Te, joilla ei ole koskaan luppoaikaa töissä, mitä työtä teette?

Teen etätöitä sairaanhoitajana. Meillä on uusi senioritalo, jossa ei ole ihmisiä ollenkaan (tai siis on ne vanhukset tietty).

Robotit suorittaa hoitotyöt: Lääkkeiden jaon, pesut, ulkoilutukset, jne...

Eli tosi helppoa homma. Valvon monitorista kuutta robottia. Joskus häly menee päälle ja joudun ottamaan robotin manuaaliajolle. Viimeksi keskiviikkona lääkintärobotti yritti annostella erään rintakipua valittavan seniorin suuhun 5 grammaa nitroja (5 000 tablettia) ohjelmointivirheen takia. Muuten työaika kuluu lähinnä pelatessa 13-bittistä Nintendo

Joo. En nyt sanos mitä teen, mutta shokeerasin tänään pitämällä ihan oikean ruokatauon. Voi sen pitää. Kyllä se systeemi vähän värähtää.

Olen työssä, jossa ainoa työkaverini on melko vanha firman omistaja, pomoni siis.

Minulla olisi paikoitellen paljonkin luppoaikaa ja hänen poissa ollessaan näin onkin, mutta kun hän on läsnä, olen useimmiten väärin ja väärässä paikassa, ja sitä paitsi minun täytyy hysteerisesti keksiä jotakin tekemistä, jotta vaikutan työteliäältä.

Huomasin kysymyksen ja vastaan, että olen lääkäri. On niin kiireä aikataulu töissä, että teen ns. paperihommia usein kello 18 jälkeenkin vaikka työaikani olisi loppunut kello 16, olen yksityisellä töissä ja vapaa aikaa on vain jos en päivystä tai ole muuten vuorossa, sijaistan myös hätätapauksissa, sanotaanko viikonloppuna mutta olen tehnyt näin jo vuosia ja nyt on vapaata huomiseen kello 12 asti. Pidän työstäni ja kolmen tai neljän vuoden päästä olen erikoislääkäri Kuten kaikki tiedetään vain työtä tekemällä saadaan tuloksia aikaan ja nimenomaan potilasta kuunnellen ja tukien kun mennään jatkotoimenpiteisiin.

Vierailija kirjoitti:

(Yläasteen) opettajalla tauot harvinaisia. Valvontaa, valmisteluja, viestintää, selvittelyjä, palavereja... ellet sitten ole oppitunnilla.

Olen itsekin aineenope yläkoulussa (nyt hoitovapaalla). On ollut valvontaluokka ja opetusvelvollisuustuntien lisäksi ylitunteja. Silti mulla on aina ollut vähän luppoaikaa joka päivä. Aina on pieneksi hetkeksi ehtinyt istumaan kollegoiden kanssa, juomaan teekupposen ja juttelemaan. Koulussamme on jaksojärjestelmä, ja toki minulle usein käy niin, että kurssien lopuilla (usein siis jakson lopulla) työt kasaantuvat ja teen niitä myös kotona. Silloin luppoaikaa ei niin ole. Ei silti ole ollut ikinä olo, että olisi yhtä kiire kuin mitä esim. joku koneenkäyttäjä, kotihoidon hoitaja tai lääkäri on täällä kuvaillut.

Johdan isoa toimitaloa, kaikkia sen toimintoja. Ihmisiä talossa tuhansia. 

Yleensä pari kertaa viikossa ehdin pitämään lounastauon, muuten en. Muitakaan taukoja ei ole. Teen töitä myös iltaisin ja viikonloppuisin. 

 

Sairaanhoitaja. Vartin ruokatauolla saa harvoin istua rauhassa, usein joku potilas soittaa kelloa kun olet juuri saanut lämmitettyä ruoan tai potilaan omainen kävelee sisään taukotilaan ja kyselee omaisen vointia, vaatii että hoitaja keskeyttää syömisen.

Hammaslääkäri kunnalla! Tosiaan kuten muutama hoitaja jo kirjoittikin aina ei ehdi pitämään edes kunnon ruokataukoa. En tiedä olisiko yksityisellä toisin

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

(Yläasteen) opettajalla tauot harvinaisia. Valvontaa, valmisteluja, viestintää, selvittelyjä, palavereja... ellet sitten ole oppitunnilla.

