Runsaan alkoholin käytön lopettaneita tai taukoa pitäneitä? Oliko muilla samoja oireita?

Ihan tavallista on. Esim. unen parantuminen oikeasti virkistäväksi voi kestää kuukausia. Ja kunnes sekin on kunnossa, on väsynyt. Lisäksi aivot on tottuneet alkoholista tuleviin mielihyvähormoniryöpsähdyksiin, joten tavallinen tasainen elämä ilman luonnottomia kemikaaliryöppyjä ei tunnu oikein tyydyttävältä, se on tylsää ja tulee levoton olo.

Eikä se raittius nyt kyllä mitään ihmeellisiä oloja koskaan tuo. Itse join ikävuode 25-44 suurkulutustyyliin lähes päivittäiin. Kun lopetin, ensin oli 3 päivää ihan hirvittävä olo, sitten useamman viikon tympeä ja masentunut ja levoton olo, sitten pitkä jakso väsymystä ja surua. Lopulta palasi sitten sellaiseen tavalliseen oloon, joka ei ole hyvä eikä huono.

Kyllä ne myrkyt vielä poistuvat elimistöstä, ja elimistö tottuu uudenlaiseen olemiseen.

Ihan normi meininki. Itellä vähentelyä pitemmän aikaa, nyt juomatta kuukauden ja 19 päivää. 

Edelleen väsyttää, mutta mieliala on korkeammalla kuin koskaan juodessa vaikkakin masennukseni takia vaihtelee olot aika paljon. 

Jatka vaan, olo on parempi kuitenkin kuin juodessa. Noin pitkällä tähtäimellä. 

On tavallista. Kuten vastaaja nro 1 totesi, niin unen laadun paraneminen kestää oman aikansa. Kaikenlaiset säryt ja kolotukset ovat myös yleisiä. Minä en kärsinyt päänsärystä mutta lihas- ja varsinkin nivelkivut olivat riesanani melkein koko ensimmäisen raittiin kuukauden. Olo kyllä kohenee ajan myötä ja vaikka itselläni jäivät ne humalatilan aikaansaamat "huiput" historiaan, niin arvostan paljon enemmän tätä tasaisen tyyntä ja tyytyväistä mielialaa. Ne huiput tulivat lopulta ihan liian kalliiksi saavuttaa. Koskaanhan niitä ei pystynyt ylläpitämään tiettyä aikaa pidempään.

Tsemppiä sinulle lopettamisen tielle!

Sama ongelma oli tupakoinnin kanssa, lopettaessa ei todellakaan tullut mikään onni ja autuus, vaan se oli stressaavaa mielelle ja keholle ja aiheutti monenlaisia ongelmia. Toki pitkällä tähtäimellä terveydelle hyväksi, mutta lopettamisen seurauksista voisi puhua realistisemmin. Ei mikään ihme että moni repsahtaa uudestaan.

  Oma juomiseni pääsi sille tasolle että päädyin AA-kerhoon, ja tuosta puhuttiinkin. Eli juomisen lopettamisen jälkeisestä pettymyksestä. Sitä vielä yhteiskunta erityisesti korostaa: alkoholi on epäterveellistä (on), kaikki terveysongelmasi johtuvat alkoholista (voi olla, voi olla että ei), jos lopetat juomisen olet loppuelämäsi, joka on varmasti pitkä, terve kuin pukki (et ole).  Tai: "liika juominen on pahaksi parisuhteelle" (on). "Parisuhteestasi tulee siis täysin ongelmaton jos lopetat juomisen!" (no ei varmasti tule).  Voi päinvastoin olla että alat vasta tajuta ongelmat kun olet tarpeeksi selvin päin tajuamaan yhtään mitään.

Eli liiasta raittiuspuheesta seuraa pettymys: kaikenhan piti nyt olla täydellistä? Missä täydellinen? V-tuttaa kuten ennenkin ja nyt ei ole viinaakaan lohtuna?

Jos kolmen viikon kuluttua voit edelleen pahoin menisin kyllä lääkäriin, fyysisen pahoinvoinnin pitäisi olla ohi jo. Mutta unihäiriöt kestävät vielä kuukausia. Mielialan kohentumisessa menee oma aikansa.

