Kuinka usein miehenne näkee kavereitaan?
Meillä on uusperhe ja mieheni on vanhassa elämässään tottunut näkemään kavereitaan todella usein (kun parisuhde ei ollut toimiva). Hänellä on monia sinkkukavereita, jotka ehdottelevat näkemistä usein. Mieheni ei lähde joka kerta, mutta minun makuuni liian usein kuitenkin. Itse taas en tässä iässä enää näe kavereitani usein ilman lapsia, perheinä tapaamisia meillä on melko usein.
Kuinka usein teidän miehenne näkee kavereitaan ja käy harrastuksissaan eli kuinka monta iltaa viikossa/kuussa miehenne on poissa perheenne parista?
Kommentit (37)
Joka kerta, kun se katsoo niihin päin. Melko Wammainen kymysys.
Vierailija kirjoitti:
Kiitos kommenteista, vaikuttaa niiden perusteella siltä, että miehelleni on tosissaan jäänyt ”liian aktiivinen” tarve nähdä kavereitaan vanhan elämänsä perintönä. En halua rajoittaa hänen menemisiään, mutta itsekin pidän kavereihini yhteyttä lähinnä viestittelemällä. Lisäksi meillä on pieni vauva, joten toivoisin isän olevan hänen elämässään mahdollisimman paljon (työpäivän ja liikuntaharrastusten lisäksi). Miehen kaverit kuitenkin jaksavat kysellä ja minusta tuntuu pahalta, kun mies sanoo harva se päivä, että ”X kysyi minua viikonlopuksi mökille, mutta en lähtenyt”, ”Y kysyi baariin, mutta en lähtenyt” yms. Kun aiemmassa elämässään mies aina lähti. En haluaisi myöskään, että miehen kaverit pitävät minua jonain miehen menoja rajoittavana pirttihirmuna vaan toivoisin, että meillä olisi mieheni kanssa samanlaiset arvot, joissa perhe ja parisuhde on tässä elämänvaiheessa etusijalla ja kavereiden kanssa oluella juokseminen olisi jätetty enemmän nuoruusvuosiin.
Ap
Olet nyt siis mustasukkainen siitä, että miestä kysytään?
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Kiitos kommenteista, vaikuttaa niiden perusteella siltä, että miehelleni on tosissaan jäänyt ”liian aktiivinen” tarve nähdä kavereitaan vanhan elämänsä perintönä. En halua rajoittaa hänen menemisiään, mutta itsekin pidän kavereihini yhteyttä lähinnä viestittelemällä. Lisäksi meillä on pieni vauva, joten toivoisin isän olevan hänen elämässään mahdollisimman paljon (työpäivän ja liikuntaharrastusten lisäksi). Miehen kaverit kuitenkin jaksavat kysellä ja minusta tuntuu pahalta, kun mies sanoo harva se päivä, että ”X kysyi minua viikonlopuksi mökille, mutta en lähtenyt”, ”Y kysyi baariin, mutta en lähtenyt” yms. Kun aiemmassa elämässään mies aina lähti. En haluaisi myöskään, että miehen kaverit pitävät minua jonain miehen menoja rajoittavana pirttihirmuna vaan toivoisin, että meillä olisi mieheni kanssa samanlaiset arvot, joissa perhe ja parisuhde on tässä elämänvaiheessa etusijalla ja kavereiden kanssa oluella juokseminen olisi jätetty enemmän nuoruusvuosiin.
Ap
toivoisin, että meillä olisi mieheni kanssa samanlaiset arvot...olisikohan ne arvot pitänyt selvittää ennen sen lapsen tekoa ja elää sitä perusarkea vähän pidempään? :D
Keskustelimme paljon asiasta alusta saakka, kun mieheni elämä oli ollut niin poikkeavaa minun elämästäni. Hän vakuutti, ettei kaipaa/halua elää sitä vanhaa elämää, vaan haluaa nimenomaan muutosta aiempaan. Ja ei hän ole enää baareissa juossutkaan, niin kuin exänsä kanssa teki, mutta huomaan kaipuun kavereiden näkemiseen 2-4 viikon välein, vaikka hän ei aina sitä toteutakaan. Ja siksi juuri kyselin teidän mielipiteitäni, kun mietin kumpi toimintatapa on normaalimpi.
