Lue keskustelun säännöt.
Repesin synnytyksessä pahasti (hyvästi normaali seksielämä), myös kroppa kärsi mm hirveistä raskausarvista ja nyt mies jätti uuden naisen takia kun
23.01.2020 |
lapsi ei vielä vuottakaan. Perusteluina mm nykyinen olemukseni, joka ei enää kiihota häntä. Seksiä en ole pihdannut, se ei vaan kuulemma enää kiinnosta kanssani. Uudella naisella on kolme lasta ja hyvä kroppa, tää meidän on mun esikoinen. Mies muutti uuden naisen luo ja aikoo vaatia tapaamisia lapseen joka toinen viikonloppu, mahdollisimman pian viikko-viikko. Asianajaja kuulemma ottaa yhteyttä. Tätä edelsi pitkä pettämisjakso, ja mun rankka itseinho joka jatkuu vaan.. lapsikaan ei mistään helpoimmasta päästä vaikka maailman rakkain tietysti. Yksin olen hoitanut tähän saakka. Mulla on tosi ahdistavia ajatuksia nyt, eikä oikein ketään kelle kertoa tilanteen oikea laita, kun häpeän vaan niin paljon. Auttakaa?
Kommentit (258)
Se on iso järkytys, kun sattuu jotakin noin kauheaa. Ei kannata jäädä yksin asian kanssa. Onko asuinpaikallasi kriisikeskus jonne voisit ottaa yhteyttä ja käydä keskustelemassa? Tukea on saatavilla ja se kannattaa nyt ehdottomasti hyödyntää.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
No no jos totta niin heivaa ajatuksistasi koko ukko. Ei kovin pientä aleta vielä mihinkään viikko-viikko systeemiin. Yleensä. Onpas ilkeä mies. Miksi on noin ilkeä?
Emmä tiedä onko se ilkeä, ei kai. On artisti, joka aina toimii vaistolla/tmv. Oikein itku silmässä tuhersi miten ei vaan kuulemma enää halua mua, koska en vastaa fyysisesti enää sitä visuaalista kuvaa haluttavasta naisesta. Nämä isot raskausarvet se pääsyy. Ylipainoinen en todellakaan ole. Uusi nainen on nyt se muusa kuulemma hänelle, ja kaikki tapahtui puolittain vahingossa. Mä oon vihannut itteeni raskausajasta lähtien ja nyt viimeistään on kaikelta pohja poissa. Haluisin vaan kuolla. Tai ei, en vaan jaksais elää.Kaikki alunperinkin oli meidän suhdetta vastaan, oon liian nuori jne, uskoin kaiken mitä mies sanoi.. En halua myöntää epäonnistumista. Lapsi on rakas mutta raskas, ja kaikki kaatuu päälle nyt. Oon niin yksin.ap
Siis mitä v*ttua? Ei "mies" pysty itkua pidättämään kun kertoo, ettet enää vastaa sitä hänen ihannekuvaa? Ei varmaan auta yhtään, mutta naurettavalta pelleltä ex-ukkos kuulostaa ja jos noilla puheilla ja sun huonolla kohtelulla, oman lapsensa äidin pettämisellä on mitään painoarvoa kun huoltajuusasioista aletaan keskustella, nostat kaiken tuon pöydälle vaan. Ei siis mitään sääli keruuta, vaan ihan faktoja. Itsekäs, moraaliton, pinnallinen mikkihiiri. On vastaavanlaisesta itkupillistä kokemusta, vei vuosia j a itsetunnon, onneksi en sen kanssa lisääntynyt.
Vika ei ole sussa. Masennus ja kaikki sen mukana tuleva p*ska on reaktio huonosta kohtelusta plus tietty vauva-arki. Mies ei ollut kykenevä perhe-elämään, sääliksi käy uuden muijan lapsia jos joutuvat isäpuolenaan pitämään ja millainen äiti nyt muusaksi rupeaa pikkuvauvan isälle, mietin vaan. Varmasti äärimmäisen vaikeaa, mutta unohdat ne kaikki loukkaukset ja sen häpeän. Sinä olet pienen ihmisen äiti, joka jätettiin hyvin säälittävistä ja pinnallisista syistä. Jos jotain häpeää haluat tuntea, tunne myötähäpeää eksääsi kohtaan. Hänen kuuluis hävetä.
