Apua, lapsestani tehtiin sosiaalitoimistoon ilmoitus! ;(
Kun hän oli ulkona yksikseen (yleensä on kavereiden kanssa, mutta nyt oli kipeenä ja toinen poissa)
Asumme pikkukaupungin lähiössä, talomme vieressä on leikkipuisto, jossa lapset viihtyvät, ja jonne minäkin keittiön ikkunasta näen, ja katselen säännöllisin väliajoin että kaikki on ok.
Poikani on täyttää pian 6 v, joten ajattelin hänen jo pärjäävän kodin lähettyvillä yksinkin, ja mielestäni hyvin pärjääkin, nyt tuntuu vain kaamealta, ikäänkuin en välittäisi lapsestani :(
Kun oli sattunut vaatteet sotkeentumaan ulkona, ja oli innostunut ottamaan kengät pois jalasta(oli siis sukkasillaan) se ei tarkoita että lapsesta ei huolehdita!!!
Kommentit (30)
Miten ne edes sano sulle mistä tehty ilmoitus. Ei ne syytä puhelimessa kerro?
Täällä on lapset n. 4 vuotiaasta ylöspäin keskenään ulkona. (oma lapsi 6 vuotta) Epäsiisteinä ovat illalla taatusti kaikki, kun ovat pihalla telmineet.
Mut mitä väliä vaikka ilmoitus on tehty? Käyvät tarkistamassa asian ja sittenpähän näette. Ei yhden yksinulkoilukerran takia ketään huostaanoteta.
Sen ketjun ap sai haukut, kun ei soittanut poliisia paikalle...
Koita ajatella positiivisesti; jos kukaan ei koskaan missään tilanteessa uskalla tehdä ilmoituksia, niin kuinka paljon " oikeita tapauksia" jäisi huomaamatta?
Mieluummin liikaa turhia ilmoituksia kuin liian vähän oikeita ilmoituksia.
Halusin nähdä kuinka asiaan reagoitaisiin toiselta kantilta..
Jos tällaisista asioista alettaisiin soittelemaan poliisille, meistä kaikista olisi varmasti tehty jo ilmoitus sosiaaliviranomaisille. Kukaan ei ole täydellinen vanhempi, jokainen tekee virheitä. Mutta jos tosissaan alkaisin ilmoittaan kaikki sukkasillaan/likaisilla vaatteillaan juoksentelevat muksut niin en muuta kerkiäs tehdäkään..Vierailija:
Sen ketjun ap sai haukut, kun ei soittanut poliisia paikalle...
Tarkat rajat oli mihin saa mennä, ikkunasta myös välillä seurasin. Pihassa paljon muitakin samaikäisiä ilman vanhempia. Kyllä olis sossulle töitä...
ja lapsi käy usein sisälläkin juomassa/vessassa tms. Taas ylihysteerisiä äitejä täällä...
että tämä lienee kertoo sen, kuinka vastuuntuntoinen 6-v voi olla...
Ihan lapsi vielä. En uskaltaisi laskea yksin ulos.
Englannissa 10 vuotiaat tappoi 2 vuotiaan (vai kuinka se nyt meni). Pitäisikö siis myös 10 vuotiaita vahtia lakkaamatta?
Mutta siis, olen itse sitä mieltä, että vajaa 6-v on liian pieni olemaan yksin ulkona. En uskaltaisi. Tuon ikäinen saa vaikka mitä päähänsä, voi vaikka eksyä...
Kaikki suht OK, jos pysyvät pihalla, mutta reviiri pakkaa laajenemaan ja ei ole pitkää aikaa siitä, kun yksi 6-vuotias jätti jalkansa autopaikan portin väliin ja toinen samanikäinen kaatui päin ovilasia ja molemmille tuli sairaalakeikka! Äidit olivat kotona, kun molemmat ovat niin ylpeitä itsenäisistä lapsistaan, jotka pärjäävät....
niin jos vähän muistelisitte minkäikäisinä itse saitte kulkea itseksenne ja kuinka kauaksi!? Itse ainakin oltiin alle kouluikäisinä jo ties missä ja aina kotiin osattiin eikä ihan kamalia tehty.
