YLE: Pikkulasten vanhemmat onnellisempia kuin lapsettomat

Allekirjoitan kyllä. Syödään säännöllisesti ja terveellisemmin, ulkoillaan enemmän, alkoholin juonti ja kaiken maailman yöriekkumisen ovat jääneet lähes täysin pois elämästämme, nukutaan enemmän ja telkkarin tuijottamisen sijaan keskitytään perheajan viettämiseen esim. lautapelien tai kirjojen parissa. 

Vierailija kirjoitti:

Ei tarvitse katsoa niinkään kauas kuin omaan äitiini tietääkseni, että tämä "tutkimus" on aikamoista palturia. Vaikka olimme siskoni kanssa toivottuja, muistan lapsena 90-luvulla yh-äitini käyttäneen masennuslääkkeitä ja tehneen usein yövuoroa saadakseen rahat riittämään. Emme oikeastaan koskaan matkustelleet eikä äitini seurustellut tai muutenkaan hirveästi sosialisoinut. Kotona nukkui paljon, oli usein kireä ja lihoi telkkarin edessä. 

Kun lensimme siskoni kanssa pesästä, äitini alkoi seurustelemaan ja löysi miehen, jonka kanssa nyt reissaavat ulkomaille vähän väliä ja he ovat ottaneet yhteisen asuntolainan (vietimme lapsuuteni kaupungin vuokra-asunnoissa). Äitini tekee nykyisin vain päivävuoroa, harrastaa, näkee ystäviään ja on kuusikymppisenä silminnähden iloinen, nauravainen ja virkeä. 

Varmaan lienee sanomattakin selvää, etten ikinä aio hankkia lapsia, eikä siskonikaan ole siihen ainakaan vielä ruvennut.

Ja kaikilla 90-luvun lapsilla oli siis tämä tilanne? Vai mitä oikein yritätä sanoa? Eiköhän köyhä, masentunut yh-äiti ole tänäkin päivänä köyhä ja masentunut ja sitä kautta tyytymätön elämäänsä, mutta nythän puhuttiin lapsiperheistä keskimäärin. Ääripäitä on aina, mutta keskimäärin ikätovereihinsa verrattuna lapsiperheelliset ovat tyytäväisempiä ja onnellisempia.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Taas on tilattu tietynlainen tulos. Kyllä mä uskon, että lapsiperhe-elämä on stressaavampaa ja vähäunisempaa kuin esim. lapsettoman pariskunnan elämä.

Voi olla, mutta silti onnellisempaa. Minä en ainakaan ollut onnellinen lapsettomana, vaikka sain nukkua yöni rauhassa. Merkityksetön elämä vailla suuntaa.

Sama täällä. Olin lapseton 40:een ikävuoteen asti, joten tiedän kyllä mitä se lapsettoman avoparin elämä on. Loputonta, päämäärätöntä tyhjäntoimittamista vaikka harrastuksia on ollut. Elämäni tähän asti onnellisin aika on nyt pienen tyttölapsen kanssa.

Minulla on kaksi lasta ja en pysty käsittämään tuota että ennen lapsia oli merkityksetön elämä ja tyhjäntoimittamista. Eikö teillä tosiaan ollut elämässä mitään ennen lapsia? Minulla ja miehelläni ainakin oli emmekä tarvinneet lapsia tuomaan merkitystä elämään, sitä oli muutenkin ja elämä oli täynnä ilman lapsiakin.

Ja lapset toki toivat uutta elämää ja lisää iloa mutta samalla myös käsittämättömän menettämisebn pelon ja tuskan. Sellaista ei tiennyt olevankaan.

Oli toki, matkustettiin, harrastettiin, tehtiin töitä, nähtiin ystäviä...uutta ei mikään näistä antanut TARKOITUSTA elämälle, se oli vaan ajan täytettä.

Paitsi että tämä oli fake news -otsikointi, haiskahtaa myös pahemmalta yksinkertaistukselta.

Varmaan on onnea roppakaupalla sellaisella, jolla on auvoisa parisuhde, palkitseva työpaikka, hyvä terveys ja kiltit, lahjakkaat lapset.

Sitten taas onni voi olla enemmän tiukassa työttömällä yh:lla, jonka käytöshäiriöisen erityislapsen isäehdokkaat vaihtuvat viikoittain, kunhan ovat ensin juoneet rahat ja hakanneet välillä. Ja pitäisi valita, käyttääkö vähän roposet ruokaan vai pääsisikö vihdoin hammaslääkäriin.

Tasan ei käy lapsiperheiden lahjat, en kadehti kumpaakaan.