Narsistien "huvittavimmat" tempaukset

Muista lapsuudestani äidin usein itkeneen ja kyselleen isältäni miksi tämä oli niin ilkeä, isä vastasi aina että on se kun ihminen ei vitsiä ymmärrä. Minä olin isin tyttö ja isäni ei ikinä ollut minua kohtaan paha, kun vanhempani erosivat ollessani 11v isästä tuli virallinen huoltajani ja meistä molemmista oli mukavaa kaksin. Mutta sitten kaikki muuttui kuin salamaniskusta, olin noin  13v ja ja  isä itketti äitiä puhelimessa (taas kerran!)   jolloin sanoin kyllästyneenä  "lopeta äidin kiusaaminen, ei se oo tehnyt mitään". Tämän seurauksena isän käytös muuttui. Äkkiä sain kestää jatkuvaa pillovit""a ja arvostelua, en ollut enää isin prinsessa vaan    läski joka on yhtä yhtä tyhmä  ja hullu kuin äitinsä.  En olisiko IKINÄ, en ikinä uskonut että rakas iskä voi sanoa tuollaisia asioita! 

Vierailija kirjoitti:

Minun narsistiexäni ei ollut komea eikä suosittu vaan tavallisen hauskan näköinen,  vähän ujo ja omissa oloissaan viihtyvä mies jolla oli oma talo melkein maaseudulla.  Halusi puolen vuoden seurustelun jälkeen muutta yhteen, ja vauvan. Kun sanoin etten halua asua maalla oli että ok kulta, minäkin olen vähän kyllästynyt ja möi talonsa. Tästä sai myöhemmin aseen minua vastaan " vihaan asua kaupungissa, sinä painostit".  Suhteessamme todellakin päti että kaikki mitä sanot, voidaan käyttää sinua vastaan!

Olin masentunut  suhteemme alussa tai niin luultiin, myöhemmin minulla todettiin adhd joka periytyi myös ainoalle lapsellemme ja tästäkin mies sai aseen "sinä petit minut. Et kertonut että sinulla on tuollainen geeni ja lapsestakin tuli hullu". Esitti lääkäreille ym ketä nyt tavattiin prosessin aikana ymmärtäväistä isää ja yöllä makuuhuoneessa haukkui lasta hulluksi.

Kun erosimme, vähätteli ja naureskeli etten takuulla pärjää yksin. Halusi myös lapsen huoltajuuden. Nykyinen kihlattuni on hyvin tukeva ja repii tästä rajattomasti riemua "et sinä parempaakaan saanut!".

Minullakin on tukeva mies, joka on ehdottoman kunnollinen, rehellinen, täsmällinen ja luotettava. Eksäni on ollut hyvin hiljaa miehestäni jolla on myös omaisuutta, korkea virka ja hyvä palkka. Suorastaan mielistelee tätä.

Hohhoijaa tuota narskun logiikkaa. Luulee, että vain ulkonäön perusteella kumppani on hyvä 😂😂😂

Nuo itsariuhkailut loppui mulla eksän kanssa siihen kun sanoin, että valinta on hänen. Häkeen voin toki soittaa, mutta en ala ottaa vastuuta toisen ihmisen asioista enkä toimia hänen hoitajanaan. Hän itse tai viime kädessä viranomaiset päättävät niistä asioista, en minä. Minun ei tarvitse jaksaa kamppailla läheisenkään masennuksen kanssa yhtään enempää kuin on pakko vaan saan pyytää itselleni apua ja elää myös omaa elämääni.

Joka ikinen on itse loppupeleissä vastuussa omista asioistaan ja vaikka ketään ei tavallaan pitäisi jättää yksin, on myös oikeus kokea, että nyt on tullut raja vastaan ja sanoa se ääneen.

Exän kanssa asuessa kaikki, siis KAIKKI oli aina mun syy. Olipa kyse mistä tahansa. Kerran olin olohuoneessa ja hän tuli sinne. Ovella hän kompastui omiin jalkoihinsa ja melkein kaatui. Sanoin että kerrankin jotain mikä ei ollut mun syyni. Kuulemma oli. Hän oli niin hämmästynyt kun näki mut olkkarissa että sen takia horjahti. Mun syytäni siis tämäkin.

Nykyisin kun näitä muistelee niin lähinnä naurattaa. Silloin ei.

Ei ollut narsisti, mutta oli kaikenlaista kuitenkin.

