Tein taas tänään ilmoituksen väkivallasta

Tän takii päiväkodeissa ei sais olla ainoatakaan naista töissä. Ne ei vaa pärjää. Sama opetustyössä ja johtajina. Ei koskaan naisia niihin hommiin.

Tuntuu, että jokaisessa ekaluokassakin on vähintään yksi vaativa erityinen. Oma lapsi ei lue vielä sujuvasti ja keskittyminen välillä vaikeaa. Hänen kaltaisiaan luokassa muutama muukin. Tarvitsisivat opettajan ohjeistusta ja neuvoja. Muutama luokassa lukee todella hyvin ja sujuvasti ja tekevät kaikki tehtävät hetkessä. Turhautuvat odottamaan hitaampia. Open aika menee kuitenkin yhden erityisen kanssa, joka mm repi uuden kirjan samantien ja karkaa luokasta. Täydellisen turhauttavaa kaikille. Erityisen vanhemmat eivät ilmeisesti suostu avustajaan, jonka tuo yksi lapsi ilmiselvästi tarvitsisi.

Vierailija kirjoitti:

Tuntuu, että jokaisessa ekaluokassakin on vähintään yksi vaativa erityinen. Oma lapsi ei lue vielä sujuvasti ja keskittyminen välillä vaikeaa. Hänen kaltaisiaan luokassa muutama muukin. Tarvitsisivat opettajan ohjeistusta ja neuvoja. Muutama luokassa lukee todella hyvin ja sujuvasti ja tekevät kaikki tehtävät hetkessä. Turhautuvat odottamaan hitaampia. Open aika menee kuitenkin yhden erityisen kanssa, joka mm repi uuden kirjan samantien ja karkaa luokasta. Täydellisen turhauttavaa kaikille. Erityisen vanhemmat eivät ilmeisesti suostu avustajaan, jonka tuo yksi lapsi ilmiselvästi tarvitsisi.

Lapseni on nyt neljännellä luokalla ja perheemme on luovuttanut täysin että koulusta olisi mitään muuta hyötyä kuin kirjat jotka saa.

Luokassa on niitä jotka möykkää ja opettaja ei opeta. Lapsi tulee usein kotiin kertoen että alkoi milloin mistäkin aineesta uusi kappale mutta ei voi yksin tehdä läksyjä koska pyynnöistä huolimatta opettaja ei opettanut tai auttanut kun ei ymmärtänyt. Lapsen on vaikea keskittyä metelin takia.

Minä siis tulen joka päivä töistä kotiin ja koitan sen muutaman tunnin mitä on aikaa ruoanlaiton yms lomassa opettaa lapselleni sen mitä opettaja ei tehnyt.

Te hoitajat teette niin raskasta mutta niin tärkeää työtä. Surettaa lukea tätä keskustelua, kuinka huonot olot teillä on. Olette kuitenkin korvaamattomia.

Olin kuukauden työharjoittelussa päiväkodissa ja aivan kamalaa. Minussa roikkui parhaimmillaan varmaan 6 lasta. Jaloissa, käsissä, selässä yms. Joka päivä tuli mustelmia ja raapimisjälkiä. Leluilla lyötiin, kiljutiin korvaan ja räittiin. Itkin monesti kotiin mennessäni väsymystä. Sain pari arpea käteen, koska yksi lapsista riehui saksilla ja yritin ottaa pois.

Hoitajat aivan lopussa. Eivät ehdi itse juuri syömään tai käymään vessassa. Ihailin valtavasti miten silti jaksoivat tulla töihin ja yrittää olla iloisia ja ystävällisiä. Ihania ihmisiä!

Voi miksi kaikki tarkkisluokat ja erityisryhmät piti purkaa.. Meillä päiväkodissa on menny ihan kivasti, mutta koulussa lapset kärsivät näistä häiriköistä. Arviointikeskustelussa opettajakin harmitteli kun aikaa kuluu polemiikkien selvittelyyn ja hiljaiset ja rauhalliset oppilaat jää syrjään. Opettajatkaan eivät saa tehdä työtään rauhassa ja kaikkia tasapuolisesti huomioiden, ei ihme että ala ei houkuttele. Ja meidän lasten opet ovat sentään jo vanhempia miehiä molemmat, joten lasten silmissä luulisi olevan auktoriteeettia enemmän kuin nuorella vasta valmistuneella naisella. Että kyllä jotain on mennyt pahasti pieleen tässä systeemissä. Omina kouluaikoina ei tullut kuuloonkaan edes suutansa avata tahi paikaltaan liikahtaa ilman lupaa. Päiväkodissa villit lapset köytettiin vyölliseen tuoliin mikäli eivät istuneet paikallaan. Ei siellä neuvoteltu ja kyselty loputtomiin.

