En pääse yli siitä, että en kelpaa vakkariksi töihin. Mikä on vikana?
Voitteko auttaa mua keksimään, mikä minussa on vikana? Listatkaa tänne ihan kaikki syyt, mitä tulee mieleen. Ei tarvitse miettiä, että loukkaannunko tai suutunko. En pääse koskaan haastatteluun tai etenemään toiselle kierrokselle. Olen tehnyt sijaisuuksia todella monta vuotta. Työpaikoilla minusta pidetään, saan pomolta vain kehuja, olen kuulemma ahkera, luotettava, varma työntekijä. En saikuta, en kiusaa, en ole hankala valittajaluonne tms. Silti en pääse edes haastatteluihin tai etenemään toiselle kierrokselle. Minulla on koulutus ja työ on ihan suorittavan tason "duunarityötä".
Olin jo kerran lopettamassa, mutta pomot vähän säikähtivät ja sanoivat, että älä nyt tuollaisia mieti, jäisit tänne meille.
Mikä on siis se vika minussa, jota kukaan ei kehtaa sanoa ääneen? En halua olla koko ikääni sijainen, koska tämä alkaa jo käymään mielenterveyden päälle. Tunnen itseni huonoksi ja arvottomaksi.
Kommentit (20)
Ikä
Sulupuoli
Cv?
Hakemukset
Pukeutuminen
Some
Jne
Kerro itsestäsi
Vierailija kirjoitti:
Ikä
Sulupuoli
Cv?
Hakemukset
Pukeutuminen
Some
JneKerro itsestäsi
Sulupuoli 😂
Vierailija kirjoitti:
Pitää kuulua ydinjuoruporukkaan. Eikä tämä koske vain naisvaltaisia aloja.
Pelkistetysti tämä se valitettavasti on.
Luultavasti olet varma sijainen, jota ei tarvitse vakinaistaa. Kyllästyin samaan ja lähdin eri paikkaan, jonne vakinaistettiin. Pyydä vakinaistamista ja jos ei onnistu, hae muualle.
Meillä esimies ei nimenomaan halua vakinaistaa luotettavia ns.vakisijaisia jotka tulevat aina lyhyelläkin varoitusajalla töihin. Sellaista sijaista on vaikea saada joten kun on löytynyt hyvä niin haluaa pitää hänet sijaisena.
Jos et pääse muuallekaan haastatteluun niin epäilisin että hakemus ei ole kovin hyvä ja sitä voisit työstää vaikka ihan ammattilaisen kanssa.
Vierailija kirjoitti:
Ikä
Sulupuoli
Cv?
Hakemukset
Pukeutuminen
Some
JneKerro itsestäsi
- ikä välillä 35-40
- nainen ja naisvaltainen ala
- cv ei ole erityisen monipuolinen, olen ollut melkein koko aikuisikäni vain tällä samalla työnantajalla
- pukeutumistyyli ihan tavallinen
- sometilit yksityisiä, mutta julkaisen kuvia kissoista, koirista, luonnosta, käsitöistä ja leipomuksista, minusta ei ole vähäpukeisia kuvia
- en kuulu somessa mihinkään kyseenalaisiin
ryhmiin, en riehu somessa enkä kirjoittele julkisesti
Ehkä tuossa on jotain perää sitten, että olen liian luotettava sijainen. Mikä kyllä tavallaan tuntuu ikävältä, koska vakituinen paikka on kuitenkin toiveissa. Olen ollut joustava ja aina valmiina, koska olen kuvitellut sen johtavan vakituiseen paikkaan.
Mielestäni osaan kirjoittaa hakemuksia. Olen ollut joskus työttömyysaikoina kurssillakin, jossa tehtiin hakemuksia. Ohjaaja ei keksinyt mitään parannettavaa tekeleisiini. Ainahan tätäkin taitoa voi hioa, joten tuskin ne ovat mitään täydellisiä.
Ei tuollaisia kannata miettiä. Työelämä on välillä aika kummallista. Yleissääntönä on kuitenikin että itsevarmat ja sopivalla tavalla röyhkeät tyypit jyräävät muut. Tämä näin empiirisenä kokemuksena omista työpaikoista.
Vierailija kirjoitti:
Pitää kuulua ydinjuoruporukkaan. Eikä tämä koske vain naisvaltaisia aloja.
Juoruporukat muodostuu paikalleen pysähtyneistä.
Eipä kannata luulla itsessään olevan vika. Nykymaailma vain on tällaista, vakipaikat tuntuu menevän suhteilla, eikä pätevyydellä. Sillä voi lohduttautua, että vakipaikka tarkoittaa nykyään ihan muuta kuin takavuosina. Nykyään voit olla taas vuoden päästä työttömänä, kun iskikin yt:t, ulkoistaminen ja mitä näitä nyt on.
Mikäli olet alalla jolla on töitä kuten lähihoitaja tai siivooja, ei sulla ole pelkoa etteikö työt jatkuisi.