Olen itsekin aineenope yläkoulussa (nyt hoitovapaalla). On ollut valvontaluokka ja opetusvelvollisuustuntien lisäksi ylitunteja. Silti mulla on aina ollut vähän luppoaikaa joka päivä. Aina on pieneksi hetkeksi ehtinyt istumaan kollegoiden kanssa, juomaan teekupposen ja juttelemaan. Koulussamme on jaksojärjestelmä, ja toki minulle usein käy niin, että kurssien lopuilla (usein siis jakson lopulla) työt kasaantuvat ja teen niitä myös kotona. Silloin luppoaikaa ei niin ole. Ei silti ole ollut ikinä olo, että olisi yhtä kiire kuin mitä esim. joku koneenkäyttäjä, kotihoidon hoitaja tai lääkäri on täällä kuvaillut.

Hieno juttu sinulle! En kuitenkaan tulisi tänne vähättelemään toisen kokemusta. On todella paljon koulusta kiinni, onko opettajilla aikaa pitää taukoa. Omassa koulussamme esimerkiksi koulupäivää tiivistettiin siten, etten todellakaan ehdi enää opehuoneeseen tai rupattelemaan kenenkään kanssa niitä näitä, ellei lukujärjestyksessä satu olemaan hyppytunteja. Meillä on ruokatunnin lisäksi enää yksi vartin välkkä aamupäivällä ja yksi iltapäivällä. Muut ovat siirtymävälitunteja, eli 0-5 minuuttia pitkiä (ja kyllä, myös noilla 0-minuuttisilla eli olemattomilla siirtymillä vaihtuu ryhmä, teinejä lappaa sisään samalla ovenavauksella kuin edelliset lähtevät). Viisi vartin välituntivalvontaa viikossa varmistaa sen, että päivässä ei oikeita taukoja ole, koska niillä pidemmillä välillä olen joko valvonnassa tai naputtelen Wilma-merkintöjä edellisten kahden ryhmän osalta.

Kyllä meistä todella ollaan viemässä mehuja. Kuinka moni suostuisi pitämään 20 hengen palavereja eri asiantuntijuusaiheista kuusi tuntia putkeen niin, että porukka vaihtuu 45 minuutin välein, mutta itse ei ehdi edes vessassa käydä saati vaihtaa powerpointia välissä? Olen joutunut luomaan tuntien alkuun käytänteitä, jotka mahdollistavat tunnin materiaalien esiin ottamisen samalla, kun oppilaat esim. tekevät hiljaisesti 5 min luovaa kirjoittamista. Mieli on vielä edellisen tunnin aiheissa ja muistettavissa asioissa, kun 9.00 päättynyt tunti vaihtuu klo 9.00 alkavaan.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

(Yläasteen) opettajalla tauot harvinaisia. Valvontaa, valmisteluja, viestintää, selvittelyjä, palavereja... ellet sitten ole oppitunnilla.

Olen itsekin aineenope yläkoulussa (nyt hoitovapaalla). On ollut valvontaluokka ja opetusvelvollisuustuntien lisäksi ylitunteja. Silti mulla on aina ollut vähän luppoaikaa joka päivä. Aina on pieneksi hetkeksi ehtinyt istumaan kollegoiden kanssa, juomaan teekupposen ja juttelemaan. Koulussamme on jaksojärjestelmä, ja toki minulle usein käy niin, että kurssien lopuilla (usein siis jakson lopulla) työt kasaantuvat ja teen niitä myös kotona. Silloin luppoaikaa ei niin ole. Ei silti ole ollut ikinä olo, että olisi yhtä kiire kuin mitä esim. joku koneenkäyttäjä, kotihoidon hoitaja tai lääkäri on täällä kuvaillut.

