Lue keskustelun säännöt.
Alue: Aihe vapaa
Mies haluaa muuttaa omakotitaloon, minä en, riitaa asiasta
23.01.2020 |
Mies on jo vuosia haaveillut omakotitalossa asumisesta. Puhuu siitä usein sekä minulle että tutuilleen, tyyliin "sitten parin vuoden päästä kun asumme omakotitalossa". Minä taas en yhtään halua asua omakotitalossa. En halua laittaa rahojani siihen. En halua hoitaa taloon liittyviä töitä. En halua taloon liittyviä kunnossapitovastuita enkä kattoremonttihuolia ym ym. Mies ei suostu ymmärtämään kantaani ollenkaan. Perintömökki meillä on ollut vuosia, eikä se helpota miehen omakotitalokuumetta. Rivari kävisi minulle, mutta miehelle ei käy rivari. Nyt asumme kerrostalon 4. kerroksessa ja mies ei viihdy.
Ei asiasta nyt pahasti ole riidelty, mutta mies on kuitenkin usein purkanut pettymystä ja harmistusta minuun kun sanon, että en halua omakotitaloa. Ja yrittää koko ajan keksiä minulle perusteluja miksi meidän pitäisi ostaa omakotitalo ja minä kyllästyn siihen jatkuvaan jankkaamiseen ja hermostun taas siihen.
Kommentit (103)
Vierailija kirjoitti:
Jos haluatte jumalattoman stressin, rahareiän ja työleirin niin ostakaa kymmeniä vuosia vanha omakotitalo! Miten ihanan romanttisia ovatkaan ne yllättävät kustannukset! Aina joku paikka repeää jostakin ja taas kaivetaan romanttisesti kuvetta tai pyöritään yöllä hikisenä lakanoissa että mistä nämäkin rahat nyt otetaan! Ihanaa! Kliimaksin huippuna monille tulee vielä superromanttinen avioero kun arjen stressi vie suhteeltakin pohjan pois. Se on sitä omakotiasumisen romantiikkaa se.
No on omaa tyhmyyttä jos ostaa jonkun 5000€ talon. Me olemme miehen kanssa maailman laiskimmat ihmiset ja vastentahtoisimmat remppaajat ja silti ei ollut ongelmia asua seitsemää vuotta rintamamiestalossa. Sen jälkeen ostettiin 90-luvulla tehty okt ja rempattiin lattiasta kattoon.
Minkään valtakunnan yllätysmenoja ei ole tullut koko aikana kummassakaan. Yhtään mikään superyllättävä rahareikä ei ole iskenyt. Porakaivon pumpun joku osa hajosi kerran, mutta sekin oli itse asiassa halvempi juttu kuin rivarissamme hajonnut boileri...
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vanhassa huonosti äänieristetyssä kerrostalossa asuminen on yllättävän stressaavaa naapureiden takia. Uudemmissa, 2010 jälkeen, rakennetuissa naapureiden olemassaoloa ei juuri huomaa. Voihan se naapurisopu omakotitaloalueellakin kärsiä, jos naapurin mielestä on hyvä idea ajaa nurmikkoa aina sunnuntaiaamuna klo 8 tai laulattaa moottorisahaa.
Ehkä rivarin päätyasunto olisi hyvä kompromissi.
Minusta taas paras yhdistelmä on juuri kerrostaloasunto kaupungissa ja mökki maalla. Maalla on ihanaa kesällä, mutta syksyn tultua on ihan hemmettiä ajaa työmatka aamuin illoin pimeässä, kulkea taskulampun kanssa lenkillä maantien viertä pitkin ja ottaa auto aina, kun pitää lähteä viemään lapsia harrastuksiin. Koettu on ja kompromissi oli just koti kaupungissa, mökki maaseudun rauhassa.
Me asumme uudessa kerrostalossa, ei täällä mitkään naapurien äänet kuulu. Ei kolise hissi, eikä kuulu vessan vetämiset. Iso lasitettu parveke ja oma sauna sekä auto hallissa. Ja parasta on, että kaikki, miestä lukuunottamatta, pääsevät kävellen töihin ja kouluun. Mies joko pyöräilee(hyvä sää) tai menee töihin bussilla.
