Lue keskustelun säännöt.
Mies haluaa muuttaa omakotitaloon, minä en, riitaa asiasta
23.01.2020 |
Mies on jo vuosia haaveillut omakotitalossa asumisesta. Puhuu siitä usein sekä minulle että tutuilleen, tyyliin "sitten parin vuoden päästä kun asumme omakotitalossa". Minä taas en yhtään halua asua omakotitalossa. En halua laittaa rahojani siihen. En halua hoitaa taloon liittyviä töitä. En halua taloon liittyviä kunnossapitovastuita enkä kattoremonttihuolia ym ym. Mies ei suostu ymmärtämään kantaani ollenkaan. Perintömökki meillä on ollut vuosia, eikä se helpota miehen omakotitalokuumetta. Rivari kävisi minulle, mutta miehelle ei käy rivari. Nyt asumme kerrostalon 4. kerroksessa ja mies ei viihdy.
Ei asiasta nyt pahasti ole riidelty, mutta mies on kuitenkin usein purkanut pettymystä ja harmistusta minuun kun sanon, että en halua omakotitaloa. Ja yrittää koko ajan keksiä minulle perusteluja miksi meidän pitäisi ostaa omakotitalo ja minä kyllästyn siihen jatkuvaan jankkaamiseen ja hermostun taas siihen.
Kommentit (103)
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Minusta tuossa on jo kompromissia siinä että äijä oleilee mökillä pitkät viikonloput mutta perhe ja koti on sekä pysyy kaupungissa.
Etenkin okt asumiseen tottumattomalla on hyvinkin epärealistinen käsitys siitä mitä se tarkoittaa. Tekeekö äijä nyt mökillä kaikki työt innokkaasti ja osaa ylläpitää sitä? Okt:ssa on paljon enemmän työtä sekä töitä mitkä joutuu teettämään ulkopuolisella. Jos mökkihommat ei nappaa niin millä se perustelee asioitten muka olevan toisin okt?
Paras oli tietysti se että hankintaa varten myydään sun omaisuutta ja silti joudut ottamaan ison lainan. Jos oma ukko alkaisi suunnitella mun rahoille mieleisiään käyttökohteita niin aika pian tulisi palautus maan pinnalle. Eikä kuulosta hankkeelle hyvältä sekään että äijä on reissuhommissa. Tarkoittaa että talon ylläpito jää sun vastuulle loppukädessä kuitenkin.
Eli tuossa tilanteessa se ettet halua asua okt etkä myydä perintömökkiä, ottaa lainaa tai ylipäätään käyttää rahaa kalliiseen ostokseen jota et halua pitäisi riittää. Jos asia alkaa olla kynnyskysymys niin sanopa äijälles että miettii mitä ero tarkoittaa. Ei edelleenkään pääse okt (jollei löydä muijaa jonka nurkkiin pääsee loisimasn) ja mökkiin ei ole enää mitään asiaa. Perhe hajoaa jne. Onko se pakkomielteen arvoista hänelle?
Maksaisimme sen omakotitalon suhteessa 50/50. Miehellä on ennalta vähän säästöjä nimissään ja minulla se perintömökki, palkat suunnilleen samat (ei hyvät). Minä olisin heti valmis myymään sen mökin joka tapauksessa kun en siitä niin välitä, miehen takia ollaan se pidetty se mökki. Eli ei minua haittaa se, että minun mökki myydään asumisemme takia. En vain halua laittaa rahaani omakotitaloon. Ja siis molemmat joutuisimme ottamaan nimiimme yhteistä lainaa yli 200 000 €, koska ne omakotitalot täällä nyt maksaa lähemmäs puoli miljoonaa. Ap
Saisitko edes sun tuloillasi pankista 200 000 € lainaa? Jos et, ongelma ratkesi jo siinä.
Siis molemmat yhteensä lainaa vähän yli 200 000 €. Kyllä me sellainen saadaan. Ap
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Jos on terve ja uudehko omakotitalo, se on asumismuotona mukavin ja halvin. Ei yhtiövastikkeita, ei vastuuta muiden mokailujen korjauksista, vapaus remontoida mitä ja milloin haluaa. Kiinteät kulut ainakin meillä ovat tosi pienet, joten puskurirahastoon on saatu säästettyä rahat vaikka koko talon täysremonttiin. Jolle ei siis ole mitään tarvetta.
