Sivistetään toisiamme: opeta joku esim. työhösi tai opintoihisi liittyvä asia meille muillekin

Kantsii lukea ne asiakirjat, joita teille meiltä lähetetään. Liian usein tulee typeriä kysymyksiä, jotka paljastavat, ettet ole asiakirjaa lukenut ollenkaan. Lukutaidotonko olet?

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Lentokoneessa ei tulisi nousta kävelemään ennekuin kone ylhäällä aivan- on pienin riski turbulenssiin jota on lähempänä maata lämpöpiikkien takia jotka nousevat maasta. Ei siis nousussa eikä laskussa juoksennella.

Tästä intoutuneena kirjoitan: joka kerta turvallisuusosuudessa kerrotaan,e ttä ilmanpaineen laskiessa tulee teen maski ja LAITA SE ENSIN ITSELLESI ja auta sitten vasta lasta ja muita.

Tuossa kohtaa suurin osa todennäköisesti ei edes kuuntele ja jos tilanne on päällä, luultavasti ainakin osa alkaa ensin sovittamaan paniikissa sitä happimaskia ensi lapselle. Nyt kerron tarkasti MIKSI ei noin toimita, vaan AINA ensin itselle:

Pääsin kokeilemaan painekammiossa simuloitua paineenalentamista, joten siksi puhun kokemuksesta. Happivaje on jännä ilmiö. Nyt kun olen sen kerran oiekasti kokenut, saattaisin ehkä sen tunnistaa. Siis ehkä. Mutta ensikertalainen ja etenkin pienessä paniikissa oleva ei varmasti sitä tunnista. Se nimittäin on salakavala. Hengitystä pidätellessähän se ikävä tunne tulee kasvavasta hiilidioksidin määrästä. Lentokoneessa taas hegitys jatkuu ja hiilidioksidi poistuu, mutta happea ei tule tarpeeksi.

Ja tuo on erittäin euforinen ja narkoottinen tunne. Siis ei ollenkaan ikävä, vaan juuri päinvastainen. Ensin tulee hyvä olo ja sitten vaan jossain vaiheessa ei enää ajattele järkevästi. Lopulta menee taju ja sitten pidemmän ajan kuluttua vasta vaurioita. Itse muistan, kun ihmettelin valvojan kytkevän minulle hapen takaisin, kun olin ihan varma, että minulla meni kaikki hyvin ja minulla oli tosi kivaa jne jne. Jälkikäteen videolta katsottua vasta tajusin, että en muista mitään viimeisestä minuutista.

ELI: vaikka se lapsi siinä vieressä menettäisi tajuntansa, siltikään ei ole vielä kauhea hätä ja kiire ja tuohon menee jo aikaa jonkin verran. Sinulla on siis TODELLA hyvin aikaa laittaa se maski itsellesi ja sitten kaikessa rauhassa auttaa useampaakin lasta. Mutta jos alat ensin auttamaan niitä lapsia ja ne vähän kitisevät ja vastustavat jne, pian käykin niin,e ttä huomaamattasi tulet ensin humalaan ja sitten vaivut vaan euforiaan tajuamatta, mitä on tapahtumassa ja sitten et koskaan tajua edes laittaa itsellesi sitä maskia....ja ne laspetkin varmaan ottavat ne maskit taas pois. Ja sitten olettekin ongelmissa.

Taisi mennä juuri tämä pieleen siellä pikkukoneessa, joka putosi itämereen ihan vasta. Lentäjä varmaan mennyt varmistamaan, että matkustajat ovat laittaneet maskin ja kaikki ok siellä. Sitten onkin järki ja sitten taju lähtenyt yks yllättäen. Sit matkustajat koittaneet auttaa, ottaneet maskit pois ja sama homma.

Vierailija kirjoitti:

Liikuntarajoitteisen apuvälineistä yksi on nimeltään pyörätuoli, EI rullatuoli.

Toikin on murrekysymys. Kuten pinnasängystä = häkkisänky.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Ei ole olemassa mitään todisteita siitä, että ihmisillä olisi synnynnäinen "kielipää", "matikkapää" tai mikä vain "-pää" - varsinkaan niin, että ihmisiä voisi jaotella kykyjen mukaan jompaan kumpaan tai johonkin ryhmään.

Ihmisten käsitys omista lahjoistaan - tai niiden puutteesta - on yleensä peräisin varhaisista kokemuksista asian parissa - siis onko kokemus ja saatu palaute ollut positiivista vai negatiivista. Jos ensikosketus on ollut positiivinen, niin siihen asiaan, kuten vaikka kielten oppimiseen, on suhtautunut alusta alkaen myönteisemmin, ja ehkä myös omistanut sille enemmän huomiota. Jos ne ekat kokemukset on negatiivisia, niin päin vastoin. 

