Lue keskustelun säännöt.
Pihiyden huippu, kerro esimerkki
Omani tässä. Anopulla on wc:ssä sanko mihin pitää kerätä käyttämättä jääneet wc paperit myöhempää käyttöä varten. Eli siis vaikka repeytyneet, ei haittaa vaikka reunassa olisikin vähän sitä ihteään. Sinne se niitä Haisevia papereita säilöö, hyi että kun ällöttävä asiouda siellä. Aina muistuttaa että "muistakaa sitten käyttää sankoa" No ei tod. Käytetä!
Kommentit (3893)
Vuosikausia yhdessä ollut pariskunta,jolla yhteinen vauva.
Miehellä ja avovaimolla omat hyllyt jääkaapissa,koska mies halusi että molemmat maksavat ruokansa itse.
Nainen äitiysrahalla kotona,hyllyllä ei juuri mitään ja hyvintienaavalla äijällään hylly notkui herkkuja,leikkeleitä ym.joihin nainen ei saanut koskea.
Sairasta!
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Tämä on ehkä huippupihiä: käytän monta päivää samaa pikkuhousunsuojaa, jos se ei ole pahemmin likaantunut.
Vierailija kirjoitti:
Vuosikausia yhdessä ollut pariskunta,jolla yhteinen vauva.
Miehellä ja avovaimolla omat hyllyt jääkaapissa,koska mies halusi että molemmat maksavat ruokansa itse.
Nainen äitiysrahalla kotona,hyllyllä ei juuri mitään ja hyvintienaavalla äijällään hylly notkui herkkuja,leikkeleitä ym.joihin nainen ei saanut koskea.
Sairasta!
Tämän ketjun voittaja!
Vierailija kirjoitti:
Tämä on ehkä huippupihiä: käytän monta päivää samaa pikkuhousunsuojaa, jos se ei ole pahemmin likaantunut.
Säästäväisyyttä. Yks nainen käyttää tenaa useemman kerran, jos ei oo lirahtanu pissa.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Isäni on tuonut lahjaksi uuteen kotiin lapsilleen aina pelkkää leipää ja suolaa, koska se on kuulemma vanha tapa. Aikuistuvat, omilleen muuttavat lapset olisivat toki vanhemman taholta voineet enemmän ilahtua esimerkiksi huonekalujen hankintaan annetusta rahasta kuin ruokasuolapaketista ja reikäleivästä, mutta kukin tyylillään.
Alapeukuista päätellen saitureita riittää.
Yläpeukuista päätellen aika moni ei tunne perinteitä - se todella on suomalainen tapa että pitää viedä Suolaa ja ruisleipää - sillä turvataan että uusi koti pysyy hyvissä ruoissa. - meillä päin (lounais-Suomessa) jopa nuoret vie toisilleen uuteen kotiin tuon tuliaisen (toki usein jotain muutakin varmasti).
Toki varmaan kaikki tajuavat, ettei tuo ole kuin hassu vanha ja herttainen perinne vailla mitään todellisuuden kausaliteettia, mutta sille on ihan tarpeetonta irvistellä.
Mitä ihmettä kukaan tekee isolla määrällä suolapaketteja? Leivän voi laittaa pakkaseen, jos sellainen on ja sinne sattuu mahtumaan, mutta suola... Kuka haluaa sitä kotiin pakettitolkulla? Nyt valoja päälle!
Hmm, varmaan nuo tuparivieraat ostavat jonkun hyvän leipomoleivän ja jotain erikoissuolaa YHDESSÄ Tuskin tosiaan kukaan ostaa sitä 0,67€ maksavaa Jozo-pakettia - tai mistähän minä tiedän mutta pointti oli, että tuo ON vanha perinne ja ihan herttaista että tuo alkuperäisen kommentin isä sitä piti yllä.
Ei ollut missään määrin herttaista. Leipä oli marketista ja suola Jozoa. Oli hyvin hämmentävää vastaanottaa omalta isältä tällainen paketti muiden vieraiden edessä. Eikä perinne ollut tuttu, kun ei oltu Lounais-Suomessa. Isä oli vain keksinyt, että tällä tavalla voi säästää rahaa ja antaa lahjan halvalla.
Alapeukkuja tulee mutta kyllä tämän kirjoittaja varmaan tietää onko isä itara ihminen joka ei halua auttaa lapsiaan vai onko innokas perinteiden vaalija.
