Narsistien "huvittavimmat" tempaukset

Exä katseli kesällä jotain noin 15-vuotiaita tyttöjä vähän matkan päässä ja sitten totesi, että voisin kyllä mennä salille tekemään töitä, että saisin yhtä hyvän ja kiinteän perseen ja reidet :D kun näki, että mulle tuli paha mieli niin "pahoitteli" että ei mullakaan huono ole, mutta aina voi kiinteyttää ja että näinhän itsekin, että niillä teinitytöillä oli paremmat. Äijä itse oli löysäperseinen ja maharöllykkäkin sillä oli.

Toinen juttu oli, kun olin joskus illalla putsannut kissan hiekkalaatikon ja unohtanut kakan kohdalla vetää pöntön jostain syystä (kissa siis kakki sellaisia pieniä kakkoja jos joku kohta ihmettelee seuraavaa kohtaa) ja koska mulla oli puupellettiä laatikossa joka ei hajuja peittänyt, niin yleensä korjasin ne kakat heti ja vedin alas vessasta. Asiaan, eli olin siis vain laittanut kannen kiinni ja yksinkertaisesti unohtanut asian siinä hetkessä. Joskus yöllä mies sitten tuli reissuiltaan ja herätti hirveällä raivoamisella ja huudolla, millaista helvettiä hänellä oli siinä mun kämpässä olla ja elää kun idioottina en edes kissanp*skaa osaa vetää pöntöstä. Heitti jonkun purkin seinään niin että siihen tuli iso lommo ja sen jälkeen heittäytyi sänkyyn sellaisella voimalla nukkumaan, että koko sänky risahteli. Vielä aamullakin mäkätti asiasta että kuinka pas ka olen ja olisin voinut vetää itseni sieltä pöntöstä samalla vaivalla :D

Tosiaan, mies asui ja loisi minun asunnossani koska ei omaa laiskuudeltaan ehtinyt hankkia edellisen vuokrasuhteen päättyessä. Olin silloin nuori ja sokeasti ihastunut, nykyään en tuollaista luuseria edes harkitsisi suhteeseen.

Itselläni ei onneksi kokemusta ´narssistisesta puolisosta, mutta mun ystävä seurustelee miehen kanssa, joka mm. tilasi ystävälleni kamapaajalle ajan ja määritteli tarkkaan, miten hiukset leikataan ja mikä väri laitetaan.  Myös vaatevarasto meni uusiksi, kun mies kirjaimellisesti heitti ystäväni vaatteet roskiin ja sitten yhdessä ostettiin juuri miehen mielen mukaiset kamppeet. 

Lisäksi tää mies on "hurmannut" ystäväni hankkimalla tälle mm. uuden puhelimen, tabletin, urheiluvälineitä ja sisustusjuttuja. Ja tietysti mies tarkkaan kontrolloi, mitä näillä puhelimella ja tabletilla tehdään, kenen kanssa viestitellään, soitellaan, millä sivuilla on käyty jne... jne...

villageidiot kirjoitti:

Äidilläni oli epävakaa luonne, mutta oliko hän narsisti. Levitti minusta perättömiä juoruja, myös työnantajille ja vuokranantajille. Kasvotusten oli hyvää pataa, avulias ja sydämellinen. Soitteli seläntakana perheille, joiden tyttärien kuvitteli seurustelevan kanssani ja haukkui kaikki. Kutsui sukulaiset luokseen tapaamaan meidän esikoisen. Minulle ja vaimolle ei tietenkään tullut kutsua. Olimme siis tehneet oharit.

Piti myös myönteisellä tavalla yhteksiä sellaisiin henkilöihin ja perheisiin, joiden kanssa kuvitteli minun olevan tekemisissä.

Isä toimi hänen kanssaan yhteistyössä. Heillä oli tapana järjestää minut noloihin tilanteisiin. Kerran vanhempani sanoivat (heillä oli tuolloin vielä maatila) minulle että aikovat myydä tilan ja jos tiedän jonkun joka on kiinnostunut, kannattaa vinkata asiasta. Henkilö jolle annoin vihjeen otti vanhempiini yhteyttä ja sai kuulla ettei myyntihalukkuutta ole. "Joku perillinen" vain ei jaksa odottaa heidän kuolemaansa.

Lahjaksi saamani villapaidat kutistuivat pesussa. Hankkimani kirjat ja levyt saattoivat kadota mystisesti.

Kerran vanhempani pyysivät minut auttamaan maatilan veroasioissa. No, minä opiskelin alaa joten menin käymään heidän luonaan. Paikalle oli kutsuttu vieraita: pari sukulaista ja naapureita yms. Heti kun tulin paikalle isäni alkoi huutaa ja haukkua kuinka tekemäni veroilmoitus oli maksanut heille kkymmeniä tuhansia markkoja jne. Mitään veroilmoitustahan en tuossa vaiheessa ollut tehnyt.

Paikallinen nimismies oli isäni koulu- ja armeijakaveri. Isäni oli kertonut hänelle että käytän ja myyn huumeita. Nimismiehen poika kertoi asiasta muutama vuosi sitten luokkakokouksessa.

Äitini sisko muuten oli diagnosoitu narsisti.

Olen sanaton...

Kokemuksia narsistinaisesta:

Aluksi kaikki ruusunpunaista, onnistui todellakin kietomaan pikkusormensa ympäri.