Mitä synnynnäisiin ominaisuuksiin tulee, niin valitettavasti ne jakautuvat vielä epäreilummin - synnynnäinen älyllinen kapasiteetti ennustaa menestystä sekä matikassa että kielissä, ja muussakin. Yhdellä on siis yleensä monta päätä, toisella ei päätä ollenkaan (heh). 

Kieltenopettajana en koskaan hyväksy selitykseksi "kielipään puutetta", jos ei opiskelija ihan onnistu. Yleisimpiä syitä ovat asenne ja heikko itseluottamus. 

Kirjoitit itsesi täydellisesti pussiin. Et taida olla opettaja laisinkaan. Onko se matikkapään puute synnynnäistä tyhmyyttä vai huonoja kokemuksia ja huonoa itsetuntoa. Yritä päättää.

Ai, voitko tarkentaa? Puhuin todennäköisyyksistä (mitä älykkäämpi, sitä todennäköisemmin menestyy useammilla osa-alueilla) sekä sitten lahjakkuuden tai lahjattomuuden subjektiivisesta kokemuksesta, josta tulee yleensä itseään toteuttava ennuste. Ei ne sulje toisiaan pois, varsinkaan, kun tarkastellaan suuria massoja. 

Viesti on se, että olisi ensiarvoisen tärkeää jättää lapselle jo ihan pienenä positiivinen ja myönteinen asenne opittavaan asiaan. Siitä se pohja rakentuu oikeaan suuntaan, mikä kertaantuu myöhemmin, kun vaatimustaso nousee. 

Tee kotiläksyt. Kertaus on opintojen äiti. Näin se vaan taitaa mennä.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Ei ole olemassa mitään todisteita siitä, että ihmisillä olisi synnynnäinen "kielipää", "matikkapää" tai mikä vain "-pää" - varsinkaan niin, että ihmisiä voisi jaotella kykyjen mukaan jompaan kumpaan tai johonkin ryhmään.

Ihmisten käsitys omista lahjoistaan - tai niiden puutteesta - on yleensä peräisin varhaisista kokemuksista asian parissa - siis onko kokemus ja saatu palaute ollut positiivista vai negatiivista. Jos ensikosketus on ollut positiivinen, niin siihen asiaan, kuten vaikka kielten oppimiseen, on suhtautunut alusta alkaen myönteisemmin, ja ehkä myös omistanut sille enemmän huomiota. Jos ne ekat kokemukset on negatiivisia, niin päin vastoin. 

Mitä synnynnäisiin ominaisuuksiin tulee, niin valitettavasti ne jakautuvat vielä epäreilummin - synnynnäinen älyllinen kapasiteetti ennustaa menestystä sekä matikassa että kielissä, ja muussakin. Yhdellä on siis yleensä monta päätä, toisella ei päätä ollenkaan (heh). 

Kieltenopettajana en koskaan hyväksy selitykseksi "kielipään puutetta", jos ei opiskelija ihan onnistu. Yleisimpiä syitä ovat asenne ja heikko itseluottamus. 

Itse olen ihan kirjaimellisesti ydinfyysikko. Mutta kun ei meinaa joskus Suomennkielen sanojakaan muistaa, niin opettele nyt siinä sitten vieraita kieliä. Koulussa en edes englantia mäoppinut kocin hyvin. Yritin kyllä. Sen opin vasta opiskelu ja työelämässä, kun sitä aloin oikeasti köyttää ja se ympäröi jokapåiväistä elämää. Helppoa se ei silti ole, kun ei meinaa sanat pysyä muistissa.

Ehkä jo koulussa painotit enemmän matemaattisia aineita, ja ennen kaikkea USKOIT niissä itseesi enemmän? Se että "yrittää kovasti" ei välttämättä riitä siinä vaiheessa, kun on jo profiloinut itsensä kehnommaksi jossakin asiassa. Siinä pätee myös sellainen lumipalloefekti, eli ne ekat hyvät kokemukset ihan vaikka varhaislapsuudessa saa keskittymään siihen asiaan, haalimaan niitä taitoja - ja mitä enemmän pohjaa, sitä helpompaa on omaksua uutta samaan aihepiiriin liittyvää. Ja takkuinen alku taas näkyy vuosien päästä siinä, että vaatimustason lisääntyessä ei enää kovalla työlläkään meinaa pysyä perässä, kun ei ole kiinnostuksen ja myönteisyyden kautta rakentanut sitä hiljaista pohjaa.