Sun oma jaksaminen ja vointi on nyt tärkeintä, koska vastuullas on pieni ja viaton lapsi. Puhu neuvolassa, ystäville, perheelle, ihan kelle tahansa. Vaikka hävettäisi. Petturia et elämääs tarvitse ja puhu siitä siksikin, ettet jäis yksin asian kanssa ja joku päivä haukkuis lapselle tän isää. Ja ota vastaan kaikki apu mitä tarvitset, älä jää yksin rypemään. Valtavan paljon voimia sulle❤️
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
NAL(sinkut palsta) kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Ap, ymmärräthän että vika ei ole sun kropassa, vaan 100 % ex-miehessäsi. Kukaan normaali ihminen ei jätä puolisoaan sen takia, että tämän kroppa muuttuu synnytyksessä. Suurin osa miehistä ei jättäisi. Sulle on vaan sattunut narsistinen tai muuten kusipäinen mies.
On tosi tärkeetä, että et syytä itseäsi. Ja vaikka rakastat ex-miestäsi, sun on oikeasti parempi ilman noin myrkyllistä ihmistä.
Hae apua itsellesi ja lapsellesi. Ja hoe itsellesi että vika EI ollut sussa, koska se ei ihan oikeasti ollut.
Vika on 100% aloittajassa ja hänen miesvalinnassaan. Totta on, että tavallinen mies ei jätä puolisoaan sen takia, että kroppa muuttuu synnytyksessä.
Aloittajalle ei ole"sattunut" narsistimiestä koska miehiä ei arvota naiselle lottopalloilla vaan aloittaja on itse valinnut komean kusipäisen narsistimiehen ja itkee nyt täällä kun mies jätti ja panee jo seuraavaa. Kaiken huipuksi hän ei edes uskonut edellisten katkerien jätettyjen naisten varoituksia miehestä.
Tämä on ehkä radikaalimmin kirjoitettu kuin itse asian esittäisin, mutta minusta tässä on totuuden siemen. Ap:lla on ollut omat perusteensa miesvalinnassaan, ja ykköskriteerinä tuskin on ollut luotettava ja tasapainoinen luonne. Kyllä nämä miehet valitaan ihan muista syistä. Ja kun valitsee sen tylsän perus-Pertin sijaan sen jännän kiihkeän taiteilijaluonteen, niin sitten voi käydä näin.
Vaarana tulee olemaan sitten ero tai jomman kumman pettäminen. Nykyään lapset kannattaa saada yksin, koska näin ollen ei tule pettymyksiä puolison osalta ja, olet muutenkin sinut valmiin yh statuksen kanssa.
Miksi olisi? Kyllä kuule iso osa ihmisistä kykenee ihan ihastumaan ja rakastumaan siihen tasaisen luotettavaan perustyyppiin. Näitähän ne suurin osa tavallisista perheenisistä ja -äideistä on. Jos ei kykene rakastumaan kuin kaiken maailman jännittäviin rokkareihin tai mihin lie artisteihin, niin kannattaa ehkä jättää ne lapset tekemättä tai tehdä ne sitten yksin.
Juuri tämän takia olisi huipputärkeää valmistautua siihen synnytykseen kunnolla, että se sitten sujuisi hyvin.
ap, mitä sinä häpeät? Sanot vaan perheellesi ja suvulle että mies pettää sinua, jätti sinut ja muutti toisen naisen luo. Lapsi, jota hän halusi, ei ole vuottakaan, ja olet yksin. En ihan oikeasti nyt ymmärrät, mitä sinä häpeät.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Olen hyvin pahoillani puolestasi. Kunpa ihmiset eivät olisi niin pinnallisia. Toivottavasti saat tukea ja apua muualta, että kaikki eivät kuitenkaan kaltoin kohtelisi. (Olen pahoillani, kun en ole ihan jokaista viestiä tässä ketjussa lukenut, niin en ole ihan kaikista käänteistä tietoinen.)
On hyvä erota heti, eikä myöhemmin, niin miehestä ei tule lapselle tärkeä. Se on ihan sama onko niitä tapaamisviikonloppuja vai ei, mies ei kuitenkaan selvästi ole perheainesta, joten ei kyllä pysty kasvamaan isäksi. Kyllä lapsi pärjää hyvin pelkällä äidilläkin, ei siinä. Jos menette sillä joka toinen viikonloppu-systeemillä, niin koita vaan nähdä se taukona ja omana aikana, eiköhän se lapsi kuitenkin täysin turvassa ole sen miekkosen ja tyttöystävänsä kanssa.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
No no jos totta niin heivaa ajatuksistasi koko ukko. Ei kovin pientä aleta vielä mihinkään viikko-viikko systeemiin. Yleensä. Onpas ilkeä mies. Miksi on noin ilkeä?