Oletan että lopetit kuitenkin juomisen jostain syystä. Omani olivat tässä: koko ajan oli hirveä olo. Huono, vielä huonompi, tai humala. Tämä unohtuu _todella_ nopeasti ja vain humala jää mieleen. Joudut oikein kieriskelemään ajatuksessa siitä miten kivaa oli maata sanko vieressä kylppärin lattialla, tai mikä nyt olikaan oma huonoin hetkesi. Ja alkoholihan vaikuttaa muistiin joten et välttämättä edes muista pahimpia kohtia. Pyysin itse ystäviltäni kuvia oikein hirveistä hetkistä -oksennusta tukassa -ja pidin niitä puhelimen taustakuvana.

Alkoholismi on noloa. Jo alussa oli hyvin vapauttavaa kun saatoin vaikka ottaa tanssitunnilla parin (harrastin maanisesti kaikkea kehittävää jotten vaikuttaisi alkoholistilta) huolehtimatta siitä että hengitys saattaa haista. On ihanaa elää ilman kiinnijäämisen pelkoa.

On ihanaa kun ei ole taakka ja vastus läheisilleen.

On ihanaa kun ei tarvitse miettiä omia tekemisiään ja hävetä -sanoinko jotain typerää? En muista, teinkö jotain typerää? Oliko tämä tosiaan hyvä idea vai haittaako alkoholi taas ajatteluani? Sitä on paljon rohkeampi kun ei tarvitse itsekin pohtia voiko omaan arvostelukykyyn oikein luottaa, ja paljon vähemmän altis ilkeille ja manipuloiville ihmisille, kun tietää että voi.

Alkoholi on hirvittävän kallista. Tein etelänreissun rahoilla jotka säästyivät neljässä kuukauden selvällä kaudella.

Juomatta oleminen on alussa tosi vaikeaa. Ole myötätuntoinen itsellesi -jos haluat syödä sokeria, syö (makeanhimo on hyvin yleinen oire). Ei siinä ole niin paljoa tyhjiä kaloreita kuin viinassa. Jos haluat lopettaa maanisen suorittamisen ja nuutua internetissä, tee niin. Tärkeintä on ettet juo, se riittää saavutukseksi aluksi.

Kaikesta ei tule täydellistä missään vaiheessa, mutta on hyvin tyydyttävää voida pysähtyä ja arvioida tilannetta, on se sitten mikä tahansa rauhallisesti ja selväjärkisesti, sen sijaan että yrittäisi jotenkin selviytyä iltapulloon asti.

Ja on lohdullista muistaa että jos joisikin, niin se tulisi kalliiksi, huonontaisi oloa, eikä enää olisi hauskaa. Aivot takertuvat epätoivoisesti muistikuviin siitä kun juominen oli hauskaa, ja julkinen puhe pahentaa tilannetta erikseen -voisi saada kuvan että liikaa juovilla on vastuuttomasti _hauskaa_ ja he vain _nautiskelevat_ kun muut tekevät työt -vaikka tosiasiahan on että juomisesta ongelmana on hauskuus kaukana. Juominen oli ennen hauskaa, ei ole enää, tee surutyö siitä.

Tsemppiä. Kyllä se siitä.

Itse olen juonut lähes 30 v päivittäin, ja vielä melko runsaasti. Tuossa 10 v sitten pidin 5 v:n tauon, en ottanut edes hörppyä. Ensimmäinen pari viikkoa meni hienosti, sitten alkoi melkoinen hullunmylly, sekä fyysisesti että psyykkisesti, jota jatkui useita kuukausia. Alkoholihan on melko vahva ns. 'downer', ja kun sen peitteen alta pääsi pois niin koko elimistö hormooneista hermostoon ja ruoansulatukseen joutui opettelemaan asiat uudestaan. Vähitellen meno tasaantui, mutta melko koville se otti. Eli melkein sanoisin, että jos olet ollut vasta 2-3 viikkoa juomatta, niin tämä on vielä melko varhaisessa vaiheessa.

Mulla meni pari kk ennen kuin huomasin jotain kivaa raittiudessa. Jos hyvät fiilikset ja muut edut tulisivat heti, raitistuminen olisi helppoa.

Kai yleensä pysyvä hyvä fiilis ja hyvät yöunet saavutetaan vain kuukausien ja vuosien kuluessa.

Väsymys saattaa kestää todella pitkään, jos juominen on ollut päivittäistä useiden vuosien ajan. Viinalla saa fysiikan ja psyyken ihan hajalle. Nim. kokemusta on.