Hieno juttu sinulle! En kuitenkaan tulisi tänne vähättelemään toisen kokemusta. On todella paljon koulusta kiinni, onko opettajilla aikaa pitää taukoa. Omassa koulussamme esimerkiksi koulupäivää tiivistettiin siten, etten todellakaan ehdi enää opehuoneeseen tai rupattelemaan kenenkään kanssa niitä näitä, ellei lukujärjestyksessä satu olemaan hyppytunteja. Meillä on ruokatunnin lisäksi enää yksi vartin välkkä aamupäivällä ja yksi iltapäivällä. Muut ovat siirtymävälitunteja, eli 0-5 minuuttia pitkiä (ja kyllä, myös noilla 0-minuuttisilla eli olemattomilla siirtymillä vaihtuu ryhmä, teinejä lappaa sisään samalla ovenavauksella kuin edelliset lähtevät). Viisi vartin välituntivalvontaa viikossa varmistaa sen, että päivässä ei oikeita taukoja ole, koska niillä pidemmillä välillä olen joko valvonnassa tai naputtelen Wilma-merkintöjä edellisten kahden ryhmän osalta.

Kyllä meistä todella ollaan viemässä mehuja. Kuinka moni suostuisi pitämään 20 hengen palavereja eri asiantuntijuusaiheista kuusi tuntia putkeen niin, että porukka vaihtuu 45 minuutin välein, mutta itse ei ehdi edes vessassa käydä saati vaihtaa powerpointia välissä? Olen joutunut luomaan tuntien alkuun käytänteitä, jotka mahdollistavat tunnin materiaalien esiin ottamisen samalla, kun oppilaat esim. tekevät hiljaisesti 5 min luovaa kirjoittamista. Mieli on vielä edellisen tunnin aiheissa ja muistettavissa asioissa, kun 9.00 päättynyt tunti vaihtuu klo 9.00 alkavaan.

Ja tähän lisään, että se vartin valvonta on itselläni neljänä päivänä ruokavälkän yhteydessä. Eli minulla on vain 15 minuuttia aikaa käydä ruokalassa, ja tuosta ajasta vähennetään vessakäynnit ja seuraavan tunnin valmistelu.

Tiistaisin mulla on opetusta yhtäjaksoisesti klo 8.15-13.50, kaksi välituntivalvontaa (joista toinen ruokavälkällä) ja opekokous + yt-aika tiimeille jne. klo 14.00-16. Rehtori on linjannut, ettei kokouksessa saa syödä eväitä, ja aloittaa kokouksen aina minuutilleen. Luokassani käy tuon päivän aikana viisi ryhmää kolmelta eri luokka-asteelta, yhteensä noin 100 oppilasta, joiden vanhemmat toki uskovat, että kykenen yksilöllisesti huomioimaan juuri heidän teininsä tarpeet ja vahvuudet. Työ on kivaa, mutta en tosiaan menisi vähättelemään kuormitusta ja kiireen tuntua.

Ilokseni huomasin, että muutaman viikon päästä tiistaina on vielä pakollinen veso klo 15-18. Eli työpäiväni on tuolloin 8.15-18 ilman eri korvauksia, ja pisin ”tauko” on vartin mittainen piipahdus koulun ruokalaan.

Tämän keskustelun sisältö on tärkeä kriteeri mitä mietin aina työtehtävieni suhteen. Teen mielenkiintoisia asiantuntijatöitä, mutta pidän tarkkaan huolen siitä, että otan projekteja vain sen verran minkä pystyn hoitamaan kunnialla. Näissä hommissa se on tosi paljon itsestä kiinni haluaako nääntyä vai osaako sanoa EI, kun työkuorma alkaa olla täynnä. Monet kollegat ei osaa sanoa EI ja sitten niillä on sata projektia ja mielenterveys koetuksella.

Lukion opettaja. Työssä on imua ja tekemistä piisaa. Tyhjän panttina ei tarvitse työpaikalla olla koskaan, se on yksi työni hyvistä puolista. Teen oppituntien lisäksi niin paljon arviointia, suunnittelua, kokouksia ja kouluttautumista kuin jaksan. Kun en enää jaksa tehdä töitä, voin yleensä lähteä kotiin (klo 15-17 välillä iltapäivällä). Tarvittaessa jatkan hommia kotona illalla tai viikonloppuna.

Kummallakaan vanhemmallani ei ollut luppoaikaa. Olivat lastenohjaaja ja metsuri. Itselleni varmaan käy toisin, opiskelen sosionomi/diakoniksi.

Sairaanhoitaja täälläkin. Kunnon ruokiksen ehtii pitää aniharvoin, mm. eilen hotkaisin eväät seisaaltaan parissa minuutissa. Töitä ei ehi ikinä tehä niin hyvin, kuin haluaisi. Seuraavalta vuorolta tulee aina naukumista, jos joitakin hommia on joutunut jättämään heille. Ylitöitä kertyy.

