Lue keskustelun säännöt.
Tervetuloa lukemaan keskusteluja! Kommentointi on avoinna klo 7 - 23.
Tervetuloa lukemaan keskusteluja! Kommentointi on avoinna klo 7 - 23.
Alue: Aihe vapaa
Olenko psyykkisesti sairas? Tarvitsenko apua?
24.01.2020 |
Pahoittelen tökeröä tekstiä, mutta yritän olla mahdollisimman ytimekäs, koska kukaan ei jaksa mitään romaania lukea
Olen 33v ja naimisissa. Mulla on kolme lasta. Kaksi koululaista ja 9kk ikäinen vauva. Parisuhteemme on toimiva ja kaikella tavalla todella hyvä. Rakastan perhettäni ja he minua. Meillä on hyvät työpaikat ja taloudellinen tilanne on hyvä. Asumme viihtyisällä paikalla omakotitalossa. Lapseni pärjäävät hyvin. Nyt olen siis kotona vauvan kanssa. En koskaan voisi vahingoittaa lapsiani tai miestäni. Olen onnellinen, että meille tuli vielä tämä vauva.
Miksi toisinaan epäilen psyykkistä vointina ja miksi mieheni on huolissaan minusta
- Kärsin toisinaan unettomuudesta. Saattaa olla öitä, että en nukahda ollenkaan. Niinä öinä saan paniikin omaisia itkukohtauksia ja tuntuu, että mun ei pitäisi elää täällä. En silti halua tehdä itselleni mitään ja tiedän,että en tee. Nukahtaminen on mulle joka ilta todella vaikeaa ja joka yö heräilen kerran tai useammin, vaikka muut nukkuisivat hyvin.
Nukkumaan mennessä mulla on pakonomainen tarve tarkistella asioita: ettei missään pala, onko lompakko tallella, ovet lukossa, takka sammunut yms. Kierroksen jälleen menen sänkyyn ja nousen heti taas tarkistamaan jotain. Sängyssä keksin aina jotain, mitä pitää tarkistaa
-ramppaan vessassa koko ajan. Eteenkin öisin. Käyn keskimäärin 10krt vessassa ennen, kuin voin nukkua. Jos on uneton yö, niin saatan käydä vaikka 30krt vessassa
- olen poikkeuksellisen huolestunut läheisteni hyvinvoinnista ja pelkään heille sattuvan jotain pahaa
-pelkään joka päivä tulipaloa
- en jaksa kovin usein poistua kotoa. Toisinaan kyllä lähden kyläilemään tai kaupungille
- pinnani on koko ajan kireällä
- ahdistun kaikesta. Koen asioita ja tilanteita ahdistavana.
- käyn puntarilla koko ajan
- häpeän ulkonäköäni ja toisinaan se estää mua tekemästä asioita (olen siis oikeasti ihan nätti varmaan)
- olen hieman vainoharhainen
- mulla paljon ikäviä pakkoajatuksia
Kommentit (24)
Kuuntele Eleanoora Rosenholm- Ovet ja huoneet
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sullahan on jotain aika voimakkaita pakko-oireita. Jos et nuku, voit joutua vaikka psykoosiin. Puhu tuosta vaikka neuvolassa ja kyllä, miehesi on syystä huolissaan.
Pakko-oireinen häiriö ja ahdistuneisuushäiriö?
Lääkäriin. Esim. Ketipinor auttaa nukkumaan.
Kuulostaa siltä, miltä aika monen pienen lapsen äidin elämä on. Ei kaikkien mutta kun vauvan saanti vie just yöunet kun kroppa menee ihan ylikierroksille ja unettomuus aiheuttaa sitten lisää kaikkea kivaa, kuten vainoharhaisuutta ja ahdistusta. Joillekin myös vakavaa masennusta.
Se miksi edes tiedän asiasta jotakin, on se, että olen alalla töissä ja siltikin olen itse tällä hetkellä kaksivuotiaani kanssa vielä aika huonossa jamassa henkisesti. Joka yö herään vähintään kerran yössä ja päivittäin elämää varjostaa jonkinsortin ahdistus ja fyysiset oireet, jotka eivät vaan helpota, paitsi nyt joskus hieman lievittyvät esimerkiksi puolikkaalla rauhoittavalla. Minulla myös elämä ja suhde kunnossa, siltikin elämää varjostaa tämä sisältäpäin tuleva tuskaisuus.
Ymmärrän sinua siis aika hyvin, ja toivon että se tuskaisuus ei kestä sinulla yhtä kauan kuin minulla on nyt kestänyt.
Itse vaan huomaan ettei minulla ole yhtään mitään palautumista ja olen jatkuvassa stressitilassa. Onko kenelläkään vinkkejä tai vertaistukea tähän ketjuun? :)
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Kuulostaa hieman jonkinasteiselta pakko-oireiselta häiriöltä. Etenkin eri asioiden toistuva tarkisteleminen tiettyyn aikaan ja monta kertaa. Samaten tuo, että jotain pahaa tapahtuu, jos en tee asiaa n, ja siihen liittyvä pelko. WC-käynteihin en osaa ottaa kantaa onko myös tuota samaa, vai esim. yliaktiivinen rakko.
Vierailija kirjoitti:
Lääkäriin. Esim. Ketipinor auttaa nukkumaan.
