostettavan jutun kerrallaan. Jos pyydän ruokakaupasta kaksi asiaa tuo yhden.

mun mies ei vain muista mutta laitankin whattsapilla listan niin ei jää asioita tuomatta

Sit mies selittää, ettei kuullut viestin merkkiääntä, eikä nähnyt listaa.

Vierailija kirjoitti:

Mun mummu oli köyhä. Kun on ikänsä elänyt niin, ei enää osaa nauttia uusistakaan tavaroista. Mummu säästi kaiken paitsi roskat.

Talon oli jotenkin saanut maksettua, vaikka päivääkään ei eläissään ollut varsinaisesti palkka- töissä. Rintamamiestalo ja muutama hehtaari oli jäänyt velkoineen ukilta mummon niskoille kun ukki kuoli 40 veenä.

Ja monta lasta. Aika ennen e-pilleriä.

Asui sitten lapsilauman kanssa alakerrassa ja vuokralainen yläkerrassa. Piti kolmea lehmänkantturaa ja muutamaa lammasta ja luopui niistä 80-luvun alussa. Tiukkaa oli. Taiteili sitten kansaneläkkeellä. Puulla lämmitti, sähköä ei saanut käyttää varsinkaan valaistukseen. Vesi tuli kaivosta. Mummu kulki paikatuissa parsituissa vaatteissa. Takki 30 vuotta vanha. Mekot 70-luvulta. Yhä sopi vuonna 2014. Loppuvuosina puut piti ostaa, kun omat pojat oli kuolleet, eikä ollut enää puiden kaatajia, ja tämä kustannus oli valituksen aihe. Missään nimessä ei lähtenyt palvelutaloon. Sehän maksaa ja hän ei sellasia asumistukia hae! Nöyryyttävää.

Mummon kuoltua 2016 löysimme vanhoja jauhoja ja elintarvikkeita kaapeista. Talon aitat, vintit ja kaapit täynnä uusia vaatteita lahjapaketeissaan. Kynttilöitä avaamattomissa pakkauksissa. Laatikkotolkulla nappeja ja pitsejä. Vetoketjuja. Mitä vaan, millä jotain käyttöarvoa on. Jne.jne.

Omistan nykyään talon ja raivaamista riittää.

Onneks olkoon, jos on käyttämätöntäkin ja muuten vaan vanhaa käyttötavaraa ja vaatetta, saat hyvät rahat kun myyt ne nettihuutokaupoissa tai muussa vastaavassa.

Monella tuntuu olevan jonkinlainen "piheysharha", käytetään aikaa siihen että pestään milloin mitäkin suodatinpusseja tai kannetaan töistä vettä limsapulloissa, kun sama aika olisi taloudellisesti järkevämpää käyttää vaikka opiskeluun jonka johdosta voisi saada ylennyksen tai paremman työpaikan ja suuremman palkan. 

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Mun mummu oli köyhä. Kun on ikänsä elänyt niin, ei enää osaa nauttia uusistakaan tavaroista. Mummu säästi kaiken paitsi roskat.

Talon oli jotenkin saanut maksettua, vaikka päivääkään ei eläissään ollut varsinaisesti palkka- töissä. Rintamamiestalo ja muutama hehtaari oli jäänyt velkoineen ukilta mummon niskoille kun ukki kuoli 40 veenä.

Ja monta lasta. Aika ennen e-pilleriä.

Asui sitten lapsilauman kanssa alakerrassa ja vuokralainen yläkerrassa. Piti kolmea lehmänkantturaa ja muutamaa lammasta ja luopui niistä 80-luvun alussa. Tiukkaa oli. Taiteili sitten kansaneläkkeellä. Puulla lämmitti, sähköä ei saanut käyttää varsinkaan valaistukseen. Vesi tuli kaivosta. Mummu kulki paikatuissa parsituissa vaatteissa. Takki 30 vuotta vanha. Mekot 70-luvulta. Yhä sopi vuonna 2014. Loppuvuosina puut piti ostaa, kun omat pojat oli kuolleet, eikä ollut enää puiden kaatajia, ja tämä kustannus oli valituksen aihe. Missään nimessä ei lähtenyt palvelutaloon. Sehän maksaa ja hän ei sellasia asumistukia hae! Nöyryyttävää.

