Miltä kuuloistaisi koulu, jossa jo ekaluokkalaisille tehtäisiin älykkyystestit ja ryhmiteltäisiin sen mukaan?

Koska suurimmalle osalla vanhempia on liian kova paikka hyväksyä, että se oma kullannuppu Jennica-Alexandra ei olekaan se penaalin terävin kynä, vaan samanlainen tusinaurpo kuin vanhempansa.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Ajatuksena ok, mutta käytännössö ei toimi, koska ålykkyystestit eivät kerro kaikkea.

Sen sijaan voisi esimerkiksi olla, että ne jotka ovat oppineet jo lukemaan ja laskemaan viskarissa menisivät omaan ryhmäänsä. Nytkin tyttöni sanoi, että ei ole oppinut eskarissa vielä yhtään mitään, kun siellä vasta opetetaan kirjaimia. Vaikka eskarissa on kuulemma oikein mukavaa ja viihtyy ja tekee niitä tehtäviä siellä innolla, vaikkei niissä mitään oppimista olekaan. Syksyllä koulussa on varmaan sama juttu kun kerran jo nytkin lukee kahta kieltä ja laskee.

Meillä ihan samanlainen tyttö. Nyt eskarissa ja täyttää seitsemän vasta elokuussa. Oppi lukemaan suomea pari vuotta sitten. Puoli vuotta myöhemmin oppi lukemaan englantia. On lukenut romaaneja jo molemmilla kielillä. Suomea kirjoittaa sujuvasti. Englantia ei niin hyvin, mutta tämäkin kehittyy koko ajan. Laskee plus- ja miinuslaskuja kaksinumeroisilla luvuilla. On kaikilta taidoiltaan eskariopettajan mukaan pari vuotta ikäisiään edellä.

Eskarissa on kuulemma kivat kaverit, mutta ei mitään opittavaa. Kysyi, että onko koulussakin tehtävät noin helppoja ja tylsiä. Kouluun meno jännittää meitä vanhempia. Jaksaako keskittyä, kun on villi luonne ja tehtävät luultavasti liian helppoja?

Tulevaisuuden häirikkö, ellei saa jotain muuta haastetta koulussa. Usein kuvitellaan, että häiriöitä on ne joilla kaikki aika ja energia menee oppimiseen, mutta näinhän se ei ole.

Vierailija kirjoitti:

Koska suurimmalle osalla vanhempia on liian kova paikka hyväksyä, että se oma kullannuppu Jennica-Alexandra ei olekaan se penaalin terävin kynä, vaan samanlainen tusinaurpo kuin vanhempansa.

Ja osa ihmisistä arvottaa ihmiset ja laskee arvottomiksi oppimisvaikeuksia omaavat oppilaat. Siksi ne erityisluokat poistuivat. Koska ulkopuoliset leimasivat lapset ja sillä saivat lapset helposti syrjäytymään tai diskriminoimaan itseään.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Ihmisen koulumenestykseen ja yleisesti elämässä pärjäämiseen vaikuttaa moni muukin asia kuin äo.

Mielestäni nykyjärjestelmä huomio erilaisia vaikeuksia omaavat kuitenkin niin, että heillä on kykyjensä mukaan mahdollisuus opiskella tavallisessa luokassa.

Todennäköisesti on olemassa pieni ryhmä niin lahjakkaita lapsia, että he turhautuvat tavallisessa opetuksessa, mutta ehkä on tärkeää myös lahjakkaalle lapselle oppia ryhmässä sosiaalisia taitoja?

Vaikeuksiin pitäisi saada tukea ja aikaa oppimiseen. Isossa normaaliluokassa ei saa kumpaakaan. Se että lapsi, jolla on oppimisvaikeuksia heitetään isoon luokkaan muiden sekaan, ei todellakaan palvele oppimisvaikeuksista lasta. 

Ehkä jollain noin, mutta ei läheskään kaikilla. Omalla lapsella oli tietty vaikeus ja siksi hänelle oli kirjattu apukeinoksi saada tehdä suoraan kirjaan. Se toimi hyvin, silloin kun opettajalle Sopi se. Jos opettaja käytti muita metodeja, niin harva viitsi ottaa huomioon yhden erilaisen. En usko, että hirveän suuri työtaakka olisi ala-asteella tullut lisää sen takia. Suuressa luokassa apukeinoja käyttäen lapseni on ihan hyvä oppilas. Keskimääräistä paremmalla puolella.

Hyvä että lapsesi on saanut tukikeinoista apua, mutta parempiakin keinoja olisi varmasti saatavilla, jos päättäjillä olisi halua (ja rahaa) panostaa lasten oppimiseen. Nyt on vain pakkomielteenä tunkea kaikki samaan lokeroon, ja siellä on pärjättävä. Erilaisuus ei ole paha asia, sitä pitäisi vain käsitellä eri tavoin. 

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Tärkeintä olisi testata kaikilla ADHD/ADD sekä lukiohäiriö ja muut oppimisvaikeudet. Esim. adhd-lääkitys voi parantaa koulumenestystä erittäin paljon.

Lukiseula tehdään alimmilla luokilla vuosittain. Mutta ei vaan meidän lukihäiriöinen jäänyt tuohon seulaan, vaikka opettaja 2 vuotta vakuutteli, että seula on tehty, ei oo lukihäiriötä. (Ja vielä vihjailtiin, että kylä amislaisiakin tässä maassa tarvitaan)

Kyselin asia koko ajan erityisopettajalta, ja hän vaan sanoi, ettei mitään oo eikä neuvonut eteenpäin.