Olen itsekin saanut tupaantuliaisiksi juuri tuon suolan ja leivän mutta sen lisäksi " oikean" lahjan.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vie hautajaisiin kaikkia muita pienemmän kukkalaitteen. Aivan surkean pienen. Vaikka on yksi lähiomaisista.
Ei maksa osuuttaan haudanhoidosta.
Vierailija kirjoitti:
Tämä on ehkä huippupihiä: käytän monta päivää samaa pikkuhousunsuojaa, jos se ei ole pahemmin likaantunut.
Ei pihiä,vaan todella vastemielistä!
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Kun eräs kaverini kuoli ja sanoin sitten siitä vanhempien luona vieraillessani isälleni, joka oli ilmeisesti kuullut kaveristani huhuja, että hän käyttää huumeita, mutta huumeiden käytöstä oli vuosia aikaa ja hän oli kunnostautunut opiskelemalla ammatin ja töissä hyväpalkkaisessa työssä ja hänellä oli oma asunto. Hän oli tavallaan enemmänkin kaverin kaveri, mutta jota näin ainakin kerran parissa viikossa, mutta jo usean vuoden ajan. Hirveän hauska ja kohtelias tyyppi. Kun sanoin isälleni että kaverini se-ja-se oli kuollut, hän sanoi että se oli varmasti helpotus vanhemmille. Minusta se oli aika "pihiä", ettei mitään muuta voinut esimerkiksi sanoa kuin tuolla tavalla.
Super rikas Perijätär ei hoida äitinsä hautaa.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Minun häistäni meinasi tulla fiasko. Kyseessä ex-mies. Haluttiin sellaiset pienet häät, ehkä 50 ihmistä ja sen jälkeen eräällä metsästysmajalla pitopalvelun järjestämä pitipöytäruokailu ja täytekakkukahvit. Ohjelma ei alun pitäenkään ollut mitään kovin kallista, yksi tuttu laulaja bändinsä kosketinsoittajan kanssa esiintymässä oli ainut palkattu. Muut ohjelmat oli ihan perinteisiä leikkejä ja puheita. Ei meillä ollut rahaa järjestää mitään mega-häitä.
Isäpuoleni veti herneet syvälle nenäänsä, kun ei aiottu kutsua ketään hänen suvustaan. Hän oli ollut elämässäni siitä asti kun olin 8 v., eikä hänellä ollut biologisia lapsia, joten ymmärsin jollain tavalla, etenkin kun olin pyytänyt, että hän saattaa minut alttarille. Tulevan mieheni äiti taas vaatimalla vaati, että hänen kaikki sisaruksensa pitää kutsua puolisoineen. Minä poljin melkein jalkaa, että ei kutsuta, kun ei ole rahaa. Hänpä keksi alkaa säästää. En tiedä, onko varsinaista pihiyttä, mutta suunnitelmasta vaihtui esim. morsiamen iso riippukimppu neilikanoksakimppuun, joka oli halvin. Hän oli omatoimisesti soittanut pitopalveluun ja poistanut listalta ruokia (tyyliin: pelkkä vihersalaatti riittää salaattipöytään). Mutta se mikä minut sitten todella suututti, oli sille esiintyjälle soittaminen. Minä olin varannut koko illaksi, siis kaksi pitkää settiä musiikkia, joiden välissä muuta, vapaaehtoista ohjelmaa. Tulevan mieheni äiti oli perunut sen suunnitelman ja kysynyt, paljonko maksaa tunnin keikka, kun meillä ei ole varaa pidempään. Laulaja soitti minulle (!) ja sanoi, että jos teillä on todella huonosti raha-asiat, niin pidetään se alkuperäinen suunnitelma ja hän laskuttaa vain tunnin keikan. Ai että minua hävetti! Tämä kaikki säästäminen vain siksi, että mieheni äidin kaikki sisarukset puolisoineen ja isäpuoleni lähisuku saavat hääkutsun, eli saadaan 75 häävierasta samalla budjetilla, joka meillä oli 50 hengelle. Ja sulhanen oli ihan hiljaa koko show’n ajan, ei mihinkään ottanut kantaa. Eikä tietty sen jälkeenkään, melkoisen joojoo-miehen nain.
Kyllä me saatiin isommalle henkilömäärälle järkättyä ne häät. Isäpuoleni antoi rahallista avustusta häihin. Epäilemättä motiivina oli, että hänen lähisukunsa pääsee paikalle ja näkee, kuinka hän saattaa minut alttarille, mikä on oikeasti herttainen ajatus. Ja esiintyjille maksettiin normaali palkkio, eikä sitä tunnin hintaa.