Mummon kuoltua 2016 löysimme vanhoja jauhoja ja elintarvikkeita kaapeista. Talon aitat, vintit ja kaapit täynnä uusia vaatteita lahjapaketeissaan. Kynttilöitä avaamattomissa pakkauksissa. Laatikkotolkulla nappeja ja pitsejä. Vetoketjuja. Mitä vaan, millä jotain käyttöarvoa on. Jne.jne.

Omistan nykyään talon ja raivaamista riittää.

Onneks olkoon, jos on käyttämätöntäkin ja muuten vaan vanhaa käyttötavaraa ja vaatetta, saat hyvät rahat kun myyt ne nettihuutokaupoissa tai muussa vastaavassa.

Veikkaanpa, että kyseinen kirjoittaja on jo kärrännyt suurimman osan kaatopaikalle, koska hänen mielestään kyseessä on arvoton roska.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Mies tekeytyy ettei pysty muistamaan enempää kuin yhden kaupasta ostettavan jutun kerrallaan. Jos pyydän ruokakaupasta kaksi asiaa tuo yhden.

mun mies ei vain muista mutta laitankin whattsapilla listan niin ei jää asioita tuomatta

Sit mies selittää, ettei kuullut viestin merkkiääntä, eikä nähnyt listaa.

ei selitä kun muistutan että lista on lähetetty sille:D

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Mies tekeytyy ettei pysty muistamaan enempää kuin yhden kaupasta ostettavan jutun kerrallaan. Jos pyydän ruokakaupasta kaksi asiaa tuo yhden.

mun mies ei vain muista mutta laitankin whattsapilla listan niin ei jää asioita tuomatta

Sit mies selittää, ettei kuullut viestin merkkiääntä, eikä nähnyt listaa.

ei selitä kun muistutan että lista on lähetetty sille:D

Kyllä mies aina keksii luovia tapoja unohtaa katsoa sitä listaa. Esim. "Akku loppui kesken ostosreissun"

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Mun mummu oli köyhä. Kun on ikänsä elänyt niin, ei enää osaa nauttia uusistakaan tavaroista. Mummu säästi kaiken paitsi roskat.

Talon oli jotenkin saanut maksettua, vaikka päivääkään ei eläissään ollut varsinaisesti palkka- töissä. Rintamamiestalo ja muutama hehtaari oli jäänyt velkoineen ukilta mummon niskoille kun ukki kuoli 40 veenä.

Ja monta lasta. Aika ennen e-pilleriä.

Asui sitten lapsilauman kanssa alakerrassa ja vuokralainen yläkerrassa. Piti kolmea lehmänkantturaa ja muutamaa lammasta ja luopui niistä 80-luvun alussa. Tiukkaa oli. Taiteili sitten kansaneläkkeellä. Puulla lämmitti, sähköä ei saanut käyttää varsinkaan valaistukseen. Vesi tuli kaivosta. Mummu kulki paikatuissa parsituissa vaatteissa. Takki 30 vuotta vanha. Mekot 70-luvulta. Yhä sopi vuonna 2014. Loppuvuosina puut piti ostaa, kun omat pojat oli kuolleet, eikä ollut enää puiden kaatajia, ja tämä kustannus oli valituksen aihe. Missään nimessä ei lähtenyt palvelutaloon. Sehän maksaa ja hän ei sellasia asumistukia hae! Nöyryyttävää.

Mummon kuoltua 2016 löysimme vanhoja jauhoja ja elintarvikkeita kaapeista. Talon aitat, vintit ja kaapit täynnä uusia vaatteita lahjapaketeissaan. Kynttilöitä avaamattomissa pakkauksissa. Laatikkotolkulla nappeja ja pitsejä. Vetoketjuja. Mitä vaan, millä jotain käyttöarvoa on. Jne.jne.

