Te, joilla ei ole koskaan luppoaikaa töissä, mitä työtä teette?

Teen teollisuudessa ns.pakkotahtista työtä. Työpisteeltä ei pääse edes vessaan ellei joku tule tuuraamaan. Tauot 2×10min ja 1×15min päivän aikana.

Tilintarkastaja. Ei ole ollut yhtään vapaapäivää vielä tänä vuonna, viikkotunnit paukkuu niin että heilahtaa. Kahvilla en ole syyskuun jälkeen istunut. Kesällä voisi olla luppoaikaa, mutta silloin pidetään lomat. Niitä odotellessa!

Vierailija kirjoitti:

Yksi sairaanhoitaja lisää... tyypillinen aamuvuoro sairaalassa menee näin.

Klo 6:30 töihin ja rapsa/luen koneelta potilaiden hoitosuunnutelmat, kirjaukset

Klo 7 käyn läpi lääkelistat, sekoitan antibiootit, tarkistan aamulääkkeet, valmistelen injektoitavat lääkkeet yms.

Klo 7:30 lääkekierto

Klo 7:40 potilas 3 suoniyhteys menee kudokseen ja käsi turvoksissa

Klo 7:42 kollega kertoo että potilas 7 news on 12 ja tajuton. Vien lääkekärryn turvaan, soitan lääkärille, haen tippakärryn ja lääkkeitä . Pyydän apua naapurimoduulista.

Klo 8:15 potilas 7 saa uuden tipan ja vitaalit saatu vakaaksi. Lääkäri tulee.

Klo 8:16 potilaa 6 soittaa kelloa naapurisängystä ja valittaa, missä hänen aamulääkkeet ovat

Klo 8:40 aamulääkkeet jaettu. Nopea kirjaus. Palaveri alkaa taukohuoneessa ja jaetaan työtehtävät. Hotkaisen nopeasti jugurtin ja kahvin.

Klo 8:42 potilas 5 soittaa kelloa ja haluaa vessaan.

Klo 9 pitäisi mennä lääkärin mukaan kierrolle, mutta potilas 3 on edelleen ilman tippaa ja antibioottia. Potilas 5 haluaa taas vessaan, mutta sanon, että hän ei nyt pääse.

Klo 9:30 potilas 7 voi taas huonosti kun olen laittamassa tippaa potilas 3:lle.

Klo 9:45 potilas 2 kotiutuu, tarkistan nopeasti mukaan lähtevät asiakirjat, lääkkeet yms soitan omaisille ja kotihoidolle

Klo 10:00 nyt on pakko mennä kierrolle. Toinen hoitaja laittaa tipan potilas 3:lle

Klo 11 potilas 4 suihku (onneksi omatoiminen), potilas 7 pitää katetroida ja potilas 3 repii huoneessa tipan irti

Klo 11:30 päivälääkkeet tarkistettu, viety ja kirjattu, autan perushoitajia lounaan jakamisessa ja syöttämisessä.

Klo 12 potilas 7 siirtyy valvontaan, raportti hoitajille ja nopeasti lääkkeiden hakeminen ja annostelu lääkärin ohjeiden mukaan suoneen. Työkaveri hakee happipullon. Potilas 5 huutaa huoneesta, eikö kukaan ikinä vie häntä vessaan.

Klo 12:15 hoitajat syövät lounasta. Kellot keskeyttävät ruokailun 5 kertaa

Klo 12:30 Kirjaamaan ja hoitamaan kotiutuksia, toteuttamaan lääkäreiden antamia tehtäviä

Klo 12:45 potilas 5 omainen tulee toimistoon naama punaisena ja kysyy vihaisena eikö kukaan vie äitiä vessaan kun te vaan lorvitte täällä

Klo 13 raportti iltavuorolle

Klo 13:30-14:45 uusi tippa potilas 3:lle, puuttuvien lääkkeiden tilaus tai haku, antibiootit, omaisten kanssa keskustelua, monta puhelinsoittoa, potilas 2 ahdistaa, potilas 6 haluaa kipulääkkeen

Klo 14:50 potilaspaikalle 7 tulee uusi potilas. Iltavuoro jatkaa.