Lopulta itse luin jostain, että ei se erityisope noista vastaakaan, vaan koulupsykologi. Työnsin sinne lapseni. Tuloksena lukihäiriödiagnoosi ja lähete neuropsykologiseen kuntoutukseen.

Lapseni kävi sitten siellä kauan ja nyt hän opiskelee lukiossa.

Ei siis ollutkkan tyhmä, kuten meille vihjailtiin.

Tärkeä näkökohta. Kuntien välillä on valtavat erot koulun eri tukipalvelujen suhteen: kuraattorit, koulupsykologit, lääkärit, terveydenhoitajat. Näistä säästetään ja hinta on kova. Osaamisen ja asenteen kanssa voi olla myös niin ja näin. Hyvä, että jaksoit hakea apua.

Kannatan

Vähälahjaisia on ollut aina ja tulee olemaan. Mistä ihmeestä on tullut harhaluulo, että peruskoulussa kaikki pärjäävät yhtä hyvin?!

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Koska suurimmalle osalla vanhempia on liian kova paikka hyväksyä, että se oma kullannuppu Jennica-Alexandra ei olekaan se penaalin terävin kynä, vaan samanlainen tusinaurpo kuin vanhempansa.

Ja osa ihmisistä arvottaa ihmiset ja laskee arvottomiksi oppimisvaikeuksia omaavat oppilaat. Siksi ne erityisluokat poistuivat. Koska ulkopuoliset leimasivat lapset ja sillä saivat lapset helposti syrjäytymään tai diskriminoimaan itseään.

Älä nyt viitsi, oma paras kaverini oli aikoinaan tarkkiksella, ja vaikka vaikeaa välillä olikin, niin kertoi myöhemmin että se oli ehdottomasti paras ratkaisu hänelle. Aikoinaan kapinoi, mutta aikuisiällä osasi arvostaa että sai opiskella pienellä porukalla erityisopetuksessa. Opiskeli peruskoulun jälkeen itselleen ammatitutkinnon ja on ollut toistakymmentä vuotta ihan hyväpalkkaisessa vakityössä. Ja itse olen se kammottava akaateminen nirppanokka, vai mitä me korkeastikoulutetut nyt av:lla olemmekaan, ja edelleen olemme parhaat ystävät. En pidä kaveriani yhtään sen huonompana menneisyytensä takia. En todellakaan. 

Kyllähän tasoryhmiä onkin, esimerkiksi äidinkielessä ja matematiikassa. Onkohan osalla ketjuun kirjoittaneista lainkaan kouluikäisiä lapsia/käsitystä koulusta? Lisäksi joissakin tapauksissa voi luokan harpata ylitse tai käydä 1-2-luokat kolmessa vuodessa eli siis nopeuttaa tai hidastaa koulua.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Koska suurimmalle osalla vanhempia on liian kova paikka hyväksyä, että se oma kullannuppu Jennica-Alexandra ei olekaan se penaalin terävin kynä, vaan samanlainen tusinaurpo kuin vanhempansa.

Ja osa ihmisistä arvottaa ihmiset ja laskee arvottomiksi oppimisvaikeuksia omaavat oppilaat. Siksi ne erityisluokat poistuivat. Koska ulkopuoliset leimasivat lapset ja sillä saivat lapset helposti syrjäytymään tai diskriminoimaan itseään.

Eiköhän se syrjäytyminen näissä tapauksissa johdu ihan muista syistä, kuin kuvailemasi kaltainen "leimautuminen". 

Minun lapsi on nyt kakkosluokalla. Heillä on n. 40 oppilaan luokka ja kaksi opettajaa + ohjaajat, myös kaksi luokkahuonetta.

Alusta asti on tehtäviä jaettu osaamistason mukaan, tehdään erilaisilla kokoonpanoilla pienryhmissä.

Minusta tosi hyvä juttu. Omalla lapsellani on kirjoittamisessa haasteita, saa siis erilaisia tehtäviä kuin sellainen, joka on osannut lukea ja kirjoittaa jo vuosia sitten. Ja sitten taas matikassa saa enemmän ja vaikeampia tehtäviä, kun on siinä selvästi ikätasoaan edellä. Turhautumista ei ilmene tällöin kummassakaan aineessa juurikaan.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Koska suurimmalle osalla vanhempia on liian kova paikka hyväksyä, että se oma kullannuppu Jennica-Alexandra ei olekaan se penaalin terävin kynä, vaan samanlainen tusinaurpo kuin vanhempansa.

Ja osa ihmisistä arvottaa ihmiset ja laskee arvottomiksi oppimisvaikeuksia omaavat oppilaat. Siksi ne erityisluokat poistuivat. Koska ulkopuoliset leimasivat lapset ja sillä saivat lapset helposti syrjäytymään tai diskriminoimaan itseään.

Eiköhän se syrjäytyminen näissä tapauksissa johdu ihan muista syistä, kuin kuvailemasi kaltainen "leimautuminen". 

Pienellä paikkakunnalla se tarkkiksen leima ei poistunut koskaan ja haittasi jopa työnsaantia. Ihan saavat syyttää itseään ja omaa asennettaan, että nyt sitten pitää heidän sietää heikommin pärjääviä oppilaita, jotka pahimmassa tapauksessa heikentävät heidänkin tuloksia.