Kihlat piti saada nopeasti, yhteenmuutto aluilleen, ei suostunut muuttamaan luokseni keskisuureen kaupunkiin vaikka hänellä olisi ollut mahdollisuus saada omalta työpaikaltaan siirto ko. kaupunkiin, vaan minun piti muuttaa hänen kanssaan yhdessä ostamaamme asuntoon ja kulkea päivittäin suuntaansa 100 km työmatkaa. tässä vaiheessa vielä kaikki ok mutta sitten alkoi..

Jos tulin 5 minuuttia myöhässä töistä, pettämässä! 100 km ajomatkalla kyllä aika saattaa erinäisistä syistä 5 minuuttia heittää.

Baarissa törmäsin omaan exääni, sanoin Moi: pettämistä

Toisella kerralla baarissa sain hänet kiinni halailemasta oman exänsä kanssa ja kun asiasta huomautin niin vastaus ylimielisellä äänellä "tollasesta ny suuttuu"

Baariin yhdessä lähtiessä en saanut ottaa omia avaimia mukaan koska olisin tietysti lähtenyt pettämään, ainoat avaimet siis hänellä ja aina sai jonkun syyn suuttua ja lähteä yksin kotiin.. siellä sitten ruikutin oven takana joskus pakkasessa että päästä sisään. Minä siis vieraassa kaupungissa josta en juuri ketään tuntenut joten eipä ollut paljon vaihtoehtoja.

Tuohon aikaan vielä urheilin, treeneihin ei olis saanu lähteä koska pettämään olin menossa.

Pikku asioista aivan järkyttävää draamaa, milloin oli jäänyt kahvinkeittimen suodatinluukku hiukan raolleen, milloin auton vaihdekepin nuppi kulunut.

Juhlapyhinä jos oli tarkoitus käydä mun läheisten luona, tuli aina joku sairaus tai muu este..

Riitojen aikana kun yritin lähteä kävelylle että hän vois rauhottua, asettui oviaukkoon eikä päästänyt lähtemään, ja jos työnsin hänet sivuun niin siitä saikin taas kimmokkeen syyttää väkivaltaiseksi.

Iltaisin ei suostunut asioista keskustelemaan mutta sitten kun olin nukkumaan menossa niin silloin alkoi kauhea tenttaus yms, eli yritti valvottaa että en pystyisi hoitamaan töitäni. Saattoi soittaa sata kertaa työpäivän aikana, ja laittaa viestiä että pystytköhän edes töitäs hoitaan ku hän soittaa koko ajan ja pitää linjaa varattuna. Pariterapiaa kokeiltiin kerran ja terapian jälkeen taas suuttui kun enhän mä olis sellasia asioita saanut sanoa, antoi kuulemma hänestä ilkeän kuvan. Viimein kun päätin lähteä, hänelle ei sopinut mikään, ei suostunut myymään osuuttaan asunnosta mulle, ei suostunut ostamaan mun osuutta, ei suostunut asunnon myyntiin vaan yritti vaan jäädä mun kustannuksella asumaan, vasta lakimiehen yhteydenotto sai hänet pitkin hampain suostumaan myymiseen.. omien tavaroideni noudolle hän asetti noin 15 minuutin aikataulun jota sit aina siirsi useampaan kertaan. Thank God pääsin viimein pois tuosta myrkyllisestä suhteesta!

Kukaan muu ei hymyillyt yhtä teennäisesti kuin minä ylioppilaiden ryhmäkuvassa. Kaikki muut osasi hymyillä luonnollisesti.

Äidiltä, lakkiaispäivänäni.

Vierailija kirjoitti:

Kokemuksia narsistinaisesta:

Aluksi kaikki ruusunpunaista, onnistui todellakin kietomaan pikkusormensa ympäri.

Kihlat piti saada nopeasti, yhteenmuutto aluilleen, ei suostunut muuttamaan luokseni keskisuureen kaupunkiin vaikka hänellä olisi ollut mahdollisuus saada omalta työpaikaltaan siirto ko. kaupunkiin, vaan minun piti muuttaa hänen kanssaan yhdessä ostamaamme asuntoon ja kulkea päivittäin suuntaansa 100 km työmatkaa. tässä vaiheessa vielä kaikki ok mutta sitten alkoi..

Jos tulin 5 minuuttia myöhässä töistä, pettämässä! 100 km ajomatkalla kyllä aika saattaa erinäisistä syistä 5 minuuttia heittää.

Baarissa törmäsin omaan exääni, sanoin Moi: pettämistä

Toisella kerralla baarissa sain hänet kiinni halailemasta oman exänsä kanssa ja kun asiasta huomautin niin vastaus ylimielisellä äänellä "tollasesta ny suuttuu"

Baariin yhdessä lähtiessä en saanut ottaa omia avaimia mukaan koska olisin tietysti lähtenyt pettämään, ainoat avaimet siis hänellä ja aina sai jonkun syyn suuttua ja lähteä yksin kotiin.. siellä sitten ruikutin oven takana joskus pakkasessa että päästä sisään. Minä siis vieraassa kaupungissa josta en juuri ketään tuntenut joten eipä ollut paljon vaihtoehtoja.

Tuohon aikaan vielä urheilin, treeneihin ei olis saanu lähteä koska pettämään olin menossa.

Pikku asioista aivan järkyttävää draamaa, milloin oli jäänyt kahvinkeittimen suodatinluukku hiukan raolleen, milloin auton vaihdekepin nuppi kulunut.

