Äiti syyttää ja huutaa, käskee mennä hoitoon
Oon ollut yksinäinen ja masentunut koulussa ja äidin mielestä se on mun vika koska oon niin hiljanen. Oon sanonu monta kertaa että oon yrittänyt tutustua ja jutella muille mutta se ei usko. Se sanoo että mun pitäis mennä hoitoon että oppisin olemaan niinkun normaalit ihmiset. Eilenkin se huusi ja nauroi mulle kun kerroin että en halua tehdä yhtä asiaa koska siitä tulee mieleen se, kun mua kiusattiin.
En halua olla kotona mutta en tiedä mitä mun pitäis tehdä? Voiko joku auttaa mua ja kertoo mitä teen??
Kommentit (21)
Onko käytetty väkivaltaa? Jos ei, niin ei ainakaan kannata vielä tehdä mitään ilmoitusta.
Ap täällä on vain krapulaisia alkoholisteja, älä välitä heistä.
Vierailija kirjoitti:
Onko käytetty väkivaltaa? Jos ei, niin ei ainakaan kannata vielä tehdä mitään ilmoitusta.
Ei ole aikoihin, mutta pienempänä kyllä oli väkivaltaa. Siitä on ehkä 8-10 vuotta.
Tsemppiä ap. Toivottavasti saat jostain apua esim sossuilta. Mulla oli samantapainen äiti ja jouduin asumaan jo n 16v milloin missäkin. Sossut eivät huostaanottaneet vaikka äitini sitä pyysi kun olin 13v. Oman pikku vuokrayksiön sain 18v ja muutin sinne. Ennen en sitä saanut vaikka hain asuntoa jo 16v. T. Ammattivalittaja
Äitisi ei toimi sinua kohtaa oikein. Sinulla on kiusaamistausta ja ymmärrettävää että olet varovainen. Kiusaaminen vaikuttaa voimakkaasti ja jättää jäljen. Siihen nähden olet ollut rohkea jos olet uskaltanut ja rohjennut lähestyä uusia ihmisiä jos niistä löytyisi ystäviä
Miten äitisi voi sanoa että että olisit niin kuin normaalit ihmiset ja mene hoitoon. Tuohan on aivan sairasta puhetta. Tuo satuttaa suuresti. Sinä olet sellainen kuin olet ja se on riittävä eikö tarvitse olla enempää. Jotkut ovat ujoja ja jotkut jotain muuta mutta kaikki me ollaan ihmisiä ja riittäviä eikä kukaan ole toista parempi. On vain erilaisia ihmisiä.
Jos äitisi nauraa sinulle kun olet oma itsesi niin ei kuulosta kovin normaalilta. Miten aikuinen voi käyttäytyä niin. Tuota on vaikea ymmärtää.
Voisitko soittaa johonkin nuorten puhelimeen nimettömänä ja tuntemattomasta numerosta niin saisit puhua randomina asioitasi. Jos neuvot eivät kuulosta oikealle niin voisitko jutella vaikka koulun terkan kanssa. Tai voisitko hakea kirjeystäviä somesta. Siinä kannattaa olla varovainen ettei liikaa kerro/näytä kuvissa yms. vieraalle ihmiselle itsestään. Eikä ketään vierasta voi tuosta vain lähteä tapaamaan. Tämä ihminen voi olla kuka tai millainen tahansa. Vieras on aina vieras ja tarkoitusperät voivat olla ikäviä ja epärehellistä. Jos joku ikäisesi ystävä löytyy niin voi tavat vaikka kahvilassa/kirjastossa, hesessä missä innoslj8n muitakin ihmisiä auttamassa tsrvittaessa.
Joka tapauksessa voimia sinulle. Et ole väärä tai huono. Olet nuori ihminen jolla on kaikki mahdollista ja mahdollisuus onnelliseen elämään. Olet itsellesi se ymmärtäjä mitä äitisi ei selvästi nyt kykene olemaan, ole itsellesi kiltti koska kukaan muu ei nyt ole sinulle sitä, rakasta itseäsi ja anna itsellesi aikaa toipua ikävistä kokemuksestasi.