Olen itse umpisurkea kaikkessa matikkaan liittyvässä, kun taas kielet menee päähän melkein itsestään. Jos vertaan itseäni niihin, jotka on hyviä matikassa ja vastaavassa, niin ne ihmiset selvästi ihan tiedostamattaan hyödyntävät siinä jotakin tietotaitoa, jonka kanssa itse en edes ole ollut kosketuksissa - en ole hakeutunut tilanteisiin, joissa oppimisin niitä taitoja, vaan ennemminkin vältellyt niitä. Jäljet johtaa ihan ala-asteelle asti, ja kaikilla kouluasteilla olen suosinut kieliä ja humanitäärisiä aineita. Kokonaiskuvassa ei siinä paljon paina se, että lukion lyhyen matikan kursseilla tein ahkerasti läksyjä ja luin kokeisiin. Se on kuin paikkaisi avomurtumaa laastarilla. Samalla olen pystynyt opiskelemaan useampaa kieltä helposti ja menestyksellä, koska pohja on niin vahva. 

-1062

Opiskeli. Kyllä kiemioppiakin hieman väärällä.ajatuksella (liian insinöörimäisesti). Mutta edelleen se oleellinen ongelma on, että sanat vaan ei kerta kaikkiaan pysy mielessä. En sopisi poliitikoksi, koska vöittelyissäkin jatkuvasti hakisin päässäni monia ihan tavallisia supisuomalaisia sanoja liian pitkään, joskus muistamatta laisinkaan.

Numerot pysyvät paljon paremmin mielessä. Kyllä se vaan joku osa aivoissa on parempi kuin toinen. Siinä ei assosiaatiot omasta hyvyydestä paljon vaikuta, jos koittaa illalla vaikka 4x15 minuuttia opetella kymmentä uutta sanaa ja saa olla tosi tyytyväinen, jos seuraavana aamuna muistaa kaksi ja muutaman päivän päästä kertauksistakaan huolimatta yhtään. Vain ihan jatkuvalla käytöllä perussanasto pysyy mielessä.

Nyt täytyy sanoa opettajana, että tuolla konstilla ei opi sanoja moni muukaan, ei edes allekirjoittanut. Ketään ei pitäisi enää altistaa noin kivikautisille metodeille... Sanoja opitaan vaivihkaa lisäämällä ne luonnollisiin konteksteihin toistuvasti - ensin lukemalla ja kuulemalla, sitten panemalla opiskelija käyttämään niitä itse puhueessa, mahdollisimman autenttisesti keskustellen, ja toistuvasti. Sanavarasto karttuu huomaamatta. -1062 (se kieltenopettaja)

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Ei ole olemassa mitään todisteita siitä, että ihmisillä olisi synnynnäinen "kielipää", "matikkapää" tai mikä vain "-pää" - varsinkaan niin, että ihmisiä voisi jaotella kykyjen mukaan jompaan kumpaan tai johonkin ryhmään.

Ihmisten käsitys omista lahjoistaan - tai niiden puutteesta - on yleensä peräisin varhaisista kokemuksista asian parissa - siis onko kokemus ja saatu palaute ollut positiivista vai negatiivista. Jos ensikosketus on ollut positiivinen, niin siihen asiaan, kuten vaikka kielten oppimiseen, on suhtautunut alusta alkaen myönteisemmin, ja ehkä myös omistanut sille enemmän huomiota. Jos ne ekat kokemukset on negatiivisia, niin päin vastoin. 

Mitä synnynnäisiin ominaisuuksiin tulee, niin valitettavasti ne jakautuvat vielä epäreilummin - synnynnäinen älyllinen kapasiteetti ennustaa menestystä sekä matikassa että kielissä, ja muussakin. Yhdellä on siis yleensä monta päätä, toisella ei päätä ollenkaan (heh). 

Kieltenopettajana en koskaan hyväksy selitykseksi "kielipään puutetta", jos ei opiskelija ihan onnistu. Yleisimpiä syitä ovat asenne ja heikko itseluottamus. 

Itse olen ihan kirjaimellisesti ydinfyysikko. Mutta kun ei meinaa joskus Suomennkielen sanojakaan muistaa, niin opettele nyt siinä sitten vieraita kieliä. Koulussa en edes englantia mäoppinut kocin hyvin. Yritin kyllä. Sen opin vasta opiskelu ja työelämässä, kun sitä aloin oikeasti köyttää ja se ympäröi jokapåiväistä elämää. Helppoa se ei silti ole, kun ei meinaa sanat pysyä muistissa.

