Meillä ei lapsia komenneta. Psykologi kehui lapsilähtöistä kasvatustyyliäni

En minäkään lapsilleni huuda. Ja voin ihan käsi sydämellä sanoa etten ole 17 vuoden aikana kertaakaan lapsilleni huutanut.

Mun ei tarvitse.

Muksut tietää että jos ei tottele, niin sanktioita satelee ja koska olen suht kekseliäs niin ne ei halua saada enää sanktiota.

Jokainen on sen kokeilleet ja todenneet että yksinkertaisesti helpompi totella ensimmäisellä sanomisella.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Entäs kun niitä komennetaan koulussa tai työelämässä? Miten ne osaa suhtautua kun pitääkin totella?

Koulussa ei komenneta nykyään. Millä vuosituhannella elät?

Työskentelen koulussa, ja aivan taatusti komennetaan :D

Hui, miten pelottavaa!

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Entäs kun niitä komennetaan koulussa tai työelämässä? Miten ne osaa suhtautua kun pitääkin totella?

Koulussa ei komenneta nykyään. Millä vuosituhannella elät?

Työskentelen koulussa, ja aivan taatusti komennetaan :D

Siivooja tai huono ope

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Joka kurittaa kasvaa se kunniatta kuolee.

Joka vitsaa säästää se vihaa lastaan.

Näiden vanhojen suomalaisten sananlaskujen eli kasvatusoppaiden avulla on Suomen hyvinvointivaltio rakennettu.

Nyt alkaa alamäki ja lellittyjen laiskimusten aikakausi ja alamäki .

Aasiassa on seuraava edistyksen ja hyvinvoinnin kehto. Siellä lapsia kasvatetaan työntekoon.

.

Näiden sananlaskujen myötä meillä on itsemurha ja masennustilastot huipussa.

Että pyyhin arseni noihin ”vanhoihin hyviin sanontoihin”

Ei ole meillä itsemurhia tai masentuneita enempää kuin muualla, päinvastoin. Mehän maailman onnellisin kansakunta.

Kyllä kuri ja itsekuri on hyvin tärkeä. Lellityt pumpuli lapset ei elämän kovuutta jaksa. Sääli kansakunnan tulevaisuuden kannalta. Suomi degenoroituu. Romahtaa itseään ihaillen kuin Rooman valtakunta

Tämä on näköjään kärjistyksien ketju, mutta täytyy silti kommentoida että vanhemmat nykyään ovat kovin lyhytpinnaisia lastensa kanssa, eikä lapsen asemaan asettuminen todellakaan ole mikään itsestäänselvyys. Paljon näen työssäni todella tiukoin käyttäytymisolettamuksin kasvatettuja, emotionaalisesti hylättyjä lapsia. Saattaa olla esim adhd tyyppistä oireilua, eikä lapsi oikeasti pysty olemaan esimerkiksi hiljaa paikallaan. Sen sijaan että autettaisiin lasta löytämään häntä auttavia keinoja jaksaa, saatetaan puhua todella rumasti ja tehdä selväksi että mitään venkoilua ei siedetä. Se on todella surullista.

Mutta totta kai rajat täytyy olla. Toiset vanhemmat vaan eivät näe, milloin on kyse turhista rajoista. Onko se oikeasti niin vaarallista jos adhd nousee kesken palaverin 15 kertaa seisomaan, jotta jaksaa osallistua? Täytyykö siihen kommentoida että lopeta tuo rimpuilu ja joko se peppu kestää paikallaan vai tyhmäkö olet?

Nimim kaiken nähnyt opettaja.

Vierailija kirjoitti:

Tämä on näköjään kärjistyksien ketju, mutta täytyy silti kommentoida että vanhemmat nykyään ovat kovin lyhytpinnaisia lastensa kanssa, eikä lapsen asemaan asettuminen todellakaan ole mikään itsestäänselvyys. Paljon näen työssäni todella tiukoin käyttäytymisolettamuksin kasvatettuja, emotionaalisesti hylättyjä lapsia. Saattaa olla esim adhd tyyppistä oireilua, eikä lapsi oikeasti pysty olemaan esimerkiksi hiljaa paikallaan. Sen sijaan että autettaisiin lasta löytämään häntä auttavia keinoja jaksaa, saatetaan puhua todella rumasti ja tehdä selväksi että mitään venkoilua ei siedetä. Se on todella surullista.