Huh, melko ravistelevaa luettavaa.

Olen tosiaan odottanut kai jonkinlaista paratiisia lopettamisen jälkeen, ilmeisesti turhaan.

Kaipaan humalaa yli kaiken, mutta en sen jälkiseuraamuksia. Käytön lisääntyessä ne seuraamukset alkoivat olla huomattavasti pitkäkestoisempia kuin se ihana nousuhumala.

Tunnen itseni silti tyhjäksi kuoreksi. Olen tylsä ja hiljainen selvinpäin. Elämä on tasaista ja harmaata. Ehkä se tästä. Juoda en aio.

Ap

Up

Vierailija kirjoitti:

Huh, melko ravistelevaa luettavaa.

Olen tosiaan odottanut kai jonkinlaista paratiisia lopettamisen jälkeen, ilmeisesti turhaan.

Kaipaan humalaa yli kaiken, mutta en sen jälkiseuraamuksia. Käytön lisääntyessä ne seuraamukset alkoivat olla huomattavasti pitkäkestoisempia kuin se ihana nousuhumala.

Tunnen itseni silti tyhjäksi kuoreksi. Olen tylsä ja hiljainen selvinpäin. Elämä on tasaista ja harmaata. Ehkä se tästä. Juoda en aio.

Ap

Kyllä mulla olo alkoi parata pikkuhiljaa, eka kuukausi hankala, kolme ekaa kuukautta melko hankalia, sitten alkoi oppia elämään ilmankin. Nyt kahdeksan vuotta raittiina, ja elämäni tasapainoisimmat vuodet. Pelkkä juomattomuus ei tuota aiheuttanut, myös se itsensä pohtiminen. Kävin lyhytterapian ja luin itse tunnelukoista ym, muutuin kuoresta nahkoissaan viihtyväksi ihmiseksi.

Voi jessus näitä alkkiksia täällä..

Onko ulkonäkökin rapistunut? Käheä ääni?

Vierailija kirjoitti:

Tunnen itseni silti tyhjäksi kuoreksi. Olen tylsä ja hiljainen selvinpäin. Elämä on tasaista ja harmaata. Ehkä se tästä. Juoda en aio.

Ap

Tuolta se tuntuu. Aivot on ehdollistuneet saamaan nautintonsa alkoholista, ja harva muu asia pystyy niitä alkuun tyydyttämään. Itse yritin tehdä kaikkea mukavaa, esim. käydä matkoilla ja hyvissä ravintoloissa syömässä, mutta mikään niistä ei tuntunut mitenkään hyvältä, oli vain levoton ja tympeä olo. Ja tiesin, että jos esim. siellä matkalla olisin sallinut itselleni kaljan tissuttelun, niin olo olisi heti ollut hyvä ja olisin nauttinut matkasta.

Se on riippuvuus mikä siinä puhuu, eikä sille pidä antaa periksi vaikka voikin yllättävän pitkään tehdä tiukkaa että aivokemiat on taas tasapainossa. Duodecimin julkaisusta luin itse raittiiksi taistellessani, että kestää 3-6 kk täysraittiutta, ennen kuin aivojen tilanne on palautunut normaaliksi.

Anteeksi että sekaannun ketjuun ilman kokemusta alkoholiongelmista. Mutta tuli mieleen tuosta lyhytterapiakirjoituksesta, että tässäkin on varmaan sama kuin kaikissa muissakin riippuvuuksissa. Kun selättää sen riippuvuuden, pitäisi myös käsitellä ne ongelmat jotka siihen riippuvuuteen ovat johtaneet. (Eihän kukaan jolla on asiat hyvin, koe tarvetta turruttaa itseään alkoholilla - eihän?) Se voi olla vaikeampi, pidempi ja kivuliaampi prosessi kuin itse fyysisen riippuvuuden selättäminen. 

Aluksi tuli alakulo. Kun ne kaikki alkoholilla turrutetut ajatukset ja tunteet tuli ja ne piti vaan tuntea ja ajatella läpi. Ei pääse sinne turtaan oloon pakoon. Itsellä kävi jossain vaiheessa mielessä jo onko avioliittokin pysynyt kasassa vain siksi että olen turruttanut tunteet. Mutta kyllä se siitä sitten alkoi helpottamaan, kun huomaa että sitä kestääkin ne tunteet. Antaa tulla ja mennä vaan.