Haleja
💜💜💜💜💜💜
Kerro tilanteesta koulukuraattorille tai koulupsykologille. Äidilläsi ei ole oikeutta huutaa sinulle. Olet kokenut kovia ja tarvitset ymmärrystä. Hae apua. Älä tee itsellesi mitään, koska tulet vielä selviytymään. Nyt on vaikeaa, mutta iän karttuessa tulet huomaamaan, että toisten sairaat teot sinua kohtaan eivät tule määrittelemään elämääsi. Voimahaleja <3
Vierailija kirjoitti:
Kerro tilanteesta koulukuraattorille tai koulupsykologille. Äidilläsi ei ole oikeutta huutaa sinulle. Olet kokenut kovia ja tarvitset ymmärrystä. Hae apua. Älä tee itsellesi mitään, koska tulet vielä selviytymään. Nyt on vaikeaa, mutta iän karttuessa tulet huomaamaan, että toisten sairaat teot sinua kohtaan eivät tule määrittelemään elämääsi. Voimahaleja <3
Käyn jo koulukuraattorilla. Mutta se ei auta nyt kun on viikonloppu.
Äitisi on sanonut asioita, jotka varmastikaan eivät auta ja saavat sinut tuntemaan olosi vielä huonommaksi, mutta hän on kyllä oikeassa siinä, että sinun kannattaisi mennä juttelemaan psykologin tai vastaavan ammattiauttajan kanssa. Äitisi ei valitettavasti vaikuta henkilöltä, joka itse voisi auttaa sinua tunteiden käsittelyssä. Kiusaaminen on vakava juttu enkä yhtään ihmettele, että sinua masentaa.
Siinäkin mielessä kannattaisi mennä "hoitoon" (ikävä tapa ilmoittaa asia), että kiusaamisen jäljet voivat seurata lopun ikää. Mitä pikemmin saat purettua asioita sen parempi. Et kerro ikääsi enkä oikein tiedä varmaksi miten järjestelmä toimii esim. teini-ikäisten kohdalla, mutta jos pystyt valitsemaan, ehdottaisin esim. ratkaisukeskeistä lyhytterapiaa. Sillä voisi saada parempia ja huomattavasti nopeampia tuloksia kuin pitkäkestoisella samojen asioiden purkamisella edestakaisin. Saisit uusia ratkaisumalleja ja apua tunteiden käsittelyyn. Psykologilla käyminen raskaissa elämäntilanteissa on viisasta ja ihan normaalia toimintaa, se ei tarkoita välttämättä että olisit "hullu" tai mielenterveysongelmainen. Jos pääset suoraan yksityiselle käyntejä ei välttämättä kirjata edes minnekään muualle näkyviin.
Jos äitisi on jo ehdottanut asiaa, haluaisiko hän auttaa sinua sopivan yksityisen psykologin etsimisessä? Julkisen terveydenhuollon puolella voisit aluksi mennä juttelemaan vaikkapa kouluterveydenhoitajan kanssa. Kerro kiusaamisesta rohkeasti, sillä on isoa merkitystä mistä syystä sinua masentaa. Voimia ja iso halaus!
Hei!
Tulet selviytymään vielä mutta tarvitset ehkä apua.
Minulla on tytär, joka kärsi useita vuosia alkoholismistani. Hän oli jossain vaiheessa itsetuhoinen ja hyvin masentunut. Saimme hänelle apua, ja nyt hän käy psykoterapiassa.
Paha ahdistus ja masennus alkaa olla suurimman osan ajasta hallinnassa.
Pystytkö jotenkin kitkuttelemaan tämän viikonlopun läpi ja menemään maanantaina terveydenhoitajalle?
Ota vaikka kuvakaappaus tästä, mitä kirjoitit tänne. Sano, että tarvitset apua ja tukea.
Äitisi on tuossa se sairas yksilö, mutta yleensä apua hakevatkin ne perheen terveimmät jäsenet.
Toivon sinulle kaikkea ihanaa, hyvää ja kaunista. Olet rakas ja tärkeä.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Kerro tilanteesta koulukuraattorille tai koulupsykologille. Äidilläsi ei ole oikeutta huutaa sinulle. Olet kokenut kovia ja tarvitset ymmärrystä. Hae apua. Älä tee itsellesi mitään, koska tulet vielä selviytymään. Nyt on vaikeaa, mutta iän karttuessa tulet huomaamaan, että toisten sairaat teot sinua kohtaan eivät tule määrittelemään elämääsi. Voimahaleja <3
Käyn jo koulukuraattorilla. Mutta se ei auta nyt kun on viikonloppu.
Sekasin.fi
Sekasin chat keskusteluapua nuorille
Tsemppiä, hienoa kun osaat etsiä apua!
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Kerro tilanteesta koulukuraattorille tai koulupsykologille. Äidilläsi ei ole oikeutta huutaa sinulle. Olet kokenut kovia ja tarvitset ymmärrystä. Hae apua. Älä tee itsellesi mitään, koska tulet vielä selviytymään. Nyt on vaikeaa, mutta iän karttuessa tulet huomaamaan, että toisten sairaat teot sinua kohtaan eivät tule määrittelemään elämääsi. Voimahaleja <3
Käyn jo koulukuraattorilla. Mutta se ei auta nyt kun on viikonloppu.