Klo 15 lähden kotiin väsyneenä ja turhautuneena

Ei oo tylsää ainakaan. Tää sitten oli ihan hatusta heitetty esimerkkipäivä.

Meinasin jo kysyä, että miten voit muistaa työpäivän kulun noin tarkkaan, mutta se oli siis keksitty esimerkki. Teettekö muuten ihan säännöllisesti 8,5 tunnin työaikaaa, kun aamuvuorosi alkoi jo 6.30 ja loppui 15.00. Itse olen joskus aikoinaan ollut harjoittelussa sairaalassa ja silloin aamuvuoro alkoi klo 7.00, mutta siihen kellonlyömään piti olla kuuntelemassa aamurapsaa työvaatteissa, ja matka pukuhuoneesta osastolle oli pitkä, joten käytännössä ulko-ovesta oli astuttava viimeistään 6.45.

Lihavoin tuon kohdan, jossa omainen tulee keskeyttämään ruokatunnin. Aika moni muukin hoitaja on tuon maininnut, joten kyseessä lienee todellinen ongelma hoitoalalla. Miksi ruokatunnin keskeyttäminen on sallittua? Miksei kukaan puutu siihen, että tauko on tauko ja että sen keskeyttäminen ilman painavaa syytä ei ole luvallista? Ymmärrän, että potilaat soittaa kelloa, jos on hätä, mutta omaisilla ei luulisi olevan niin kiire.

Vierailija kirjoitti:

Varhaiskasvatuksen opettaja. Oikeaa luppoaikaa ei ole koskaan, sillä nekin harvinaiset hetket, kun on hiljaista ja lapset esim. päivälevolla (ei siis kukaan enää pukemassa, jo lähdössä aikaisemmin kotiin, pissalla, menossa puheterapiaan/hammaslääkäriin/harrastuksiin) olisi aina jotain muutakin hommia rästissä. Joskus saatan tosin ottaa hyvin stressaavan ajanjakson kohdalla tuolloin sen 15 minuuttia ihan ollakseni hiljaa kahvikupin kanssa ja tuijottamalla ulos ikkunasta.

Olen itsekin vaka-ope, ja väitän, että kiireen määrä riippuu siitä, missä kunnassa olet töissä, ja oletko julkisella vai yksityisellä. Samoin lapsiryhmä vaikuttaa, lasten ikä ja se, onko kyseessä vuoro- vai päiväpäiväkoti, onko ryhmässä avustajaa, usein opiskelijoita ym. ym.

Mulla suunnittelu on usein keskellä päivää, mikä tarkoittaa, että lasten nukkuessa suunnittelen, ja hoitajat valvoo lasten nukkumisen ja päästävät heräilijöitä pois. Suunnitteluaika ei ole taukoa, mutta on se kuitenkin taukoa lapsista, jolloin voin juoda mm. kahvini rauhassa. Joskus suunnitteluaikani keskeytyy, jos vaikka aamuvuorolainen pääsee töistä tosi aikaisin ja minun pitää mennä vaikkapa pesemään tai pyyhkimään jonkun muksun kakkapyllyä kesken kesken lasten lepohetken. Yleensä saan suunnitella suht rauhassa.

Välillä on varhaiskasvatuskeskusteluja, jotka pyritään myös pitämään lasten nukkuessa, jolloin tuntuu, ettei mitään taukoa ehdi pitää. Kahvini nappaan kuitenkin jossain välissä silloinkin. Ja tietenkin vessaan on päästävä, vaikka joku jäisi ryhmään lasten kanssa yksin siksi aikaa. Jos ryhmässä on joku tosi "pideltävä" ja haastava lapsi, hänellä kuuluisi olla avustaja. Avustajista on pulaa eikä köyhät kunnat halua heitä palkata, jolloin me työntekijät valitetaan pomolle, ettei pärjätä. Lasten turvallisuus ja meidän työssä jaksaminen on tärkeämpää kuin säästöt tai joku marttyyrimainen urheus, että "kyllä minä pärjään yksin vaikka 30 huutavan tenavan kanssa."