Kerrostalon remontit ovat järjettömän kalliita. Ystäväni maksoi pelkästä kerrostalohuoneiston putkiremontista 85 tuhatta euroa. Parveke- ja julkisivuremontista tuli myös hurjat laskut. Vesimaksuja maksavat nelihenkiseltä perheeltä 80€/kk. Ja silti koko ajan juoksee lisäksi kallis yhtiövastike.
Naapurilla on vanhempi okt ja hänen koko talon putkiremontti maksoi 7500 euroa. Meillä menee vesilaskuihin 35€/kk ja kiinteistöveroon 450€/vuosi. Jätemaksut taitaa olla vuodessa joku 75€. Että siinä vähän vertailua kuluista.
Miksi näistä aina kiistellään? Makuasioita ja tuskin kukaan muuttaa mielipidettänsä toisen henkilön mielipiteen takia. Varsinkaan vauvapalstalla.
Itse asun kerrostalossa ja viihdyn täällä. Joku toinen taas asuu maalla omakotitalossa ja hän viihtyy siellä. Joten? Mikä ongelma tässä asiassa nyt on.
Yksi ja ainut asia ärsyttää satunnaisesti kun maalla asuvat joskus olettavat ettei kerrostalo asunnosta pääse ulos.
Me vain kökitään täällä sisällä päivät pitkät ja kärsitään :D
Ihan tuosta vierestä lähtee luontopolkuja eri suuntiin ja järviä riittää ympärillä kun Keski-Suomessa tosiaan asustelen. Harrastan juoksulenkkeilyä koirani kanssa.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Minusta tuossa on jo kompromissia siinä että äijä oleilee mökillä pitkät viikonloput mutta perhe ja koti on sekä pysyy kaupungissa.
Etenkin okt asumiseen tottumattomalla on hyvinkin epärealistinen käsitys siitä mitä se tarkoittaa. Tekeekö äijä nyt mökillä kaikki työt innokkaasti ja osaa ylläpitää sitä? Okt:ssa on paljon enemmän työtä sekä töitä mitkä joutuu teettämään ulkopuolisella. Jos mökkihommat ei nappaa niin millä se perustelee asioitten muka olevan toisin okt?
Paras oli tietysti se että hankintaa varten myydään sun omaisuutta ja silti joudut ottamaan ison lainan. Jos oma ukko alkaisi suunnitella mun rahoille mieleisiään käyttökohteita niin aika pian tulisi palautus maan pinnalle. Eikä kuulosta hankkeelle hyvältä sekään että äijä on reissuhommissa. Tarkoittaa että talon ylläpito jää sun vastuulle loppukädessä kuitenkin.
Eli tuossa tilanteessa se ettet halua asua okt etkä myydä perintömökkiä, ottaa lainaa tai ylipäätään käyttää rahaa kalliiseen ostokseen jota et halua pitäisi riittää. Jos asia alkaa olla kynnyskysymys niin sanopa äijälles että miettii mitä ero tarkoittaa. Ei edelleenkään pääse okt (jollei löydä muijaa jonka nurkkiin pääsee loisimasn) ja mökkiin ei ole enää mitään asiaa. Perhe hajoaa jne. Onko se pakkomielteen arvoista hänelle?
Maksaisimme sen omakotitalon suhteessa 50/50. Miehellä on ennalta vähän säästöjä nimissään ja minulla se perintömökki, palkat suunnilleen samat (ei hyvät). Minä olisin heti valmis myymään sen mökin joka tapauksessa kun en siitä niin välitä, miehen takia ollaan se pidetty se mökki. Eli ei minua haittaa se, että minun mökki myydään asumisemme takia. En vain halua laittaa rahaani omakotitaloon. Ja siis molemmat joutuisimme ottamaan nimiimme yhteistä lainaa yli 200 000 €, koska ne omakotitalot täällä nyt maksaa lähemmäs puoli miljoonaa. Ap
Saisitko edes sun tuloillasi pankista 200 000 € lainaa? Jos et, ongelma ratkesi jo siinä.
Siis molemmat yhteensä lainaa vähän yli 200 000 €. Kyllä me sellainen saadaan. Ap
Ok, ymmärsin, että teillä olisi noin satatonnia nyt ja puolen millin taloon kumpikin tarvitsisi vielä 200 000.
Rakennuttakaa uusi talo, on helppohoitoinen.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Jos palataan AP:n alkuperäiseen kysymykseen, niin tilanne on kyllä hankala. Kuinka kaukana se mökki on? Pystyykö siellä asumaan testimielessä esimerkiksi pari kuukautta?