Ehkä jo koulussa painotit enemmän matemaattisia aineita, ja ennen kaikkea USKOIT niissä itseesi enemmän? Se että "yrittää kovasti" ei välttämättä riitä siinä vaiheessa, kun on jo profiloinut itsensä kehnommaksi jossakin asiassa. Siinä pätee myös sellainen lumipalloefekti, eli ne ekat hyvät kokemukset ihan vaikka varhaislapsuudessa saa keskittymään siihen asiaan, haalimaan niitä taitoja - ja mitä enemmän pohjaa, sitä helpompaa on omaksua uutta samaan aihepiiriin liittyvää. Ja takkuinen alku taas näkyy vuosien päästä siinä, että vaatimustason lisääntyessä ei enää kovalla työlläkään meinaa pysyä perässä, kun ei ole kiinnostuksen ja myönteisyyden kautta rakentanut sitä hiljaista pohjaa.

Olen itse umpisurkea kaikkessa matikkaan liittyvässä, kun taas kielet menee päähän melkein itsestään. Jos vertaan itseäni niihin, jotka on hyviä matikassa ja vastaavassa, niin ne ihmiset selvästi ihan tiedostamattaan hyödyntävät siinä jotakin tietotaitoa, jonka kanssa itse en edes ole ollut kosketuksissa - en ole hakeutunut tilanteisiin, joissa oppimisin niitä taitoja, vaan ennemminkin vältellyt niitä. Jäljet johtaa ihan ala-asteelle asti, ja kaikilla kouluasteilla olen suosinut kieliä ja humanitäärisiä aineita. Kokonaiskuvassa ei siinä paljon paina se, että lukion lyhyen matikan kursseilla tein ahkerasti läksyjä ja luin kokeisiin. Se on kuin paikkaisi avomurtumaa laastarilla. Samalla olen pystynyt opiskelemaan useampaa kieltä helposti ja menestyksellä, koska pohja on niin vahva. 

-1062

Opiskeli. Kyllä kiemioppiakin hieman väärällä.ajatuksella (liian insinöörimäisesti). Mutta edelleen se oleellinen ongelma on, että sanat vaan ei kerta kaikkiaan pysy mielessä. En sopisi poliitikoksi, koska vöittelyissäkin jatkuvasti hakisin päässäni monia ihan tavallisia supisuomalaisia sanoja liian pitkään, joskus muistamatta laisinkaan.

Numerot pysyvät paljon paremmin mielessä. Kyllä se vaan joku osa aivoissa on parempi kuin toinen. Siinä ei assosiaatiot omasta hyvyydestä paljon vaikuta, jos koittaa illalla vaikka 4x15 minuuttia opetella kymmentä uutta sanaa ja saa olla tosi tyytyväinen, jos seuraavana aamuna muistaa kaksi ja muutaman päivän päästä kertauksistakaan huolimatta yhtään. Vain ihan jatkuvalla käytöllä perussanasto pysyy mielessä.

Nyt täytyy sanoa opettajana, että tuolla konstilla ei opi sanoja moni muukaan, ei edes allekirjoittanut. Ketään ei pitäisi enää altistaa noin kivikautisille metodeille... Sanoja opitaan vaivihkaa lisäämällä ne luonnollisiin konteksteihin toistuvasti - ensin lukemalla ja kuulemalla, sitten panemalla opiskelija käyttämään niitä itse puhueessa, mahdollisimman autenttisesti keskustellen, ja toistuvasti. Sanavarasto karttuu huomaamatta. -1062 (se kieltenopettaja)

Olet nyt vähän fakkiutunut esittämääsi höpöhöpöön. Mene vaikka juttelemaan jollekin aivotutkijalle. Hän kertoo, että meillä on kaikilla vähän erilaiset aivot ja ne kykenevät eri tehtäviin eri tavalla.

Ilmeisesti sinua on liikaa haukuttu laiskaksi ja koitat nyt rakentaa itsellesi identiteettiä, että kielelliset kykysi ovat vain ja ainoastaan ahkeruuden tulosta. Tai jotain vastaavaa. En keksi muuta syytä, miksi koitat väkisin inttää tieteellisiä tosiasioita vastaan.

Hermostoa rauhottaaksesi uloshengityksen tulee olla sisäänhengitystä pidempi. Tärkeä on myös uloshengityksen jälkeinen pieni tauko hengitysten välillä. Pidentämällä tuota pientä taukoa, voit stimuloida vatsanpuoleista vagushermon päätä.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Naiset ovat parisuhteissa useammin väkivaltaisia kuin miehet. 

Tämä on totta. Kun tarkastellaan terveydenhuollon tilastoja sairaanhoitoa saaneista, niin miehiä paikkaillaan sairaaloissa noin kaksi kertaa useammin perheväkivallan takia kuin naisia. Miehet vain tekevät rikosilmoituksia asiasta hyvin harvoin ja siksi rikostilastot ovat toisin päin. Ja nämä rikostilastot sopivat yhteiskunnan agendaan nykyisin paljon paremmin, joten totuudesta ei juuri koskaan hiiskuta julkisessa keskusteluissa

Naisia kuitenkin kuolee perheväkivallan seurauksena enemmän kuin miehiä. Miten selität sen?