Täällä kohtalotoveri. Läheltä piti, etten perunut koko häitä. Meillä oli myös tarkka rahasumma, joka oltiin sovittu käytettäväksi häihin. Appivanhemmat alkoivat säätää, keitä pitää ehdottomasti kutsua häihin. Meillähän oli varattuna tilausravintola, jossa oli 60 istumapaikkaa. Appivanhemmat tunkivat kutsulistalle koko ajan lisää nimiä. Minun sulhaseni meni perumaan sen tilausravintolan, koska sinne ei mahtunut koko sakki. Itkuksihan se meni. Minä sanoin, että ok, vaihtoehdot on joko se tilausravintola, pöytiin tarjoilulla, tai sitten Haikon kartano. Appivanhempani olivat aivopesseet poikansa ajattelemaan, että joku nuorisoseurantalo (mikä sekin on ollut ja millä vuosisadalla...) riittää ja pitopalvelu karjalanpaistia ja keitettyjä perunoita. Miksi me oltaisi omissa häissämme tarjottu vieraille sellaista, mitä ei syötäisi itsekään.
Sama pihistely jatkui vielä senkin jälkeen, kun olin varannut uudestaan tilausravintolan.
Anoppi ja mieheni sisko värkkäsivät itse jotain ”rusetteja”, jotka oli suoraan sanottuna törkeän kotikutoisen näköisiä. Luojan kiitos minun vanhempani tilasivat häälahjaksi shampanjaa ja kukka-asetelmia pöytiin. En ole mistään rikkaasta perheestä itsekään, mutta ainakin minun vanhempani ymmärsivät, että haluan tyylikkäät häät. Appivanhemmat (joilla on hyvät eläkkeet) antoivat muuten häälahjaksi maljakon. Ties mistä alennusmyynnistä lie löytynyt.
Huhhuh... Meillä on häät vasta edessä, ja tulevat appivanhemmat ovat yrittäneet jo pari kertaa puuttua vieraslistaan. Heidän mielestään mieheni äitipuolen sisarukset pitäisi muka kutsua, vaikka kaikki tietävät, että ovat juoppoja ja kännissä haastavat riitaa. Olen itse tavannut heidät vain kerran ja käyttäytyivät silloin nätisti, vaikka joivatkin alkoholia aamusta iltaan koko joulun pyhien ajan, mutta varmaan vierastivat minua. Appi jopa lupautui maksamaan näiden henkilöiden ruokailun, jotta kutsuisimme heidät. Mieheni onneksi osaa pitää puolensa, koska en minäkään kutsu kaikkia tätejäni vaan vain ne läheisimmät. Häät kuitenkin maksavat paljon ja eniten menee rahaa tilavuokraan ja ruokiin, joten helpoiten säästää pienemmällä ihmismäärällä ja meidän läheisimmät eivät juo kovinkaan paljoa alkoholia, joten ainakaan kännisikailuja ei pitäisi olla näkyvissä...
Tuttava kertoi, että vessaa ei saa vetää ennenkuin pytty täynnä. Siis ihan paskaa. O ko kiva mennä vessaan, missä lojui paskaa pytyssä
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Itse otan myös ruuat mukaan laivalle.
Käyn Viking Linellä Tukholmassa . Matka ei montaa euroa maksa, kun ostan matkalla tax freestä kollegoille heidän tilaamia tuotteita ja saan niistä 1-3 lahjakorttia.
Yhdellä varaan seuraavan matkan ja loput myyn.
Mukana on vedenkeitin, nuudelipusseja, puuropusseja, ruisleipää, hedelmiä jne.
Tukholmassa kävelen keskustaan ja tulen takaisin laivalle.
Torstaisin on eniten kokousmatkustajia. Joskus minut on kutsuttu buffaan syömään, kun joku on myöhästynyt laivalta.
Yleensä on kivaa, joskus tosi kivaa.
Saan ylimääräisistä tax free korteista sen verran rahaa, jään aina plussalle . Ja olen saanut paljon Viking linen veneitä, vaikka ei niistä juuri mitään apua ole ollut.