Juhlapyhinä jos oli tarkoitus käydä mun läheisten luona, tuli aina joku sairaus tai muu este..

Riitojen aikana kun yritin lähteä kävelylle että hän vois rauhottua, asettui oviaukkoon eikä päästänyt lähtemään, ja jos työnsin hänet sivuun niin siitä saikin taas kimmokkeen syyttää väkivaltaiseksi.

Iltaisin ei suostunut asioista keskustelemaan mutta sitten kun olin nukkumaan menossa niin silloin alkoi kauhea tenttaus yms, eli yritti valvottaa että en pystyisi hoitamaan töitäni. Saattoi soittaa sata kertaa työpäivän aikana, ja laittaa viestiä että pystytköhän edes töitäs hoitaan ku hän soittaa koko ajan ja pitää linjaa varattuna. Pariterapiaa kokeiltiin kerran ja terapian jälkeen taas suuttui kun enhän mä olis sellasia asioita saanut sanoa, antoi kuulemma hänestä ilkeän kuvan. Viimein kun päätin lähteä, hänelle ei sopinut mikään, ei suostunut myymään osuuttaan asunnosta mulle, ei suostunut ostamaan mun osuutta, ei suostunut asunnon myyntiin vaan yritti vaan jäädä mun kustannuksella asumaan, vasta lakimiehen yhteydenotto sai hänet pitkin hampain suostumaan myymiseen.. omien tavaroideni noudolle hän asetti noin 15 minuutin aikataulun jota sit aina siirsi useampaan kertaan. Thank God pääsin viimein pois tuosta myrkyllisestä suhteesta!

Hirveetä. Tästä muistui mieleen, miten oma ex aikoinaan laittoi viestiä jos olin minuutinkin myöhässä siitä ajasta, minkä olin ilmoittanut olevani kotona töiden jälkeen. Luonnollisesti olin jossain pettämässä, kun en ollut tasan klo 16 kotona töistä. Myös jos lähdin kauppaan ja laitoin vaikka ripsaria, niin se tarkoitti että olen lähdössä pettämään. Viisi minuuttia lähdöstäni kauppaan alkoi soittelemaan, että mikä siellä kaupassa oikein kestää, minun pitäisi olla kuulemma jo takaisin kotona sieltä, kun tuossa vaiheessa olin vasta kävelemässä kauppaan. Olin kuulemma varmasti pettämässä! Myös tuo väkisin valveilla pitäminen tuli tuon suhteen aikana tutuksi. Haastoi riitaa ja jos sanoin että antaisit mun nyt vaan nukkua, niin repäisi peiton pois päältäni ja kävi käsiksi. Lopulta kun uskalsin jättää miehen ja muutin pois, niin muuttopäivänä kohtasin hänet rappukäytävässä kun hän oli roudaamassa tavaroitani jätesäkeissä roskiin. Oli myös piilottanut tavaroitani vintille. Onneksi mulla oli poliisit turvaamassa muuttoa, niin isommilta rähinöiltä säästyttiin. Tsemppiä kaikille sekopäiden uhreille! ❤️

Tätä viestiketjua lukiessa pyöräyttää silmiään useampaan kertaan epäuskoisena. Narsistisia piirteitä vaikuttaisi olevan monilla ihmisillä, valitettavasti. Omalla exälläni myös oli narsistinen puolensa.

- Jos luin kirjaa, hän kävi koko ajan kyselemässä, koska olen lukenut sen ja vaati vähentää lukemista. Todellisuudessa on hyvä, jos luen kirjan tai kaksi vuodessa.

- Huomautteli tekemisistäni yhtenään. Jos tiskipöydälle oli esimerkiksi jäänyt roiskeita tiskauksesta,  valitti, että homma oli tehty huonosti ja ettei pitäisi tiskata, jos ei hoida kunnolla loppuun asti. Itse ei suostunut edes tiskaamaan, joten riitahan siitä saatiin aikaiseksi, sillä minun kodissani eivät altaat myöskään notku tiskaamattomista tiskeistä.

- Ei olisi sallinut, että huomioin tekemisissäni myös lievästi liikuntarajoitteisen äitini ja hänen avuntarpeensa. Kiukutteli pitkään, kun menin kolmeksi viikoksi äitini luokse, kun tämä oli toipumassa leikkauksesta ja tarvitsi apua ruuanlaitossa, peseytymisessä ja pukeutumisessa. En olisi saanut auttaa äitiäni, koska se todisti exälleni, että välitin enemmän äidistäni kuin suhteestamme.

- Kurjin piirteensä kuitenkin oli tapansa tehdä huomautuksia sanomisistani, jos oli muita läsnä. Huomautukset olivat usein sellaisia, että ''sinulta noin typerää lausuntoa nyt sopi odottaakin'' tai ''olipa teennäisesti sanottu'' jne. Koin tämän jokseenkin loukkaavaksi ja pyysin, ettei tekisi sitä ja vastauksensa oli: ''En minä nyt rupea puheitani varomaan, muuten saan varoa aina!'' Toinen selitys oli, että minä vain kuvittelen hänen sanovan noin ja ettei kukaan muu ottaisi niitä loukkauksina kuten minä olin mennyt tekemään.

Mulla oli ainakin "patalapputissit" ja "tasapaksu pitkö" (herralla muhevat manboobsit ja ylipainoa reippaanlaisesti. Olemme molemmat n. nelikymppisiä, harvalla kakskybäsen kehoa enää vaikka olisi himourheilija.  Samainen mies valitti, että masentaa kun olohuoneessani on niin pimeää (toki se oli minun vikani, että ikkuna antoi sisäpihalle.)

