Apua, lapsestani tehtiin sosiaalitoimistoon ilmoitus! ;(
Kun hän oli ulkona yksikseen (yleensä on kavereiden kanssa, mutta nyt oli kipeenä ja toinen poissa)
Asumme pikkukaupungin lähiössä, talomme vieressä on leikkipuisto, jossa lapset viihtyvät, ja jonne minäkin keittiön ikkunasta näen, ja katselen säännöllisin väliajoin että kaikki on ok.
Poikani on täyttää pian 6 v, joten ajattelin hänen jo pärjäävän kodin lähettyvillä yksinkin, ja mielestäni hyvin pärjääkin, nyt tuntuu vain kaamealta, ikäänkuin en välittäisi lapsestani :(
Kun oli sattunut vaatteet sotkeentumaan ulkona, ja oli innostunut ottamaan kengät pois jalasta(oli siis sukkasillaan) se ei tarkoita että lapsesta ei huolehdita!!!
Kommentit (30)
miten vapaasti sain mennä jo reilusti alle kouluikäisenä. Vanhemmat eivät aina edes tienneet missä olin. Luottivat siihen että osaan tulla ruoka-aikaan kotiin ja kyllähän mä aina tulinkin. Uimarannallekin päästiin kavereiden kanssa ilman vanhempia jo 5-6 vuotiaina uimataidottomina lapsina. Kukaan ei meitä opettanut uimaan, opittiin kaikki itsekseen samana kesänä kun yhdessä opeteltiin. Hui!
mekin paineltiin pienenä pitkin metsiä ja pihoja, kavereita riitti eikä kukaan kytännyt vieressä. Eikä ollut edes kännyköitä, kotiin mentiin syömään kun tuli nälkä. Ja tämä kaupungissa. Pari kertaa sattui jotakin, joku löi kätensä piikkilankaan tai meinasi hukkua, kun laskettiin jokea styroksilautalla, mutta aina joko kaveri auttoi kotiin tai haki isän, äidin tai naapurin paikalle. Eikä vanhemmat pitäneet minään, sillä samat asiat voivat sattua, vaikka joku vahtisi vieressä....siitä lautastakin oltiin tietoisia, mutta kaikkien vanhemmat ajattelivat, että on lapsilla kivaa tekemistä. Ei oltu aina kieltämässä kaikkea.
(suojaisa rivariyhtiö)
ikkunasta on valvottu ja käyty tarkistamassa, mikäli lapsi on ollut hetken jossain puskan takana tms. Ikinä eivät ole lähteneet pihasta ja tuntuu hullulta kuvitellakin, että joku tekis ilmoituksen asiasta...
Vierailija:
miten vapaasti sain mennä jo reilusti alle kouluikäisenä. Vanhemmat eivät aina edes tienneet missä olin. Luottivat siihen että osaan tulla ruoka-aikaan kotiin ja kyllähän mä aina tulinkin. Uimarannallekin päästiin kavereiden kanssa ilman vanhempia jo 5-6 vuotiaina uimataidottomina lapsina. Kukaan ei meitä opettanut uimaan, opittiin kaikki itsekseen samana kesänä kun yhdessä opeteltiin. Hui!
Itseasiassa ihmettelen kuinka olen hengissä, koska sorakuopissa oli pieniä lampia, mutta toisaaltaa unohtihan pappakin kertoa niistä räjähtämättömistä granaateista mun puutyöpenkin alla. Ja minä tyttöhän paukutin vasaralla nauloja lautoihin: ) Monta aivotärähdystäkin sain alle kouluikäisenä. Ei silloin niin lapsien perään katsottu. Meilläkin meni takapihallakin joki ja ei mua sen kummemmin valvottu.
Mun lapset on ihan uusavuttomia ja kipuherkkiä kun eivät ole karaistuneet. Ovat sellaisia nykykasvatuksella holhottuja nössyköitä.
