Lue keskustelun säännöt.
YLE: Pikkulasten vanhemmat onnellisempia kuin lapsettomat
22.01.2020 |
https://yle.fi/uutiset/3-11161327
"Uusi tutkimus haastaa mielikuvan ankeasta lapsiperhearjesta: pikkulasten vanhemmat ovatkin muita aikuisia tyytyväisempiä elämäänsä."
Että näin.
Kommentit (124)
Tutkimuksista en tiedä, mutta ylivoimaisesti onnellisin elämänvaihe on minulla ollut juuri tuo vaihe, kun lapset olivat alle kouluikäisiä. Olin kotiäiti, joten sekin vaikutti, siis minulla, en tarkoita, että muilla olisi sama juttu. Se oli kaikinpuolin ihanaa aikaa, sai olla niin vapaasti ja tehdä joka päivä kaikkea kivaa; retkeillä lähiluonnossa, käydä uimassa, pyöräretkillä, leipoa, askarrella, lukea, käydä rauhassa kaupassa ja perhekahvilassa, kyläillä. Jos väsytti, pystyi ottamaan pikku nokoset, kun pisti lapset katsomaan videoita, siihen aikaan ei ollut näitä miljoonia kanavia ja vempaimia, joilta voi koko ajan katsoa lastenohjelmia, jos haluaa. Se yksi Muumielokuva tai puolen tunnin lastenohjelmapätkä oli lapsillekin pieni juhlahetki ja äiti sai levätä. Se aika on jäänyt mieleeni vähän sellaisena lähes sadunomaisena, että miten ihminen voikin olla niin onnellinen. Tietysti oli sairauspäiviä ja kun olivat ihan pieniä oli myös niitä unettomia öitä ja muistan kyllä ne, mutta kaikki hyvää peittoaa kirkkaasti nuo huonommat päivät.
Sen jälkeen kun koulu alkoi, alkoivat huoletkin, eikä ollut enää sitä ihanaa vapautta. Sitten taas kun putkahtivat ulos peruskoulusta ja siirtyivät lukioon, alkoi uusi vapaus, joka meillä jatkuu nyt jo sillä, että lapset alkavat olla aikuisia, vain nuorin on enää kotona.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Ja isovanhempana onni moninkertaistuu!
#pojantytäronihana #lisääononneksitulossa
🥰
Nykyään kun lapset tehdään lähempänä neljääkymppiä, etenkin koulutetut ja jos ne lapset jatkaa samalla linjalla, moni ei edes ehdi nähdä mitään jälkipolvea. Niin siis jos nämä ilmastovouhotukseen syntyneet edes uskaltavat lisääntyä aikanaan..
Kommenteissa täysin odotettua lapsettomien ulinaa. He eivät mistään mitään tiedä. Sitä vastoin jokainen on joskus ollut lapseton.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Taas on tilattu tietynlainen tulos. Kyllä mä uskon, että lapsiperhe-elämä on stressaavampaa ja vähäunisempaa kuin esim. lapsettoman pariskunnan elämä.
Voi olla, mutta silti onnellisempaa. Minä en ainakaan ollut onnellinen lapsettomana, vaikka sain nukkua yöni rauhassa. Merkityksetön elämä vailla suuntaa.
Sama täällä. Olin lapseton 40:een ikävuoteen asti, joten tiedän kyllä mitä se lapsettoman avoparin elämä on. Loputonta, päämäärätöntä tyhjäntoimittamista vaikka harrastuksia on ollut. Elämäni tähän asti onnellisin aika on nyt pienen tyttölapsen kanssa.
Lapsettomien suurin valhe ja epäluulo on tuo, että lapsen kanssa ei muka saisi nukkua rauhassa. Ollaan saatu nukkua rauhassa ja aivan tarpeeksi. Itse asiassa nyt on paljon pirteämpi olo kun ei voi nukkua kelloa ympäri vaan pakko herätä aina siinä klo 8 aikaan.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Taas on tilattu tietynlainen tulos. Kyllä mä uskon, että lapsiperhe-elämä on stressaavampaa ja vähäunisempaa kuin esim. lapsettoman pariskunnan elämä.
Voi olla, mutta silti onnellisempaa. Minä en ainakaan ollut onnellinen lapsettomana, vaikka sain nukkua yöni rauhassa. Merkityksetön elämä vailla suuntaa.
Sama täällä. Olin lapseton 40:een ikävuoteen asti, joten tiedän kyllä mitä se lapsettoman avoparin elämä on. Loputonta, päämäärätöntä tyhjäntoimittamista vaikka harrastuksia on ollut. Elämäni tähän asti onnellisin aika on nyt pienen tyttölapsen kanssa.
About puolet elämästä "loputonta, päämäärätöntä tyhjäntoimittamista"? Harmillista.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Taas on tilattu tietynlainen tulos. Kyllä mä uskon, että lapsiperhe-elämä on stressaavampaa ja vähäunisempaa kuin esim. lapsettoman pariskunnan elämä.