Omistan nykyään talon ja raivaamista riittää.

Onneks olkoon, jos on käyttämätöntäkin ja muuten vaan vanhaa käyttötavaraa ja vaatetta, saat hyvät rahat kun myyt ne nettihuutokaupoissa tai muussa vastaavassa.

Veikkaanpa, että kyseinen kirjoittaja on jo kärrännyt suurimman osan kaatopaikalle, koska hänen mielestään kyseessä on arvoton roska.

Meinaat että vuosikymmeniä aitassa ja vintissä säilyneillä vaatteilla on kovinkin paljon myyntiarvoa jäljellä jos ne edes ovat enää myyntikunnossa?

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Mun mummu oli köyhä. Kun on ikänsä elänyt niin, ei enää osaa nauttia uusistakaan tavaroista. Mummu säästi kaiken paitsi roskat.

Talon oli jotenkin saanut maksettua, vaikka päivääkään ei eläissään ollut varsinaisesti palkka- töissä. Rintamamiestalo ja muutama hehtaari oli jäänyt velkoineen ukilta mummon niskoille kun ukki kuoli 40 veenä.

Ja monta lasta. Aika ennen e-pilleriä.

Asui sitten lapsilauman kanssa alakerrassa ja vuokralainen yläkerrassa. Piti kolmea lehmänkantturaa ja muutamaa lammasta ja luopui niistä 80-luvun alussa. Tiukkaa oli. Taiteili sitten kansaneläkkeellä. Puulla lämmitti, sähköä ei saanut käyttää varsinkaan valaistukseen. Vesi tuli kaivosta. Mummu kulki paikatuissa parsituissa vaatteissa. Takki 30 vuotta vanha. Mekot 70-luvulta. Yhä sopi vuonna 2014. Loppuvuosina puut piti ostaa, kun omat pojat oli kuolleet, eikä ollut enää puiden kaatajia, ja tämä kustannus oli valituksen aihe. Missään nimessä ei lähtenyt palvelutaloon. Sehän maksaa ja hän ei sellasia asumistukia hae! Nöyryyttävää.

Mummon kuoltua 2016 löysimme vanhoja jauhoja ja elintarvikkeita kaapeista. Talon aitat, vintit ja kaapit täynnä uusia vaatteita lahjapaketeissaan. Kynttilöitä avaamattomissa pakkauksissa. Laatikkotolkulla nappeja ja pitsejä. Vetoketjuja. Mitä vaan, millä jotain käyttöarvoa on. Jne.jne.

Omistan nykyään talon ja raivaamista riittää.

Onneks olkoon, jos on käyttämätöntäkin ja muuten vaan vanhaa käyttötavaraa ja vaatetta, saat hyvät rahat kun myyt ne nettihuutokaupoissa tai muussa vastaavassa.

Veikkaanpa, että kyseinen kirjoittaja on jo kärrännyt suurimman osan kaatopaikalle, koska hänen mielestään kyseessä on arvoton roska.

Meinaat että vuosikymmeniä aitassa ja vintissä säilyneillä vaatteilla on kovinkin paljon myyntiarvoa jäljellä jos ne edes ovat enää myyntikunnossa?

Minä sain vaatteita ihan myyntikuntoon. Haaleaa vettä ja vähän pesupulveria sekaan ja annoin liota yön yli. Sitten pulsaattorilla seuraavana päivänä. Ennen ei ollut juurikaan tekokuitua, käytettiin villaa, puuvillaa. Pesin kymmeniä vaatteita, osasta sain tosi hyvät rahat ja loput myin edullisesti. Kaikki meni kaupaksi. Viimeiset eurolla. Sitten puuttui nappeja, oli reiän alkua jne, eli vaivaa piti nähdä. Mutta harvoin sitä ilmaista rahaa onkaan.

Vaatteet olivat mytyssä. Vuosien saatossa oli tullut pölyä, joka oli pinttynyt, eli ensimmäinen vesi oli oikeasti mustaa.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Mun mummu oli köyhä. Kun on ikänsä elänyt niin, ei enää osaa nauttia uusistakaan tavaroista. Mummu säästi kaiken paitsi roskat.