Mitä jos teette jonkinlaisen kirjallisen sopimuksen omakotitaloon muuttamisesta ja siihen liittyvistä vastuista? Meillä vaimo ei ole laittanut tikkua ristiin talon suhteen, mutta muuten viihtyy kyllä hyvin. Ja koska kyseessä on suhteellisen uusi talo, niin eihän tässä edes mitään töitä juurikaan ole.
No jos erillistalo olis sulle ok, niin käykää nykytarjonta läpi, speksit kuntoon ja haku päälle. Tiedä vaikka tulisi eteen just mistä kumpikin tykkää.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Ne työt on valmis tekemään kun ei ole naapureita. Lapsien kanssa helppo elää ok-talossa. Kukaan ei valita.
Vierailija kirjoitti:
Miksi näistä aina kiistellään? Makuasioita ja tuskin kukaan muuttaa mielipidettänsä toisen henkilön mielipiteen takia. Varsinkaan vauvapalstalla.
Itse asun kerrostalossa ja viihdyn täällä. Joku toinen taas asuu maalla omakotitalossa ja hän viihtyy siellä. Joten? Mikä ongelma tässä asiassa nyt on.
Yksi ja ainut asia ärsyttää satunnaisesti kun maalla asuvat joskus olettavat ettei kerrostalo asunnosta pääse ulos.
Me vain kökitään täällä sisällä päivät pitkät ja kärsitään :DIhan tuosta vierestä lähtee luontopolkuja eri suuntiin ja järviä riittää ympärillä kun Keski-Suomessa tosiaan asustelen. Harrastan juoksulenkkeilyä koirani kanssa.
Samaa mieltä. Mutta ihan vastaavasti kerrostaloissa asuvat olettavat, että omakotitaloissa pitää joka arkipäivä tehdä kuusi tuntia hommia työpäivän jälkeen. Ja sehän ei pidä paikkaansa, jos talo on kunnossa.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
No jos erillistalo olis sulle ok, niin käykää nykytarjonta läpi, speksit kuntoon ja haku päälle. Tiedä vaikka tulisi eteen just mistä kumpikin tykkää.
Erillistalo ao-yhtiössä on vaan tosi kallis tapa asia. Maksat joka tapauksessa vastiketta taloyhtiölle etkä saa itse päättää, miten rahat käytetään. Jos naapuriksi vielä sattuu joku pöpi, elo muuttuu tosi hankalaksi. Siskollani on juuri tämä tilanne ja suunnittelee myyntiä (ei ole Vantaalla).
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Onko mökki sen verran lähellä että mies voisi viettää siellä enemmän aikaa? En oikein ymmärrä miksi pitäisi olla vielä toinen talo, jos mokilläkin voi viettää luokkaa puolet ajastaan.
Mies ei haaveile omakotitalosta varsinaisesti minkään pihan takia vaan hän inhoaa kerrostaloja ja seinänaapureita. Hän haluaa oman rauhan niin että ei ole yhtään seinänaapuria eikä mistään asumiseen liittyvästä asiasta joudu kysymään yhtiöltä. Sen mökin hän olisi valmis myymään rahoittaakseen omakotitaloa. Ap
Mites ns. erillistalo tai jopa se omakotitalo pienellä tontilla? PK-seudulla on ainakin nykyään uusia taloja niin pienillä tonteilla ettei varsinaista pihaa ole juuri lainkaan. Sen verran kuitenkin, ettei ole seinänaapureita.
Joo. Ei mies missään korvessa halua asua, hän ei vain halua seinänaapureita. Okt pienellä tontilla täällä Vantaalla käy hänelle. Minä vain en halua. Erillistaloa voisin harkita, jos sellaisen saa täältä hyvien yhteyksien ja koulujen vierestä kohtuurahalla. Ap
Nyt minäkin aloin ihmetellä, miksi et halua omakotitaloa, mutta rivitalo tai erillistalo sulle kävisi. Jos kerran sun ei tarvitsisi ottaa itsellesi kuin 100 000 € asuntolainaa. Mies ottaisi toisen 100 000 € ja sitten mökistä saatu summa sekä miehen säästöt kattaisivat loput 300 000 €. Asun Vantaalla rivitalossa ja kyllä mä olisin sadantonnin investoinnilla valmis muuttamaan viereiselle omakotitaloalueelle. Eihän pihahommia ole mikään pakko tehdä, jos ei halua. Mulla on muutama metri sellaista pihaa, joka lumisina talvina pitäisi ehkä lapioida. Yleensä en edes lapioi vaan pihaan syntyy aika nopeasti kinttupolku, josta pääsen kävelemään. Ja sitten lumet jo sulavatkin pois. Ei mua haittaisi, vaikka kinttupolku olisi 30-50 metriä. Aamulla töihin ja töistä kotiin, niin jalanjäljistä on jo syntynyt riittävä ura.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Onko mökki sen verran lähellä että mies voisi viettää siellä enemmän aikaa? En oikein ymmärrä miksi pitäisi olla vielä toinen talo, jos mokilläkin voi viettää luokkaa puolet ajastaan.