Tämä menee nyt vähän kiistelyksi kumpi on parempi asumismuoto, kerros- vai omakotitalo. Molemmissahan on puolensa ja eri ihmiset tykkäävät eri asioista.
Hankala kyllä tuollainen tilanne missä on niin ristiriitaiset näkemykset parisuhteen sisällä. Ehkä tämä on yksi sellainen asia, mikä kannattaa selvittää melko suhteen alkuvaiheessa. Joku ehdotti kahdessa taloudessa elämistä, eihän sekään huono ehdotus ole, jos sellaiseen on mielenkiintoa. Yhdessä asuminen ei ole se ainoa oikea malli parisuhteessakaan. Toki hankalahan tuo varmaan tässä vaiheessa on toteuttaa, jos on yhteisiä lapsia. Eikä se toki halpaakaan ole.
Eli kinkkinen tilanne on. Ehkä vain jatkamalla avointa keskustelua siitä, millaisiin kompromisseihin kumpikin osapuoli on suostuvainen, voisi homma jotenkin edetä?
Vierailija kirjoitti:
Tämä menee nyt vähän kiistelyksi kumpi on parempi asumismuoto, kerros- vai omakotitalo. Molemmissahan on puolensa ja eri ihmiset tykkäävät eri asioista.
Hankala kyllä tuollainen tilanne missä on niin ristiriitaiset näkemykset parisuhteen sisällä. Ehkä tämä on yksi sellainen asia, mikä kannattaa selvittää melko suhteen alkuvaiheessa. Joku ehdotti kahdessa taloudessa elämistä, eihän sekään huono ehdotus ole, jos sellaiseen on mielenkiintoa. Yhdessä asuminen ei ole se ainoa oikea malli parisuhteessakaan. Toki hankalahan tuo varmaan tässä vaiheessa on toteuttaa, jos on yhteisiä lapsia. Eikä se toki halpaakaan ole.
Eli kinkkinen tilanne on. Ehkä vain jatkamalla avointa keskustelua siitä, millaisiin kompromisseihin kumpikin osapuoli on suostuvainen, voisi homma jotenkin edetä?
Olemme menneet yhteen opiskeluaikana. Ei silloin vielä tiennyt mitä nyt lähes nelikymppisenä elämältä haluaa. Eikä meillä ole varaa asua niin, että on sekä kerrostaloasunto, jossa mahtuu asumaan lasten kanssa ja lisäksi omakotitalo. Ja nämä siis Vantaan hinnoilla. Lapset on eskari-ikäinen ja tokaluokkalainen, eli en minä missään yksiössä heidän kanssa voi asua. Enkä nyt niinkään aio tehdä, että minä asuisin yksiössä yksin ja lapset miehen kanssa omakotitalossa. Ja vaikka tekisinkin, niin miehellä ei ole ikinä rahaa ostaa yksin omakotitaloa itselleen. Ap
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Ap:n miehellä on sentään hyvät perustelut miksi kaipaa omakotitaloon. Ap ei ole antanut omalle kannalleen mitään perusteluja. Mutkumähaluuuun ei oikein ole aikuisen tasoinen perustelu.
Vierailija kirjoitti:
Ap:n miehellä on sentään hyvät perustelut miksi kaipaa omakotitaloon. Ap ei ole antanut omalle kannalleen mitään perusteluja. Mutkumähaluuuun ei oikein ole aikuisen tasoinen perustelu.
Se, että en yhtään halua on ihan riittävä perustelu asiaan, joka koskee sitä miten käytän omaa rahaani + otan lainaa yhteensä noin 200 000 € edestä. Ap
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Tuossa tilanteessa minun olisi pakko erota, koska sekoaisin kerrostalossa tai rivarissa. Eivät ole inhimillisiä asumismuotoja. Eikä edes okt ole sitä jos on joku 5000 neliön postimerkkitontti.