Vierailija kirjoitti:

Eikö työnantajalla ole velvollisuus huolehtia työsuojelusta? Jos 22 lapsen ryhmässä on 11 lasta joilla on tehostettu tai erityinen tuki, niin eiköhän näitä erityislapsia ole silloin aivan liikaa yhdessä ryhmässä? Tai onko teillä käytössä (henkilökohtaisia) avustajia hoitajien ja opettajien lisäksi? Ei ole tällaisen aggressivisenkaan lapsen etu se, että hänet pannaan suureen lapsiryhmään ja kun ei osaa tilanteita hallita muuten kuin lyömällä tai puremalla, niin joutuu jatkuvasti kokemaan itsensä huonoksi. Mutta yhtä inhottava tilanne on niille tavallisillekin lapsille, jotka joutuvat pelkäämään ja varomaan näitä raivoajia.

Olen itysekin ollut päiväkodeissa työssä ja kyllä lähes joka ryhmässä on ns. vaikeita lapsia. Pidän aloittajan kirjoitusta uskottavana, mutta rajuudessaan on toivottavasti poikkeus.

Onhan niitä liikaa kun järjellä ajatellaan. Lain mukaan ryhmäkokoa ei tarvitse kuitenkaan tässä tapauksessa rajoittaa - vain silloin, jos joukossa on pidennetyn oppivelvollisuuden oppilas. Ap:n tilanne on ihan arkipäivää omassanikin koulussa. Itsellä isompia oppilaita, luokassa lähes 30 oppilasta ja heistä 10 tehostetun tai erityisen tuen. Eskarit aivan kammottavia, tulevat ilman tuen papereita kouluun ja kas, viimeiset puoli vuotta kaikki ryhmän aikuiset (ope ja 3 avustajaa) ovat ihan kiinni muutamassa erityisoppilaassa; milloin saa iskua ohjaaja, milloin ope ja milloin joku toinen oppilas. Ihan käsittämätöntä menoa. Sääliksi käy niin erityisoppilas joka on ihan väärässä paikassa ja kaikki muut oppilaat, jotka jäävät vaille ansaitsemaansa huomiota, aikaa ja opetusta.

Vierailija kirjoitti:

Pitdättekö monikulttuuria kirouksena?

Kyllä ne ongelmat ainakin meillä päin ovat ihan suomalaiset Nico-Petterit ja Johanna-Jessicat.

Vierailija kirjoitti:

Lastenpsykiatri lässyttää keinottomuudesta. No mitä keinoja hän kuvittelee että päiväkodissa on näille aggressiivisille lapsille?!

Näin juuri. Se erityislapsi menee siellä ihan muiden mukana - toki erityisopettaja saattaa seurata tilannetta silloin tällöin, mutta pääasiassa ovat ihan tavallisten lasten ryhmissä aiheuttamassa väkivaltatilanteita ja viemässä muilta lapsilta pois huomion ja rauhallisen hoitopaikan... Sama jatkuu sitten vielä koulussa...

Jos jotain haluttaisiin oikeasti tehdä, niin ehdottomasti omat ryhmät näille ja juuri siihen tehtävään koulutettua henkilökuntaa, mutta raharaha lässynlässyn...

Jos vanhemmat eivät kasvata lapsia kotona niin on turha odottaa että nämä villipedot käyttäytyvät eskarissa tai koulussa. En yhtään ihmettele kun seuraan joidenkin lapsia metrossa, kaupoissa jne. Vanhemmat ei uskalla korottaa ääntään tai kieltää lapsiaan vaan alkavat piipittäen neuvotella pienille riiviöille.

Mulla on 3 lasta ja 5 lastenlasta ja yksikään heistä ei ole koskaan alkanut riehumaan tai kirkumaan yleisillä paikoilla kun on kotona opittu että käyttäydytään kunnolla ja aikuisen sana on laki. Kotikasvatuksesta se lähtee. Lapset tarvitsevat vanhempia, ei kaveri-vanhempia. Rajat tuo turvaa.

Vierailija kirjoitti:

Onko nää niitä tätejä jotka saavat 1600€ netto palkkaa??

Ne ovat juuri niitä tätejä. Se lastenhoito kun on helppoa ja kivaa lasten leikittämistä ja laulattamista, että kuka vaan osaa ja pystyy... Tai sitten ei.