Kirjanpitäjä ja palkanlaskija.

Vierailija kirjoitti:

Olen asiantuntijana rahoitusalalla, työni liittyy EU-sääntelyn seuraamiseen ja sen noudattamiseen liiketoiminnassa. Lisäksi olen mukana tietokanta-/raportointi-/ ym. projekteissa aiheeseen liittyen. Ja ei todellakaan lopu työt kesken, päivän aikana ehtii tehdä ehkä 10% siitä mitä oikeasti pitäisi.  

Jaahas, joku työkaverini täällä. Olen tästä samaa mieltä

Lastentarhanopettaja. Koko ajan pitää olla saatavilla, analysoida, suunnitella, ohjata, auttaa, hoitaa, pukea, viestiä, lohduttaa ja innostaa. Rauhallisempi päivä voi olla vaikka silloin, kun lasten keskuudessa kiertää joku hankalampi tautiepidemia. Silloin ehtii suunnittelemaan askerteluja ja jumppia ja etsimään kadonnutta lorupussia.

Terveydenhoitaja

Vierailija kirjoitti:

Terveydenhoitaja

Olen ulkomailla töissä. Peruspalkka 5600€/kk mutta kyllä sen huomaa työtahdissa

Lähihoitaja, useimmissa paikoissa. Kokeiltu vanhusten vuodeosasto, kotihoito, kehitysvammaisten asumisyksikkö. Näissä ei työt lopu, kiire on aina. Kehitysvammaisten päivätoiminnassa ehkä poikkeus, sielläkin toki hommaa olisi aina, voi keksiä uutta toimintaa jne jos on aikaa...mut toisaalta ei oo niin painostava pakko. Jossain asumispaikassa puolestaan on pakko ehtiä ruokkia, käyttää vessassa, pestä, laittaa nukkumaan jne.

Kuvataiteilija.

Jotta saisin pidettyä perheeni kiinni leivässä niin teen paljon kuvitusta sekä tilaustöitä, mutta samalla tulevia näyttelyitä.

Vapaata ei ole ikinä. Työhuoneella olen joka päivä. Viimeksi pidin vapaapäivän jouluaattona.

Kutsumusammatti kun on, niin en vaihtaisi tätä mihinkään. Olen onnekas, kun urani on ollut vuosia nosteessa.

Vierailija kirjoitti:

Teen teollisuudessa ns.pakkotahtista työtä. Työpisteeltä ei pääse edes vessaan ellei joku tule tuuraamaan. Tauot 2×10min ja 1×15min päivän aikana.

Jos saa kysyä niin paljonko tuollaisesta pakkohommasta tienaa käteen rahaa? Onko sen väärti?

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Olen asiantuntijana rahoitusalalla, työni liittyy EU-sääntelyn seuraamiseen ja sen noudattamiseen liiketoiminnassa. Lisäksi olen mukana tietokanta-/raportointi-/ ym. projekteissa aiheeseen liittyen. Ja ei todellakaan lopu työt kesken, päivän aikana ehtii tehdä ehkä 10% siitä mitä oikeasti pitäisi.  

Jaahas, joku työkaverini täällä. Olen tästä samaa mieltä

Onkohan tuommoinen työ tärkeää? Huomaatko kukaan jos hommia ei teekään? Verrattuna siis vaikka johonkin joka hoitaa sairaita tms sellaista työtä.

Hammaslääkäri.

Vierailija kirjoitti:

Lääkäri. Syömässä käyn joka ikinen päivä oli listalla mitä tahansa, kai se on myös mun perusoikeus ja aivot toimii ravittuna paremmin. Mut mitään muuta taukoa en sitten ehdikään pitämään. Ja ennen kuin joku kommentoi että miten ehdit kirjoittamaan kesken päivän niin oon äitiyslomalla. Töihin verrattuna tää vauvan kanssa oleminen on ihan lepokotia! 😊

Tämä niin vahvasti! Tällä hetkellä hoitovapaalla, ja vaikka kotona on kaksi pientä ja alakoululainen ison osan päivästä, niin lähes lomalta tuntuu töihin verrattuna. Ja sosiaalityöntekijä olen. Ei kotiäitiyttä voi verrata työhön mitenkään, tai no riippuu ehkä työstä.