Jos sinä olisit mieheni, niin miten järjestäisit asiat eron jälkeen? Työpaikka Helsingissä, lasten koulu ja eskari Vantaalla, ei iso palkka joten ei rahaa ostaa mitään asuntoa, joka maksaa yli 200 000 €, elarit juoksee koko ajan jne. Ja lapsia tietenkin haluat tavata usein. Ap
Mä sanoin aikoinaan exälle, että jos muutetaan omakotitaloon, hän antaa mulle rajattoman Visa-kortin, ostaa mulle auton (mulla ei ole ajokorttia), palkkaa mulle autonkuljettajan sekä puutarhurin. Sitten voidaan muuttaa. Ei muutettu. Erokin tuli, exä asuu edelleen kerrostalossa ja minä ostin itselleni ja lapsille rivariasunnon.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Tuossa tilanteessa minun olisi pakko erota, koska sekoaisin kerrostalossa tai rivarissa. Eivät ole inhimillisiä asumismuotoja. Eikä edes okt ole sitä jos on joku 5000 neliön postimerkkitontti.
Jos sinä olisit mieheni, niin miten järjestäisit asiat eron jälkeen? Työpaikka Helsingissä, lasten koulu ja eskari Vantaalla, ei iso palkka joten ei rahaa ostaa mitään asuntoa, joka maksaa yli 200 000 €, elarit juoksee koko ajan jne. Ja lapsia tietenkin haluat tavata usein. Ap
Ostaisin talon esim. Hämeenlinnasta tai Riihimäeltä ja pääsisin 100x miellyttävämpään ja lapsiystävällisempään elinympäristöön heti. Työmatka varsin siedettävä ja lapset edelleenkin lähellä, koska toiselta puolen kaupunkia kuluisi julkisella sama aika tapaamaan kuin omalla autolla kauempaa.
Vierailija kirjoitti:
Itse olen nainen ja suhtaudun asumiseen kuten miehesi. Minulle kerrostalo on kauhistus ja ahdistun niissä noin vartissa kavereiden luona kyläillessäni. Kerrostaloasunto on yleensä kuuma ja jotenkin ahdistava, ellei ole vähintään sellaiset 150-170 neliötä. Naapureiden äänet kuuluvat, samoin ovien paukuttaminen, hissin kolina jne. Ulos lähteminen on hidasta. Omat äänet kantautuvat naapureihin etkä voi puuhailla ja jutella vapaasti. Joku muu päättää, milloin jotain korjataan vai korjataanko lainkaan. Jos naapuri vetää terveyssiteet pöntöstä alas tai sammuu suihkuun, sinäkin maksat siitä.
On aika paljon pyydetty toiselta, jos vaatii asumaan tavalla joka on niin vastenmielinen. Ehkä teidän kannattaisi erota? Omakotiasuja ei koskaan tule olemaan onnellinen neukkukuutiossa.
Sama. Alkekirjoitan tuon kaiken. Olen nainen. Erotessani lunastin puolet omatalosta exältäni, puolet oli jo valmiiksi omaa. Pärjäsin hyvin naisena itsekseni lasten kanssa omakotitalossa. Nykyään on uusi mies apuna. Asuin lapsuuteni ja nuoruuteni kerrostalossa ja rivitalossa. Vain pakon edessä uudelleen! Eroaisin, jos mies koittaisi pakottaa minut kerrostaloon.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vaihtakaa aluetta. Mekin muutimme 10km kauemmas ja Johan omakotitalopaikkakunnanvaihtopuheet loppui ukolta
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Minunkin miehelleni ok-talo oli se ainoa oikea juttu, ja kun aluksi asuimme taloyhtiössä, hän oli aina tyytymätön ja ärtynyt. Lopulta pääsimme omaan taloon ja yllätyin, miten mieheni muuttui. Hänestä tuli toimelias, hyväntuulinen ja libidokin muuttui entistä vahvemmaksi. Hän kerta kaikkiaan alkoi kukoistaa muuton myötä.
Minua epäilyttää, että noin suuret ristiriidat asumiseen liittyvissä arvoissa ja toisaalta haluttomuus ottaa toisen toiveita huomioon ennustaa huonoa ap:n avioliitolle.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Tuossa tilanteessa minun olisi pakko erota, koska sekoaisin kerrostalossa tai rivarissa. Eivät ole inhimillisiä asumismuotoja. Eikä edes okt ole sitä jos on joku 5000 neliön postimerkkitontti.