Kaikki oli aina mun syy. Väitti että olen sekaisin ja hullu kun minulla oli eri mielipide. Raivostui kun halusin asiallisesti keskustella ongelmistamme. Suuttuessaan huusi, hakkasi kaappia, uhkasi mennä hakkaamaan tuntemattomia baarissa jne. Suuttuminenkin oli mun syy toki. Anteeksi hän ei osannut pyytää. Hän aina käänsi kaiken syykseni: "anteeksi, mutta en olisi tehnyt niin jos sinä et olisi tehnyt noin."

Käyttäytyi aina todella itsekkäästi. Esim. Käveltiin ulkomailla ruokapaikan ohi, mihin oltiin sovittu menevämme. Sanoin että mennäänkö nyt syömään kun ravintola on tuossa, miehelle ei sopinut. Kävelimme 2 kilometriä, jonka jälkeen miehelle tuli nälkä. Sanoin että mennään johonkin toiseen paikkaan kun olimme jo kävelleet niin kauas, mutta miehen oli ihan pakko päästä syömään juuri siihen tiettyyn paikkaan, joten käveltiin 2 km takaisin. Mitään ei tehty minun toivomallani tavalla, koska mies ei vaan suostunut toimimaan jos asiat eivät menneet hänelle mieliksi. Ei tullut edes vähän vastaan, vaan kaikki valinnat, ruokapaikat, elokuvat, matkat, vapaa-aika jne. Miehen mielen mukaan.

Koulutti minua jättämällä pakkaseen. Kiristi yhteisellä ajalla, sanoi että jos et tee juttua x niin en tule luoksesi. Hän myös palkitsi minua viettämällä aikaa kanssani, "nyt kun jätit menemättä sinne baariin, voin tulla yöksi." Kun kävin harrastuksissani tai tyttöjen illoissa olin heti pettämässä ja keräämässä miesten huomiota. Itse kulki baareissa ja koko ajan oli kavereidensa kanssa jossakin, enkä minä ikinä puuttunut hänen vapaa-aikaansa tai valittanut siitä. Hän kuitenkin keksi että minä en anna hänen tavata hänen perhettään tai kavereitaan tai anna hänen harrastaa, vaikka se ei ollut totta. Lisäksi hän oli luonani vain yhden yön viikossa. Kun halusin tavata useammin kolmen vuoden seurustelun jälkeen, olin taas hullu ja tyhmä ja minulla oli vääristynyt kuva parisuhteesta.

Siihen alkoi jossain vaiheessa itsekin uskoa, että on jotenkin vinksallaan kun sitä kuunteli niin kauan. Nykyisessä parisuhteessa ei ole mitään ongelmia, pientä kinaa vain ja sitäkin tosi harvoin. Tekisi mieli sanoa eksälle että ei ne ongelmat minusta johtunut. Koko hänen perheensä ja ystävänsä heti eron jälkeen poistivat minut sometileiltään, voin vaan arvailla mitä valheita on minusta kertonut kaikille. Jättäessään minut eksä toki kertoi kaikki virheeni ja vikani ja miten kaikki mikä hänen elämässään on vikana, johtuu minusta. Minun syytäni oli se ettei hän valmistunut eikä saanut töitä, vaikka oikeasti hän vain hengasi kavereiden kanssa ja makasi sohvalla kaiken aikansa, kun taas minä tein töitä ja opiskelin kahta tutkintoa yhtä aikaa.

Tulin, koska 69. Kerronpa jutunkin. 

Muuttaessani omilleni tarjottiin muuttoapua. Jälkikäteen sain siitä laskun ja olen kuulemma edelleen velkaa sen puolitoista tonnia, mutta "liukuvalla eräpäivällä ihan vain siksi, kun ollaan kuitenkin sukua".

Onko narsismi sairaus? Onko sillä tautiluokitus? Mielenkiinnosta kyselen.

Ex miehelläni oli paljon narsistisia piirteitä. Hänellä oli tapana muutella puhumiensa juttujen yksityiskohtia sen mukaan mikä sopi tilanteeseen parhaiten. Siis eri versioita samasta asiasta. Esim meidän erosta. Välillä hän oli potkaissut mut ulos, välillä taas minä jättänyt hänet. Riippuen kenen kanssa puhui ja mikä parhaiten sopii tilanteeseen. Osaako kukaan sanoa onko tällainen kieroilu tyypillistä narsistille?

Up

Huutaminen ja nyrkin lyöminen pöytään,jos sanot oman mielipiteen tai tuot esille,mitä mieltä itse olet jostakin asiasta.Heti pitää alkaa karjua,kun hullu jos yrität puolustella itseään.