Kyllähän tuo vähän riippuu kotipaikastakin - maalla on esim. rauhallisempaa ja vähemmän pedofiileja liikenteessä. Mutta muistan vasta lukeneeni jostain lehden mielipidepalstalta päivittelyä miten kerrostalon pihalla ei lapset saa nykyään leikkiä ollenkaan ettei aina joku aikuinen ole vahtaamassa ja setvimässä riitoja ja kinasteluita ja ikäänkuin hallinnoimassa leikkejä.
Ja tosiaan - kyllä sitä jo 7 vanhana pitäisi ihan itsekseen sinne kouluunkin selvitä - kannattaisi vähän opetella itsenäisyyttä sitä ennen.
Ap:nä en olisi kovin huolissani asiasta. Itse tunnet lapsesi parhaiten - jos hän mielestäsi selviää näköetäisyydellä itsekseenkin niin näin se sitten on.
On pakko oikeataan antaa olla, jotta on kavereita. Eipä tulleet kaverit lähelle ja ottaneet poikaani mukaan leikkiin, kun äiti kökötti pikkuveljien kanssa vieressä. Sitten päätettiin, että poika saa olla yksin ulkona, ja kas kummaa kavereita löytyi heti. Ollaan siis muutettu vasta uuteen kaupunkiin ja kavereiden saanti todella tärkeää.
Hyvin tottelee poika ja käy luvan kysymässä aina, jos menee kaverin luo ja käy kotosalla tunnin välein. Pojalla myös kello ja osaa katsoa kellonajan ja lukea ja on rauhallinen ja järkevä. Tietysti aina huoli, että mitä jos sattuu jotain, mutta ei se huoli lähde, vaikka lapsi kasvaakin.
Samoin siitä miten lasta on ohjeistettu! Minun reilu 4v. lapseni on ollut rauhallisella alueella pieniä aikoja yksin, olen ohjannut häntä hyvin eri tilanteisiin ja näyttänyt rajat jne. Ja lapseni on niin rauhallinen ja tunnollinen, etti koskaan ole tehnyt mitään sovitusta poikkeavaa.
(näen lapseni myös 1krs. ikkunasta+ hän huutaa miua usien pihalle jos kysyy jotain).
Sitten on niitä 6-7-vuotiaita joiden perään pitäisi katsoa vielä hyvin tarkkaan + joille ei ole opetettu miten ulkona ollaan.
tyttö menee yksinään puistoon noin 150 metrin päähän. Tyttö osaa reitin hienosti, kävelee tien reunassa ja muutenkin rauhallinen omakotitaloalue. En todellakaan pidä sitä mitenkään kauheena asiana. Leikkii siellä aikansa tai tulee heti takaisin kotiin, jos siellä ei olekaan ketään. Ja taitaa jututtaa naapurit siinä samalla :)
Ensi alkuun musta tuntui kauhealta, mutta nyt asian on vain hyväksyttävä ettei lasta voi pullossa kasvattaa. Eikä tähän menee kuin vajaa kaksi vuotta kun jo ovat yksinään koulutiellä. Aivan uskomatonta vauhkoilua ollut jollain.
Vierailija:
niin jos vähän muistelisitte minkäikäisinä itse saitte kulkea itseksenne ja kuinka kauaksi!? Itse ainakin oltiin alle kouluikäisinä jo ties missä ja aina kotiin osattiin eikä ihan kamalia tehty.
.
Tätä mietin minäkin, ja sitä kuinka kauheaa olisi ollut jos vanhemmat olisivat jatkuvasti kytänneet vieressä leikkejä!
Tietysti kaupungin keskustassa saa olla varovaisempi, mutta kyllä minun mielestäni 6-vuotiaana on jo vallan kykenevä leikkimään itsekseen tai yhdessä kavereiden kanssa.
Onko tämä ylihuolehtivaisuus (" lapsen parhaaksi" -kotiäitiys) muuten joku ajan trendi?
Aiheen vierestä...