Mies ei haaveile omakotitalosta varsinaisesti minkään pihan takia vaan hän inhoaa kerrostaloja ja seinänaapureita. Hän haluaa oman rauhan niin että ei ole yhtään seinänaapuria eikä mistään asumiseen liittyvästä asiasta joudu kysymään yhtiöltä. Sen mökin hän olisi valmis myymään rahoittaakseen omakotitaloa. Ap
Mites ns. erillistalo tai jopa se omakotitalo pienellä tontilla? PK-seudulla on ainakin nykyään uusia taloja niin pienillä tonteilla ettei varsinaista pihaa ole juuri lainkaan. Sen verran kuitenkin, ettei ole seinänaapureita.
Joo. Ei mies missään korvessa halua asua, hän ei vain halua seinänaapureita. Okt pienellä tontilla täällä Vantaalla käy hänelle. Minä vain en halua. Erillistaloa voisin harkita, jos sellaisen saa täältä hyvien yhteyksien ja koulujen vierestä kohtuurahalla. Ap
Nyt minäkin aloin ihmetellä, miksi et halua omakotitaloa, mutta rivitalo tai erillistalo sulle kävisi. Jos kerran sun ei tarvitsisi ottaa itsellesi kuin 100 000 € asuntolainaa. Mies ottaisi toisen 100 000 € ja sitten mökistä saatu summa sekä miehen säästöt kattaisivat loput 300 000 €. Asun Vantaalla rivitalossa ja kyllä mä olisin sadantonnin investoinnilla valmis muuttamaan viereiselle omakotitaloalueelle. Eihän pihahommia ole mikään pakko tehdä, jos ei halua. Mulla on muutama metri sellaista pihaa, joka lumisina talvina pitäisi ehkä lapioida. Yleensä en edes lapioi vaan pihaan syntyy aika nopeasti kinttupolku, josta pääsen kävelemään. Ja sitten lumet jo sulavatkin pois. Ei mua haittaisi, vaikka kinttupolku olisi 30-50 metriä. Aamulla töihin ja töistä kotiin, niin jalanjäljistä on jo syntynyt riittävä ura.
Vai onko syynä se, että 300 000€:lla saisitte rivarin eikä tarvitsisi kummankaan ottaa ollenkaan velkaa? Sen ymmärrän, jos et halua ottaa velkaa lainkaan.
Mietihän tarkkaan. Kerron nyt miten meillä kävi. Mies osti talon jonne muutettiin lasten kanssa, vaikka en pitänyt ajatuksesta. Elämä kääntyi niin että talo oli aina kaiken tiellä. Mies ei voinut viettää aikaa perheen kanssa, koska talon kanssa miehellä riitti aina tekemistä. Aina vastaus oli "ei kerkeä, pitää tehdä tämä ja tämä". Sama vastaus kuului kun olisi pitänyt osallistua kotitöihin. Miehen ei omasta mielestään kuulunut enää osallistua mihinkään, koska käyttihän hän aikaansa jo talon kunnossapitoon. Ei voitu lähteä lomalle, koska taloon meni kaikki rahat.
Eli minä hoidin kaikki kotityöt, sekä lapset. Kunnes väsyin ja masennuin ja annoin kaiken vaan olla. Lopulta muutin pois. Suurin eromme aihe oli talo. Talo maalla, kaukana kaikesta, joka vei kaiken ajan ja jossa en koskaan viihtynyt.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Mietihän tarkkaan. Kerron nyt miten meillä kävi. Mies osti talon jonne muutettiin lasten kanssa, vaikka en pitänyt ajatuksesta. Elämä kääntyi niin että talo oli aina kaiken tiellä. Mies ei voinut viettää aikaa perheen kanssa, koska talon kanssa miehellä riitti aina tekemistä. Aina vastaus oli "ei kerkeä, pitää tehdä tämä ja tämä". Sama vastaus kuului kun olisi pitänyt osallistua kotitöihin. Miehen ei omasta mielestään kuulunut enää osallistua mihinkään, koska käyttihän hän aikaansa jo talon kunnossapitoon. Ei voitu lähteä lomalle, koska taloon meni kaikki rahat.