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Naiset ovat parisuhteissa useammin väkivaltaisia kuin miehet. 

Tämä on totta. Kun tarkastellaan terveydenhuollon tilastoja sairaanhoitoa saaneista, niin miehiä paikkaillaan sairaaloissa noin kaksi kertaa useammin perheväkivallan takia kuin naisia. Miehet vain tekevät rikosilmoituksia asiasta hyvin harvoin ja siksi rikostilastot ovat toisin päin. Ja nämä rikostilastot sopivat yhteiskunnan agendaan nykyisin paljon paremmin, joten totuudesta ei juuri koskaan hiiskuta julkisessa keskusteluissa

Naisia kuitenkin kuolee perheväkivallan seurauksena enemmän kuin miehiä. Miten selität sen?

Sillä, että suurempi osuus miesten tekemistä vakavista perheväkivaltateoista on erityisen vakavia. Ja tähän varmasti vaikuttaa osaltaa fyysiset voimasuhteet.

Eihän kukaan ole koskaan kiistänytkään, etteikö miehet tekisi vakavia perheväkivallantekoja. Ja jokainen tietää tämän. Ja jokainen väkivaltainen teko on tuomittava. Ja miesten väkivallanteoista keskustellaan avoimesti.

Se uutinen on se, että lukumäärällisesti jopa enemmän merkittäviä väkivallantekoja tuntuisi silti tekevän naiset. Kuinka moni tiesi tämän? Väitän, että hyvin harva.

Ja sinä korostat hyvin tätä ongelmaa. Sinunkin naisellisessa mielessäsi on jonkinlainen automaattinen feministinen kostoajattelumekanismi: koska jotkut miehet tekevät pahoja väkivallantekoja, on mielestäsi ihan ok että naisten tekemiä väkivallantekoja ei pidetä minään ja niistä jopa tietoisesri vaietaan. Ikään kuin kaikki miehet olisivat kollektiivisesti vastuussa niiden väkivaltaisten miesten teoista. Ja jos joku kehtaa huomioida miesten kokeman väkivallan ajatellen, että dillekin voisi koittaa tehdä jotain, niin heti sinä olet puolustuskannalla ja viet keskustelun takaisin miesten tekemiin tekoihin. Ikään kuin olisi suoranainen loukkaus, että joku kehtaa valittaa naisten tekemistä rikoksista, joita selvästi puolustat.

Wokefeminismikulttuurin suurin yksittäinen ongelma on juuri tämä: se pohjaa ajatusmallinsa sananvapauden rajoittamiseen ja objektiivisten totuuksien cancellointiin sikäli kuin se ei sovi tiettyyn ideologiseen viitekehykseen. Ko. Kulttujri pohjaa marxilaiseen ajatteluun ylhäältä tulevasta yhdestä totuudesta ja väärien ajatusten rangaitsemisesta.

Minun mielestäni väkivaltaan pitäisi puuttua aina ja painottaa puuttumista ongelmien objektiivisella haitalla ( esiintymistaajuus * seuraus). Kun perheväkivallan suhteen aktiivisedti koitetaan olla välittämättä toisen osapuolen ongelmista, tilanne on sairas. Tosiasiassa moni miesten tekemä ääriteko liittyy varmasti juuri tuohon, että asiaan ei saa mitään tukea. Jos menet asiasta poliisille, niin siellähän on jopa naurettu jollekin. Sitä se ongelmien piilottelu tekee. Joillain sitten napsahtaa ihan sen takia, kun ei edes kehtaa viedä asiaa eteenpäin noin. Tietenkin tämä on vain yksi ja luultavadti pienehkö osa miesten väkivaltaisuutta, mutta puuttumalla kaikkeen perheväkivaltaan, varmasti se hyödyttäisi myös naisia.

Mutta vielä kerran kommenttiisi: on surullista, että naisten väkivaltaisuuden hiljenemistä kritisoiva kommenti kuitataan heti viemällä asia miesten väkivaltaisuuteen. Esität, rttei naisten tekemillä väkivallanteoilla ole merkitystä. Surullista.

Asia voidaan selvittää oikeussalissa, mutta nainen on itse valintansa tehnyt siinä vaiheessa kun käy päälle ja saa siitä kantaa seuraukset.

Jos fasaania roikottaa ylösalaisin jaloista se ei rimpuile vaan pönöttää kiltisti paikoillaan.

