eikö keskituloinen perhe oikeesti saa asuntolainaa jos vanhemmat ei halua auttaa jälkikasvuaan takauksien muodossa!??

Vierailija kirjoitti:

Ymmärrän, ettei vanhemmat oo valmiita takaamaan kenenkään lainaa. Mun vanhemmat takas aikoinaan lähisukulaisen lainan, koska samat ihmiset oli taannu heidän lainan vuosikymmeniä aiemmin. Laman vuosina meillä laskettiin tosissaan, että riittääkö rahat, jos laina lankeaa heille maksettavaksi. Näin ei onneksi käynyt, kun pahin lama alko hellittää ja työt lisäänty.

Juuri näin, oli hirveää nähdä, miten kovalla työllä ja hartiapankilla rakennetut omakotitalot menivät myyntiin ja piti muuttaa vuokralle, kun lapset tai muut sukulaiset eivät pystyneetkään huolehtimaan heidän takaamistaan lainoista. AP:nkin vanhemmat ovat pelkästään järkeviä, kun eivät takaa, kuin korkeintaan sellaisella summalla, joka on joutavana pankkitilillä.

Ikäviäkin asioita tapahtuu hyvinkin ansaitsevissa perheissä, työpaikat eivät välttämättä ole ikuisia ja saattaa tulla avioerokin. Pitäisi olla joku taustasuunnitelma pahimman varalta.

Raha on halpaa ja sitä revitään, mistä saadaan. Nostaa hinnat sille tasolle, ettei niihin ole varaa edes keskituloisilla kotitalouksilla. Siitä perinteisen säästämisen ihanuuden toitottamisesta voisi jo luopua, nyt eletään samanlaisia sijoituskiiman aikoja kuin 80-luvun lopulla.

No, jos haluaa saada asuntonsa maksettua ennen eläkettä, niin miksipäs ei. Laina-ajaksi rouheasti 30+ vuotta. Kyllähän sitä asuntoon pitää investoida, ei muuta kuin kaurapuuroa haaviin.

Ei kannata unohtaa perintöjä. Monen suureen ikäluokkaan lukeutuvan kuollessa perinnöksi jää yleensä asunto. Oikeasti nämä "ensiasunnonostajat" ovat siis "asunnonvaihtajia". Perintöasunto menee myyntiin, ja rahat kilahtavat uuden asunnon ostamiseen. Eivät ne asunnon hankintaa suunnittelevat näistä perinnöistään työpaikoilla hiisku.

Mistä tuo 80k tulee? Ottakaa asp-lainaa niin 10% käsiraha riittää.

Tässä on myös olemassa mahdollisuus, että asuntojen hinnat laskevat kohdealueellanne. Aika vähän on enää asuntojen hintoja ylöspäin ajavia seikkoja, lainamääriä ei voi kovasti kasvattaa, talous ei ole huippukunnossa jne. Eivät toki välttämättä laske, mutta mahdollista sekin on. Odottelu ei siis automaattisesti ole pahasta.

No ei ainakaan nuorilla aikuisilla. Se että saat pätkätöistä tuon verran sukanvarteen niin olet semmoinen 35-40 vuotias siinä vaiheessa.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

No saa kun säästää. Meillä on molemmilla paskat piittaamattomat vanhemmat jotka ei ikinä ole auttaneet missään, eipä siis lainan takauksessakaan.

Säästimme SEITSEMÄN vuotta että saimme kasaan 10% asunnon hinnasta ja pankista ostettiin lisätakaus valtiontakauksen lisäksi.

Eli vaikka saisi maksullisen valtiontakauksen, pankin oman lisätakauksen niin SILTI pitää olla omaa rahaa säästettynä. Meillä se säästösumma oli 40 000 ja sen keräämiseen meni ihan henmetin pitkä aika koska samalla piti maksaa kallista vuokraa.

Mutta ”elämä on”. Toiset pääsee heti koinni omaan kun on hyvät auttavat vanhemmat. Me saatiin eka oma asunto vasta 35v iässä koska ei ollut kotoa mitään apu, tukea, säästöä tai pesämunaa.

Tottakai, jos se eka on oltava noin kallis.

Monet aloittaa nuorena ja siirtyy vähitellen kalliimpaan.

Itse ostin ekan asunnon 100t markkaa joskus kauan sitten.

400t euroa on järjetön hinta ensiasunnolle ja siinä on väistämättä myös järjetön lainanlyhennys. Tästä keskituloisten "köyhyys" johtuu. Laitettu itsensä suhteettomaan suohon.

Tuo on NORMAALI perheasunnon hinta pl-seudulla. Oikeastaan edullinen.