Ap
Näkevät päivittäin, hänellä on niin huippukivat työkaverit, neljän porukka.
Käyvät sitten pari kertaa kuussa oluet ryystämässä jossain kuppilassa.
Voi luoja näitä kahlitsijanaisia. MGTOW
ei juuri ollenkaan. kaikki aika menee hänellä töissä ja ne kaks vapaapäivää jotka saa, niin on oltava kyllä kumppanin kanssa, jos haluaa mitään parisuhdetta ylläpitää. (töissä aamu kahdeksasta yö yhteen)
kun normaali arki, niin sillon harrastaa joka viikko, jossa näkee tuttujaan, mutta ystäviä todella harvoin. en tiedä miksi, olen kehottanut et mene käymään kahvilla, mutta ei halua. minä en miestä yksin päästä illalla viihteelle, koska luottamuksen pettänyt ja tällä hetkellä sitä korjaillaan.
Kerran vuodessa jos sitäkään 🙈useammin näkee sisaruksiaan.
Vierailija kirjoitti:
ei juuri ollenkaan. kaikki aika menee hänellä töissä ja ne kaks vapaapäivää jotka saa, niin on oltava kyllä kumppanin kanssa, jos haluaa mitään parisuhdetta ylläpitää. (töissä aamu kahdeksasta yö yhteen)
kun normaali arki, niin sillon harrastaa joka viikko, jossa näkee tuttujaan, mutta ystäviä todella harvoin. en tiedä miksi, olen kehottanut et mene käymään kahvilla, mutta ei halua. minä en miestä yksin päästä illalla viihteelle, koska luottamuksen pettänyt ja tällä hetkellä sitä korjaillaan.
Vieläkö nykyisin on niin, ettei vaimo PÄÄSTÄ miestä viihteelle. Mä olen nainen, enkä ikinä ole miestäni kieltanyt menemästä eikä hänkään mua.
Vierailija kirjoitti:
olen mies ja näen kaveria ehkä pari kertaa vuodessa. Ei vaan ehdi, kun lasten/kotitöiden kanssa menee kaikki aika ja loput nukkumiseen.
En ymmärrä, koska minä olen yh-isä ja näen silti ystäviäni ja harrastankin. Lasten kanssa menee aikaa, mutta kotitöihin kaikki loppu. Huhhuhhuh.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
ei juuri ollenkaan. kaikki aika menee hänellä töissä ja ne kaks vapaapäivää jotka saa, niin on oltava kyllä kumppanin kanssa, jos haluaa mitään parisuhdetta ylläpitää. (töissä aamu kahdeksasta yö yhteen)
kun normaali arki, niin sillon harrastaa joka viikko, jossa näkee tuttujaan, mutta ystäviä todella harvoin. en tiedä miksi, olen kehottanut et mene käymään kahvilla, mutta ei halua. minä en miestä yksin päästä illalla viihteelle, koska luottamuksen pettänyt ja tällä hetkellä sitä korjaillaan.
Vieläkö nykyisin on niin, ettei vaimo PÄÄSTÄ miestä viihteelle. Mä olen nainen, enkä ikinä ole miestäni kieltanyt menemästä eikä hänkään mua.
Onhan näitä ihan yllättävän paljon. Minä päästän ne naiset vähemmällä ja pysyn kokonaan poissa vaikutusvaltansa piiristä. Eri
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
ei juuri ollenkaan. kaikki aika menee hänellä töissä ja ne kaks vapaapäivää jotka saa, niin on oltava kyllä kumppanin kanssa, jos haluaa mitään parisuhdetta ylläpitää. (töissä aamu kahdeksasta yö yhteen)
kun normaali arki, niin sillon harrastaa joka viikko, jossa näkee tuttujaan, mutta ystäviä todella harvoin. en tiedä miksi, olen kehottanut et mene käymään kahvilla, mutta ei halua. minä en miestä yksin päästä illalla viihteelle, koska luottamuksen pettänyt ja tällä hetkellä sitä korjaillaan.