Mutta totta kai rajat täytyy olla. Toiset vanhemmat vaan eivät näe, milloin on kyse turhista rajoista. Onko se oikeasti niin vaarallista jos adhd nousee kesken palaverin 15 kertaa seisomaan, jotta jaksaa osallistua? Täytyykö siihen kommentoida että lopeta tuo rimpuilu ja joko se peppu kestää paikallaan vai tyhmäkö olet?

Nimim kaiken nähnyt opettaja.

Vaikea antaa jotain sellaista mistä itse on jäänyt paitsi.

Adhd aikuinen

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Entäs kun niitä komennetaan koulussa tai työelämässä? Miten ne osaa suhtautua kun pitääkin totella?

Koulussa ei komenneta nykyään. Millä vuosituhannella elät?

Työskentelen koulussa, ja aivan taatusti komennetaan :D

Siivooja tai huono ope

Nolostuttaako noin paljon?

Mikä tekee ummehtunutta siitä, että kiusaaminen on kielletty? Meillä ei ole ok nauraa, jos kaveri epäonnistuu. Jokainen saa olla omanlaisensa ja toimia omilla taidoillaan.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Mulle tuli tästä aloituksesta mieleen eräs tuttava, joka puhuu aina korkealla ja lässyttävällä äänellä lapsilleen, jotka ovat nyt noin 8v ja 5v. Joka ikinen asia sanotaan lapsille jotenkin korostetun lempeästi ja ystävällisesti, ikään kuin äidillä olisi kaikki maailman aika ja kärsivällisyys ihmetellä kantoja ja kiviä lastensa kanssa. Kaupassa lässytetään että noniin Kerttu otatkos sinä ne banaanit, hieeenosti, hyvä Kerttu!

En oikein tiedä olenko kateellinen vai epäuskoinen. Jotenkin on outoa, että isoille muksuille puhutaan kuin vauvoille. Minä olen aina puhunut lapsilleni kuin muillekin ihmisille, lässyttää en ole koskaan osannut. En tiedä onko se sitten huono asia. Mutta kärsivällisyyteni ei ikinä riittäisi sellaiseen.

Eli jos et huuda lapsillesi, lässytät? Mistä päättelet että aapee lässyttää?

Mähän sanoin vain, että tuli mieleen kyseinen lässyttävä äiti.

"Ei komenneta" ei tarkoita samaa kuin "sallitaan kaikki". Lapselta voidaan kyllä kieltää asioita mutta ilman käskevää komentoakin. On ihan eri asia sanoa rauhallisesti lapselle, että "viiden minuutin päästä laitat puhelimen pois ja alat nukkua, huomenna on aikainen aamu" kuin komentaa käskevään sävyyn  "nyt se puhelin pois ja petiin niin kuin olisit jo!"

Vierailija kirjoitti:

Tämä on näköjään kärjistyksien ketju, mutta täytyy silti kommentoida että vanhemmat nykyään ovat kovin lyhytpinnaisia lastensa kanssa, eikä lapsen asemaan asettuminen todellakaan ole mikään itsestäänselvyys. Paljon näen työssäni todella tiukoin käyttäytymisolettamuksin kasvatettuja, emotionaalisesti hylättyjä lapsia. Saattaa olla esim adhd tyyppistä oireilua, eikä lapsi oikeasti pysty olemaan esimerkiksi hiljaa paikallaan. Sen sijaan että autettaisiin lasta löytämään häntä auttavia keinoja jaksaa, saatetaan puhua todella rumasti ja tehdä selväksi että mitään venkoilua ei siedetä. Se on todella surullista.

Mutta totta kai rajat täytyy olla. Toiset vanhemmat vaan eivät näe, milloin on kyse turhista rajoista. Onko se oikeasti niin vaarallista jos adhd nousee kesken palaverin 15 kertaa seisomaan, jotta jaksaa osallistua? Täytyykö siihen kommentoida että lopeta tuo rimpuilu ja joko se peppu kestää paikallaan vai tyhmäkö olet?

Nimim kaiken nähnyt opettaja.

Usea vanhempi ei katsos myönnä että siinä lapsessa on mitään ”vikaa”.

