Lue keskustelun säännöt.
Tervetuloa lukemaan keskusteluja! Kommentointi on avoinna klo 7 - 23.
Tervetuloa lukemaan keskusteluja! Kommentointi on avoinna klo 7 - 23.
Alue: Aihe vapaa
Olenko psyykkisesti sairas? Tarvitsenko apua?
24.01.2020 |
Pahoittelen tökeröä tekstiä, mutta yritän olla mahdollisimman ytimekäs, koska kukaan ei jaksa mitään romaania lukea
Olen 33v ja naimisissa. Mulla on kolme lasta. Kaksi koululaista ja 9kk ikäinen vauva. Parisuhteemme on toimiva ja kaikella tavalla todella hyvä. Rakastan perhettäni ja he minua. Meillä on hyvät työpaikat ja taloudellinen tilanne on hyvä. Asumme viihtyisällä paikalla omakotitalossa. Lapseni pärjäävät hyvin. Nyt olen siis kotona vauvan kanssa. En koskaan voisi vahingoittaa lapsiani tai miestäni. Olen onnellinen, että meille tuli vielä tämä vauva.
Miksi toisinaan epäilen psyykkistä vointina ja miksi mieheni on huolissaan minusta
- Kärsin toisinaan unettomuudesta. Saattaa olla öitä, että en nukahda ollenkaan. Niinä öinä saan paniikin omaisia itkukohtauksia ja tuntuu, että mun ei pitäisi elää täällä. En silti halua tehdä itselleni mitään ja tiedän,että en tee. Nukahtaminen on mulle joka ilta todella vaikeaa ja joka yö heräilen kerran tai useammin, vaikka muut nukkuisivat hyvin.
Nukkumaan mennessä mulla on pakonomainen tarve tarkistella asioita: ettei missään pala, onko lompakko tallella, ovet lukossa, takka sammunut yms. Kierroksen jälleen menen sänkyyn ja nousen heti taas tarkistamaan jotain. Sängyssä keksin aina jotain, mitä pitää tarkistaa
-ramppaan vessassa koko ajan. Eteenkin öisin. Käyn keskimäärin 10krt vessassa ennen, kuin voin nukkua. Jos on uneton yö, niin saatan käydä vaikka 30krt vessassa
- olen poikkeuksellisen huolestunut läheisteni hyvinvoinnista ja pelkään heille sattuvan jotain pahaa
-pelkään joka päivä tulipaloa
- en jaksa kovin usein poistua kotoa. Toisinaan kyllä lähden kyläilemään tai kaupungille
- pinnani on koko ajan kireällä
- ahdistun kaikesta. Koen asioita ja tilanteita ahdistavana.
- käyn puntarilla koko ajan
- häpeän ulkonäköäni ja toisinaan se estää mua tekemästä asioita (olen siis oikeasti ihan nätti varmaan)
- olen hieman vainoharhainen
- mulla paljon ikäviä pakkoajatuksia
Kommentit (24)
Vierailija kirjoitti:
Unen puute aiheuttaa vainoharhaisuutta ja pahentaa kaikkia muitakin psyykkisiä oireita. Sinuna hakeutuisin lääkäriin ja sanoisin ensisijaisena ongelmana tuon unen puutteen. Muut oireet voi antaa hullun leiman.
Höpsis. Ocd kuulostaa ulkopuolisten korvaan ihan hullulta, mutta itse olen kuvaillut että se on tavallaan huoli joka on niin voimakas että yrittää hölmöilläkin taikauskoisilla rituaaleilla välttää kaikkea ikävää, mutta ei varsinkaan uskalla jättää niitä tekemättä. Toki siihen liittyy muutakin mutta oikeasti se on vain ahdistuneisuutta ja stressiä. :)
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Neurooseja. Joillakin auttaa jo se, että nukkuu eri huoneessa eli saa hiljaisuuden ja saa nukuttua. Sekin voi auttaa, että poistut enemmän kotoasi eli hankit elämän. Sun elämä kuulostaa pyörivän samaa rataa, silloin noita neuroosejakin alkaa tulla. Unirytmin normalisoitumiseen voi mennä viikkoja, jopa vuosia. Päiväunia ei enää paheksuta, kunhan nukkuu edes joskus. Mitä tulee wc:ssä käymiseen niin aikuisilla rakko kuulemma tottuu tiheään tyhjentämiseen ja alkaa vaatia sitä, näin sanoi lääkäri. Pitää vaan opetella pois noista tavoista.
Vierailija kirjoitti:
Mun lapsuus oli monella tapaa hyvä. Äidissäni on paljon hyvää, mutta hän kontrolloi aikuisuuteen asti ja toisinaan edelleen meitä lapsia. Ihana ihminen omalla tavallaan, mutta paljon piirteitä läheisriippuvuudesta ja narsismista. Isä äkkipikainen, mutta ei väkivaltainen.
Mulla kans kenties narsistivanhempi. Mulle ocd tuli ennen kuin tajusin sen. Lisäksi on hyväksikäytetty lapsena. :/ eli siis just semmoinen perhe että kaikki on tabua ja salaisuutta, mistään ei saa puhua eikä henkistä tukea pelottavissa tilanteissa saanut. Pikemminkin sai pelätä että saa syyt niskaan. Olenkin liian vastuuntuntoinen nykyisin, kuulemma. :/
-18
Alue: Aihe vapaa
Mun lapsuus oli monella tapaa hyvä. Äidissäni on paljon hyvää, mutta hän kontrolloi aikuisuuteen asti ja toisinaan edelleen meitä lapsia. Ihana ihminen omalla tavallaan, mutta paljon piirteitä läheisriippuvuudesta ja narsismista. Isä äkkipikainen, mutta ei väkivaltainen.