T. pieneläinhoitaja mutta koulussa oli myös metsäpuoli ja metsästysjuttuja ja kerran oli pakko touhuta fasaanien parissa, opettaja käski vaan ottaa ronskisti jaloista kiinni ja nostaa ilmaan ja pitää niin että niiden pää roikkuu alhaalla. Sitä luulisi että ne pistää vastaan, mutta rauhottuvat kun niitä noin roikottaa.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Naiset ovat parisuhteissa useammin väkivaltaisia kuin miehet. 

Tämä on totta. Kun tarkastellaan terveydenhuollon tilastoja sairaanhoitoa saaneista, niin miehiä paikkaillaan sairaaloissa noin kaksi kertaa useammin perheväkivallan takia kuin naisia. Miehet vain tekevät rikosilmoituksia asiasta hyvin harvoin ja siksi rikostilastot ovat toisin päin. Ja nämä rikostilastot sopivat yhteiskunnan agendaan nykyisin paljon paremmin, joten totuudesta ei juuri koskaan hiiskuta julkisessa keskusteluissa

Naisia kuitenkin kuolee perheväkivallan seurauksena enemmän kuin miehiä. Miten selität sen?

Sillä, että suurempi osuus miesten tekemistä vakavista perheväkivaltateoista on erityisen vakavia. Ja tähän varmasti vaikuttaa osaltaa fyysiset voimasuhteet.

Eihän kukaan ole koskaan kiistänytkään, etteikö miehet tekisi vakavia perheväkivallantekoja. Ja jokainen tietää tämän. Ja jokainen väkivaltainen teko on tuomittava. Ja miesten väkivallanteoista keskustellaan avoimesti.

Se uutinen on se, että lukumäärällisesti jopa enemmän merkittäviä väkivallantekoja tuntuisi silti tekevän naiset. Kuinka moni tiesi tämän? Väitän, että hyvin harva.

Ja sinä korostat hyvin tätä ongelmaa. Sinunkin naisellisessa mielessäsi on jonkinlainen automaattinen feministinen kostoajattelumekanismi: koska jotkut miehet tekevät pahoja väkivallantekoja, on mielestäsi ihan ok että naisten tekemiä väkivallantekoja ei pidetä minään ja niistä jopa tietoisesri vaietaan. Ikään kuin kaikki miehet olisivat kollektiivisesti vastuussa niiden väkivaltaisten miesten teoista. Ja jos joku kehtaa huomioida miesten kokeman väkivallan ajatellen, että dillekin voisi koittaa tehdä jotain, niin heti sinä olet puolustuskannalla ja viet keskustelun takaisin miesten tekemiin tekoihin. Ikään kuin olisi suoranainen loukkaus, että joku kehtaa valittaa naisten tekemistä rikoksista, joita selvästi puolustat.

Wokefeminismikulttuurin suurin yksittäinen ongelma on juuri tämä: se pohjaa ajatusmallinsa sananvapauden rajoittamiseen ja objektiivisten totuuksien cancellointiin sikäli kuin se ei sovi tiettyyn ideologiseen viitekehykseen. Ko. Kulttujri pohjaa marxilaiseen ajatteluun ylhäältä tulevasta yhdestä totuudesta ja väärien ajatusten rangaitsemisesta.

Minun mielestäni väkivaltaan pitäisi puuttua aina ja painottaa puuttumista ongelmien objektiivisella haitalla ( esiintymistaajuus * seuraus). Kun perheväkivallan suhteen aktiivisedti koitetaan olla välittämättä toisen osapuolen ongelmista, tilanne on sairas. Tosiasiassa moni miesten tekemä ääriteko liittyy varmasti juuri tuohon, että asiaan ei saa mitään tukea. Jos menet asiasta poliisille, niin siellähän on jopa naurettu jollekin. Sitä se ongelmien piilottelu tekee. Joillain sitten napsahtaa ihan sen takia, kun ei edes kehtaa viedä asiaa eteenpäin noin. Tietenkin tämä on vain yksi ja luultavadti pienehkö osa miesten väkivaltaisuutta, mutta puuttumalla kaikkeen perheväkivaltaan, varmasti se hyödyttäisi myös naisia.

Mutta vielä kerran kommenttiisi: on surullista, että naisten väkivaltaisuuden hiljenemistä kritisoiva kommenti kuitataan heti viemällä asia miesten väkivaltaisuuteen. Esität, rttei naisten tekemillä väkivallanteoilla ole merkitystä. Surullista.

Aika rankat oletukset ja tulkinnat siellä kommenttini perusteella. Kysyin vain,miten selität asian.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Naiset ovat parisuhteissa useammin väkivaltaisia kuin miehet. 