Ihan varmasti joku pitää tätäkin nuukailuna. Muuhun minulla ei ole varaa.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Siipan naimaton & lapseton sukulaisnainen eli niukasti kaupunkilähiön kerrostalokaksiossa. Huonekalut olivat sukulaisilta saatuja, aikansa eläneitä vanerityyppisiä ratkaisuja, kuluneita räsymattoja yms tyyliä...Kaikki luulivat tämän työläisnaisella olevan rahasta tiukkaa.
Kun hän kuoli yli 90-vuotiaana, kävi ilmi, että käyttötilillään oli yli 200 000 euroa.
Harmittaa näiden mummujen puolesta, että mikseivät käytä rahaa itseensä. Meilläkin suvussa näitä naisia. Omaisuutta asunto-osakkeiden muodossa, joiden arvo on huomattava. Elinikää ei ole enää paljon, mutta siltikään eivät kuluta. Pankki vainoaa provikoiden kiilto silmissä näiden rahoja, vaikka olisi aika jättää yli 90 vuotiaat rauhaan ja kehoittaa nauttimaan säästeliäisyytensä hedelmistä.
Sukulaisille ei tarvitse jättää mitään. Meidät on opetettu pienestä pitäen, että omillaan on pärjättävä, joten ei olla kärkkymässä perintöä, vaan toivotaan mummujen rahojen menevän heidän omaan hyvinvointiinsa.Teidän suvussa ei siis ole kukaan koskaan milloinkaan esim saanut KELA-korvausta lääkkeistä?
Tai nostanut lapsilisiä tai opintotukea? Suomalaisilla on kummallinen tapa pitää parempana sitä, että ottaa rahaa tuntemattomilta (yhteiskunta) kuin tutuilta (oma perhe).
Niin no, jos jonkun summan voi jakaa viiden miljoonan muun kanssa, niin jää vähemmän maksettavaa. Siksi tuo tuntemattomilta ottaminen on ihan ok, edellyttäen, että on siihen oikeutettu.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Tuttavani perivät todella rikkaan isänsä. Eivät raatsineet laittaa kuolinilmoitusta lehteen. Ripsien pidennykset ja rakennekynnet kyllä oli raatsittu laittaa.
Vierailija kirjoitti:
Appiukolla oli kerran 1990-luvulla muutaman vuoden ikäinen Toyota Corolla jonka hän oli ostanut käytettynä. Auton sisäpaneelit takapenkin puolella olivat vielä tehtaan muovikalvon peitossa, edellinen omistaja ei ollut raaskinut poistaa niitä eikä appiukkokaan poistanut koska "auton arvo säilyy paremmin". Ne oli tietysti siinä vaiheessa kamalan pölyiset, ja arvaa oliko kiva matkustaa heidän autossa heidän mökilleen takapenkillä istuen.
Omalla autolla ei ollut järkevää heidän mökilleen mennä koska silloin tuli perille melkein tunti liian aikaisin, appiukon kaasujalka kun oli sitä kevyintä sorttia että 200 km matka kesti yli kolme tuntia. Ei ollut kiva odotella perillä kun hyttysiä oli mökillä niinmaan p*leesti eikä ollut avaimia sinne.
Mikset lähtenyt myöhemmin matkaan?
Vierailija kirjoitti:
Minun häistäni meinasi tulla fiasko. Kyseessä ex-mies. Haluttiin sellaiset pienet häät, ehkä 50 ihmistä ja sen jälkeen eräällä metsästysmajalla pitopalvelun järjestämä pitipöytäruokailu ja täytekakkukahvit. Ohjelma ei alun pitäenkään ollut mitään kovin kallista, yksi tuttu laulaja bändinsä kosketinsoittajan kanssa esiintymässä oli ainut palkattu. Muut ohjelmat oli ihan perinteisiä leikkejä ja puheita. Ei meillä ollut rahaa järjestää mitään mega-häitä.
