Meillä ei lapsia komenneta. Psykologi kehui lapsilähtöistä kasvatustyyliäni

Vierailija kirjoitti:

Meillä komennetaan. Lapset sitten tottelevat tai uhmaavat ja tottelevat.

Minun mielestäni on tärkeää, että lapsella on selkeät säännöt. Ihan vaikka senkin vuoksi, että yhteiskunnassa on tietyt sääntönsä, joita tulee noudattaa. Omat sääntönsä on työelämässä, kouluissa, päiväkodeissa, liikenteessä yms ja ihan jo yksilötasolla sosiaalisessa kanssakäymisessä. Meillä ei säännöistä sovita, ne ovat mitä ovat. Keskustellaan kyllä ja perustellaan.

Mutta ei meilläkään kaikkea kielletä ja aika paljon myös sallitaan. Tarkoittiko AP, ettei siis ollenkaan komenneta missään tilanteessa?

Onnea vaan!

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Miksi siis käyt psykologilla?

Sanoinko että käyn? Satun tuntemaan. Älä tee olettamuksia.

Eli kaveri ihan vaan ”objektiivisesti” sanoi.

aa, ap. siis purkaa patoutumiaan kiukkuilemalla meille täällä :D

Vierailija kirjoitti:

Joka kurittaa kasvaa se kunniatta kuolee.

Joka vitsaa säästää se vihaa lastaan.

Näiden vanhojen suomalaisten sananlaskujen eli kasvatusoppaiden avulla on Suomen hyvinvointivaltio rakennettu.

Nyt alkaa alamäki ja lellittyjen laiskimusten aikakausi ja alamäki .

Aasiassa on seuraava edistyksen ja hyvinvoinnin kehto. Siellä lapsia kasvatetaan työntekoon.

.

Näiden sananlaskujen myötä meillä on itsemurha ja masennustilastot huipussa.

Että pyyhin arseni noihin ”vanhoihin hyviin sanontoihin”

Sehän on sitten ihannetilanne, jos ei tartte komentaa eikä käskyttää, vaan hommat sujuu kuin rasvattu ilmankin.

Toivottavasti et tee herrantertuillesi karhunpalvelusta. Kylmässä maailmassa kohtelu on ihan toisenlaista. Sielläjopa komennellaan ja odotetaan, että käskyjä noudatetaan kyseenalaistamatta.

Täällä on näitä natsimutseja jotka hylätään heti kun on päästy omilleen. Rampauttajat.

Minä olen vienyt aatteen astetta pidemmälle.

Lastenhoitaja

Psykologi aloittaa lasten ongelmien korjaamisen sieltä mistä se vika yleensä löytyy eli vanhemmista, Sen vuoksi hän otti sinut ensin haltuunsa tuolla tavalla ja aloitti hoidon.

Eli et näytä tunteita jos lapsi lyö tai kiroilee sulle? Opetat että aikuisena tunteensa pitää piilottaa ja negatiivisia tunteita ei saa näyttää.

Olen töissä varhaiskasvatuksessa. Meillä komennetaan ja kielletään tarvittaessa. Säännöt tehty yhdessä lasten kanssa. Aikuinen pitää huolen, että sääntöjä noudatetaan. Meillä esim. Kiusaaminen on kielletty, tavaroita ei rikota jne

Kaikkia lapsia joutuu joskus muistuttamaan säännöistä... Niitä kaikkein kiltimpiä a rauhallisimpia myös.

Vierailija kirjoitti:

Eli et näytä tunteita jos lapsi lyö tai kiroilee sulle? Opetat että aikuisena tunteensa pitää piilottaa ja negatiivisia tunteita ei saa näyttää.

Opetan että välitän lapsen tunteista ja arvostanhänen näkemystään. Jos lapsi saa osakseen arvostusta, hän oppii arvostamaan. Jos lapsi saa osakseen positiivista palautetta, hän oppii olevansa arvokas.

Jos taas lapsi saa osakseen jyrkkiä kieltoja ja ehdotonta simputtamista, hän oppii olemaan joustamaton.