En edelleenkään ymmärrä ap:n lukuja. Onko tilanne siis tällainen:

Tarkoituksena ostaa 300 000 €:n asunto. Koska ollaan ensiasunnon ostajia ja mahdollista säästää ASP-tilille (?), niin omarahoitusosuudeksi riittää 10% eli 30 000 €.

Asunto toimii vakuutena 70-85% arvostaan. Otetaan tähän esimerkkiin, että 75% eli 225 000 €. Puuttuvaan 45 000 €:oon otetaan valtiontakaus.

Jos ei saa lainaa, niin johtuu liian suuresta lainasta suhteessa tuloihin, huonosta kohdeasunnosta (kunto, sijainti ym.), ei vakuuksien puutteesta.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

No saa kun säästää. Meillä on molemmilla paskat piittaamattomat vanhemmat jotka ei ikinä ole auttaneet missään, eipä siis lainan takauksessakaan.

Säästimme SEITSEMÄN vuotta että saimme kasaan 10% asunnon hinnasta ja pankista ostettiin lisätakaus valtiontakauksen lisäksi.

Eli vaikka saisi maksullisen valtiontakauksen, pankin oman lisätakauksen niin SILTI pitää olla omaa rahaa säästettynä. Meillä se säästösumma oli 40 000 ja sen keräämiseen meni ihan henmetin pitkä aika koska samalla piti maksaa kallista vuokraa.

Mutta ”elämä on”. Toiset pääsee heti koinni omaan kun on hyvät auttavat vanhemmat. Me saatiin eka oma asunto vasta 35v iässä koska ei ollut kotoa mitään apu, tukea, säästöä tai pesämunaa.

Tottakai, jos se eka on oltava noin kallis.

Monet aloittaa nuorena ja siirtyy vähitellen kalliimpaan.

Itse ostin ekan asunnon 100t markkaa joskus kauan sitten.

400t euroa on järjetön hinta ensiasunnolle ja siinä on väistämättä myös järjetön lainanlyhennys. Tästä keskituloisten "köyhyys" johtuu. Laitettu itsensä suhteettomaan suohon.

Tuo on NORMAALI perheasunnon hinta pl-seudulla. Oikeastaan edullinen.

Saattaa olla muttei tarvitse olla ensiasunto.

Vierailija kirjoitti:

Kenenkään ei pidä KOSKAAN taata ketään. Ikinä.

Niin, joka ottaa taatakseen, ottaa maksaakseen.

Voi taata sen verran kuin voi tarvittaessa maksaa.

Käytännössä useimmissa tapauksissa takaaja joutuu vaikeuksiin asuntolainan takauksen langetessa maksuun.

Vierailija kirjoitti:

  Eniten askarruttava kysymys on, että paljon niitä vakuuksia oikein tarvitsee olla mutta se varmaan selviää ainoastaan pankissa.

Vakuuksien määrä riippuu vähän ostettavasta kohteestakin. Ja eri pankitkin taitavat arvottaa asuntojen vakuusarvoja hieman eri tavalla. Nordeassa Helsingissä olevan kerrostaloasunnon vakuusarvo on 75% ostohinnasta joten omien säästöjen + vakuuden osuus pitää olla 25% ostohinnasta. Omakotitaloilla vakuusarvo on tyypillisesti pienempi, koska ne eivät mene niin nopeasti kaupaksi. Erityisesti syrjemmällä olevilla on huonompi vakuusarvo ja jos on ihan syrjässä, siihen ei välttämättä saa lainaa ollenkaan. 

Oletteko harkinnut ASP-tiliä? Sille saa säästöajalta asiallisen koron ja lainannoston yhteydessä saa 2-4% lisäkoron (tämä vaihtelee pankeittain, Nordeassa 4%). ASP-laina ei teille tietenkään riitä yksinään, mutta sen kanssa on mahdollista saada lisälainaa, jolloin talon osto onnistuu. Tämä tosin vaatii kahden vuoden säästöajan. ASP-lainaan saa ilmaisen valtiontakauksen, joten 10% omia säästöjä saattaa riittää.

Niille jotka eivät vielä ole ap:n tavoin ajaneet itseään loukkuun, jossa asutaan kalliisti vuokralla ja lapsiakin on kuvioissa, sanoisin että hankkikaa se ensimmäinen asunto mahdollisimman nuorena! Säästäkää vaikka opintolainasta ASP-tilille jos muuten ei onnistu, että pääsette ostamaan sen ensimmäisen asunnon joko opintojen loppuvaiheessa kun työskentelette jo osa-aikaisesti tai viimeistään valmistumisen jälkeen. Jos erehtyy asumaan vuokralla liian pitkään, niin siitä on todella vaikea ponnistaa perheasuntoon. Tyypillisesti vuokralla asutaan sellaisessa asunnossa, mitä ei olisi ikimaailmassa varaa ostaa omaksi ja siitä on sitten vaikea pakittaa oman budjetin mukaiseen omistusasuntoon. 