Kun ottaa luulot pois niin kyllähän se istuu hiljaa paikoillaan, tai saa selkäänsä.

Vierailija kirjoitti:

"Ei komenneta" ei tarkoita samaa kuin "sallitaan kaikki". Lapselta voidaan kyllä kieltää asioita mutta ilman käskevää komentoakin. On ihan eri asia sanoa rauhallisesti lapselle, että "viiden minuutin päästä laitat puhelimen pois ja alat nukkua, huomenna on aikainen aamu" kuin komentaa käskevään sävyyn  "nyt se puhelin pois ja petiin niin kuin olisit jo!"

Jos sanot lapsellesi viiden minuutin päästä laitat puhelimen pois, eikä hän laita puhelintaan pois, niin kuinka monta kertaa sanot saman asian rauhallisesti? Mitä teet jos lapsi ei tottelekaan?

sanoitat tunteita: mä ymmärrän, että sua harmittaa kun sä haluaisit vielä kattoa ton videon, mutku huomenna on koulupäivä. 

En tarkoita, että lasta pitäisi simputtaa tai hänelle pitäisi tiuskia.

Moni vanhempi vain puhuu lapselleen lempeän hellällä äänensävyllä kuin koiralle, joka vetää hihnasta: älä musti nyt mee sinne. Koira ei ymmärrä kuin äänensävyn, joka on lempeän lässyttävä. Ihan sama kuin sanoisi, voi musti kun sä olet niin söpö. Ja musti jatkaa. Koska se ei ymmärrä, mitä siltä odotetaan ja että äskeinen oli käsky.

Sama lapsilla: rauhallista käskyä ei totella. Ei tarvitse huutaa, mutta topakka pitää olla. 

Lapsuudenperheessäni oli hieman kovempi kuri verrattuna kavereitteni perheisiin. Vanhempamme komensivat meitä lapsia, lautanen piti aina syödä tyhjäksi, kaupassa ei saanut ruinata herkkuja tai leluja, kotiintuloajat yms. olivat aika tiukat, saimme tosi vähän viikkorahaa (moniin kavereihimme verrattuna) jne.

Vanhempani komensivat meitä ehkä vähän liikaa siihen nähden, miten kilttejä kuitenkin olimme. Jotkut naapuruston lapset olivat paljon villimpiä ja huonosti käyttäytyviä, mutta silti heidän vanhempansa vaikuttivat olevan lepsumpia.

Ajattelen, että lasten kasvattamisessa rajat ovat rakkautta. Sitä periaatetta olisi hyvä soveltaa sen mukaan, millainen lapsi on kyvyiltään, tarpeiltaan, temperamenttipiirteiltään jne. 

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Entäs kun niitä komennetaan koulussa tai työelämässä? Miten ne osaa suhtautua kun pitääkin totella?

Koulussa ei komenneta nykyään. Millä vuosituhannella elät?

Työskentelen koulussa, ja aivan taatusti komennetaan :D

Siivooja tai huono ope

Ihan tavallinen opettaja. Ja niin komentaa kaikki kollegatkin.

Ei me kysytä että voisitteko mussukat olla hiljaa, vaan sanotaan että olkaa hiljaa. En kysy että pidettäiskö koe, vaan ilmoitan että pidetään koe.

Kyllä teidän lapset tunnistaa, joiden ei ole koskaan tarvinnut totella ja kuria, sääntöjä ja rakkautta ei kotona ole.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Lapsilähtöinen, salliva ja turvallinen aikuinen on parasta lapselle. Aikuisen tulee mukautua lapsen tarpeisiin eikä päinvastoin.

Samaa mieltä. Aika pienillä kielloilla pärjää. Meilläkään ei ole tiukkaa kuria vaan vahvistamme toivottua käytöstä ja jätämme eitoivotun käytöksen huomiotta.

Eli pieni lapsi saa huutaa ja kiroilla, kieltäytyä pukemasta ja nukkumasta ja te vaan möllötätte?

Teininä vetää huumeita ja roikkua kadulla aamuun asti ja te vaan möllötätte?

Ei tietenkään saa. Lapsilähtöinen on se avainsana, eli ei kaikkin lapsiin voi soveltaa by the book kasvatusmetodia. Jos lapsi on luonteeltaan helppo kasvatettava, niin miksi pitäisi keinotekoisesti pitää kuria yllä?