Sekasin.fi
Sekasin chat keskusteluapua nuorilleTsemppiä, hienoa kun osaat etsiä apua!
Lasten ja nuorten puhelin ja chat sekä Nuortennetti auttavat myös.
Tää on tärkeä aihe. Nostan.
Ja toivon aloittajalle voimia ja kaikkea hyvää. Monet vastaajat ovat sanoneet asiat jo paremmin kuin osaan.
Äitisi ei osaa sinua tukea. Johtuu hänen omista ongelmistaan, ei sinusta. Sinun on tärkeää ymmärtää että äitisi ei tässä tilanteessa toimi normaaliisti. Se asia mitä et halua tehdä, esm luokan edessä esitelmöinti, niin puhu siintä opettajan kanssa jos mahdollista.
Tsempppiä sulle.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Kerro tilanteesta koulukuraattorille tai koulupsykologille. Äidilläsi ei ole oikeutta huutaa sinulle. Olet kokenut kovia ja tarvitset ymmärrystä. Hae apua. Älä tee itsellesi mitään, koska tulet vielä selviytymään. Nyt on vaikeaa, mutta iän karttuessa tulet huomaamaan, että toisten sairaat teot sinua kohtaan eivät tule määrittelemään elämääsi. Voimahaleja <3
Käyn jo koulukuraattorilla. Mutta se ei auta nyt kun on viikonloppu.
Sekasin.fi
Sekasin chat keskusteluapua nuorilleTsemppiä, hienoa kun osaat etsiä apua!
Ei kyllä kovin hyvin osaa kun kyselee AVlla
Tyttäreni on yksinäinen ja olen sanonut, että voi käydä kuraattorilla jos on huolia eikä halua minulle niistä puhua. En ole koskaan huutanut enkä käskenyt mennä hoitoon jo siksikin että en ole lääkityksen kannalla eikä muutenkaan huutaminen mitään auta.
Entä jos ap menisi hoitoon? Jos koulukuraattorin antama apu ei riitä, on diagnoosilla (esim. ahdistus) mahdollisuus päästä Kelan korvaamaan terapiaan. Ei hoito välttämättä ole sama asia kuin suljettu osasto. Terapiassa voi jutella siitä äidistäkin.
Olisikohan teille äitisi kanssa hyötyä yhteisestä keskusteluavusta, voisitteko saada välejänne paremmaksi sitä kautta? Tulee mieleen esim. joku perheneuvola tai vastaava, tai yksityinen terapeutti? Voisit kysyä kuraattorilta myös tällaisesta vaihtoehdosta. Jos/kun äitisi seuraavan kerran huutaa sinulle niin entä jos ehdottaisitkin hänelle, että mennäänpä yhdessä ja keskustellaan meidän väleistämme ja kommunikaatio-ongelmista? Pinna voi katketa joskus, mutta se ei saisi olla jatkuvaa. Toivon sinulle kaikkea hyvää ja onnellisempaa elämää.
Äitisi viestintä on surkeaa, mutta viestin sisältö on kyllä oikea. Et voi jättää asioita tekemättä ja kaventaa elämääsi siksi, että sinua on kiusattu. Ihan oman itsesi takia sun täytyisi päästä hoitoon, terapiaan, jossa pääsisit kiusaamiskokemusten yli ja oppisit normaalia sosiaalista toimintaa ja elämänhallintaa. Muutensun elämä jää vaillinaiseksi ja kiusaajat voittaa sut.
Vierailija kirjoitti:
Äitisi viestintä on surkeaa, mutta viestin sisältö on kyllä oikea. Et voi jättää asioita tekemättä ja kaventaa elämääsi siksi, että sinua on kiusattu. Ihan oman itsesi takia sun täytyisi päästä hoitoon, terapiaan, jossa pääsisit kiusaamiskokemusten yli ja oppisit normaalia sosiaalista toimintaa ja elämänhallintaa. Muutensun elämä jää vaillinaiseksi ja kiusaajat voittaa sut.
Äiti on kyllä se ensisijainen tukija, mutta ikävä kyllä ap:n äidillä ei ole taitoja. Hänen äitinsä vain pahentaa asiaa. Terapiassa voi oppia tarkastelemaan asioita uusista näkökulmista, mutta terapia ei muuta arkea. Terapia ei anna ystäviä, eikä muita ihmisiä. Vaikka kuin käy terapiaa vuosikymmeniä niin ilman, että arki muuttuu erilaiseksi on yhä kiusattu ja yksin.
Sitä oon harkinnut muutenkin. Mutta en oo vielä uskaltanut.