Vanhemmille sanoisin, että jeesatkaa niitä lapsianne, että pääsevät ostamaan ensimmäisen asunnon. Me autettiin käsirahan keräämisessä ja vakuuksien kanssa. Lapsi ja puolisonsa saivat jo parikymppisinä ostettua ensimmäisen asuntonsa. Toinen on töissä ja toinen opiskelee ja työskentelee osa-aikaisesti. Maksavat kaksiosta lainaa ja yhtiövastiketta yhteensä 700€/kk kun vastaavia vuokrataan päälle 900€/kk. Halpaa asumista ja samalla pääoma karttuu. Yleensä vasta kolmas asunto on se unelmien asunto, sitä ennen pitää tehdä vähän kompromisseja. 

Vierailija kirjoitti:

Raha on halpaa ja sitä revitään, mistä saadaan. Nostaa hinnat sille tasolle, ettei niihin ole varaa edes keskituloisilla kotitalouksilla. Siitä perinteisen säästämisen ihanuuden toitottamisesta voisi jo luopua, nyt eletään samanlaisia sijoituskiiman aikoja kuin 80-luvun lopulla.

No, jos haluaa saada asuntonsa maksettua ennen eläkettä, niin miksipäs ei. Laina-ajaksi rouheasti 30+ vuotta. Kyllähän sitä asuntoon pitää investoida, ei muuta kuin kaurapuuroa haaviin.

Ei kannata unohtaa perintöjä. Monen suureen ikäluokkaan lukeutuvan kuollessa perinnöksi jää yleensä asunto. Oikeasti nämä "ensiasunnonostajat" ovat siis "asunnonvaihtajia". Perintöasunto menee myyntiin, ja rahat kilahtavat uuden asunnon ostamiseen. Eivät ne asunnon hankintaa suunnittelevat näistä perinnöistään työpaikoilla hiisku.

Aika kauan saa odottaa, jos perinnön varaan jättää. Ja aika vähän sitä perintö on tulossa. Arvoton talo maalla. Itse olen nyt 50v ja vanhemmat edelleen elossa.

Eikö ensiasunnon ostaja tarvi säästää vain 5% asunnon arvosta?

Vierailija kirjoitti:

En edelleenkään ymmärrä ap:n lukuja. Onko tilanne siis tällainen:

Tarkoituksena ostaa 300 000 €:n asunto. Koska ollaan ensiasunnon ostajia ja mahdollista säästää ASP-tilille (?), niin omarahoitusosuudeksi riittää 10% eli 30 000 €.

Asunto toimii vakuutena 70-85% arvostaan. Otetaan tähän esimerkkiin, että 75% eli 225 000 €. Puuttuvaan 45 000 €:oon otetaan valtiontakaus.

Jos ei saa lainaa, niin johtuu liian suuresta lainasta suhteessa tuloihin, huonosta kohdeasunnosta (kunto, sijainti ym.), ei vakuuksien puutteesta.

Eikl se ole 95% lainavakuus ensiasunnon ostajalle? Muille se on 85%.

Assburger kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Kenenkään ei pidä KOSKAAN taata ketään. Ikinä.

Niin, joka ottaa taatakseen, ottaa maksaakseen.

Voi taata sen verran kuin voi tarvittaessa maksaa.

Käytännössä useimmissa tapauksissa takaaja joutuu vaikeuksiin asuntolainan takauksen langetessa maksuun.

Asuntolainoja ei taata, vaan niille annetaan täytevakuus. Se täytevakuus kattaa sen osan lainasta, mitä ei saada maksettua kun asunto myydään. Asunnon vakuusarvo on 75% eli täytevakuus on 25%. Edes tuo 75% ei ole kokonaan lainaa, vaan siinä on mukana vähintään 5% käsiraha. 

Jos nyt oletetaan että asunto on maksanut 200000€, niin käsiraha on  minimissään 10000€ ja lainaa maksimissaan 190000€. Jos käykin niin köpöisesti että lainanottaja ei pysty maksamaan ensimmäistäkään lyhennystä ja tilanne menee siihen että laina irtisanotaan ja asunto myydään, niin on aika hyvät saumat että siitä asunnosta saadaan myydessä 190000€ jolloin lisävakuuden antaja ei joudu ongelmiin. Jos käy huonommin ja asunnosta saadaan vain 170000€, tällöin lisävakuuden antaja on vastuussa 20000€ pääomasta. 