Toinen narsku (kyllä, en yhdestä oppinut, nyt loppuiäksi historiaa moiset ja nykyinen ihana ja IHANAN NORMAALI), pakotti katsomaan kun hän pelasi videopeliä. En voinut tehdä töitä, en opiskella, en katsoa televisiota. Olisi pitänyt ihastella nähen pelaamistaan. Muiden muassa. Lähetteli kuvia muiden baarissa randomisti näkemiensä naisten kanssa (miksi, en tiedä) ja samalla oli niin mustasukkainen että lopulta äityi hakkaamaan kun olin "vieraissa" eli kotonani nukkumassa. Luojan kiitos pääsin hengissä eroon asiasta. 

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Kokemuksia narsistinaisesta:

Aluksi kaikki ruusunpunaista, onnistui todellakin kietomaan pikkusormensa ympäri.

Kihlat piti saada nopeasti, yhteenmuutto aluilleen, ei suostunut muuttamaan luokseni keskisuureen kaupunkiin vaikka hänellä olisi ollut mahdollisuus saada omalta työpaikaltaan siirto ko. kaupunkiin, vaan minun piti muuttaa hänen kanssaan yhdessä ostamaamme asuntoon ja kulkea päivittäin suuntaansa 100 km työmatkaa. tässä vaiheessa vielä kaikki ok mutta sitten alkoi..

Jos tulin 5 minuuttia myöhässä töistä, pettämässä! 100 km ajomatkalla kyllä aika saattaa erinäisistä syistä 5 minuuttia heittää.

Baarissa törmäsin omaan exääni, sanoin Moi: pettämistä

Toisella kerralla baarissa sain hänet kiinni halailemasta oman exänsä kanssa ja kun asiasta huomautin niin vastaus ylimielisellä äänellä "tollasesta ny suuttuu"

Baariin yhdessä lähtiessä en saanut ottaa omia avaimia mukaan koska olisin tietysti lähtenyt pettämään, ainoat avaimet siis hänellä ja aina sai jonkun syyn suuttua ja lähteä yksin kotiin.. siellä sitten ruikutin oven takana joskus pakkasessa että päästä sisään. Minä siis vieraassa kaupungissa josta en juuri ketään tuntenut joten eipä ollut paljon vaihtoehtoja.

Tuohon aikaan vielä urheilin, treeneihin ei olis saanu lähteä koska pettämään olin menossa.

Pikku asioista aivan järkyttävää draamaa, milloin oli jäänyt kahvinkeittimen suodatinluukku hiukan raolleen, milloin auton vaihdekepin nuppi kulunut.

Juhlapyhinä jos oli tarkoitus käydä mun läheisten luona, tuli aina joku sairaus tai muu este..

Riitojen aikana kun yritin lähteä kävelylle että hän vois rauhottua, asettui oviaukkoon eikä päästänyt lähtemään, ja jos työnsin hänet sivuun niin siitä saikin taas kimmokkeen syyttää väkivaltaiseksi.

Iltaisin ei suostunut asioista keskustelemaan mutta sitten kun olin nukkumaan menossa niin silloin alkoi kauhea tenttaus yms, eli yritti valvottaa että en pystyisi hoitamaan töitäni. Saattoi soittaa sata kertaa työpäivän aikana, ja laittaa viestiä että pystytköhän edes töitäs hoitaan ku hän soittaa koko ajan ja pitää linjaa varattuna. Pariterapiaa kokeiltiin kerran ja terapian jälkeen taas suuttui kun enhän mä olis sellasia asioita saanut sanoa, antoi kuulemma hänestä ilkeän kuvan. Viimein kun päätin lähteä, hänelle ei sopinut mikään, ei suostunut myymään osuuttaan asunnosta mulle, ei suostunut ostamaan mun osuutta, ei suostunut asunnon myyntiin vaan yritti vaan jäädä mun kustannuksella asumaan, vasta lakimiehen yhteydenotto sai hänet pitkin hampain suostumaan myymiseen.. omien tavaroideni noudolle hän asetti noin 15 minuutin aikataulun jota sit aina siirsi useampaan kertaan. Thank God pääsin viimein pois tuosta myrkyllisestä suhteesta!

Hirveetä. Tästä muistui mieleen, miten oma ex aikoinaan laittoi viestiä jos olin minuutinkin myöhässä siitä ajasta, minkä olin ilmoittanut olevani kotona töiden jälkeen. Luonnollisesti olin jossain pettämässä, kun en ollut tasan klo 16 kotona töistä. Myös jos lähdin kauppaan ja laitoin vaikka ripsaria, niin se tarkoitti että olen lähdössä pettämään. Viisi minuuttia lähdöstäni kauppaan alkoi soittelemaan, että mikä siellä kaupassa oikein kestää, minun pitäisi olla kuulemma jo takaisin kotona sieltä, kun tuossa vaiheessa olin vasta kävelemässä kauppaan. Olin kuulemma varmasti pettämässä! Myös tuo väkisin valveilla pitäminen tuli tuon suhteen aikana tutuksi. Haastoi riitaa ja jos sanoin että antaisit mun nyt vaan nukkua, niin repäisi peiton pois päältäni ja kävi käsiksi. Lopulta kun uskalsin jättää miehen ja muutin pois, niin muuttopäivänä kohtasin hänet rappukäytävässä kun hän oli roudaamassa tavaroitani jätesäkeissä roskiin. Oli myös piilottanut tavaroitani vintille. Onneksi mulla oli poliisit turvaamassa muuttoa, niin isommilta rähinöiltä säästyttiin. Tsemppiä kaikille sekopäiden uhreille! ❤️

Ihan tuttua kuviota. Yövalvottaminen, täydellinen valinpitämättömyys toiselle tunnepitoisista esineistä (rikkoo, hukkaa tahallaan), pettämissyytökset jne. Onneksi historiaa, en tajua kuinka kestin. Sairaita ja sääli käy uusille uhreille. 