Talon oli jotenkin saanut maksettua, vaikka päivääkään ei eläissään ollut varsinaisesti palkka- töissä. Rintamamiestalo ja muutama hehtaari oli jäänyt velkoineen ukilta mummon niskoille kun ukki kuoli 40 veenä.

Ja monta lasta. Aika ennen e-pilleriä.

Asui sitten lapsilauman kanssa alakerrassa ja vuokralainen yläkerrassa. Piti kolmea lehmänkantturaa ja muutamaa lammasta ja luopui niistä 80-luvun alussa. Tiukkaa oli. Taiteili sitten kansaneläkkeellä. Puulla lämmitti, sähköä ei saanut käyttää varsinkaan valaistukseen. Vesi tuli kaivosta. Mummu kulki paikatuissa parsituissa vaatteissa. Takki 30 vuotta vanha. Mekot 70-luvulta. Yhä sopi vuonna 2014. Loppuvuosina puut piti ostaa, kun omat pojat oli kuolleet, eikä ollut enää puiden kaatajia, ja tämä kustannus oli valituksen aihe. Missään nimessä ei lähtenyt palvelutaloon. Sehän maksaa ja hän ei sellasia asumistukia hae! Nöyryyttävää.

Mummon kuoltua 2016 löysimme vanhoja jauhoja ja elintarvikkeita kaapeista. Talon aitat, vintit ja kaapit täynnä uusia vaatteita lahjapaketeissaan. Kynttilöitä avaamattomissa pakkauksissa. Laatikkotolkulla nappeja ja pitsejä. Vetoketjuja. Mitä vaan, millä jotain käyttöarvoa on. Jne.jne.

Omistan nykyään talon ja raivaamista riittää.

Onneks olkoon, jos on käyttämätöntäkin ja muuten vaan vanhaa käyttötavaraa ja vaatetta, saat hyvät rahat kun myyt ne nettihuutokaupoissa tai muussa vastaavassa.

Veikkaanpa, että kyseinen kirjoittaja on jo kärrännyt suurimman osan kaatopaikalle, koska hänen mielestään kyseessä on arvoton roska.

Meinaat että vuosikymmeniä aitassa ja vintissä säilyneillä vaatteilla on kovinkin paljon myyntiarvoa jäljellä jos ne edes ovat enää myyntikunnossa?

Jos ovat käyttämättömiä 70-luvun vaatteita ja säilytetty kuivalla vintillä, niin voi olla isokin arvo. 

Kun oksennan alkoholit ulos, juon oksennuksen. Tulee halvemmaksi.

Kun käytän piriä, otan kusen talteen ja ruiskutan sen perseeseen.

Vierailija kirjoitti:

Monella tuntuu olevan jonkinlainen "piheysharha", käytetään aikaa siihen että pestään milloin mitäkin suodatinpusseja tai kannetaan töistä vettä limsapulloissa, kun sama aika olisi taloudellisesti järkevämpää käyttää vaikka opiskeluun jonka johdosta voisi saada ylennyksen tai paremman työpaikan ja suuremman palkan. 

Tämä!

Montako senttiä sitä nyt sitten säästää jotain suodatinpusseja kierrättämällä!

Sen sijaan jos vaikka parina viikonloppuna kuussa tekee ylimääräisen työvuoron, niin siinä tienaa jo tuhansia vuodessa.

Tarpeekseen saanut kirjoitti:

Sisko kutsui 2 siskoaan perheineen jouluaaton viettoon luokseen. Kutsuja pyysi toista siskoa tuomaan mukanaan "sen kauniin jouluastiaston", jotta olisi kaunis kattaus joulupöydässä. No, kattaushan oli kaunis.