Yksi sairaanhoitaja lisää... tyypillinen aamuvuoro sairaalassa menee näin.

Klo 6:30 töihin ja rapsa/luen koneelta potilaiden hoitosuunnutelmat, kirjaukset

Klo 7 käyn läpi lääkelistat, sekoitan antibiootit, tarkistan aamulääkkeet, valmistelen injektoitavat lääkkeet yms.

Klo 7:30 lääkekierto

Klo 7:40 potilas 3 suoniyhteys menee kudokseen ja käsi turvoksissa

Klo 7:42 kollega kertoo että potilas 7 news on 12 ja tajuton. Vien lääkekärryn turvaan, soitan lääkärille, haen tippakärryn ja lääkkeitä . Pyydän apua naapurimoduulista.

Klo 8:15 potilas 7 saa uuden tipan ja vitaalit saatu vakaaksi. Lääkäri tulee.

Klo 8:16 potilaa 6 soittaa kelloa naapurisängystä ja valittaa, missä hänen aamulääkkeet ovat

Klo 8:40 aamulääkkeet jaettu. Nopea kirjaus. Palaveri alkaa taukohuoneessa ja jaetaan työtehtävät. Hotkaisen nopeasti jugurtin ja kahvin.

Klo 8:42 potilas 5 soittaa kelloa ja haluaa vessaan.

Klo 9 pitäisi mennä lääkärin mukaan kierrolle, mutta potilas 3 on edelleen ilman tippaa ja antibioottia. Potilas 5 haluaa taas vessaan, mutta sanon, että hän ei nyt pääse.

Klo 9:30 potilas 7 voi taas huonosti kun olen laittamassa tippaa potilas 3:lle.

Klo 9:45 potilas 2 kotiutuu, tarkistan nopeasti mukaan lähtevät asiakirjat, lääkkeet yms soitan omaisille ja kotihoidolle

Klo 10:00 nyt on pakko mennä kierrolle. Toinen hoitaja laittaa tipan potilas 3:lle

Klo 11 potilas 4 suihku (onneksi omatoiminen), potilas 7 pitää katetroida ja potilas 3 repii huoneessa tipan irti

Klo 11:30 päivälääkkeet tarkistettu, viety ja kirjattu, autan perushoitajia lounaan jakamisessa ja syöttämisessä.

Klo 12 potilas 7 siirtyy valvontaan, raportti hoitajille ja nopeasti lääkkeiden hakeminen ja annostelu lääkärin ohjeiden mukaan suoneen. Työkaveri hakee happipullon. Potilas 5 huutaa huoneesta, eikö kukaan ikinä vie häntä vessaan.

Klo 12:15 hoitajat syövät lounasta. Kellot keskeyttävät ruokailun 5 kertaa

Klo 12:30 Kirjaamaan ja hoitamaan kotiutuksia, toteuttamaan lääkäreiden antamia tehtäviä

Klo 12:45 potilas 5 omainen tulee toimistoon naama punaisena ja kysyy vihaisena eikö kukaan vie äitiä vessaan kun te vaan lorvitte täällä

Klo 13 raportti iltavuorolle

Klo 13:30-14:45 uusi tippa potilas 3:lle, puuttuvien lääkkeiden tilaus tai haku, antibiootit, omaisten kanssa keskustelua, monta puhelinsoittoa, potilas 2 ahdistaa, potilas 6 haluaa kipulääkkeen

Klo 14:50 potilaspaikalle 7 tulee uusi potilas. Iltavuoro jatkaa.

Klo 15 lähden kotiin väsyneenä ja turhautuneena

Ei oo tylsää ainakaan. Tää sitten oli ihan hatusta heitetty esimerkkipäivä.

Erikoistuva lääkäri sairaalassa. Jos aikoo selvitä vain puolen tunnin ylitöillä, on koko päivä painettava suunnilleen hengittämättä. Meillähän ei ole mitään taukoja ves:ssä, saa pitää jos ehtii. Yritän yleensä kerran päivässä haukata jotain. Ylitöitä tulee meille kaikille yleensä 30 min - 3 h päivässä. Niitä ei saa merkitä mihinkään, niistä ei makseta eikä saa pitää vapaina.