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Olisi varmaan syytä selvittää että mitä tarkoittaa kun ihminen on narsisti. Voihan se olla niinkin, että muita narsistiksi syyllistävä onkin itse narsisti.

Psykiatrit ovat usein julkisuudessa todenneet, että liian helposti joku ihminen leimataan, ja ihan vain sen takia että ei satu olemaan samaa mieltä muiden kanssa.

On myös todettu että jos on useasti narsistin kanssa tekemisissä niin unohtaa oman arvonsa ja siksi aina uudestaan vajoaa olemaan narsistisen ihmisen seurassa. Narsisti haistaa rikkinäisen ja valmiiksi hajoitetun ihmisen kaukaa.

Todellakin haistaa! Olen puhunut aiheesta terapeuttien kanssa. Kun meni elämässä huonommin, ei tullut elämään yksi joka madalsi itsetuntoa vaan toinen, kolmaskin. Vasta kun pääsi jaloilleen (tai tuurista) osuikin taas, kuten ennen huonoja vuosia, tasapainoinen ja terve ihminen kohdalle. 

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Miksi uskoa mitä toinen ihminen sanoo, hyvät puhujat pystyy puhumaan ummet ja lammet.

Jos tarkastelee teot, unohtaa mitä ikinä on sanottu ja vain listaa paperille plussat ja miinukset - eikö jokainen tervejärkinen ihminen silloin näe millaista elämää elää, ja voi siitä tehdä tarvittavat johtopäätökset. Missä tilanteessa elää, mihin suuntaan haluaa mennä - ja kenen kanssa, tai ketä ilman.

Tottakai näkee. Mutta kun ihminen ei toimi pelkästään järjellä, etenkään ihmissuhteissa. Sen x-häiriöisen kaksi eri "persoonaa" kun ovat usein vielä niin kaukana ja todellakin erilliset toisistaan, että lähteminen on todella vaikeaa. Kuin riivaaja iskisi siihen omaan rakkaaseen.

Tottakai tilanne on vaikea, siksi se pitää yksinkertaistaa. Jos on huono olo siinä ihmissuhteessa niin plussat ja miinukset paperille ja päätökset. Moni on sanonut, että kirjoita asiat paperille tai keskustelupalstalle, katso miltä se näyttää ulkopuolisen silmin ja miten neuvoisit siinä tilanteessa olevaa ihmistä.

Ei pidä pohtia kuka on syyllinen, miksi ollaan siinä tilanteessa, miten sitä tilannetta voisi parantaa vaan lähteä pois siitä tilanteesta. Talo palaa, ja aika äkkiä huomaa jos palo ei ole sammutettavissa omin voimin, sitten vaan äkkiä pois talosta.

Tästä olen ehdottomasti samaa mieltä, olen siis tuo, jolle vastasit. Silti itse tein plus-miinus-listoja kuusi vuotta ennen kuin sain lähdettyä. Vaikka erittäin hyvin näin, että suhteessa ei ollut mitään järkeä, tuntui helpommalta vain ajatella, että ehkä mies löytää jonkun toisen tai itse vaikka sairastun syöpään ja kuolen, että se h**vetti loppuu.

Päätökset on vaikeita. En ihmettele mutta lopulta ne päätökset on tehtävä.

Päätökset ovat siksikin vaikeita, että ne on tehtävä täysin yksin ja narsisti yrittää jättää asiat aina jotenkin avoimeksi ja puolitiehen.

Kahden narsistisuhteen kokemuksella ne ovat niin outoja, ettei niihin päde normaalit lainalaisuudet, edes eroamisen suhteen. Ja myös oman äitini ero narsisti-isästä on ollut pitkä ja epätavallinen.

Vierailija kirjoitti:

Tällainen tilanne juuri nyt päällä. Mies ei ole lukenut vuorokauteen viestiäni, kun hermostui siitä, että ihmettelin kun hän ei vastaa minulle asiassa, jonka olin itse kertonut olevan kovin tärkeä ja jossa osoitin myötätuntoani.

Onneksi olen nähnyt tämän aiemminkin. Arvaan, että hän vastaa noin kahden päivän päästä ihan kuin ei olisi mitään tapahtunutkaan. Tietää hyvin, että ihmettelen ja odotan.

Vierailija kirjoitti:

Mietin, olenko tekemisissä narsistimiehen kanssa. Emme seurustele, mutta tapailemme. Jos huomautan hänelle jostain esim. ihmettelen viestiteltäessä miksei vastannut kysymykseeni tai hävisi kesken keskustelun johonkin (eikä vastausta ole tullut esim päivään,), niin hän suuttuu ja loukkaantuu niin paljon, ettei esim lue seuraavaa viestiäni moneen päivään.