Tarinan loppu ei niinkään. Kutsujalla on tiskikone, mutta hänpä pakkasi likaisen astiaston tuojan koriin ja

astiaston tuoja joutui pesemään kotonaan 8 hengen astiaston. Nyttemmin välit pantu poikki täysin tämän

hyväksikäyttäjän kanssa. Ei mennyt häneltä vettä eikä tiskiainetta tuolloin, mutta ei ole enää 2 siskoa, joita käyttää hyväkseen enää.

Tätä mä nyt en ihan ymmärtänyt.  Siis sisko, joka oli pyytänyt toista siskoa tuomaan jouluastiaston siksi illaksi, ei laittanutkaan tätä astiastoa astianpesukoneeseen, vaan pakkasi sen likaisena tämän sisarensa koriin kotiin viemiseksi.

Eikö siinä tullut mikään puheeksi?  Eikö siskoista kukaan sanonut mitään?  Että miksi laitat ne menemään takaisin likaisina, kun ne voisi täällä nopeasti pestäkin?

Oliko astiasto sellainen, että se ei siskon mielestä kenties kestäisi konepesua?

Miten kukaan ei saa suutaan auki, ollaan sentään sisarukset?

Ja tuosta syystä nyt sitten kaikki välit poikki?

Ei hyvää päivää, en ihmettele sotia.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Kaverini isoäiti oli tehnyt mökille maanmainion systeemin. Ei ostanut huussiin vessapaperia ollenkaan vaan tilalla oli astia, johon kasattu metsästä revittyä sammalta. Olisi sitten pitänyt perä pyyhkiä siihen sammaleeseen. Jooh, eipä kaveri mökillä usein vieraillut ja jos vieraili niin toi läjän vessapaperia lahjaksi.

Niin ja btw: kuivattu rahkasammal käy kuulemma oikeasti vessapaperin korvikkeeksi, mutta tuo ei kyllä kiinnittänyt mitään huomiota siihen mitä sammalta oli ja oliko kuivattua. Sieltä vain metsästä repi mitä lie sammaleen tapaista ja suoraan astiaan. 

Miten kuivalla sammalella pyyhitään takapuoli?  Eikö se mene muruiksi, ja sitten on kädessä murustunutta sammalta ja pas-kaa.  Ei helkutti, en ymmärrä.

Kostean sammalen vielä ymmärrän, se pysyy paremmin koossa, ja kenties on samalla puhdistavampaakin, kun on kosteaa.  Käyttäisin kyllä vain hätätapauksessa.

Eiköhän ne olleet kuivikkeeksi, mutta jutun kirjoittanut kaupunkilainen luuli, että ne on pyyhkimiseen.

Monelle nykynuorille puucee voi olla ihan uusi juttu.

Miehellä oli vanha täti joka oli legendaarisen saita. Esimerkkejä saituudesta olisi vaikka kuinka mutta pahimmat oli ne asiat jotka vaikuttivat muihin ihmisiin. Hän pyysi naapureita ja ystäviä käymään puolestaan kaupassa. Ei antanut rahaa ostoksiin vaan maksoi vasta kun ostokset tuotiin kotiin. Sitten kävi läpi ostokset ja kuitin ja päätti mitkä tuotteet halusi ja maksoi niistä. Ostosten tuoja sai sitten kärsiä omassa kukkarossaan ne tuotteet mitä täti ei halunnutkaan. En ymmärrä kuinka tätä jatkui vuosikausia ja miksi nynnyt ihmiset suostuivat tähän. Kun kävimme tädillä kylässä olin aina varautunut siihen että meitä pyydetään käymään kaupassa. Sanoin miehelle että mennään ainoastaan jos saamme rahat ostoksia varten etukäteen. Onneksi täti ei koskaan pyytänyt meitä menemään kauppaan.

Täti oli hyvissä ruumiin- ja sielun voimissa mutta aina pyysi naapureita leikkaamaan ruohon ja auttelemaan kaikessa mahdollisessa. Mua raivostutti tämä koska kaikki lähinaapuritkin oli vanhoja.

Kuoleman jälkeen kävi ilmi että häneltä jäi lähes miljoonaomaisuus. Olisi hyvin voinut ostaa palveluita itselleen.