Emmä tiedä onko se ilkeä, ei kai. On artisti, joka aina toimii vaistolla/tmv. Oikein itku silmässä tuhersi miten ei vaan kuulemma enää halua mua, koska en vastaa fyysisesti enää sitä visuaalista kuvaa haluttavasta naisesta. Nämä isot raskausarvet se pääsyy. Ylipainoinen en todellakaan ole. Uusi nainen on nyt se muusa kuulemma hänelle, ja kaikki tapahtui puolittain vahingossa. Mä oon vihannut itteeni raskausajasta lähtien ja nyt viimeistään on kaikelta pohja poissa. Haluisin vaan kuolla. Tai ei, en vaan jaksais elää.Kaikki alunperinkin oli meidän suhdetta vastaan, oon liian nuori jne, uskoin kaiken mitä mies sanoi.. En halua myöntää epäonnistumista. Lapsi on rakas mutta raskas, ja kaikki kaatuu päälle nyt. Oon niin yksin.ap
Siis anteeksi mitä vittua mä luin? Miten kukaan voi sanoa toisesta noin, etenkin kun jäljet on tulleet teidän yhteisestä lapsesta. Jos mun mies joutuisi onnettomuuteen ja hälle tulisi siitä isot arvet vaikka naamaan, yhtä kaunis rakas ihminen hän olisi arpineenkin. Sun exäs on oikeasti sairas, Ootas vaan kun se uusi siitä vanhenee, tuskin hänkään vastaa sitten sitä unelmaa kun juonteet iskee otsaan. Se uusi nainenkaan ei varmaan tajua mihin on lähtenyt... sä löydät vielä toipumisen jälkeen uuden rakkauden joka ei vittuakaan välitä jostain raskausarvista. Mun ex jätti myös toisen naisen takia, mutta ei onneksi ollut tuollaisia sanoja taustalla. Surkuttelin uudelle sektioarpia ja sen päälle tulevaa poimua, tyhjiä tissejä ja ties mitä rumuuksia kehostani ja kuinka hän joutuu nyt tyytymään tällaiseen, lupailin että meen veitsen alle korjaamaan itseni hänelle jopa . Ajan saatossa tajusin, että mies ihan oikeasti pitää mua kauniina ja maailman seksikkäimpänä eikä sano säälistä, hänelle se ei ole pelkkää arvettomuutta ja ikuista kakskytviisveenä pysymistä. Hänelle se on jotain syvempää ja btw, kenestäkään ei muutu yhtäkkiä helvetin ruma ämmä, vaikka saakin raskausarpia, aika pientä tuollainen vaikka ymmärrän täysin tunteesi! Sun ”virheet” ulkonäössä on paikallisia ja pieniä, susta ei muuttunut yhtäkkiä kamalan näköistä vaikka nyt niin ajatteletkin. Älä tee mitään tyhmää nyt, hakeudut päivystykseen jos menee liian synkäksi. Rauhoittavat lääkkeet auttoivat minua kun olin siinä jamassa, että mietin jaksanko elää tuskan kanssa. Kannatti jaksaa.
Aika kylmää touhua mieheltäsi. Ei se nainenkaan täysillä käy, kun on suostunut salasuhteen miehesi kanssa. Sille ei voi mitään, jos toinen haluaa olla jonku toisen kanssa, mutta asiat voi hoitaa viisaasti. Et menettänyt mitään. Noin pienelle lapselle on rankkaa viikko/viikko systeemi. Joka toisen viikonlopun voisi olla isällä. Pidä itsestäsi huolta, että jaksat ja toivut tapahtumasta <3
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Onko alueellasi ensikotia/turvakotia? Nyt heti sinne yhteyttä!
On, mutta mitä mä sanon?? Eksän uuden naisen mukaan multa ollaan tulossa lapsi hakemaan pois koska oon itsetuhoinen ja se on totta, en kuitenkaan oikeasti tekis mitään itselleni saati lapselle, tää kaikki vaan menee yli mun käsittelykyvyn.. Lapsikin pelkää kun itken hysteerisesti just nyt ap
Paskat haetaan. Mikä tuotakin naista vaivaa? Taitaa olla löytänyt kaltaisensa... Mä olin itsemurha-ajatuksista Aurorassa ja silti ei viety. Sain apua, kuten myös muu perhe tietenkin - paranin.
Olin ollut pienten kanssa kotona, joten katsottiin että heillä on siellä hyvin, enkä koskaan laiminlyönyt heitä mitenkään, itkin toki paljon eron jälkeen, mutta kukapa ei...
Vastaileeko täällä sama ihminen itselleen, kun tyyli on ihan sama kaikissa vastauksissa?
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Kuka uskaltaa tuollaisen miehen ottaa, joka jättää naisen noin pinnallisista ja tyhjänpäiväisistä syistä ? Varsinkin kun on vielä lapsi. Minä en ainakaan uskaltaisi ottaa, koska suhde on ohi siinä vaiheessa kun tulee jotain ongelmia. Haluaisin luotettavan ihmisen, jolla ei ole pinnalliset elämänarvot.