Kuulemma arvostelen hänen viestintätyyliään, vaikka ihan aidosti kysyn asiasta.

Toivottavasti älysit lähteä jo heti tuon jälkeen. Narsistinen ex-seurustelumies yritti aloittaa tuon samanlaisen pelleilyn kanssani, mutta en lähtenyt siihen mukaan. Tulin tylsäksi ja hän ghostasi minut.

Oltiin salilla exäni kanssa kun hän tuli keskeyttämään kuntopyöräilyni ja osoitti sormella arvoilta n.17vuotiasta nuorta kaunista naista joka makasi penkillä nostamassa painoja. Exäni sanoi kovaan ääneen kuinka näkee suoraan tuon naisen hedelmälliseen kohtuun asti, toisin kuin minun kohtuni oli kuulemma kuihtunut rusina.

Usein puhui alaikäisten "virheettömistä figuureista".

Kerran seksin jälkeen tunteet ja pettymys valtasi ja minulta alkoi kyyneleet valua.

Exäni oli tästä silminnähden otettu, oletti että kyynelehdin hyvän orkun vuoksi. Säälitti jotenkin, enkä kehdannut kertoa totuutta...

Vierailija kirjoitti:

Oltiin salilla exäni kanssa kun hän tuli keskeyttämään kuntopyöräilyni ja osoitti sormella arvoilta n.17vuotiasta nuorta kaunista naista joka makasi penkillä nostamassa painoja. Exäni sanoi kovaan ääneen kuinka näkee suoraan tuon naisen hedelmälliseen kohtuun asti, toisin kuin minun kohtuni oli kuulemma kuihtunut rusina.

Usein puhui alaikäisten "virheettömistä figuureista".

Apua. Tästä muistui mieleen, miten oma exäni haukkui minua mahoksi vielä yhteisen lapsemme syntymän jälkeen. Luonnollisesti hän myös pilkkasi vatsaani, joka oli odotuksen jäljiltä vielä pyöreä, ja kun loukkaannuin tästä ja aloin itkeä hormonihuuruissa, hän selitteli että oli vain yrittänyt piristää minua huumorilla.

Tämä kaikki oli tosin valitettavasti pientä sen rinnalla, että lapsen syntymän jälkeen hän alkoi ladella toistuvasti tappouhkauksia ja henkinen väkivalta oli päivittäistä. Samaan aikaan hän kertoi kuinka onnelliseksi olin tehnyt hänet antamalla hänelle pojan, jonka hän näki itsensä kloonina.

villageidiot kirjoitti:

Äidilläni oli epävakaa luonne, mutta oliko hän narsisti. Levitti minusta perättömiä juoruja, myös työnantajille ja vuokranantajille. Kasvotusten oli hyvää pataa, avulias ja sydämellinen. Soitteli seläntakana perheille, joiden tyttärien kuvitteli seurustelevan kanssani ja haukkui kaikki. Kutsui sukulaiset luokseen tapaamaan meidän esikoisen. Minulle ja vaimolle ei tietenkään tullut kutsua. Olimme siis tehneet oharit.

Piti myös myönteisellä tavalla yhteksiä sellaisiin henkilöihin ja perheisiin, joiden kanssa kuvitteli minun olevan tekemisissä.

Isä toimi hänen kanssaan yhteistyössä. Heillä oli tapana järjestää minut noloihin tilanteisiin. Kerran vanhempani sanoivat (heillä oli tuolloin vielä maatila) minulle että aikovat myydä tilan ja jos tiedän jonkun joka on kiinnostunut, kannattaa vinkata asiasta. Henkilö jolle annoin vihjeen otti vanhempiini yhteyttä ja sai kuulla ettei myyntihalukkuutta ole. "Joku perillinen" vain ei jaksa odottaa heidän kuolemaansa.

Lahjaksi saamani villapaidat kutistuivat pesussa. Hankkimani kirjat ja levyt saattoivat kadota mystisesti.

Kerran vanhempani pyysivät minut auttamaan maatilan veroasioissa. No, minä opiskelin alaa joten menin käymään heidän luonaan. Paikalle oli kutsuttu vieraita: pari sukulaista ja naapureita yms. Heti kun tulin paikalle isäni alkoi huutaa ja haukkua kuinka tekemäni veroilmoitus oli maksanut heille kkymmeniä tuhansia markkoja jne. Mitään veroilmoitustahan en tuossa vaiheessa ollut tehnyt.

Paikallinen nimismies oli isäni koulu- ja armeijakaveri. Isäni oli kertonut hänelle että käytän ja myyn huumeita. Nimismiehen poika kertoi asiasta muutama vuosi sitten luokkakokouksessa.

Äitini sisko muuten oli diagnosoitu narsisti.

Tuttua. Äiti levitteli musta juttuja ja juoruja. Paikkansapitämättömiä. Niin vain kiltistä tytöstä leivottiin alkoholistia ja kevytkenkäistä (ihan toisella termillä). Varmaan myös jonkin asteinen mielenvikaisuus ja muu kuuluivat repertuaariin.

villageidiot kirjoitti:

Äidilläni oli epävakaa luonne, mutta oliko hän narsisti. Levitti minusta perättömiä juoruja, myös työnantajille ja vuokranantajille. Kasvotusten oli hyvää pataa, avulias ja sydämellinen. Soitteli seläntakana perheille, joiden tyttärien kuvitteli seurustelevan kanssani ja haukkui kaikki. Kutsui sukulaiset luokseen tapaamaan meidän esikoisen. Minulle ja vaimolle ei tietenkään tullut kutsua. Olimme siis tehneet oharit.