Rogeria lainatakseni: "I'm becoming uncomfortably lucid". Jatkoin juomista kun tuntui elämä ihan psykoottiselta selvinpäin, mutta ainakin pyrin vähentämään.

Vierailija kirjoitti:

Anteeksi että sekaannun ketjuun ilman kokemusta alkoholiongelmista. Mutta tuli mieleen tuosta lyhytterapiakirjoituksesta, että tässäkin on varmaan sama kuin kaikissa muissakin riippuvuuksissa. Kun selättää sen riippuvuuden, pitäisi myös käsitellä ne ongelmat jotka siihen riippuvuuteen ovat johtaneet. (Eihän kukaan jolla on asiat hyvin, koe tarvetta turruttaa itseään alkoholilla - eihän?) Se voi olla vaikeampi, pidempi ja kivuliaampi prosessi kuin itse fyysisen riippuvuuden selättäminen. 

Ei siinä kaikilla mitään ihmeempää ongelmaa ole taustalla. Esim. itse olen tällainen. Ainoa ongelma oli se että tykkäsin kovasti ilman vaivaa saatavasta nautinnosta, ja sitähän alkoholi tarjoaa. Lisäksi arvomaailmani oli/on sellainen, että aikuinen ihminen saa tehdä mitä tahansa laillista miten haluaa, eikä ole pakko noudattaa jotain yleisesti hyvänä pidettyjä, terveellisiä tms elämäntapoja. Tykkäsin siis myös erikoisemmasta boheemielämästä jossa haistatetaan pitkät kunnollisten perheellisten "pikkuporvarilliselle" elämäntavalle. Minusta siis sinkkuna sain juoda kuten huvittaa, vaikka se veisikin terveyteni.

Lopetin juomisen lihottuani 35 kg (kunnon klassinen kaljavatsa naisella) ja maksa-arvojen ollessa ihan taivaissa. Lisäksi juomisen haittapuolet erit. tuon lihavuuden kautta alkoi käydä hyötyjä raskaammiksi. Ei minulla ollut mitään muita ongelmia käsiteltävänä kuin ihan vaan piti elää läpi se mielialojen sekoilu joka ihan riippuvuuden vieroituksesta johtuu. En ollut koskaan juonut mihinkään ongelmaan, en ujouteen, yksinäisyyteen, ahdistukseen, tms vaan vain koska halusin sen nautinnon tunteen jonka alkoholi toi.

Addiktio tylsistyttää tunne-elämän. Itselleni pelkkä internetriippuvuus riittää latistamaan tunteet - en tarvitse edes päihteitä tuon reaktion aikaansaamiseksi. Suvussa on kyllä kovan luokan alkoholisteja, äitini muun muassa.

Hyvä olo tulee kyllä pikku hiljaa osaksi arkea. Minä kompastelen addiktiosta addiktioon, mutta tämä netti on toistaiseksi harmittomin. Pystyn käymään töissä, kunhan jätän kännykän kotiin. Vapaa-aika menee addiktion vallassa täysin, ja toivon että nykymaailmassa olisi mahdollista elää ilman älylaitteita. Kesällä on ihana mennä moneksi viikoksi telttailemaan, kun pääsee irrottautumaan addiktiosta. Ruoka alkaa maistua, silmien kuolleeseen katseeseen tulee eloa ja alan nauttia satunnaisista ihmiskontakteista. Kaupungissa olen masentunut ja vihaan kaikkea paitsi addiktion kohdetta :(

Kerron oman tarinani:

En ole koskaan ollut mikään suurkuluttaja, lähinnä viikonloppuisin join kun ystävien kanssa vietettiin aikaa. Sitten sain sairaskohtauksen ja lääkärit sanoivat että alkoholia ei saa ottaa enään tippaakaan.

Olen nyt ollut reilu pari vuotta ilman alkoholia ja kyllähän tässä on pirteämpi olo mutta vastaavasti sosiaalinen elämä on kadonnut, ystävistä tullut etäisiä ja varmaankin olen sairastunut nyt jonkinlaiseen masennukseen kun ei oikein mikään kiinnosta ja elämä on alkanut tuntumaan turhalta

Juhlapyhät kuten uusivuosi ja juhannus menee kotona yksin nykyään.

Alkoholi kyllä aiheuttaa väsymystä ja se heikentää unen laatua.

Mies 30v