Vierailija kirjoitti:

Olen töissä varhaiskasvatuksessa. Meillä komennetaan ja kielletään tarvittaessa. Säännöt tehty yhdessä lasten kanssa. Aikuinen pitää huolen, että sääntöjä noudatetaan. Meillä esim. Kiusaaminen on kielletty, tavaroita ei rikota jne

Kaikkia lapsia joutuu joskus muistuttamaan säännöistä... Niitä kaikkein kiltimpiä a rauhallisimpia myös.

Minä olen se työkaveri joka tomuttaa vanhoja käsityksiäsi ja ummehtuneita ajatuksiasi.

Lastenhoitaja

Mulle tuli tästä aloituksesta mieleen eräs tuttava, joka puhuu aina korkealla ja lässyttävällä äänellä lapsilleen, jotka ovat nyt noin 8v ja 5v. Joka ikinen asia sanotaan lapsille jotenkin korostetun lempeästi ja ystävällisesti, ikään kuin äidillä olisi kaikki maailman aika ja kärsivällisyys ihmetellä kantoja ja kiviä lastensa kanssa. Kaupassa lässytetään että noniin Kerttu otatkos sinä ne banaanit, hieeenosti, hyvä Kerttu!

En oikein tiedä olenko kateellinen vai epäuskoinen. Jotenkin on outoa, että isoille muksuille puhutaan kuin vauvoille. Minä olen aina puhunut lapsilleni kuin muillekin ihmisille, lässyttää en ole koskaan osannut. En tiedä onko se sitten huono asia. Mutta kärsivällisyyteni ei ikinä riittäisi sellaiseen.

Mä olen psykologi, eikä tulisi mieleenikään kommentoida ystävieni perhe-elämää tai lastenkasvatusta.

Työt vie sen verran energiaa, ettei ole vapaa-ajalla hirveästi paukkuja arvioida läheisiäni. Hyvin näyttävät voivan, ja uskoakseni kysyvät sitten neuvoa tai apua jos sitä tarvitsevat. Tähän mennessä ovat pärjänneet hyvin ilman mun ohjaustakin.

En edes omia lapsiani kasvata millään metodilla. Johdonmukaisuus ja turvallinen ympäristö, ei se muuta tarvitse. Huudan ja karjun siinä missä joku muukin äiti kun hermot kärähtää.

Vastoinkäymisten ja pettymysten sietäminen elämän tärkein taito. Sen oppii vain kokemuksen kautta. Sen kautta että lapsi huomaa ettei äidin rakkaus lopu vaikka kielletään tai komennetaan ja pitää totella.

Vierailija kirjoitti:

Mulle tuli tästä aloituksesta mieleen eräs tuttava, joka puhuu aina korkealla ja lässyttävällä äänellä lapsilleen, jotka ovat nyt noin 8v ja 5v. Joka ikinen asia sanotaan lapsille jotenkin korostetun lempeästi ja ystävällisesti, ikään kuin äidillä olisi kaikki maailman aika ja kärsivällisyys ihmetellä kantoja ja kiviä lastensa kanssa. Kaupassa lässytetään että noniin Kerttu otatkos sinä ne banaanit, hieeenosti, hyvä Kerttu!

En oikein tiedä olenko kateellinen vai epäuskoinen. Jotenkin on outoa, että isoille muksuille puhutaan kuin vauvoille. Minä olen aina puhunut lapsilleni kuin muillekin ihmisille, lässyttää en ole koskaan osannut. En tiedä onko se sitten huono asia. Mutta kärsivällisyyteni ei ikinä riittäisi sellaiseen.

Eli jos et huuda lapsillesi, lässytät? Mistä päättelet että aapee lässyttää?

Entäs kun niitä komennetaan koulussa tai työelämässä? Miten ne osaa suhtautua kun pitääkin totella?

Vierailija kirjoitti:

Vastoinkäymisten ja pettymysten sietäminen elämän tärkein taito. Sen oppii vain kokemuksen kautta. Sen kautta että lapsi huomaa ettei äidin rakkaus lopu vaikka kielletään tai komennetaan ja pitää totella.

Lapsi oppii että äidin rakkaus on ehdollista ja riippuu siitä syökö hän lautasensa tyhjäksi vai ei.

Vierailija kirjoitti:

Entäs kun niitä komennetaan koulussa tai työelämässä? Miten ne osaa suhtautua kun pitääkin totella?

Koulussa ei komenneta nykyään. Millä vuosituhannella elät?