Pankista saa asuntolainan omille tuloille vaikket ole vakituinen koska ymmärtävät tämän maan politiikkaa siinä ettei vakinaisteta.
Tai ainakin virolaispariskunta siivooja ja rekkakuski saivat lainan joten outoa on jos suomalainen ei saa.
Olin myös sijaisena 5 vuotta ja sinä aikana haettavia vakipaikkoja tuli auki 3 kertaa. Minua ei valittu. Sen sijaan valittiin jopa sellaisia jotka tulivat suoraan koulusta töihin. Kun paikkoja oli auki neljännen kerran, sanoin suoraan että jos nyt ette vakinaista niin menen muualle töihin. Vakipaikan sain. Olin varmasti myös ollut liian hyvä ja kiltti sijainen, suostunut kaikkeen lyhyellä varoitusajalla jne.
Äei vakinainen työ ole enää nykyään vakinainen.
Aina jonkun syyn takia voi pitää yt:t. Oli se sitten uusi omistaja, tilauskannan vähyys tai osaston lakkautus.
Kuulutko ammattiliittoon? Kannattaisi ihan ottaa puheeksi asia sitä kautta. Saattaa olla, että ap:n työnantaja toimii laittomasti. Määräaikaisia työsuhteita ei saa teettää ilman tiettyä hyväksyttävää syytä.
Sinulla sentään on töitä. Olisit siitä kiitollinen.
Loppujen lopuksi on aina kyse tuurista.
Oletko kysynyt kehityskeskusteluissa, miksi sinua ei ole vakinaistettu ja missä asioissa sinun tulisi kehittyä, jotta voisit vakipaikan saada?
Entäpä CV, näyttääkö se useiden määräaikaisuuksien vuoksi kovin rikkonaiselta, vai voiko niitä niputtaa pidemmiksi jaksoiksi? Jos haet töitä muualta kuin nykyisestä työpaikastasi, niin tuo vakinaistamattomuus voi kääntyä sinua vastaan ja CV:n perusteella rekrytoija ajattelee, että siihen on joku painava syy, miksi olet vuosien jälkeenkin "vain" määräaikainen, eikä siksi edes kutsu haastatteluun.
Näistä pitää puhua työnantajan kanssa suoraan eikä jäädä ihmettelemään. Ihan turhaa meidän arvailla.
Kysy mikä mättää ja sano selvästi, että HALUAT vakipaikan. Ja niin kuin sanottiin, kerro että tämä on nyt niin tärkeä juttu, että jos ei vakinaisuutta tipu tässä työpaikassa, etsit sen muualta. Tee selväksi ettet enää suostu näihin sijaisuuksiin. Voithan perustellakin, jos haluat pelata varman päälle: Olet esim. ostamassa asuntoa ja tarvitset varmuuden työpaikasta. Muistuta miten hyvä ja luotettava työntekijä olet. Kysy etkö muka ansaitse turvaa elämääsi.
Etsi uusi paikka valmiiksi ja käytä sitä vipuna.
Meillä ei ole sijaisille kehityskeskusteluja, joten ei ole ollut luontevaa hetkeä ottaa asiaa puheeksi. Voisi siitä varmaan puhua ilman mitään sovittua tapaamistakin, mutta en kehtaa. En ole muutenkaan kovin läheisissä väleissä pomojen kanssa. Näen heitä harvoin eivätkä he kysele asioistani tai työpaikkani asioista. Tunnen olevani vähän ulkopuolinen työntekijä. Meillä ei ole hyvää keskuteluyhteyttä, joten tuntuisi vaikealta jutella mistään vakavasta.
Pelkään, että sijaisuudet loppuvat, jos alan vaatimaan. Olisi pitänyt avata suunsa jo silloin, kun meinasin lopettaa. Minut maaniteltiin jäämään. Kaduttaa, kun en ladellut "ehtoja" jo silloin. Olisi pitänyt sanoa, että voin harkita, jos on mahdollisuus vakituiseen paikkaan. Mutta ei. Minä vaan suostun kiltisti kaikkeen.
Tajuan itsekin, että cv:ni on ihan järkyttävää kuraa. Pätkää pätkän perään. Ymmärrän ihan hyvin, että se epäilyttää rekrytoijia. Kaikkien ensimmäinen ajatus on, että tuossa on jotain vikaa. Hän ei joko halua sitoutua mihinkään työpaikkaan tai hänessä on jotain vikaa, jonka takia häntä ei haluta pysyvästi minnekään.
En ole saanut töissä mitään kehittävää palautetta. En usko olevani täydellinen tietenkään. Olen saanut kehuja, mutta ehkä ne on sitten jotain yleisjuttuja, mitä sanotaan kaikille.
Pitää kuulua ydinjuoruporukkaan. Eikä tämä koske vain naisvaltaisia aloja.