Vieläkö nykyisin on niin, ettei vaimo PÄÄSTÄ miestä viihteelle. Mä olen nainen, enkä ikinä ole miestäni kieltanyt menemästä eikä hänkään mua.
Tämä. En osaa kuvitella, että puolisoni olisi alun alkaenkaan jatkanut suhdetta, jossa toiselta pitää saada lupa "viihteelle". Ei hän usein viihteellä käy, pari-kolme kertaa vuodessa viettää kavereiden kanssa saunailtaa ja joskus menee kuuntelemaan bändiä. Risteilyllä on tainnut käydä kerran yhdessäolomme aikana ja kaupunkilomalla ulkomailla pari kertaa.
Tää on yks erittäin hyvä syy pysyä sinkkuna: että joku toinen määräilee saanko elää elämääni tai tavata kavereitani. Ei kiitos. Jos mulla olisi mies, hän saisi tavata ystäviään juuri silloin ja niin usein kun haluaa. Hänen elämänsä on kuitenkin hänen omansa. Samoin oletan, että myös minä saan tavata kavereitani kuten haluan. Tietenkin kompromisseja on osattava tehdä esim. lasten huoltamisen kannalta.
Vierailija kirjoitti:
Tää on yks erittäin hyvä syy pysyä sinkkuna: että joku toinen määräilee saanko elää elämääni tai tavata kavereitani. Ei kiitos. Jos mulla olisi mies, hän saisi tavata ystäviään juuri silloin ja niin usein kun haluaa. Hänen elämänsä on kuitenkin hänen omansa. Samoin oletan, että myös minä saan tavata kavereitani kuten haluan. Tietenkin kompromisseja on osattava tehdä esim. lasten huoltamisen kannalta.
Minä olen aivan samasta syystä sinkku. Saa olla ja mennä, eikä esimerkiksi jokin vaellusreissu saa toista pahalle mielelle. Jos vielä joskus olen suhteessa, niin naisen oma elämä ei voi perustua minun elämääni, vaan tapaamme sitten kun on aikaa. Tietenkin yhteiset kiinnostuksenkohteet helpottavat elämää. Kumppanin PITÄÄ pystyä iloitsemaan toisen ilosta, vaikka ei olisi itse mukana. Tästä seuraa sitten luonnollisesti parempi suhde kun ei tarvitse riidellä tarpeista, tai toteuttaa niitä huonolla omallatunnolla.
Vierailija kirjoitti:
Voi luoja näitä kahlitsijanaisia. MGTOW
Jaa, minä kyllä olin yllättynyt kuinka ovat aidosti huolissaan miehiensä kaverisuhteista ja jopa kannustavat pitämään niitä yllä.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Kiitos kommenteista, vaikuttaa niiden perusteella siltä, että miehelleni on tosissaan jäänyt ”liian aktiivinen” tarve nähdä kavereitaan vanhan elämänsä perintönä. En halua rajoittaa hänen menemisiään, mutta itsekin pidän kavereihini yhteyttä lähinnä viestittelemällä. Lisäksi meillä on pieni vauva, joten toivoisin isän olevan hänen elämässään mahdollisimman paljon (työpäivän ja liikuntaharrastusten lisäksi). Miehen kaverit kuitenkin jaksavat kysellä ja minusta tuntuu pahalta, kun mies sanoo harva se päivä, että ”X kysyi minua viikonlopuksi mökille, mutta en lähtenyt”, ”Y kysyi baariin, mutta en lähtenyt” yms. Kun aiemmassa elämässään mies aina lähti. En haluaisi myöskään, että miehen kaverit pitävät minua jonain miehen menoja rajoittavana pirttihirmuna vaan toivoisin, että meillä olisi mieheni kanssa samanlaiset arvot, joissa perhe ja parisuhde on tässä elämänvaiheessa etusijalla ja kavereiden kanssa oluella juokseminen olisi jätetty enemmän nuoruusvuosiin.