Vierailija kirjoitti:

En jaksa kaikkia temppuja edes luetella, mutta kun kerroin sairastavani paniikkihäiriötä ja harkitsevani lääkitystä, sanoi hän kiroten, että exällään oli ollut sama. Aina kuulemma piti lähteä kaupasta kesken pois mikä ärsytti häntä ja lääkkeet olisivat liian kalliita, ettei niitä kannata edes harkita. Olin tehnyt ilmeisesti jotain peruuttamattoman pahaa 😂😂😂

Noh, lääkkeet maksavat sen noin 10e kuussa ja nykyinen mieheni ei ole moksiskaan jos olen kaupassa paniikissa. Hän tietää, miten toimia.

Jos syö lääkkeitä,niin ei pitäisi olla kaupassa paniikissa. Silloinhan syö lääkkeitä turhaan.

Haukkui ensin läskiksi ämmäksi ja kinusi seksiä.

Vedin ruokaa henkeeni ja toinen vain nauraa, vaikka meinasin oikeasti tukehtua.

Kuulin ex:n ja anopin keskustelevan minusta, että "Onkohan sillä joku vamma, kun se puhuu sillä tavalla"

Nää nyt on sieltä mieleenjääneimmästä päästä, muut on sellaista normaalia paskaa mitä narskun kanssa eläminen on. Ja olen mies.

Itselläni oli turhan korostunut syyllisyydentunto lapsuuden huonojen kokemusten takia. Kai sen takia viehätyin ihmisestä, joka ei näyttänyt häpeävän mitään ja oli röyhkeä ja rääväsuinen seurassa. Viehätyin jotenkin pelokkaalla tavalla. Luonnollisesti olin hänelle kiinnostuksen kohde, seurassani oli varmasti helppo olla "täydellinen". Kerran jopa pyysin anteeksi jos olen loukannut häntä, ja vastaus oli "hyvä, olenkin odottanut tuota". Tämä siis, vaikka hän oli se, joka toistuvasti haukkui minua idiootiksi, puuttui tekemisiini ja piti vaatevalintojani noloina ja lesbomaisina. Jos esimerkiksi kyyditsin häntä jonnekin, hän saattoi kesken risteyksen huutaa EI SINNE ja yrittää muillakin tavoin saada minut jännittämään. Ja tietenkin nauroi päälle, jos huomasi, että jännitän.

Jossain vaiheessa löysin itsekunnioitusta sen verran, että häivyin. En halunnut käydä mitään eropuheita läpi, vaan ghostasin. Näin tämän ihmisen kymmenen vuoden tauon jälkeen, ja eipä tuo ole juuri mihinkään muuttunut, paitsi että on ajanut yhä useamman ja useamman kaverin pois. Kävi lähinnä sääliksi koko tyyppi, vaikka olinkin se päältä käveltävä ovimatto silloin.

Piikki lihassa kirjoitti:

Eräänä huhtikuisena lauantai-iltana narsisti-isäni lähetti minulle yllättäen linkin uutisjuttuun, jossa hänet oli ohimennen mainittu. Emme olleet olleet yhteyksissä moneen kuukauteen. Koska itse olin sillä hetkellä isoissa juhlissa, joita olin järjestänyt osana muuta porukkaa perse ruvella viimeiset puoli vuotta, niin vastasin vain jotain nopeasti, koska en halunnut räplätä puhelinta juhlan aikana. Tämä ei sitten kelvannutkaan isälleni, vaan hän rupesi syyttämään minua siitä, että minua ei kiinnosta hänen elämänsä lainkaan ja että olisin voinut jotain muutakin vastata. Tähän sitten vastasin, että sori kun en nyt pysty enempää keskustelemaan, olen nyt näillä juhlilla eikä täällä ole soveliasta räplätä puhelinta koko iltaa. Isä lähti kaikista henkseleistä irti, ja syyttely viestien välityksellä jatkui, kun eihän hän voi tietää mitään minun elämästäni kun en ole häneen mitenkään yhteydestä (ja syyn varmaan arvaakin jo).

Pistin välit poikki isääni viime keväänä, kun ei edelleenkään löytynyt ymmärrystä minun elämän kipupisteille (jotka ovat osin saaneet alkunsa hänen toiminnastaan). Olisi pitänyt vain häntä lohduttaa, kun me muut olemme hänelle aiheuttaneet niin paljon pahaa. Mutta silti huvittaa, kuinka aikuinen mies voi niin paljon suuttua siitä, että oma tytär ei kesken isojen juhlien voikaan keskustella pitkällisesti mitättömästä uutisjutusta.