Eli minä hoidin kaikki kotityöt, sekä lapset. Kunnes väsyin ja masennuin ja annoin kaiken vaan olla. Lopulta muutin pois. Suurin eromme aihe oli talo. Talo maalla, kaukana kaikesta, joka vei kaiken ajan ja jossa en koskaan viihtynyt.
Avainsanat tässä:
Maalla
Kaukana kaikesta
Itse asun ok-talossa ja minulla on kaupungin keskustaan 2,5 km, kauppaan alle kilometri, kouluja ja päiväkoteja on 2,5 kilometrin säteellä monta. Töihin pääsen pyörällä ja lapset pyöräilevät ja kävelevät kouluun. Järven ranta on 700 metrin päässä. Hiihtoladulle (valaistu) pääsisin melkein omasta pihasta, jos olisi lunta. Nyt siellä voi juosta. Uimahalliin on 3 km, jäähalliin vähän reilu. Helsinkiin ajaa alle tunnissa.
Taloa ja pihaa tulee hoidettua lähinnä kesäisin, mitään nikkaroitavaa meillä ei ole. Kukkia ja marjapensaita tykkään hoitaa, muttei niistä moneksi tunniksi riitä puuhaa. Tiilitalo ei kaipaa edes huoltomaalausta. Terassit me öljytään keväisin - siihen menee kahdelta ihmiseltä joku tunti mutta on aika palkitsevaa puuhaa.
Olen itsekin piintynyt kerrostaloasukki, mutta välillä hairahdun haaveilemaan omakotitalosta, kun näen niitä jossain idyllisissä paikoissa. Sitä erehtyy miettimään, että olisipa somaa asua näin, olisi kivat maisemat, takka ja saunassa puukiuas. Mutta kun olen tottunut että vieressä on 24h Alepa, josta saa pikaisesti haettua jotain puuttuvaa. Ja kilometrin päässä on 24h Citymarket josta ostetaan paremmat ruuat. Auto on hallissa ja yhtä venepaikkaakin pidetään kävelymatkan päässä, toinen on 10min ajomatkan päässä. Enkä ole mikään puuhastelija. Mökilläkin valtaosa ajasta menee tietokoneella, vaikka toki ikkunasta tuijottelen merelle. Olisi ihan kammotus, että minnekään ei pääse ilman autoa (tai kahta), työmatkat menisi jossain moottoritiellä jonotellessa, kesällä pitäisi hoitaa nurmikkoa, syksyllä haravoida ja talvella tehdä lumitöitä. Ei minusta ole sellaiseen, kun normaalisti vapaa-aika menee tietokoneen äärellä.
Taajamissa olevissa omakotitaloissa en näe mitään pointtia. Meillä on täällä kerrostalossa niin hyvät äänieristykset, että naapurista ei kuulu mitään. Meillä on vain yksi seinänaapuri ja pyykkiäkin voidaan pestä keskellä yötä, kun pesukone on yläkerrassa ja eikä se ääni kuulu yhden kerroksen läpi alakertaan. Parvekkeella mies grillailee läpi talven ja töihin hänellä on lyhyt kävelymatka. Keskustaan pääsee talon kulmalta kolmella ratikalla ja muutenkin on kaikki palvelut lähellä. Hankalta sieltä sisämaasta olisi veneelle lähteä, kuka sellaista jaksaa?
Jos oltaisiin jotain hillokeisareita, niin toki joku hieno omakotitalo merenrannassa kelpaisi! Sitten olisi varaa ostaa se kiinteistönhuoltokin joltain firmalta.
Meillä onneksi ei ole ongelmaa, kun mies on sopeutunut kaupunkilaiseksi, vaikka lapsuutensa on asunut omakotitalossa. Omakotitaloa voisi miettiä siinä kohtaa kun ei olla enää töissä. Kunnes oltaisiin taas jo sen ikäisiä ja siinä kunnossa, että pitäisi hakeutua lähelle terveyskeskusta ja keskussairaalaa.