Piti myös myönteisellä tavalla yhteksiä sellaisiin henkilöihin ja perheisiin, joiden kanssa kuvitteli minun olevan tekemisissä.

Isä toimi hänen kanssaan yhteistyössä. Heillä oli tapana järjestää minut noloihin tilanteisiin. Kerran vanhempani sanoivat (heillä oli tuolloin vielä maatila) minulle että aikovat myydä tilan ja jos tiedän jonkun joka on kiinnostunut, kannattaa vinkata asiasta. Henkilö jolle annoin vihjeen otti vanhempiini yhteyttä ja sai kuulla ettei myyntihalukkuutta ole. "Joku perillinen" vain ei jaksa odottaa heidän kuolemaansa.

Lahjaksi saamani villapaidat kutistuivat pesussa. Hankkimani kirjat ja levyt saattoivat kadota mystisesti.

Kerran vanhempani pyysivät minut auttamaan maatilan veroasioissa. No, minä opiskelin alaa joten menin käymään heidän luonaan. Paikalle oli kutsuttu vieraita: pari sukulaista ja naapureita yms. Heti kun tulin paikalle isäni alkoi huutaa ja haukkua kuinka tekemäni veroilmoitus oli maksanut heille kkymmeniä tuhansia markkoja jne. Mitään veroilmoitustahan en tuossa vaiheessa ollut tehnyt.

Paikallinen nimismies oli isäni koulu- ja armeijakaveri. Isäni oli kertonut hänelle että käytän ja myyn huumeita. Nimismiehen poika kertoi asiasta muutama vuosi sitten luokkakokouksessa.

Äitini sisko muuten oli diagnosoitu narsisti.

Muutettavat muuttaen olen kokenut kaikki nämä samat toimintamallit. Veljeni on kokenut jotkin näistä ihan yksi yhteen, esim. isämme soitti poliisitutuille, että veljeni on nisti ja tämän luo pitäisi tehdä ratsia.

Tämä ketju on todella tarpeellinen, kiitos aloittajalle ja kaikille tarinoita jakaneille. Nimenomaan tällä tavalla tarinamuodossa saa käsityksen siitä, millaista narsistin logiikka on.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Narsistinkin kanssa voi elää melko sopuisasti jos hyväksyy oman roolinsa eikä vastusta, ja jos narsisti ei satu olemaan väkivaltaista sorttia. Näitäkin pareja on. Puoliso on usein niin syvällä narsistin maailmankuvassa ettei edes tajua millä kaikilla tavoilla häntä kontrolloidaan ja manipuloidaan. Kai sekin voi olla tavallaan onnellista elämää.

Nimenomaan narsistin kanssa pystyy elämään, jos on valmis sietämään näitä kaikkia temppuja, joita tässä ketjussa on kuvattu. Kun unohtaa itsensä, sen mitä haluaa olla, haluaa tehdä, miksi haluaa tulla ja on sellainen kuin mitä narsisti haluaa. Silläkään et voi välttyä näiltä riidoilta, koska riiteleminen on narsistin perustarve. Jos pystyt jotenkin nousemaan kaiken yläpuolelle ja hiljaa hyväksymään, että näin tämä elämä menee, niin kyllä narsistin kanssa pystyy elämään. Suuremmat ongelmat seuraavat, jos haluat jättää narsistin. "En odota yllätystä,en pidätä hengitystä, mä haluun jättää tään kaiken taa, mun pakoni loppuun juostu on... En mä rohkea oo, enkä kuolematon, mutta tiedän vaan sen, minkä sydän on tiennyt kauan, mun pakoni loppuun juostu on... "Miksi - kun en suostunutkaan pystyyn kuolemaan. Tuo laulu kiteyttää kyllä hyvin omat ajatukseni ja oli voimalauluni, kun päätin lopulta, että nyt riittää.

Ymmärrän tämän vielä Jotenkin joidenkin puolisoiden kohdalla, vaikka en ihan täysin ymmärräkään, että tekevät päätöksen olla ja elää narsistin rinnalla. Se on heidän valinta syystä tai toisesta. Toki toivon, että valinta perustuu edes joltain osin vapaaseen tahtoon, eikä painostukseen tai kiristykseen.

Lasten kanssa on pahempi juttu. Miten siitä lapsesta voi kasvaa oma persoona, jos tulee unohtaa itsensä, mitä haluaa tehdä ja miksi tulla- kuten hyvin kerroit? Kun lapsuudessaan nimenomaa pitäisi löytyä ja kannustaa löytämään mitä juuri se lapsi haluaa Ja osaa ja tahtoo, jotta voi kasvaa erilliseksi ihmiseksi.

Ehkä tässä auttaa, jos lähipiirissä on joku, joka huomioi lasta ja tämän osaaamista ja taitoja ja kannustaa omaan suuntaan. Toki tälläisellä saa varmasti narsistin vihat päälleen ja kenties kostaa lapselle?

Kirjallisuus ja terapeutit sanovat, että se auttaa ja tukee lasta, jos lähipiirissä on tervettä aikuisuutta tai nimenomaant tervettä vanhemmuutta.