Hirveä tilanne, mutta kiitos tästä: "Isä lähti kaikista henkseleistä irti" :'D

Vierailija kirjoitti:

Piikki lihassa kirjoitti:

Eräänä huhtikuisena lauantai-iltana narsisti-isäni lähetti minulle yllättäen linkin uutisjuttuun, jossa hänet oli ohimennen mainittu. Emme olleet olleet yhteyksissä moneen kuukauteen. Koska itse olin sillä hetkellä isoissa juhlissa, joita olin järjestänyt osana muuta porukkaa perse ruvella viimeiset puoli vuotta, niin vastasin vain jotain nopeasti, koska en halunnut räplätä puhelinta juhlan aikana. Tämä ei sitten kelvannutkaan isälleni, vaan hän rupesi syyttämään minua siitä, että minua ei kiinnosta hänen elämänsä lainkaan ja että olisin voinut jotain muutakin vastata. Tähän sitten vastasin, että sori kun en nyt pysty enempää keskustelemaan, olen nyt näillä juhlilla eikä täällä ole soveliasta räplätä puhelinta koko iltaa. Isä lähti kaikista henkseleistä irti, ja syyttely viestien välityksellä jatkui, kun eihän hän voi tietää mitään minun elämästäni kun en ole häneen mitenkään yhteydestä (ja syyn varmaan arvaakin jo).

Pistin välit poikki isääni viime keväänä, kun ei edelleenkään löytynyt ymmärrystä minun elämän kipupisteille (jotka ovat osin saaneet alkunsa hänen toiminnastaan). Olisi pitänyt vain häntä lohduttaa, kun me muut olemme hänelle aiheuttaneet niin paljon pahaa. Mutta silti huvittaa, kuinka aikuinen mies voi niin paljon suuttua siitä, että oma tytär ei kesken isojen juhlien voikaan keskustella pitkällisesti mitättömästä uutisjutusta.

Hirveä tilanne, mutta kiitos tästä: "Isä lähti kaikista henkseleistä irti" :'D

Hirveä tilanne, "aikuinen mies", käyttäytyy kuin keskenkasvuinen ja kehitysvammainen lapsi ja pitää itseään jumalana psykooseissaan.

NAURATTAA.

Tätini karjui minulle aiheetta , vähän ajan päästä toinen tätini (diagnosoitu narsku) soitti minulle töihin että minun PITÄÄ pyytää toiselta tädiltä anteeksi sitä että toinen täti oli huutanut minulle. Mulla meni jauhot suuhun ja läppäsin kaiuttimen päälle ja pyysin uusintaa ja tätihän karjui saman jutun taas. Olin sairaalassa töissä ja hoiajakaverit meinas tukehtua nauruun :  D

Vierailija kirjoitti:

Ihan minkä hyvänsä sarjan tai elokuvan katselu keskeytyi narskun aloittamaan mekkalaan siitä, kuinka "haluat vaan panna noita miehiä tossa sarjassa". Vähän vaikeutti elämää, kun siihen aikaan elokuvien katsominen kuului monesti opintoihini. Opiskeluihin liittyen: myös kaikki hyvät arvosanani johtuivat vain siitä, että luennoitsijat halusivat panna minua.

Apua sama mulla!!! Oli myös ex mustasukkainen jopa näyttelijöistä elokuvissa. Kuinka sairasta! Heitti kerran oluet seinään kun "kuolasin miesnäyttelijää" hänen mielestään... 😤 Halusi myös että vaihdan työpaikkaa koska olen töissä alalla missä on paljon myös miehiä töissä. Ihailin kevään perhosta ääneen... Hän tallasi sen kengällä ja raivosi loppumatkan kovaan ääneen kuinka sairas ihminen olen ja pilannut hänen elämänsä...

Exä ja äitinsä painostivat tekemään abortin kun olin 19v.

Exä haki minut sairaalasta ja ohjeena mennä suoraan kotiin lepäämään. Ex ajoi kiertotietä n. 10km ja ajoi joka töyssyn sekä kaahasi. Yksin en olisi saanut jäädä mutta kun menin suihkuun oli tämä herrasmies häipynyt ja takaisin suvaitsi tulla yöllä kaatokännissä. Tuo suhde tuhosi minut ja vieläkin 40vuotiaana kärsin vaikka olen käynyt 2v terapiassakin.

Olkaa varovaisia ihmiset. Näitä hulluja riittää ja alkuun osaavat tehdä kaikki temput että varmasti rakastut ☹️💔

Halusin erota. Tuli ikkunani alle piirtelemään sydämiä lumeen ja itki hysteerisesti kun katsoin ikkunasta. Myöhemmin alkoi raivoaminen ja oveen hakkaaminen plus n. 100 uhkailuviestiä ja soittoa puhelimeen.Milloin sanoi tappavansa minut , milloin itsensä. Muutto ja salaiset tiedot lopulta saivat tuon loppumaan. Sairastuin ahdistuneisuushäiriöön tämän paskan takia.