Ap
toivoisin, että meillä olisi mieheni kanssa samanlaiset arvot...olisikohan ne arvot pitänyt selvittää ennen sen lapsen tekoa ja elää sitä perusarkea vähän pidempään? :D
Keskustelimme paljon asiasta alusta saakka, kun mieheni elämä oli ollut niin poikkeavaa minun elämästäni. Hän vakuutti, ettei kaipaa/halua elää sitä vanhaa elämää, vaan haluaa nimenomaan muutosta aiempaan. Ja ei hän ole enää baareissa juossutkaan, niin kuin exänsä kanssa teki, mutta huomaan kaipuun kavereiden näkemiseen 2-4 viikon välein, vaikka hän ei aina sitä toteutakaan. Ja siksi juuri kyselin teidän mielipiteitäni, kun mietin kumpi toimintatapa on normaalimpi.
Ap
Ei se perhe mikään vankila ole ja siihen kuuluu muutkin ihmissuhteet, joten on normaalimpaa tavata myös ystäviä, eikä elää vain sen perheen kautta.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Kiitos kommenteista, vaikuttaa niiden perusteella siltä, että miehelleni on tosissaan jäänyt ”liian aktiivinen” tarve nähdä kavereitaan vanhan elämänsä perintönä. En halua rajoittaa hänen menemisiään, mutta itsekin pidän kavereihini yhteyttä lähinnä viestittelemällä. Lisäksi meillä on pieni vauva, joten toivoisin isän olevan hänen elämässään mahdollisimman paljon (työpäivän ja liikuntaharrastusten lisäksi). Miehen kaverit kuitenkin jaksavat kysellä ja minusta tuntuu pahalta, kun mies sanoo harva se päivä, että ”X kysyi minua viikonlopuksi mökille, mutta en lähtenyt”, ”Y kysyi baariin, mutta en lähtenyt” yms. Kun aiemmassa elämässään mies aina lähti. En haluaisi myöskään, että miehen kaverit pitävät minua jonain miehen menoja rajoittavana pirttihirmuna vaan toivoisin, että meillä olisi mieheni kanssa samanlaiset arvot, joissa perhe ja parisuhde on tässä elämänvaiheessa etusijalla ja kavereiden kanssa oluella juokseminen olisi jätetty enemmän nuoruusvuosiin.
Ap
toivoisin, että meillä olisi mieheni kanssa samanlaiset arvot...olisikohan ne arvot pitänyt selvittää ennen sen lapsen tekoa ja elää sitä perusarkea vähän pidempään? :D
Keskustelimme paljon asiasta alusta saakka, kun mieheni elämä oli ollut niin poikkeavaa minun elämästäni. Hän vakuutti, ettei kaipaa/halua elää sitä vanhaa elämää, vaan haluaa nimenomaan muutosta aiempaan. Ja ei hän ole enää baareissa juossutkaan, niin kuin exänsä kanssa teki, mutta huomaan kaipuun kavereiden näkemiseen 2-4 viikon välein, vaikka hän ei aina sitä toteutakaan. Ja siksi juuri kyselin teidän mielipiteitäni, kun mietin kumpi toimintatapa on normaalimpi.
Ap
Kuule, näissä asioissa jollain av-palstan huutoäänestyksellä ei ole hevon humpan väliä. Kaikki tavat ovat normaaleja, joista aikuiset ihmiset sopivat keskenään. Meillä mies näkee kavereita muutaman kerran kuukaudessa ihan omasta halustaan ja johtuen omista valinnoistaan (mm. iltatyö) ja se on meille täysin normaalia. Sama ei kuitenkaan olisi normaalia perheessä, jossa mies haluaa nähdä kavereita neljä kertaa viikossa. Ei ole normaalia pakottaa, kieltää tai painostaa aikuista ihmistä.
toivoisin, että meillä olisi mieheni kanssa samanlaiset arvot...olisikohan ne arvot pitänyt selvittää ennen sen lapsen tekoa ja elää sitä perusarkea vähän pidempään? :D