En sinänsä kaipaa sossun töihin takaisin, mutta jotain pitäisi keksiä, koska kotonaolo ei ihan ole mun juttu, vaikka helppoa onkin. Tai ehkä juuri siksi 😉

Yläkoulun ope. Jäi tässä parit lounaatkin syömättä vastikään kun piti jäädä tunnin jälkeen selvittelemään oppilaan asiaa, oli välituntivalvonta, eräs yllättävä välittömästi hoidettava asia ja sitten pitikin jo valmistella seuraavan tunnin asioita ennen kuin seuraavan ryhmä paukkasi sisään.

Jos tuota yllättävää asiaa ei olisi tullut, olisi lounaalle ollut 10 min aikaa.

Usein täytyy miettiä ehtiikö vessaan vai myöhästyykö valvonnasta hetken ja toivoo parasta, ettei kamaluuksia tapahdu sillä aikaa.

Ihan perusjuttu on, että joka arki-iltaan mahtuu vielä tunti-pari seuraavan päivän asioiden valmistelua siitä huolimatta, että hyppytunnit ja muut opetuksettomat hetket on jo siihen käytetty.

Onneksi on ne paljon kadehditut lomat. Ei tätä muuten jaksaisi sata lasissa joka päivä.

Vierailija kirjoitti:

Erilaisia ovat työtehtävät. Arvostan paljon teitä, jotka lapsiamme hoitavat ja ohjaavat ja opettavat. Ja turvallisuusalan ihmisiä.

Moni sen sijaan ei tunnista, että kellon ympäri työskennellään myös liike-elämässä. Minä teen noin 60-tuntista työviikkoa (ja minulle maksetaan 37,5 tunnista), lounastaukoja ei ehdi pitää kun palaverit jatkuvat samalla minuutilla kun edelliset päättyvät. Kahvitauoista en ole kuullutkaan. Ja kun kotiin joskus pääsen, hoidan akuutit pyykit ja ruuat ja sitten jatkan työntekoa kotona. 

Ja kommentti ei ole, "älä tee". Ei näistä hommista selviä normaalin työajan puitteissa. Palkka on toki hyvä, mutta ei se menetettyä perheaikaa korvaa. 

Olisi luksusta jos saisi tehdä 8 tunnin työpäivän, vaikka ilman taukoja. Nyt siis 12 tuntia ilman taukoja.

Ikävä kuulla. Minulla menee myös työtunnit 60h viikossa (olen laskenut). Palkka sellainen tavallinen yläkoulun open palkka eli 2700e/kk ennen veroja. Veikkaan, että sullä vähän korkeampi?

Olen THL:n virutorjuntayksikössä töissä,täällä ei torkuta.

Vierailija kirjoitti:

Tämän keskustelun sisältö on tärkeä kriteeri mitä mietin aina työtehtävieni suhteen. Teen mielenkiintoisia asiantuntijatöitä, mutta pidän tarkkaan huolen siitä, että otan projekteja vain sen verran minkä pystyn hoitamaan kunnialla. Näissä hommissa se on tosi paljon itsestä kiinni haluaako nääntyä vai osaako sanoa EI, kun työkuorma alkaa olla täynnä. Monet kollegat ei osaa sanoa EI ja sitten niillä on sata projektia ja mielenterveys koetuksella.

Näinpä. Me sanotaan ei, mutta silti samat lähettää tarjouspyyntöjä uudelleen ja meidät valitaan usein, koska työn jälki on huolellista. Kuulemma urakoitsijoilta tulee vähiten lisätyölaskuja, kun suunnittelu on tehty meillä. Terveisin suunnitteluinsinööri. 

Mites päiväkodin työntekijöillä nukkariaika? Varsinkin hoitajalla se usein on luppoaikaa, myös siellä nukkarissa. Toisin ku opettajalla jolla paperihommia..