Voi olla, mutta silti onnellisempaa. Minä en ainakaan ollut onnellinen lapsettomana, vaikka sain nukkua yöni rauhassa. Merkityksetön elämä vailla suuntaa.
Sama täällä. Olin lapseton 40:een ikävuoteen asti, joten tiedän kyllä mitä se lapsettoman avoparin elämä on. Loputonta, päämäärätöntä tyhjäntoimittamista vaikka harrastuksia on ollut. Elämäni tähän asti onnellisin aika on nyt pienen tyttölapsen kanssa.
About puolet elämästä "loputonta, päämäärätöntä tyhjäntoimittamista"? Harmillista.
Juuri niin. Elämän tarkoitushan on lisääntyä ja pysyä hengissä. Opetettiin biologian tunnilla.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Kommenteissa täysin odotettua lapsettomien ulinaa. He eivät mistään mitään tiedä. Sitä vastoin jokainen on joskus ollut lapseton.
jokainen on toki ollut lapseton, mutta se ei olekaan sama asia kuin velana olo.
Olenkin ihmetellyt, että mistä valitus onnettomista lapsiperheistä tulee. Itse olen ihanassa elämänvaiheessa neljän lapseni kanssa ja samaa olemme puhuneet ystäväperheiden kanssa. Ongelmia on kaikilla, mutta ne ovat elämää eikä aina niinkään lapsista johtuvaa, vaan niitä on kaikilla.
Allekirjoitan täysin myös terveellisemmät elämäntavat lapsipeheessä, kun on pakko esim tehdä ruokaa itse, kun on vastuussa muistakin kuin itsestään.
Ihanaa aikaa ainakin minulla ollut. Lyhyt aika ihmisen elämässä tämä pikkulapsiaika, joten nautin tästä joka päivä! Kohta tämä on ohi, kun lapset kasvavat.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Tämähän on hyvä uutinen! Nyt voi lyödä suut tukkoon jokaiselta alle kouluikäisten lasten vanhemmalta, joka valittaa väsymystään, lastenhoidon rankkuutta, tukiverkostojen puutetta ja rahapulaansa, ketomalla, että hän elää nyt elämänsä onnellisinta aikaa, joten valittamisen sijasta kannattaa nyt nauttia.
Lasten kanssa eniten ongelmia vaikuttaakin olevan lapsettomilla.
Samalla tavalla sähköautojen kanssa eniten ongelmia vaikuttaa olevan niillä, jotka eivät itse aja sähköautolla.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Tämähän on hyvä uutinen! Nyt voi lyödä suut tukkoon jokaiselta alle kouluikäisten lasten vanhemmalta, joka valittaa väsymystään, lastenhoidon rankkuutta, tukiverkostojen puutetta ja rahapulaansa, ketomalla, että hän elää nyt elämänsä onnellisinta aikaa, joten valittamisen sijasta kannattaa nyt nauttia.
Niin. Samassa tilanteessa lapseton makaa sohvalla juomassa kaljaa ja piikittämässä huumeita.
Vierailija kirjoitti:
Näin vapaaehtoisesti lapsettomana ajattelen, että olisi kamalan surullista, jos pikkulapsiaika EI olisi onnellista. Ei mun onnestani ole pois se, että joku toinen kokee saaneensa vielä enemmän, mitä mulla on.
Mutta niitä lapsia ajatellen olisi aika hirveää, elleivät vanhemmat kokisi elämäänsä onnelliseksi lapsien kanssa.
Kyllä mulle on ihan selvää, että monelle lapsi on onnen täyttymys, tunne, että tämän onnellisemmaksi en voi tulla. Sellaista elämää toivon jokaiselle lapselle perheessä, vaikka tiedän, että eihän näin aina ole.
Mun onnellisuus on silti todellista, koska olen saanut sen itse valita.
Tämä! Kerrankin joku järkevä ihminen.
Heti kun sanotaan lapsiperheiden olevan onnellisia niin alkaa kamala ulina kuinka tutkimus on tehty vähintäänkin väärin ja onnettomia ne ovat kaikki. Mitä se on lapsettomilta pois jos ihmiset nauttivat pikkulapsielämästään.
Itselläni ainakin ollut ihanaa aikaa. Avioliittokin ihanassa kunnossa, kun on yhteinen päämäärä ja tavoitteet.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Mimä olen lapseton, nukun hyvin, syön terveellisesti, en juhli enkä käytä alkoholia.
Olen varmaan syntyvyyshullujen ja tällaisten tutkimusten tilaajien kauhu, sillä näin ei nyt vaan vissiin voi elää, lapsettomana JA tyytyväisenä. Lapsettomana mun kuuluu olla tyytymätön, bilettää, vetää kebabbia ja pizzaa yömyöhään ja kännätä ja toivoa salaa lasta ja sitten päästä tilittämään YLE:lle viisikymppisenä, että "olisi sittenkin kannattanut hankiia se lapsi". Juu ei.