Oon varma että oot ihana ja kaunis. Mullekin raskaus teki isot arvet mahaan ja olin aivan maassa siitä pitkään, ne tunteet on täysin ok. Mutta arvaa mitä mies sanoi kun itkin arpiani? "En edes huomaa niitä" "Ei niillä ole väliä". Ja edelleen sanoo samaa. Eli miehesi ei ollut oikea sinulle, se ei ole mitään henkilökohtaista. Arvet haalistuvat. Sun keho on erilainen kuin ennen, mutta kun arvostat sitä, se on silti viehättävä. Derma roller häivyttää arpia tosi paljon!
Perusta itsesi arvo muille asioille kuin ulkonäölle. Tosi rakkaus ei perustu sille.
Opiskele, naura, tee jotain luovaa, löydä se oma juttu. Olet niin paljon enemmän kuin ulkonäkö ja jos jaksat olla positiivinen, löydät onnen uudestaan. Kaikkea hyvää!
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Osunko ap oikeaan, jos veikkaan, että mies oli silloinkin varattu, kun te aloititte suhteen?
Vierailija kirjoitti:
Juuri tämän takia olisi huipputärkeää valmistautua siihen synnytykseen kunnolla, että se sitten sujuisi hyvin.
Kannattaisikohan pitää se suu kiinni kun et mistään mitään tiedä.
Vierailija kirjoitti:
Osunko ap oikeaan, jos veikkaan, että mies oli silloinkin varattu, kun te aloititte suhteen?
Ja onko tässä eniten kysymys siitä synnytyksestä, repeämistä ja seksistä? Apua saa jos haluaa, täältä palstoilta sitä ei kannata hakea.
Vierailija kirjoitti:
Nyt kiinnostaisi, miten nämä repeämät ovat asiaan vaikuttaneet? Itsellä ollut kolmannen asteen repeämät. Toipuminen toki kesti pitkään, mutta sen jälkeen ei ole hommaa haitanneet.
Joo niin minullakin oli useita kymmeniä tikkiä alapäässä synnytyksen jäljiltä ja paranin ihan ok, mutta silti en kyseenalaista muiden vammoja, toipumisia tai kokemuksia jos toinen sanoo niistä olevan yhä harmia.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Juuri tämän takia olisi huipputärkeää valmistautua siihen synnytykseen kunnolla, että se sitten sujuisi hyvin.
Kannattaisikohan pitää se suu kiinni kun et mistään mitään tiedä.
Jotenkin arvasin, että synnytys tässä nyt onkin se juttu.
Voi mikä tilanne sinulla! Ymmärrän, kun kerrot artistista. Moni ei varmaan ymmärrä. Sun pitää pikkiuhiljaa alkaa työstää noita sun tunteita ja ajatuksia itseäsi kohtaan ja sitä kohtaan mitä sun elämässä on viime aikoina tapahtunut. Ne on varmaan aikamoisessa puurossa tällä hetkellä. Ihan ekaksi näin ulkopuolisena kuulen sen, että sun tulkinnat minäkuvasta ovat nyt tosi rankat ja jopa vääristyneet. Ethän sinä nyt herranjestas ansaitse tuollaista soimausta itseltäsi! Usko siihen, että tulee vielä se päivä kun tämä mennyt suhde ei satuta, kun mies ei enää tunnukaan siltä että olisi voinut olla se oikea. Silloinhan menee pohja myös noilta itseinhon tunteilta. Mutta niiltä tulee menemään pohja jo paljon ennen kun tuo päivä koittaa. Kuulostaa, että tarvitset apua jäsennellä näitä monia asioita mitä sulle just nyt tapahtuu. Arki lapsen kanssa ei tarvitse olla näin rankkaa. Hae siihen apua vaikka neuvolasta. Kannattaa tehdä se nyt heti alkuunsa, ennen kun sun väsymys ja suru alkaa purkautua lapseen. Koska sitten siitä tulisi vielä ylimääräinen henkinen painolasti sulle "voi mitä olenkaan sanonut lapselle, miten olenkaan käyttäytynyt". Siihen on helppo lipsua, vaikka ei olis ollenkaan noin paljon kuormaa kun mitä sulla nyt on. Kantsii siis hakea apua. Ja sitten vaan kovasti psyykkistä työtä, että pääset sen juurille, miksi syytät itseäsi ja tajuat että se on ihan väärä osoite. Toivon sulle kaikkea parasta ja uskon, että saavutat entistä isomman onnen!
Tästä tulee mieleen täällä monta kertaa pyörinyt synnytys, repeämät, seksi - ketju, jossa jankattiin ja jankattiin synnytyksessä tulleiden repeämien vaikutuksesta seksielämään.