Jos sinä olisit mieheni, niin miten järjestäisit asiat eron jälkeen? Työpaikka Helsingissä, lasten koulu ja eskari Vantaalla, ei iso palkka joten ei rahaa ostaa mitään asuntoa, joka maksaa yli 200 000 €, elarit juoksee koko ajan jne. Ja lapsia tietenkin haluat tavata usein. Ap
Entäpä sitten vaihtoehto. Jäätte sinne kerrostaloon ja miehesi on onneton ja tyytymätön. Miltä se ajatus sinusta tuntuu? Eikö se haittaa?
Teidän elämään sopii ehkä nyt nykyinen asumismuoto paremmin. Jommankumman on joustettava jollain tavalla.
Entä jos ottaa avuksi isompaa mittakaavaa ja aikarajat eli mies mökkeilis sitkeästi nyt sen noin 6-7 v eli lasten alakoulun ajan. Yläkouluun mennessä etsisitte taloa, joka sopisi kahdelle aikuiselle myös sitten kun lapset aloittavat opinnot ja muuttavat muualle. Siihenhän ei ole kuin noin 10-15 v. Kumpikin saa mitä haluaa elämältä, ja palaatte sit vanhuksina kt-elämään ja miehen kuulokoje silloin vaan kytketään pois päältä.
Menkää vuodeksi vuokralle omakotitaloon. Tai sitten mies ostaa omakotitalon ja laitatte nykyisen vuokralle, sitten jos näyttää siltä että mies ei hoidakaan hommia, niin et omista talosta mitään vaan voit muuttaa kerrostaloon. Jos mies ei saa yksin lainaa omakotitaloon niin sitten ostatte esim. 80-20 omistussuhteella ja ERILLISET LAINAT. Että sitten pahimmassa tapauksessa sinulle jää tuo 20% osuus, jos mies ei sitten hoida hommiaan EIKÄ suostu myymään/ostamaan sinun osuutta pois.
Kirjallinen sopimus vastuualueista ja selväksi miehelle, jos ei hoidakaan hommiaan itse tai omalla rahallaan, niin sinä lähdet pois.
Onko teillä lapsia?
Mitä jos muuttaisitte kokeeksi omakotitaloon vuokralle? Näkisitte mitä se käytännössä tarkoittaa. En tiedä missä asutte, mutta uskoisin, että aika monella paikkakunnalla omakotitalot eivät liiku tällä hetkellä. Sellaisen talon voisi saada vuokralle esim. vuodeksi.
Jos et halua omakotitaloa, niin älä anna periksi. Olen suurinpiirtein puolet elämästäni asunut omakotitalossa ja nyt sitten kerrostalossa. En enää mistään hinnasta lähtisi omakotitaloon. Jumalaton työleiri, jos haluaa pitää paikat siisteinä ja kunnossa. Rahaa palaa lämmitykseen ja kiinteistöveroihin sekä kaikenmaailman korjaus- ja kunnossapitokuluihin.
Se, ettet piittaa edes mökkeilystä kertoo mielestäni siitä, että luonnonläheinen asuminen ei ole sinun juttu.
Tosin en kyllä haluaisi asua Vantaalla - en ikinä. Ehkä te voisitte tehdä kompromissin. Rivitalo, jostain väljemmin rakennetulta asuinalueelta?
Alue: Aihe vapaa
Minusta kerrostaloasuminen oli itse asiassa paljon vaikeampaa ja vaivalloisempaa kuin tämä okt-asuminen. Remontit sun muut ovat niin paljon monimutkaisempia ja vaikeampia, että okt:n vastaavat ovat ihan pikku juttu. Ja halvempia. Ostosten raahaamiset hissillä/rappusilla... ääh. Ja pyörävarastosta viedyt pyörät, ryövätyt häkkivarastot.. ei ei ei. En edes halua tietää mitä eläminen olisi vähän huonommassa taloyhtiössä.
Jo se, että eläminen on niin rajoitettua puolet vuorokaudesta, on todella ongelmallista ja työlästä järjestettävää. Ja ruohonleikkuut sun muut menevät kuntoilusta, jota kerrostalossa täytyy taas lähteä harrastamaan erikseen johonkin muualle kun kotona ei onnistu. Etenkään iltaisin/ öisin kun se häiritsee muita.