Kyllä ne pankissa tämän kaiken selittävät kun lupaudut antamaan vakuuden jonkun lainaan. Ja saat selvityksen velallisten taloudellisesta tilanteesta, jonka myötä pystyt arvioimaan ryhdytkö hommaan vai et. Omille lapsillehan näitä yleensä annetaan, ei naapurin Ranelle. Jokainen sitten voi miettiä omalla kohdallaan kuinka säntillinen lapsi on raha-asioidensa kanssa, tienaako hän riittävästi ja työskenteleekö hän alalla jossa on töitä jatkossakin ja onko hän sellainen jonka palkka nousee ajan kanssa ja niin pois päin. 

Jos se oma lapsi joutuu tilapäisesti vaikeuksiin lainansa kanssa (työttömyys, sairaus tms) niin täytevakuuden antajalla on myös mahdollisuus hoitaa sitä lainaa niin ettei asunto mene myyntiin. Me annoimme lisävakuuden lapsen 200000€ lainaan jossa kuukausierä on 530€ luokkaa. Jos lapselle nyt tulisi joku tiukka paikka että lainanmaksu alkaa yskiä, niin kyllä me varmaan jeesaisimme sen yli, ettei asunto mene myyntiin. Meidän taloutta ei kaataisi millään muotoa se, että makselisimme tuota lainaa jonkin aikaa. Tosin lapsen laina on Nordeasta ja siinä on lyhennysjousto, eli hän voi itsekin tiukan paikan tullen maksella pelkkiä korkoja parikin vuotta ilman mitään eri ilmoitusta pankille. 

Kannattaa ottaa asioista selvää eikä levittää turhaa hysteriaa. Se mitä jollekin on tapahtunut 90-luvun lamassa ei nykyaikana ole enää mahdollista, koska henkilötakauksia ei enää harrasteta.

Pankki haluaa minimoida riskit. Jos sattuisi ettette maksaisikaan, olisi vanhempien koti heidän. Ei siis riskiä ollenkaan. Nykyään kun uusi sukupolvi on mitä on.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

400t euroa on järjetön hinta ensiasunnolle ja siinä on väistämättä myös järjetön lainanlyhennys. Tästä keskituloisten "köyhyys" johtuu. Laitettu itsensä suhteettomaan suohon.

Tuo on NORMAALI perheasunnon hinta pl-seudulla. Oikeastaan edullinen.

On normaali hinta perheasunnolle juu, mutta se suo tulee siitä jos asutaan vuokralla niin pitkään että pitää ostaa perheasunnoksi ensiasunto. Paljon helpommalla pääsee jos ostaa sinkkuna yksiön. Sitten kun pariutuu, niin myydään molempien yksiöt ja ostetaan yhdessä kaksio. Tai myydään toinen yksiö, jätetään toinen vuokralle ja ostetaan yhdessä kaksio. Kaksiossa voi vielä asua pienen lapsenkin kanssa. Jos lapsia tulee kaksi, siinä kohtaa vaihdetaan kolmioon. Kolmiokin on Helsingissä perheasunto, mutta kaksilapsiset muuttavat neliöön siinä kohtaa kun lapset ovat jo vähän isompia ja koululainen tarvitsee rauhaa läksyjentekoon. Tällä systeemillä ei tule missään kohti järkyttävää asuntolainaa, kun aina asunnonvaihtojen välissä sitä ehtii maksamaan pienemmäksi.

Me ostimme mieheni kanssa juuri äskettäin pääkaupunkiseudulta ensiasunnon, 330 000 € maksanut uudiskohde, paritalon puolikas. Säästimme ASP-tileille noin kahden vuoden ajan, jonka jälkeen ei ollut ongelmaa saada lainaa haluamallemme asunnolle. Omarahoitusosuus 33k. Valtio takasi ASP-lainan ilmaiseksi ja lisälainan takaus tuli maksamaan muutaman satkun. Vanhemmat olisivat mielellään antaneet vakuuksia, mutta ASP-lainan takia niitä ei tarvittu, mikä on mielestäni loistava juttu :) Alle kolmekymppisiä ollaan.

Me ostettiin eka asunto Helsingistä 2008 ennen näitä lainakattoja. Saatiin 100% laina kokonaan ilman säästöjä ja takaajia, kohtuullinen toki ja hyvään kohteeseen. Muutama vuosi myöhemmin myytiin, reilusti voitolla ja muutettiin isompaan. Pari vuotta sitten hyvälle alueelle riittävän kokoiseen perheasuntoon, tähän on tarkoitus jäädä.

