Lue keskustelun säännöt.
Ujous vie viimeisenkin mahdollisuuden löytää mies =(
25.01.2020 |
Olen aivan liian ujo ja arka, pakenen paikalta jos kaupassa näen komean ja kiinnostavan miehen. En ole teini vaan aikuinen nainen, täysin kokematon kaikessa seurusteluun ja miehiin liittyvissä asioissa. En ole lihava enkä masentunut mutta ujo enkä juurikaan käy ulkona. Töissäkin välttelen katsomasta pomoani silmiin palavereiden aikana, koska tunnen oloni epämukavaksi joka kerta kun niin komea mies katsoo minua vaikkei välillämme ole mitään muuta kuin työsuhde. Tuijotan lattiaa ettei vahingossakaan meillä komean pomoni kanssa osu katseet kohdalleen. Mitä tämänkin asian kanssa tekisi? Ujous vie kaikki voimavarat löytää mies.
Kommentit (47)
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Oiskohan ap se nainen jonka kaveri taannoin väitti katselleen minua pitkään "sillä silmällä" kun olin selin häneen.
Kun sitten kävelin ohi ja katselin naista kohti niin tämä tuijotti visusti hiljaa lasiaan samalla kun seuralaisensa höpisivät siinä ympärillä.
No, olin minäkin niin ujo etten kehdannut marssia naisen tykö kysymään että "anteeksi mutta vilkuilitteko minua".
-m
Jos tuo tapahtui baarissa, niin tuskin olin minä. En katsele miehiä avoimesti ja miehen joka kiinnittää huomioni on oltava lempeä.
No eipä kuvauksen nainen avoimesti katsellutkaan vaan salaa, jäi vain toiselle kiinni siitä.
Ja tarkoittaa lauseesi loppu ettei baareissa voi olla lempeitä miehiä?
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Harjoittele jonkun kiltin vähemmän komean miehen kanssa. Et menetä mitään vaikka ei toimisikaan.
Niin harjoittele mitä?
Pystyn juttelemaan oikein avoimesti ja iloisesti huonotapaisille jännämiehille, mutta jos tapaan komean ja charmikkaan hyvän miehen, menen todella ujoon ja varautuneeseen tilaan, enkä kykene hurmaamaan ollenkaan. Jos esimerkiksi päädyn treffeille kunnollisen perheenisämateriaalia olevan komean miehen kanssa, jolla on hyvät käytöstavat ja joka on mukava, koen itseni rypistetyksi hyttyseksi hänen rinnallaan, enkä pysty flirttailemaan tai hymyilemään ja katsomaan silmiin. Alkoholiin meneville jännämiehille taas on helppo flirttailla ilman paineita, koska en tunne vetoa heihin. En tajua, että mistä nämä itsetunto-ongelmat tulevat. Olen kaunis (saan kuulla siitä usein), opiskelen itselleni ammattia ja teen sivussa keikkatyötä, minulla on harrastuksia ja kaveripiiri, olen ystävällinen, hyvätapainen ja kohtelias enkä sinänsä koe, että minussa olisi mitään vikaa. En vaan tunne olevani tarpeeksi hyvä, jotta kelpaisin vaimoksi oikeasti hyville kilteille miehille.
? kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Harjoittele jonkun kiltin vähemmän komean miehen kanssa. Et menetä mitään vaikka ei toimisikaan.
Niin harjoittele mitä?
Eräs kovasti harjoituskappaletta kaipaava mies lähestyi ja yritti lähes väkisin saada minut parisuhteeseen kanssaan eikä millään uskonut etten ole hänestä kiinnostunut enkä tarvitse harjoitusta missään. Mies ei millään suostunut uskomaan, että hän ei sopiva mies minulle ja tiedän varsin hyvin minkälaisen miehen haluan.
Vierailija kirjoitti:
Pystyn juttelemaan oikein avoimesti ja iloisesti huonotapaisille jännämiehille, mutta jos tapaan komean ja charmikkaan hyvän miehen, menen todella ujoon ja varautuneeseen tilaan, enkä kykene hurmaamaan ollenkaan. Jos esimerkiksi päädyn treffeille kunnollisen perheenisämateriaalia olevan komean miehen kanssa, jolla on hyvät käytöstavat ja joka on mukava, koen itseni rypistetyksi hyttyseksi hänen rinnallaan, enkä pysty flirttailemaan tai hymyilemään ja katsomaan silmiin. Alkoholiin meneville jännämiehille taas on helppo flirttailla ilman paineita, koska en tunne vetoa heihin. En tajua, että mistä nämä itsetunto-ongelmat tulevat. Olen kaunis (saan kuulla siitä usein), opiskelen itselleni ammattia ja teen sivussa keikkatyötä, minulla on harrastuksia ja kaveripiiri, olen ystävällinen, hyvätapainen ja kohtelias enkä sinänsä koe, että minussa olisi mitään vikaa. En vaan tunne olevani tarpeeksi hyvä, jotta kelpaisin vaimoksi oikeasti hyville kilteille miehille.
Minkä ihmeen takia flirttailet sellaisten ihmisten kanssa joihin et tunne vetoa?
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Pystyn juttelemaan oikein avoimesti ja iloisesti huonotapaisille jännämiehille, mutta jos tapaan komean ja charmikkaan hyvän miehen, menen todella ujoon ja varautuneeseen tilaan, enkä kykene hurmaamaan ollenkaan. Jos esimerkiksi päädyn treffeille kunnollisen perheenisämateriaalia olevan komean miehen kanssa, jolla on hyvät käytöstavat ja joka on mukava, koen itseni rypistetyksi hyttyseksi hänen rinnallaan, enkä pysty flirttailemaan tai hymyilemään ja katsomaan silmiin. Alkoholiin meneville jännämiehille taas on helppo flirttailla ilman paineita, koska en tunne vetoa heihin. En tajua, että mistä nämä itsetunto-ongelmat tulevat. Olen kaunis (saan kuulla siitä usein), opiskelen itselleni ammattia ja teen sivussa keikkatyötä, minulla on harrastuksia ja kaveripiiri, olen ystävällinen, hyvätapainen ja kohtelias enkä sinänsä koe, että minussa olisi mitään vikaa. En vaan tunne olevani tarpeeksi hyvä, jotta kelpaisin vaimoksi oikeasti hyville kilteille miehille.
No kysy itseltäsi mikset koe olevasi tarpeeksi hyvä? Jotainhan siellä on taustalla.
Deitti-ilmoitus, jossa kerron olevani ujo ja arka? Minne sen laittaisin?