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Lapsilähtöinen, salliva ja turvallinen aikuinen on parasta lapselle. Aikuisen tulee mukautua lapsen tarpeisiin eikä päinvastoin.

Samaa mieltä. Aika pienillä kielloilla pärjää. Meilläkään ei ole tiukkaa kuria vaan vahvistamme toivottua käytöstä ja jätämme eitoivotun käytöksen huomiotta.

Eli pieni lapsi saa huutaa ja kiroilla, kieltäytyä pukemasta ja nukkumasta ja te vaan möllötätte?

Teininä vetää huumeita ja roikkua kadulla aamuun asti ja te vaan möllötätte?

Joo, juuri näin. Heti jos ei hakata ja huueta, teinit vetää kamaa ja myy arsetta?

Oletkohan nyt hiukan mustavalkoinen setä?

Oletko itse? Lapsien komentaminen = hakataan ja huudetaan? 

Olen itse nyt vähän pulassa, kun meillä lapsia kommennetaan ja meillä on aika tiukkakin kasvatus. Meillä on vilkkaat mutta kiltit päiväkoti-ikäiset lapset. Nyt lapsien kanssa on käyty "leikkitreffeillä", harrastuksissa sun muissa missä on muita samanikäisiä lapsia. Ja JOKA KERTA joku lyö, puree, repii tai rapii lapsiamme. Ja näennäisesti siinä sitten selvitellään asiaa, mutta kun ei ole sääntöjä kotona miksi olisi muuallakaan. Ja meidän herkkä lapsemme ei halua enää käydä kenenkään luona kun pelkää toisia lapsia. Siinä onkin kiva selitellä, että ei voida tulla kylään, muskariin, kerhoon kun oma lapsi pelkää näitä vapaankasvatuksen hedelmiä..

Faith kirjoitti:

Lapsuudenperheessäni oli hieman kovempi kuri verrattuna kavereitteni perheisiin. Vanhempamme komensivat meitä lapsia, lautanen piti aina syödä tyhjäksi, kaupassa ei saanut ruinata herkkuja tai leluja, kotiintuloajat yms. olivat aika tiukat, saimme tosi vähän viikkorahaa (moniin kavereihimme verrattuna) jne.

Vanhempani komensivat meitä ehkä vähän liikaa siihen nähden, miten kilttejä kuitenkin olimme. Jotkut naapuruston lapset olivat paljon villimpiä ja huonosti käyttäytyviä, mutta silti heidän vanhempansa vaikuttivat olevan lepsumpia.

Ajattelen, että lasten kasvattamisessa rajat ovat rakkautta. Sitä periaatetta olisi hyvä soveltaa sen mukaan, millainen lapsi on kyvyiltään, tarpeiltaan, temperamenttipiirteiltään jne. 

Rajat on rajoja ja rakkaus on rakkautta.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

"Ei komenneta" ei tarkoita samaa kuin "sallitaan kaikki". Lapselta voidaan kyllä kieltää asioita mutta ilman käskevää komentoakin. On ihan eri asia sanoa rauhallisesti lapselle, että "viiden minuutin päästä laitat puhelimen pois ja alat nukkua, huomenna on aikainen aamu" kuin komentaa käskevään sävyyn  "nyt se puhelin pois ja petiin niin kuin olisit jo!"

Jos sanot lapsellesi viiden minuutin päästä laitat puhelimen pois, eikä hän laita puhelintaan pois, niin kuinka monta kertaa sanot saman asian rauhallisesti? Mitä teet jos lapsi ei tottelekaan?

Miten se muuttaa tilannetta niin, että pitäisi alkaa huutaa tai komentaa? Lapsi ei ole koira. Koira ei ymmärrä sanoja vaan äänensävyjä. Lapsi ymmärtää sanoja.

Jos lapsi ei viiden minuutin päästä itse ole laittanut puhelinta pois, minä menen hänen luokseen ja sanon, että viisi minuuttia tuli täyteen. Jos hän on katsomassa jotain videota, jota on jäljellä pari minuuttia, saatan katsoa sen yhdessä hänen kanssaan loppuun, ja sitten se puhelin laitetaan pois. Minulla on säyseä ja kiltti lapsi, joka ei koe tarvetta nousta kapinaan joka asiassa.