Meillä on 4-5 päivystystä kuussa, esim mulla tuo lauantai - sunnuntai -yö tällä viikolla

Työtunteja tulee noin 60 tälle viikolle. Yhtään varsinaista vapaapäivää ei ole. Arkipäivystykset tarkoittaa 24 h päiviä, joissa ei aina ehdi edes lepohuoneeseen, nukkumisesta puhumattakaan. Monesti ehdin syödä ensimmäisen kerran lounaan jälkeen joskus kolmelta aamuyöllä. Jos hyvä tuuri käy, saa nukuttua pätkissä muutaman tunnin.

Peruspalkka nettona 3300 e/kk noista 40-50 h viikoista. Siihen päälle tulee toki päivystyskorvaukset mutta nehän on käytännössä ylitöitä.

Kotihoito, ainakin Helsingissä missä olin pari kk työharjoittelussa oli kamalin työpaikka ikinä!!! Siellä kaikki työntekijät olivat ihan loppu, asiakkaiden luona ei ikinä, siis ikinä kerennyt hoitaa kaikkea mitä olisi pitänyt hoitaa. Työntekijät ja asiakkaat olivat kaikki epätyytyväisiä, esimiehestä puhumattakaan. En suosittele kenellekään kotihoitoa, en edes opiskelijalle työharjoitteluun! Jäi todella huono maku!! Valitettavasti minulle jäi samanlainen kuva mitä aikaisemmin yksi jo sanoikin tässä ketjussa aikasemmin, että tuntui siltä kun kaikki työntekijät olisi vain tyytyneet kohtaloonsa, eikä uskalleta oikeasti tehdä asialle mitään. Hoitoalalla olisi tärkeää oikeasti tuoda esiin työntekijöiden ja asiakkaiden/potilaiden turvallisuus tollasessa ympäristössä.

Ja kyllä olen vaihtanut jo alaa, melkein heti kum valmistuin, ihan vaan siksi että en aijo rikkoa itseäni duunin takia! Ja äänestin niin sanotusti jaloillani ja lopetin sen homman! Suosittele KAIKILLE jotka yhtään edes ajattelevat asiaa. Nykyisellä alalla on todella paljon entisiä hoitajia ja kaikki lopettaneet ne hommat samasta syystä kun minä.

Niin kauan sua kyykytetään kun annat kyykyttää! Niin surullista kun se onkin..

Varhaiskasvatuksen opettaja. Oikeaa luppoaikaa ei ole koskaan, sillä nekin harvinaiset hetket, kun on hiljaista ja lapset esim. päivälevolla (ei siis kukaan enää pukemassa, jo lähdössä aikaisemmin kotiin, pissalla, menossa puheterapiaan/hammaslääkäriin/harrastuksiin) olisi aina jotain muutakin hommia rästissä. Joskus saatan tosin ottaa hyvin stressaavan ajanjakson kohdalla tuolloin sen 15 minuuttia ihan ollakseni hiljaa kahvikupin kanssa ja tuijottamalla ulos ikkunasta.

Erilaisia ovat työtehtävät. Arvostan paljon teitä, jotka lapsiamme hoitavat ja ohjaavat ja opettavat. Ja turvallisuusalan ihmisiä.

Moni sen sijaan ei tunnista, että kellon ympäri työskennellään myös liike-elämässä. Minä teen noin 60-tuntista työviikkoa (ja minulle maksetaan 37,5 tunnista), lounastaukoja ei ehdi pitää kun palaverit jatkuvat samalla minuutilla kun edelliset päättyvät. Kahvitauoista en ole kuullutkaan. Ja kun kotiin joskus pääsen, hoidan akuutit pyykit ja ruuat ja sitten jatkan työntekoa kotona. 

Ja kommentti ei ole, "älä tee". Ei näistä hommista selviä normaalin työajan puitteissa. Palkka on toki hyvä, mutta ei se menetettyä perheaikaa korvaa. 

Olisi luksusta jos saisi tehdä 8 tunnin työpäivän, vaikka ilman taukoja. Nyt siis 12 tuntia ilman taukoja.

303 eli erikoistuva lääkäri tuli korjaamaan, että toki peruspalkka bruttona! Verot tuosta vielä kuoritaan. Ja päivystyspalkkioita tulee vuoroista riippuen yleensä noin 1200-1500 e bruttona.