Kuitenkin käytännössä on lähes aina niin, että mikäli toinen vanhempi yrittääkin parhaansa, tietää tämä narsistinen vanhempi sen. Hän ei siedä sitä, ettei lapsi asettaisi nimenomaan tätä narsistista ykköseksi elämässään. Hän tietää myös, että hajottamalla hän voi hallita paljon paremmin.

Narsistinen vanhempi haukkuu, mustamaalaa ja tuhoaa kaiken mahdollisen toisessa vanhemmassa sekä käytännössä että lapsen mielessä. Myös lapsen elämän peruselementit, koti, ystävät ja harrastukset ovat vääränlaisia, toisen vanhemman myötävaikutuksella mukana antamassa vääriä vaikutteita lapselle. Lapsi muodostaa omaa identiteettiään, mutta mitä siitä tulee, kun kaikki on niin hirveän ristiriitaista? Lapsi syyttää itseään siitä, että hänellä on vääränlainen toinen vanhempi, vääränlainen elämä, että hän tekee vääriä asioita ja että hän itsekin on ihan vääränlainen. Lapsi hämmästelee kuulusteluja ja narsistisen vanhemman monipuolisesti täynnä vihaa ja kostonhimoa olevaa käytöstä. Hän itkee komerossa raivokohtauksia piilossa.

Ei tätä kaikkea voi toinen vanhempi korjata. 

Sen verran lapsi ymmärtää, että yritettyään jutella asioistaan "ammattilaisille" eikä muuta siitä seuraa kuin narsistisen vanhemman ylistystä ja lapsen leimaamista valehtelijaksi: "Kukaan ei välitä."

Olen hyvin todennäköisesti narsistin lapsi. Sain paljon rakkautta toiselta vnhemmaltani ja samaistuin pienenä häneen. Se suojasi minua mutta myös omalla tavallan haavoitti (narsisti-vanhempi ei kuulemma rakastanut minua, ei kyllä sanojensa mukaan muitakaan lapsistaan, eikä ollut todellakaan vihaisena lausahdettu vaan harkittu toteamus). Muut lapset hyökkäsivät ja mollasivat tätä toista vanhempaamme yhdessä narsistin kanssa. Myös osasta heistä kehittyi aikuisena samanlaisia narsistivanhemman kanssa (samaistuivat häneen) ja piinasivat minuakin kunnes pakenin. Olen kiitollinen toisen vanhempani rakkaudesta (vaikka hänen olisi pitänyt viedä meidät turvaan mutta ymmärrän miten alistettu hän oli).

Samoin. Olen kiitollinen vanhemmalle, jolta sain kannustusta ja tukeakin. Olen miettinyt asiaa kovasti. Omat vanhempani erosivat ja musta on tullut perheen musta lammas. Varmaan siksikin, kun yritin pitää välejä tämän vanhemman kanssa, joka oli ”normaalimpi”. Muut olivat taas kontrolloivan ja haastavan vanhemman puolella. Lopputulos: me sisarukset emme ole toistemme kanssa enää missään yhteyksissä. Vanhemmat ovat kuolleet.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Lukitsi ulko-oven, kun olin kylpytakki päällä saunan jälkeen katsomassa revontulia. Pakkasta lähemmäs 30. Kuvitteli, että olin puhumassa vieraiden miesten kanssa. 

Kaikkea ei edelleenkään voi laittaa narsismin piikkiin. Tämä kuulostaa enemmän sairaalloisen mustasukkaiseksi mieheltä. Se on oma juttunsa vielä, kapea alue usein melko "tavallisella ihmisellä". Hankala toiselle ja kivulias mustikselle itselleen.

No siis vaikea kuvitella sairaampaa mustasukkaista ihmistä kuin narsisti. 

Oma narsistieksä alkoi pihdata seksiä, koska en ollut minkään nautinnon arvoinen. Samalla hän oli täysin varma, että petän häntä mennen tullen. Kaikenlaisia mustasukkaisuuskohtauksia sai todistaa väitöksiin siitä, että flirttailen x:n ja y:n kanssa, käyn salilla miesten takia, hän otti yhteyttä useampaan mieheen kieltääkseen heiltä yhteydenpidon minuun, pakotti minut riisumaan toisen miehen "saastuttamat" vaatteet, kuvitteli kalenterini olevan pullollaan merkintöjä salaisista tapaamisista (tentit, opintotöiden jättöajat, lääkärit tms. tapahtumat), laski kondomeja. 

Eksäni seurasi instagramissa kaiken maailman naisia, alkoi myös seuraamaan aina kaikkia naisia jotka seurasivat minua tai ystäviäni joita ei edes tunne. Tykkäili näiden bikini kuvistakin yms. Lisäksi aina kun katsoin jotain minun lemppari telkkariohjelmaa niin tuli urkkimaan että mikäs ton nimi on jos näki jokun upean naisen ja alkoi seuraamaan. Eipä tehnyt mieli enää katsella niitä ohjelmia. Puhui myös ystävistäni seksuaaliseen sävyyn ja eihän sen jälkeen viitsi enää juuri sitä kaveria kutsua kylään. Alensi minun itsetunnon nollaan kunnes kävin omilla rahoillani muokkaamassa ulkonäköäni edes vähän samanlaiseksi kun näillä insta malleilla on. Oli myös riippuvainen nuorten naisten huomiosta vaikka oli itse vajaa viiskytä ja meni joskus seurassani myös juttelemaan naisille joista oli kertonut olevansa kiinnostunut(tarjoilija esim). Olen itse siis nuori nainen myös joten tuo oikeasti vei itsetuntoa alas.