Tämä on totta. Kun tarkastellaan terveydenhuollon tilastoja sairaanhoitoa saaneista, niin miehiä paikkaillaan sairaaloissa noin kaksi kertaa useammin perheväkivallan takia kuin naisia. Miehet vain tekevät rikosilmoituksia asiasta hyvin harvoin ja siksi rikostilastot ovat toisin päin. Ja nämä rikostilastot sopivat yhteiskunnan agendaan nykyisin paljon paremmin, joten totuudesta ei juuri koskaan hiiskuta julkisessa keskusteluissa

Naisia kuitenkin kuolee perheväkivallan seurauksena enemmän kuin miehiä. Miten selität sen?

Sillä, että suurempi osuus miesten tekemistä vakavista perheväkivaltateoista on erityisen vakavia. Ja tähän varmasti vaikuttaa osaltaa fyysiset voimasuhteet.

Eihän kukaan ole koskaan kiistänytkään, etteikö miehet tekisi vakavia perheväkivallantekoja. Ja jokainen tietää tämän. Ja jokainen väkivaltainen teko on tuomittava. Ja miesten väkivallanteoista keskustellaan avoimesti.

Se uutinen on se, että lukumäärällisesti jopa enemmän merkittäviä väkivallantekoja tuntuisi silti tekevän naiset. Kuinka moni tiesi tämän? Väitän, että hyvin harva.

Ja sinä korostat hyvin tätä ongelmaa. Sinunkin naisellisessa mielessäsi on jonkinlainen automaattinen feministinen kostoajattelumekanismi: koska jotkut miehet tekevät pahoja väkivallantekoja, on mielestäsi ihan ok että naisten tekemiä väkivallantekoja ei pidetä minään ja niistä jopa tietoisesri vaietaan. Ikään kuin kaikki miehet olisivat kollektiivisesti vastuussa niiden väkivaltaisten miesten teoista. Ja jos joku kehtaa huomioida miesten kokeman väkivallan ajatellen, että dillekin voisi koittaa tehdä jotain, niin heti sinä olet puolustuskannalla ja viet keskustelun takaisin miesten tekemiin tekoihin. Ikään kuin olisi suoranainen loukkaus, että joku kehtaa valittaa naisten tekemistä rikoksista, joita selvästi puolustat.

Wokefeminismikulttuurin suurin yksittäinen ongelma on juuri tämä: se pohjaa ajatusmallinsa sananvapauden rajoittamiseen ja objektiivisten totuuksien cancellointiin sikäli kuin se ei sovi tiettyyn ideologiseen viitekehykseen. Ko. Kulttujri pohjaa marxilaiseen ajatteluun ylhäältä tulevasta yhdestä totuudesta ja väärien ajatusten rangaitsemisesta.

Minun mielestäni väkivaltaan pitäisi puuttua aina ja painottaa puuttumista ongelmien objektiivisella haitalla ( esiintymistaajuus * seuraus). Kun perheväkivallan suhteen aktiivisedti koitetaan olla välittämättä toisen osapuolen ongelmista, tilanne on sairas. Tosiasiassa moni miesten tekemä ääriteko liittyy varmasti juuri tuohon, että asiaan ei saa mitään tukea. Jos menet asiasta poliisille, niin siellähän on jopa naurettu jollekin. Sitä se ongelmien piilottelu tekee. Joillain sitten napsahtaa ihan sen takia, kun ei edes kehtaa viedä asiaa eteenpäin noin. Tietenkin tämä on vain yksi ja luultavadti pienehkö osa miesten väkivaltaisuutta, mutta puuttumalla kaikkeen perheväkivaltaan, varmasti se hyödyttäisi myös naisia.

Mutta vielä kerran kommenttiisi: on surullista, että naisten väkivaltaisuuden hiljenemistä kritisoiva kommenti kuitataan heti viemällä asia miesten väkivaltaisuuteen. Esität, rttei naisten tekemillä väkivallanteoilla ole merkitystä. Surullista.

Aika rankat oletukset ja tulkinnat siellä kommenttini perusteella. Kysyin vain,miten selität asian.

Sun argumentointi on aika heikolla tasolla.

Jos hevosella on punainen nauha hännässään niin sen taakse ei saa mennä. Varsinkin ratsastaessa tämä on syytä muistaa, ettei mene liian lähelle tälläistä hevosta, koska punainen nauha on merkkinä siitä, että hevonen voi potkia. Niin tämän varoituksen omaaville tulee antaa tilaa enemmän. Sama myös koirien kanssa ja niillä voi taas esim hihnassa olla keltainen nauha merkkinä, että tälläinen koira tarvii tilaa ja se tulisi esim ohittaa kauempaa. Hevonen ei myöskään näe suoraan eteensä joten ei ole hyvä sen edessä tehdä esim äkillisiä liikkeitä.

Millään operatiivisella toiminnalla ei voi korvata väärästä strategiasta syntynyttä ongelmaa.