Kysyin asiasta ja lääkäri sanoi, etten voi ottaa lääkkeitä, koska huolehdin vauvasta. Vauva käy öisin rinnalla tai ainakin aamuyöllä, jolloin saadaan aamun unia venytettyä. Lisäksi en kuulemma voi käyttää lääkkeitä, koska mun pitää olla toimiva huolehtimaan vauvasta.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Kamalaa ja tarvitset terapiaa. Hakeudu hoitoon. Tilaa aika lääkärille ja siitä sitten eteenpäin.
Unen puute aiheuttaa vainoharhaisuutta ja pahentaa kaikkia muitakin psyykkisiä oireita. Sinuna hakeutuisin lääkäriin ja sanoisin ensisijaisena ongelmana tuon unen puutteen. Muut oireet voi antaa hullun leiman.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Mä myös jatkuvassa stressitilassa..
Ei tuo ihan terveeltä vaikuta. Mene ihmeessä hakemaan apua. Tuo kulkee varmaan suomalaisissa geeneissä että jostain syystä pakko yrittää pärjätä itsekseen vaikka oikeasti ei ole.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Ketipinor tuo hirveen olon ja hirveitä painajaisia,eli älä sitä ainakaan pyydä
Edellisten hyvien vastausten lisäksi tuli vielä mieleen kysyä, millainen elämäsi on ollut. Nyt asiat ovat monella tavalla hyvin, mutta entä aiemmin? Onko lapsuudesta tai nuoruudesta ehkä jotain käsittelemätöntä, traumaattistakin? Tarkistelu ym liittyy kontrollin tarpeeseen, mikä on ymmärrettävää pienten lasten äidille jolla on paljon huolia ja pelkoja. Mutta voisi se kummuta jostain aiemmastakin kokemuksesta, vaikka omien vanhempien päihteidenkäytöstä tai mielenterveysongelmista. Aivan varmasti hyötyisit keinoista hallita ja käsitellä ahdistustasi ja unettomuuttasi. Kaikkea hyvää <3 terv. Kanssa-ahdistuja, äiti ja psykologi
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Synnytyksen jälkeinen masennus voi oireilla noin. Käy psykiatrilla.
Pakko-oireet ja tic lisääntyy stressin seurauksena.On ihan hoidettavissa kyllä!Tarvitset nyt ajan psyk polille.Älä nyt säikähdä vaan hanki apua.Sinua voidaan auttaa noiden asioiden kanssa.
Sulla vaikuttais olevan OCD eli pakko-oirehäiriö. OCD:lle on tyypillistä, että henkilö itse tajuaa ettei toiminta ole normaalia. Siitä pääsee eroon tekemällä niitä pelottavia asioita. Mitä enemmän vältät ahdistusta ja yrität tehdä ns rituaaleja, sitä enemmän niitä teet. Se vaikuttaa myös helposti yöuneen. Kyseessä on ahdistuneisuus ja usein kovat vaatimukset itseä kohtaan.
Jos yhtään lohduttaa, niin ocd-henkilöt ovat kaikkein epätodennäköisempiä satuttamaan ketään. He ovat usein aika kilttejä ihmisiä.
Luultavasti lapsensaanti/stressi laukaissut sulla tuon.
Siitä voi päästä eroon. Itselläni on ollut se. Olen nykyään lähes parantunut siitä. :)
Vinkkinä että älä katso ocd-dokumentteja
Lue mielummin tietoa netistä. Tv-dokumenteista poimii helposti uusia rituaaleja itselleen. :/ t. Edellinen
Vierailija kirjoitti:
Kuulostaa siltä, miltä aika monen pienen lapsen äidin elämä on. Ei kaikkien mutta kun vauvan saanti vie just yöunet kun kroppa menee ihan ylikierroksille ja unettomuus aiheuttaa sitten lisää kaikkea kivaa, kuten vainoharhaisuutta ja ahdistusta. Joillekin myös vakavaa masennusta.
Se miksi edes tiedän asiasta jotakin, on se, että olen alalla töissä ja siltikin olen itse tällä hetkellä kaksivuotiaani kanssa vielä aika huonossa jamassa henkisesti. Joka yö herään vähintään kerran yössä ja päivittäin elämää varjostaa jonkinsortin ahdistus ja fyysiset oireet, jotka eivät vaan helpota, paitsi nyt joskus hieman lievittyvät esimerkiksi puolikkaalla rauhoittavalla. Minulla myös elämä ja suhde kunnossa, siltikin elämää varjostaa tämä sisältäpäin tuleva tuskaisuus.Ymmärrän sinua siis aika hyvin, ja toivon että se tuskaisuus ei kestä sinulla yhtä kauan kuin minulla on nyt kestänyt.
Itse vaan huomaan ettei minulla ole yhtään mitään palautumista ja olen jatkuvassa stressitilassa. Onko kenelläkään vinkkejä tai vertaistukea tähän ketjuun? :)
Minulla auttoi vain aika. Unet ja niiden palautuminen sattaa kestää vuosia.
PS. Et ole hullu, olet ahdistunut vain.
Alue: Aihe vapaa
Mielestäni tarvitset apua, elämäsi voisi olla paljon mielekkäämpää ilman noita oireita. Tuo vaikutta nyt jonkun sortin ahdistuneisuushäiriöltä.