Minäkin pitäisin omakotitaloa hieman riskaabelina sijoituksena. Hyvällä sijainnilla olevasta kerrostalosta pääsee nopeammin eroon ja saa varmemmin rahansa pois. Eikä myyntiin sisälly samalla tavalla riskejä piilevistä virheistä kuin omakotitalon kanssa. Ymmärrän silti niitä jotka haluavat omakotitalossa asua eikä se ole minulta pois. Hankala tilanne ap:llä kun mies kuumeilee noin voimakkaasti, kuitenkin vailla kokemusta omakotitalossa asumisesta ja selkeästi jalat tukevasti ilmassa.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Mietihän tarkkaan. Kerron nyt miten meillä kävi. Mies osti talon jonne muutettiin lasten kanssa, vaikka en pitänyt ajatuksesta. Elämä kääntyi niin että talo oli aina kaiken tiellä. Mies ei voinut viettää aikaa perheen kanssa, koska talon kanssa miehellä riitti aina tekemistä. Aina vastaus oli "ei kerkeä, pitää tehdä tämä ja tämä". Sama vastaus kuului kun olisi pitänyt osallistua kotitöihin. Miehen ei omasta mielestään kuulunut enää osallistua mihinkään, koska käyttihän hän aikaansa jo talon kunnossapitoon. Ei voitu lähteä lomalle, koska taloon meni kaikki rahat.
Eli minä hoidin kaikki kotityöt, sekä lapset. Kunnes väsyin ja masennuin ja annoin kaiken vaan olla. Lopulta muutin pois. Suurin eromme aihe oli talo. Talo maalla, kaukana kaikesta, joka vei kaiken ajan ja jossa en koskaan viihtynyt.
Avainsanat tässä:
Maalla
Kaukana kaikestaItse asun ok-talossa ja minulla on kaupungin keskustaan 2,5 km, kauppaan alle kilometri, kouluja ja päiväkoteja on 2,5 kilometrin säteellä monta. Töihin pääsen pyörällä ja lapset pyöräilevät ja kävelevät kouluun. Järven ranta on 700 metrin päässä. Hiihtoladulle (valaistu) pääsisin melkein omasta pihasta, jos olisi lunta. Nyt siellä voi juosta. Uimahalliin on 3 km, jäähalliin vähän reilu. Helsinkiin ajaa alle tunnissa.
Taloa ja pihaa tulee hoidettua lähinnä kesäisin, mitään nikkaroitavaa meillä ei ole. Kukkia ja marjapensaita tykkään hoitaa, muttei niistä moneksi tunniksi riitä puuhaa. Tiilitalo ei kaipaa edes huoltomaalausta. Terassit me öljytään keväisin - siihen menee kahdelta ihmiseltä joku tunti mutta on aika palkitsevaa puuhaa.
Mitäs sitten jos ap:n mies onkin tyyppiä joka haluaa laitella vähän sitä sun tätä ja talo alkaa viedä enemmän ja enemmän aikaa.
Vanha ketju, mutta jos ap on paikalla, miten tilanne ratkesi?
Jos ei aikuiset ihmiset pääse yhteisymmärrykseen, niin arpokaa saatana.
Uudessa okt:ssa ei ole huolia.
Asuimme edellisessä talossamme 12v ja ainoat työt oli terassien öljyäminen 2v välein, pienen nurmiläntin ajo 3x kesässä (muuten istutuksia, terassia ja luonnontilaa 3000m2), autopaikan lumenluonti 1-4x talvessa, katon harjaus vuosittain. Kukkapenkkien rapsutus ja mustikoiden poimiminen oli mulle terapiaa joten niitä rn laske työksi.
Mitään muita remontteja ei tarvinnut tehdä, talon ulkoseinät ja puuosat oli ihan priimaa vielä myyntihetkelläkin. Sisällä vaihdettiin lastenhuoneisiin väri kerran ja oh 1 seinä samoin.
Nyt ostimme 3v vanhan talon ja saamme tehdä pihan alusta saakka itse, edelliset eivät olleet tehneet onneksi mitään. Kamala nurmikko pois vain. Tähän teimme muutettaessa täyden rempan koska tyyli ja värit ei olleet ok. Nyt sitten meneekin 10 huoletonta vuotta eteenpäin näillä.
Joo. Ei mies missään korvessa halua asua, hän ei vain halua seinänaapureita. Okt pienellä tontilla täällä Vantaalla käy hänelle. Minä vain en halua. Erillistaloa voisin harkita, jos sellaisen saa täältä hyvien yhteyksien ja koulujen vierestä kohtuurahalla. Ap