Oma lapseni on joutunut päiväkodissa kiusatuksi, tönityksi, lyödyksi. On heitetty soraa kasvoille, purtu, lyöty silmään - ja lapseni on vasta viisivuotias. 

Olen joka kerta puuttunut asiaan. Vaatinut päiväkodin johtajaa puuttumaan asiaan. Näin on tehtykin: kiusaajien vanhempien kanssa on keskusteltu ja rajujen leikkien leikkiminen kielletty. Joskus keskusteluista on ollut apua, joskus ei. Joillakin vanhemmilla ei vain ole mitään kontrollia alle kouluikäisten lastensa tekemisiin, vaan annetaan mm. pelata paljon vanhemmille sopivia väkivaltapelejä. Niistä otetaan sitten mallia, miten pienempiä voi päiväkodissa hakata. 

Jotkut lapset tuntuvat olevan rajattomia. Kaverin voi esimerkiksi täysin yllättäen työntää nurin tai sitä voi lyödä, jos jokin asia ei miellytä. Oma lapseni on vilkas, mutta empaattinen ja ymmärtää, että ketään ei vahingoiteta. Siksi jatkuva keskustelu iltaisin siitä, miksi toisten tuuppiminen ja hakkaaminen on väärin ei oikein hänen mielestään ole selvästikään uskottavaa: miksi äiti sanoo näin, kun todellisuus on kuitenkin toinen?

Jos sama meno tulee jatkumaan parin vuoden kuluttua koulussa, en tule sietämään sitä päivääkään. Soitan rehtorille, koulutoimenjohtajalle tai poliisille saman tien. Kun kerran lapsella on oppivelvollisuus, on hänelle taattava myös työrauha. 

Mistähän muuten johtuu tämä erityislasten huomattava lisääntyminen? Silloin, kun itse olin lapsi 90-luvulla, niin toki pari häirikköä mahtui aina joukkoon, mutta meno ei todellakaan ollut samanlaista mitä nykyisin... Ja tämän tiedän siitä, että oma lapseni on päiväkodissa ja meno on kuin eläintarhassa ja oikeasti saa pelätä, että milloin tulee se hetki, kun omaa lastani on lyöty tai purtu niin pahasti, että vaatii sairaalahoitoa. Näin kävi yhdelle tuttavaperheen lapselle ja juurikin erityislapsen toimesta.

"Meillä on tällä hetkellä tosi hyvä ryhmä täällä, ei yhtään purijaa." Oltiin tutustumassa hoitoon kun lapsi oli reilu 1v, mutta päätettiinkin pitää vielä hetki kotona. Esikoinen kyseessä ja todellisuus iski aika rajusti vasten kasvoja kun hoitoa mietittiin.

Vierailija kirjoitti:

Tunnen yhden eskari-ikäisen lapsen joka hakkaa tarhassa muita, tunkee myös käsiä esim toisten housuihin ja saattaa yrittää purra.

Lapsi ei ole mitenkään erityislapsi neurologisesti tai kehityksen takia, hän oireilee selväti elämäntilannetta näin ympäripyöreästi sanottuna.

Käytös on alkanut tarhan aloituksen jälkeen joten päiväkotia aloittaessa ei tästä ollut mitään viitteitä. Ainut mitä tarhassa voivat tehdä on pitää sylissä tai eristää raivokohtauksen tullessa. Lapsi itse tietää olevansa paha muita kohtaan mutta ei osaa sanoa miksi tekee niin, katuu aina jälkeen päin.

Niin vanhempi kuin tarhan henkilökunta tekee lapsesta lasuja ja ilmoituksia perheneuvolaan. Ei auta mitään, selväksi on jo käynyt ettei lapsi tule saamaan mitään apua eikä tarhan henkilökunta. Välillä käy psykologi juttelemassa lapsen kanssa mutta sillä ei ole merkitystä päivittäiseen elämään tarhassa eikä se oli lisäresurssi hallita väkivaltaisia kohtauksia saavaa lasta.

Tämä on niin väärin! Selvästi joku lapsen lähipiirissä kohtelee nyt lasta väärin (tai on kohdellut) ja nyt lapsi tietenkin oireilee. Näihin meidän pitäisi laittaa lastensuojelun resursseja ja tarvittaessa vaikka ottaa lapsi turvaan omilta vanhemmiltaan, jotta hänellä on edes jonkinlainen mahdollisuus normaaliin, turvalliseen lapsuuteen. Mutta ei, viranomaiset katsovat toisaalle kun rahaa ei muka ole kaikkeen. Paljon kalliimmaksi tulee se elinikäinen oireilu, puhumattakaan miten surullinen lapsen kohtalo on. Missä on varhaisen puuttumisen malli kun sitä oikeasti tarvitaan??