Me muutettiin siis omaan asuntoon suoraan opiskelijakämpästä. Opintotuista ei ollut rahaa riittänyt säästöön, mutta molemmat päästiin heti vakitöihin.

Tämä ei kai enää ole mahdollista, mutta itse olen todella todella onnellinen, että meille oli. Jos olisimme joutuneet vuokralle ja säästämään vuosiksi olisimme hukanneet rahaa kymmeniä tuhansia (Helsingin vuokrat kun ovat mitä ovat ja olivat jo 12 vuotta sitten).

Tästä näkökulmasta lainakatto on oikeasti tosi kurja. Paljon enemmän pitäisi olla huolissaan valtavista yhtiölainoista, joilla uusiiin asuntoihin houkutellaan aivan liian pienillä tuloilla.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Ap:n lisäys:

Joo siis meillä on säästöä, mutta ei todellakaan mitään 80 000e eikä vielä edes tuota 10% noista 350 000e kämpistä. Aso kämpät vaikuttaa vähän huonoilta ainakin täälläpäin, koska siinä se kuukausmaksu on samaa luokkaa kun nyt maksamassamme rivitalokämpässä 1100e/kk. Eli en tiedä onko niistä oikeastaan mitään hyötyä. Ollaan myös ihan hyvässä tilanteessa siinä mielessä että molemmilla hyvä duunipaikka ja keskimäärästä ehkä hippusen paremmat tulot. Siksi tuntuu oudolta, että ainoaksi vaihtoehdoksi jää ostaa läpimätä 50 tai 70 luvun kämppä, eikä oikeasti järkevää kiinteistöä. 

OP lähetti kyllä lainatarjouksen jonka mukaan tollaseen 350t taloon olisi mahdollisuus saada laina *JOS* saa kasaan riittävät vakuudet. enkä nyt oikein tiedä mitä se sitten mahtaa tarkoittaa oikeasti, kun niin ristiriitaista tietoa on netti pullollaan.

Me tehtiin niin että ostettiin se mihin rahat riitti. Kyseessä on mainitsemasi "läpimätä" 50-l rintamamiestalo. Talo on onneksi terve eli kun rakenteet ollaan avattu niin ei ole vaurioita löytynyt. Pienihän tämä on, mutta molemmille lapsille omat huoneet kuitenkin. Piha on suuri ja kesällä ihana. Nyt kun ollaan kymmenen vuotta asuttu niin olisi jo mahdollisuudet siihen nykyaikaiseenkin taloon. Tässä kuitenkin enää 35000 velkaa jäljellä ja asumiskustannukset 220e/kk. Viihdytään tässä. Jokainen perhe tekee itse ratkaisunsa mutta ei kannata vetää velkoja ja asumiskustannuksia tappiin vaan muita miellyttääkseen ja statuksen takia, mun mielestä.

Asumiskulut 220€/kk?

Minäkin asun rintamiestalossa, mutta asumiskustannukset ovat paljon suuremmat, vaikka velaton

esim.

lämmitys/polttopuut, sähkö,

vesi, jätehuolto, vakuutukset, pihan auraus ja hoito, nuohous, kiinteistövero, netti jne.

Meillä ei riitä edes lämmitykseen ja sähköön 220€/kk, vaikka talo on peruskorjattu.

Vierailija kirjoitti:

Me ostettiin eka asunto Helsingistä 2008 ennen näitä lainakattoja. Saatiin 100% laina kokonaan ilman säästöjä ja takaajia, kohtuullinen toki ja hyvään kohteeseen. Muutama vuosi myöhemmin myytiin, reilusti voitolla ja muutettiin isompaan. Pari vuotta sitten hyvälle alueelle riittävän kokoiseen perheasuntoon, tähän on tarkoitus jäädä.

Me muutettiin siis omaan asuntoon suoraan opiskelijakämpästä. Opintotuista ei ollut rahaa riittänyt säästöön, mutta molemmat päästiin heti vakitöihin.

Tämä ei kai enää ole mahdollista, mutta itse olen todella todella onnellinen, että meille oli. Jos olisimme joutuneet vuokralle ja säästämään vuosiksi olisimme hukanneet rahaa kymmeniä tuhansia (Helsingin vuokrat kun ovat mitä ovat ja olivat jo 12 vuotta sitten).

Tästä näkökulmasta lainakatto on oikeasti tosi kurja. Paljon enemmän pitäisi olla huolissaan valtavista yhtiölainoista, joilla uusiiin asuntoihin houkutellaan aivan liian pienillä tuloilla.

Mikä pankki antaa lainaa ilman vakuuksia 100% kohteelle?