Vierailija:
niin jos vähän muistelisitte minkäikäisinä itse saitte kulkea itseksenne ja kuinka kauaksi!? Itse ainakin oltiin alle kouluikäisinä jo ties missä ja aina kotiin osattiin eikä ihan kamalia tehty.
kuulostaa kovin tutulta tuo naapurin tekemä TURHA lastensuojeluilmoitus. Meillä asu naapurissa muuan sekopää joka kiusallaan teki ilmoituksia meistä milloin mihinkin ja mistäkin syystä. Onneks päästiin muuttamaan pois sieltä.
Älä pelkää sossujen käyntiä. Niiden on vain pakko käydä tarkistamassa kaikki ilomitukset, mikä tietysti on hyvä asia. Ei teille mitään tapahdu. Tokihan se kurjalta tuntuu kun joutuu lastensuojeluviranomaisten kanssa tekemisiin, mutta ei teillä ole hätää.
Ja mitä tuohon sukkasillaan oloon tulee, jos tuo olis peruste vaikka huostaanotolle, meiltäkin olis viety lapset jo moneen kertaan.
Älä kärjistä tätä asiaa, se toinen kirjoituksesi oli aivan erilainen ja annoit itse itsestäsi vastuuntunnottoman kuvan. Muistan sen ketjun oikein hyvin. Olet todella tyhmä ihminen!
SIIS TÄMÄ ON IHAN PROVO!
Älä välitä kuule. Aina löytyy niuhottajia. Meillä muksu oli eilen ilman kenkiä jumbossa. En kertakaikkiaan jaksa olla komentamassa kun se repii jatkuvasti kengät ja sukat jaloista...on muuten 3 vee. Eiköhän tuon ikäinen jo ole valmis leikkimään yksin pihalla. Joku on nyt vähän liitoitellut ja kuvitellut omiaan. Ole oma itsesi kun tulevat. Kyllä ne tädit heti huomaa onko ilmoitus turha vai ei.
Vierailija:
Kun hän oli ulkona yksikseen (yleensä on kavereiden kanssa, mutta nyt oli kipeenä ja toinen poissa)
Asumme pikkukaupungin lähiössä, talomme vieressä on leikkipuisto, jossa lapset viihtyvät, ja jonne minäkin keittiön ikkunasta näen, ja katselen säännöllisin väliajoin että kaikki on ok.
Poikani on täyttää pian 6 v, joten ajattelin hänen jo pärjäävän kodin lähettyvillä yksinkin, ja mielestäni hyvin pärjääkin, nyt tuntuu vain kaamealta, ikäänkuin en välittäisi lapsestani :(
Kun oli sattunut vaatteet sotkeentumaan ulkona, ja oli innostunut ottamaan kengät pois jalasta(oli siis sukkasillaan) se ei tarkoita että lapsesta ei huolehdita!!!
Ihan tervepäinen silti olen. Tosin omaani en laittaisi kauppareissulle tuossa iässä. Rannalle mekin menimme ilman vanhempia jo 7-8 vuotiaina. Vanhemmat uhkailivat selkäsaunalla jos hukkuisimme...:)
Olimme tosi varovaisia. Vanhempia piti pelätä...se kyllä tehosi. Eipä tullut tehtyä tyhmyyksiä.
Ei minun 5v lapseni ikinä kulkisi ulkona sukkasillaan! Omalle pihalle lähtiessä hän saattaa kysyä mitä panee päälle ja jos ei kysy, saatan tarkistaa jos ei ole kesäkelit. Jos on kylmä tai märkä, hän kertoo asiasta; osaa jo huolehtia itsestään.
Minä ymmärrän, että lapsi sukkasillaan puistossa voi vaikuttaa aika huolestuttavalta, ikäänkuin piittamattomuus olisi jo siirtynyt aikuisista lapsiin. Siitähän ei välttämättä ole kyse, mutta tämä olisi oma, ensimmäinen ajatukseni.