Ihan sama mitä itsellesi valehtelet. Sisimmässäsi olet onneton ilman lasta.
Ei tarvitse katsoa niinkään kauas kuin omaan äitiini tietääkseni, että tämä "tutkimus" on aikamoista palturia. Vaikka olimme siskoni kanssa toivottuja, muistan lapsena 90-luvulla yh-äitini käyttäneen masennuslääkkeitä ja tehneen usein yövuoroa saadakseen rahat riittämään. Emme oikeastaan koskaan matkustelleet eikä äitini seurustellut tai muutenkaan hirveästi sosialisoinut. Kotona nukkui paljon, oli usein kireä ja lihoi telkkarin edessä.
Kun lensimme siskoni kanssa pesästä, äitini alkoi seurustelemaan ja löysi miehen, jonka kanssa nyt reissaavat ulkomaille vähän väliä ja he ovat ottaneet yhteisen asuntolainan (vietimme lapsuuteni kaupungin vuokra-asunnoissa). Äitini tekee nykyisin vain päivävuoroa, harrastaa, näkee ystäviään ja on kuusikymppisenä silminnähden iloinen, nauravainen ja virkeä.
Varmaan lienee sanomattakin selvää, etten ikinä aio hankkia lapsia, eikä siskonikaan ole siihen ainakaan vielä ruvennut.
Vierailija kirjoitti:
Tämähän on hyvä uutinen! Nyt voi lyödä suut tukkoon jokaiselta alle kouluikäisten lasten vanhemmalta, joka valittaa väsymystään, lastenhoidon rankkuutta, tukiverkostojen puutetta ja rahapulaansa, ketomalla, että hän elää nyt elämänsä onnellisinta aikaa, joten valittamisen sijasta kannattaa nyt nauttia.
Kuinka monta perhettä sinulle on aivan oikeasti valittanut noista asioista jatkuvasti? Ja eikö saa valittaa mistään koskaan, vaikka olisi onnellinen?
Katson olevani onnellinen ja silti valitan silloin tällöin monistakin asioista.
Vierailija kirjoitti:
Ei tarvitse katsoa niinkään kauas kuin omaan äitiini tietääkseni, että tämä "tutkimus" on aikamoista palturia. Vaikka olimme siskoni kanssa toivottuja, muistan lapsena 90-luvulla yh-äitini käyttäneen masennuslääkkeitä ja tehneen usein yövuoroa saadakseen rahat riittämään. Emme oikeastaan koskaan matkustelleet eikä äitini seurustellut tai muutenkaan hirveästi sosialisoinut. Kotona nukkui paljon, oli usein kireä ja lihoi telkkarin edessä.
Kun lensimme siskoni kanssa pesästä, äitini alkoi seurustelemaan ja löysi miehen, jonka kanssa nyt reissaavat ulkomaille vähän väliä ja he ovat ottaneet yhteisen asuntolainan (vietimme lapsuuteni kaupungin vuokra-asunnoissa). Äitini tekee nykyisin vain päivävuoroa, harrastaa, näkee ystäviään ja on kuusikymppisenä silminnähden iloinen, nauravainen ja virkeä.
Varmaan lienee sanomattakin selvää, etten ikinä aio hankkia lapsia, eikä siskonikaan ole siihen ainakaan vielä ruvennut.
Siis sinun ja siskosi takiako äitisi käytti masennuslääkkeitä?
No jopas jotakin. Ei ollut muita syitä masennukselle.
Minä olen onnellisempi kuin yksikään pikkulapsen vanhempi. Sori siitä.
Vierailija kirjoitti:
Ei tarvitse katsoa niinkään kauas kuin omaan äitiini tietääkseni, että tämä "tutkimus" on aikamoista palturia. Vaikka olimme siskoni kanssa toivottuja, muistan lapsena 90-luvulla yh-äitini käyttäneen masennuslääkkeitä ja tehneen usein yövuoroa saadakseen rahat riittämään. Emme oikeastaan koskaan matkustelleet eikä äitini seurustellut tai muutenkaan hirveästi sosialisoinut. Kotona nukkui paljon, oli usein kireä ja lihoi telkkarin edessä.
Minun äitini taas oli erittäin onnellinen 90-luvulla. Onko sinun äitisi jotenkin se joka määrää tämän asian?
Näin vapaaehtoisesti lapsettomana ajattelen, että olisi kamalan surullista, jos pikkulapsiaika EI olisi onnellista. Ei mun onnestani ole pois se, että joku toinen kokee saaneensa vielä enemmän, mitä mulla on.
Mutta niitä lapsia ajatellen olisi aika hirveää, elleivät vanhemmat kokisi elämäänsä onnelliseksi lapsien kanssa.
Kyllä mulle on ihan selvää, että monelle lapsi on onnen täyttymys, tunne, että tämän onnellisemmaksi en voi tulla. Sellaista elämää toivon jokaiselle lapselle perheessä, vaikka tiedän, että eihän näin aina ole.
Mun onnellisuus on silti todellista, koska olen saanut sen itse valita.