Lomaraha ei ole lakisääteinen etuus, vaan sen maksaminen perustuu joko työsuhteeseen sovellettavaan työehtosopimukseen, työsopimuksessa sovittuun tai sitten työnantajayhtiön noudattamaan käytäntöön. Eli jos työsopparissa lukee esim., että lomaraha maksetaan työsopimuslain mukaan, niin tuo lause ei lupaa mitään.

Ja toinen asia samaan syssyyn; kaikkiin työsuhteisiin ei ole pakko soveltaa mitään työehtosopimusta eikä myöskään sovelleta.

Leopard 2A-vaunun voimapaketti painaa 6,3 tonnia.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Ei ole olemassa mitään todisteita siitä, että ihmisillä olisi synnynnäinen "kielipää", "matikkapää" tai mikä vain "-pää" - varsinkaan niin, että ihmisiä voisi jaotella kykyjen mukaan jompaan kumpaan tai johonkin ryhmään.

Ihmisten käsitys omista lahjoistaan - tai niiden puutteesta - on yleensä peräisin varhaisista kokemuksista asian parissa - siis onko kokemus ja saatu palaute ollut positiivista vai negatiivista. Jos ensikosketus on ollut positiivinen, niin siihen asiaan, kuten vaikka kielten oppimiseen, on suhtautunut alusta alkaen myönteisemmin, ja ehkä myös omistanut sille enemmän huomiota. Jos ne ekat kokemukset on negatiivisia, niin päin vastoin. 

Mitä synnynnäisiin ominaisuuksiin tulee, niin valitettavasti ne jakautuvat vielä epäreilummin - synnynnäinen älyllinen kapasiteetti ennustaa menestystä sekä matikassa että kielissä, ja muussakin. Yhdellä on siis yleensä monta päätä, toisella ei päätä ollenkaan (heh). 

Kieltenopettajana en koskaan hyväksy selitykseksi "kielipään puutetta", jos ei opiskelija ihan onnistu. Yleisimpiä syitä ovat asenne ja heikko itseluottamus. 

Kirjoitit itsesi täydellisesti pussiin. Et taida olla opettaja laisinkaan. Onko se matikkapään puute synnynnäistä tyhmyyttä vai huonoja kokemuksia ja huonoa itsetuntoa. Yritä päättää.

Ai, voitko tarkentaa? Puhuin todennäköisyyksistä (mitä älykkäämpi, sitä todennäköisemmin menestyy useammilla osa-alueilla) sekä sitten lahjakkuuden tai lahjattomuuden subjektiivisesta kokemuksesta, josta tulee yleensä itseään toteuttava ennuste. Ei ne sulje toisiaan pois, varsinkaan, kun tarkastellaan suuria massoja. 

Viesti on se, että olisi ensiarvoisen tärkeää jättää lapselle jo ihan pienenä positiivinen ja myönteinen asenne opittavaan asiaan. Siitä se pohja rakentuu oikeaan suuntaan, mikä kertaantuu myöhemmin, kun vaatimustaso nousee. 

Juuri näin se on.

Vierailija kirjoitti:

Pekkaset ei ole mitään ylimääräisiä vapaapäiviä, vaan niitä tehdään sisään joka päivä. Raksalla työaika on 8,5h normaalin 8tunnin sijaan, palkkaa maksetaan 8:lta tunnilta. Joka viikko tehdään siis 2,5h ylimääräistä mistä näitä pekkaspäiviä kertyy.

Se on firmakohtaista maksetaanko pekkasista silloin, kun niitä pidetään vai joka tiliin tietty prosentti. Esim. meillä maksetaan joka tilin yhteyteen 7% arkipyhäkorvauksia ja pekkasia eli toisin sanoen arkipyhistä tai pekkasista ei saa palkkaa niiltä päiviltä, kun niitä on. Esim. joulun pitkät pyhät on todella huono juttu raksaduunarille, koska niiden vapaiden palkka on ripoteltu pitkin vuotta. Myöskään pekkasia ei kukaan pidä koskaan, koska pekkasilta ei saa palkkaa silloin, kun ne pitää eli nekin ovat oikeastaan palkattomia vapaita.

Raksaliitto ajaa pekkasissa ainoastaan työnantajan etua. Normaali työaika ilman mitään pekkasia sopisi paljon paremmin.

Tehtaalla tehdään vuorotyötä 8h/ vrk ja pekkasia saadaan 11,5 kpl joka vuosi. Ne, jotka on päivätöissä, tekevät 8,5h/ päivä, heillä ruokatunti on tällöin palkaton, mutta pekkaset tulevat kuten muillakin.

Pekkaset ovat palkallista vapaata, koska ne on jo tehty sisään ja me ei ikinä luovuttaisi niistä!