Vai että erityislapset... no mulla on kaksi erityislasta, jotka eivät ole pätkääkään väkivaltaisia. Kutsuisin noita rajoja sietämättömiä päällekäyjiä häiriintyneiksi enkä erityislapsiksi, anteeksi vain. Kysymys on varmaan osittain siitä, että vanhemmat eivät halua tai saa apua ongelmiin lapsen kanssa. Sitten se on tollaista.

Vierailija kirjoitti:

Mistähän muuten johtuu tämä erityislasten huomattava lisääntyminen? Silloin, kun itse olin lapsi 90-luvulla, niin toki pari häirikköä mahtui aina joukkoon, mutta meno ei todellakaan ollut samanlaista mitä nykyisin... Ja tämän tiedän siitä, että oma lapseni on päiväkodissa ja meno on kuin eläintarhassa ja oikeasti saa pelätä, että milloin tulee se hetki, kun omaa lastani on lyöty tai purtu niin pahasti, että vaatii sairaalahoitoa. Näin kävi yhdelle tuttavaperheen lapselle ja juurikin erityislapsen toimesta.

Johtuu siitä, että vanhemmat antavat kasvatusvastuunsa räiskintäpeleille. Jotkut ekaluokkalaisetkin pelaavat K-18 -pelejä.

Vierailija kirjoitti:

Vai että erityislapset... no mulla on kaksi erityislasta, jotka eivät ole pätkääkään väkivaltaisia. Kutsuisin noita rajoja sietämättömiä päällekäyjiä häiriintyneiksi enkä erityislapsiksi, anteeksi vain. Kysymys on varmaan osittain siitä, että vanhemmat eivät halua tai saa apua ongelmiin lapsen kanssa. Sitten se on tollaista.

Anteeksi vain, mutta kyllä ainakin meidän lapsen päiväkodissa on nimenomaan erityislapsia nämä riehujat ja hakkaajat... Toki varmaan samaa nimitystä voidaan käyttää myös niiden vanhempien lapsista, jotka eivät osaa lapsiaan kasvattaa ja lapsista tulee ongelmakäytöksisiä ja häiriintyneitä, jotka eivät pysty olemaan muiden kanssa samassa ryhmässä.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Mistähän muuten johtuu tämä erityislasten huomattava lisääntyminen? Silloin, kun itse olin lapsi 90-luvulla, niin toki pari häirikköä mahtui aina joukkoon, mutta meno ei todellakaan ollut samanlaista mitä nykyisin... Ja tämän tiedän siitä, että oma lapseni on päiväkodissa ja meno on kuin eläintarhassa ja oikeasti saa pelätä, että milloin tulee se hetki, kun omaa lastani on lyöty tai purtu niin pahasti, että vaatii sairaalahoitoa. Näin kävi yhdelle tuttavaperheen lapselle ja juurikin erityislapsen toimesta.

Johtuu siitä, että vanhemmat antavat kasvatusvastuunsa räiskintäpeleille. Jotkut ekaluokkalaisetkin pelaavat K-18 -pelejä.

Tai siitä, että vanhemmat ovat itse niin kieroon kasvaneita, ettei siitä oman lapsen kasvatuksesta tule yhtään mitään. Sekin on aika huolestuttavaa mitä todella moni pieni lapsi joutuu näkemään ja kokemaan kotonaan... Toki varmasti pahimpiin tapauksiin puututaan välittömästi, mutta osa jää ihan huomaamatta...

Vierailija kirjoitti:

Minun työkaveri sai keskenmenon Vähän sen jälkeen kun arvaamaton lapsi löi häntä nyrkillä mahaan.

Onneksi en ole enää päiväkodissa.

Nyt mua ei enää harmita pätkääkään,  kun ei valittu töihin päiväkotiin ryhmäavustajaksi tehostetun tuen ryhmään 15v erityisohjaajakokemuksella, vaan vastavalmistunut lähihoitaja.

Olin liian "vanha".

Vierailija kirjoitti:

Minäkin ihmettelen tuota menoa. Ei ole herkkua nykyaikana olla edes päiväkodissa töissä. Kun itse olin aikoinaan päiväkodissa työharjoittelussa (90 luvulla) niin lapset nukkuivat päiväunet, söivät ja leikkivät ja päiväkodissa oli mukava tunnelma ja huumori kukki.

Radikaali ja huolestuttava muutos täysin havaittavissa.

Miettikää kun kullanmurut ovat täysi-ikäisiä.