Isäpuoleni veti herneet syvälle nenäänsä, kun ei aiottu kutsua ketään hänen suvustaan. Hän oli ollut elämässäni siitä asti kun olin 8 v., eikä hänellä ollut biologisia lapsia, joten ymmärsin jollain tavalla, etenkin kun olin pyytänyt, että hän saattaa minut alttarille. Tulevan mieheni äiti taas vaatimalla vaati, että hänen kaikki sisaruksensa pitää kutsua puolisoineen. Minä poljin melkein jalkaa, että ei kutsuta, kun ei ole rahaa. Hänpä keksi alkaa säästää. En tiedä, onko varsinaista pihiyttä, mutta suunnitelmasta vaihtui esim. morsiamen iso riippukimppu neilikanoksakimppuun, joka oli halvin. Hän oli omatoimisesti soittanut pitopalveluun ja poistanut listalta ruokia (tyyliin: pelkkä vihersalaatti riittää salaattipöytään). Mutta se mikä minut sitten todella suututti, oli sille esiintyjälle soittaminen. Minä olin varannut koko illaksi, siis kaksi pitkää settiä musiikkia, joiden välissä muuta, vapaaehtoista ohjelmaa. Tulevan mieheni äiti oli perunut sen suunnitelman ja kysynyt, paljonko maksaa tunnin keikka, kun meillä ei ole varaa pidempään. Laulaja soitti minulle (!) ja sanoi, että jos teillä on todella huonosti raha-asiat, niin pidetään se alkuperäinen suunnitelma ja hän laskuttaa vain tunnin keikan. Ai että minua hävetti! Tämä kaikki säästäminen vain siksi, että mieheni äidin kaikki sisarukset puolisoineen ja isäpuoleni lähisuku saavat hääkutsun, eli saadaan 75 häävierasta samalla budjetilla, joka meillä oli 50 hengelle. Ja sulhanen oli ihan hiljaa koko show’n ajan, ei mihinkään ottanut kantaa. Eikä tietty sen jälkeenkään, melkoisen joojoo-miehen nain.
Kyllä me saatiin isommalle henkilömäärälle järkättyä ne häät. Isäpuoleni antoi rahallista avustusta häihin. Epäilemättä motiivina oli, että hänen lähisukunsa pääsee paikalle ja näkee, kuinka hän saattaa minut alttarille, mikä on oikeasti herttainen ajatus. Ja esiintyjille maksettiin normaali palkkio, eikä sitä tunnin hintaa.
Tuo anopin käytös oli kyllä käsittämätöntä, mutta isäpuolen periaatteessa voin ymmärtää. Jos olet suoraan sanonut, että kustannussyistä ei voida kutsua enempää, niin varmaan minäkin olisin tarjoutunut taloudellisesti avustamaan, jos sillä pari läheisintä voisi tulla.
Yks juttu vielä tuli mieleen. Erottiin, oltiin asuttu omakotitalossa ja muutin sieltä pois. Käytännössä kaikki irtaimisto huonekalut jne jäi vanhaan asuntoon exälleni. Kyselin josko oisin voinut ottaa mukaan toisen yöpöydän niin ei käynyt ettei "näytä erotalolta, jos tämän myy". Tyydyin tähän vastaukseen.
Kun olin päässyt omaan asuntooni, exältä tuli viesti että olenko vienyt kaikki hiusharjat? Ensinnäkin hän on kalju, ja toisekseen en ollut. Kolmanneksi mitä maksaa yksi sellainen hiusharja kaupassa, siihen nähden että tosiaan jätin kaikki huonekalut sinne paikoilleen?
Terkkuja tutuille jos tästä tunnistaa. Mua ei hävetä yhtään. Exäni sietäisi hävetä, jos jonkun.
Anoppi syö kynsiään vaikka on miljonääri.
Vierailija kirjoitti:
Isäni luona istutaan aina hämärässä ja valoja sammutellaan ja sytytellään koko ajan sen mukaan jos joku käy vaikka keittiössä. Paljonko joku nykyaikainen energiansäästölamppu nyt muka kuluttaa?
Kuulostaa mun vanhemmilta.
Appiukolla oli kerran 1990-luvulla muutaman vuoden ikäinen Toyota Corolla jonka hän oli ostanut käytettynä. Auton sisäpaneelit takapenkin puolella olivat vielä tehtaan muovikalvon peitossa, edellinen omistaja ei ollut raaskinut poistaa niitä eikä appiukkokaan poistanut koska "auton arvo säilyy paremmin". Ne oli tietysti siinä vaiheessa kamalan pölyiset, ja arvaa oliko kiva matkustaa heidän autossa heidän mökilleen takapenkillä istuen.
Omalla autolla ei ollut järkevää heidän mökilleen mennä koska silloin tuli perille melkein tunti liian aikaisin, appiukon kaasujalka kun oli sitä kevyintä sorttia että 200 km matka kesti yli kolme tuntia. Ei ollut kiva odotella perillä kun hyttysiä oli mökillä niinmaan p*leesti eikä ollut avaimia sinne.