Jos äitini sanoisi isäsi hautajaisissa, että "kiitos rakas, olit kaikkeni", niin laittaisin välit poikki.
Mitä minä sitten olen, jos isäni oli äidille KAIKKI? Siis kaikki. Lapset ei sitten ole mitään. Kamalaa.
Kommentit (25)
Vierailija kirjoitti:
Näköjään IHAN KAIKESTA sitä voi mielensä pahoittaa, kun maailmaan mahtuu vain minäminäminä.
En pahoittanut mieltäni asiasta, vaan lähinnä vi-tuttaa.
Vierailija kirjoitti:
On sulla ongelma. Pitäisikö äisisi sanoa olit mulle 1/4 ja poikani 1/4 ja molemmat tyttäreni 1/4 molemmat. Herkkää ja niin tunteellista.
Ei kun prosenteissa. Ja PowerPointilla muutama slaidi perustelua sille miksi.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Näköjään IHAN KAIKESTA sitä voi mielensä pahoittaa, kun maailmaan mahtuu vain minäminäminä.
En pahoittanut mieltäni asiasta, vaan lähinnä vi-tuttaa.
Kasva aikuiseksi.
No toisaalta hänen miehensä on ollut hänen elämässään paljon pidempään kun sinä...Että mietippäs sitä. Luultavasti myös isäsi koki vaimoaan kohtaan samoin, paha mennä muuten sanomaan tuollaista, mikäli tunne ei ollut täysin molemmin puolinen. En väitä, etteikö äidilläsi ole mahtavia tunteita myös sinua kohtaan, mutta kuten joku tuolla ylempänä jo totesi: lapset on vain lainassa, aviopuolisolle kuitenkin luvataan: kunnes kuolema meidät erottaa ( sama ei päde muksuihin,heillä alkaa aikuistuttuaan oma elämä, eivätkä vanhemmat enää kuulu siihen perusarkeen )...
Rakkaus puolisoa ja lapsiaan kohtaan on vaan niin erilaista.
Porvoosta päivää.
Mutta oikeasti, kyllä minusta äidillä(kin) on oikeus edes puolison hautajaisissa olla ensisijaisesti nainen, joka on juuri menettänyt elämänkumppaninsa ja "itsekkäästi" hetken omistautua vain itsensä ja miehen kahdenkeskiselle suhteelle, ilman että tarvii joka hetki ajatella oletettavasti jo aikuisten lastensa tunteita.