Säälittävintä, mitä olet tehnyt herkkuhimon takia?

Makean hino yllätti mökillä, eikä siis ollut MITÄÄN HERKKUA  !

Sit muistin mitä lapsena syötiin ja kinuttiin äidiltä.

No kakkutaikinaa :)

Vatkasin pari kananmunaa ja sokeria, lisäsin lorauksen voisulaa  ja vehnäjauhoja ja söin samantien.

Pitää kertoo tarina isästäni, joka on lapsuudesta saakka ollut pullahiiri.  Erään kerran pullanhimon iskiessä, isä nuorena jamppana varasti paikallisesta romuliikkeestä rautaromua, jonka sitten tuli ihan pokkana myymään samaan liikkeeseen. Näin poika sai pullarahat. 

Itse olen myös kovin perso makealle ja raskaana ollessani olin jemmannut kinuskimunkin kaapin perukoille. Kauhukseni munkki oli kaapista hävinnyt ja minä kyselin isännältä, missähän mahtaa mamman munkki olla. Isäntä siihen, että hän vei sen roskikseen, kun luuli sen olevan jo vanha. No eipä siinä muu auttanut, kun mennä piharoskiksesta munkki kaivamaan esiin, ja hyvää oli!

Otin suihin saadakseni suklaapatukan.

Kävin persujen vaalikojulla kun sieltä jaettiin karkkilahjuksia. Häpeän vieläkin. Olenkin suunnitellut repäistä vaatteeni ja pukeutua säkkiin sekä meneväni erämaahan, vaikkapa Seitsemiseen, takomaan rintaani.

Mämmi oli loppu mutta vaniliakastiketta oli jäänyt yli ja söin sitten sen. Tai siiis join. Örp.

Pahoinpitelin pikkuveljeni ja söin hänen karkkinsa.

Vierailija kirjoitti:

Kävin persujen vaalikojulla kun sieltä jaettiin karkkilahjuksia. Häpeän vieläkin. Olenkin suunnitellut repäistä vaatteeni ja pukeutua säkkiin sekä meneväni erämaahan, vaikkapa Seitsemiseen, takomaan rintaani.

Me käytiin lasten kanssa kaikki vaalikojut Kampintorilla ja Tampereen keskustorilla läpi. Saatiin kaikilta kaikkea ja puhuttiin paljon politiikkaa. Vain RKP Kampintorilla ei jutellut meille, eikä tarjonnut mitään, vaikka olimme ainoat asiakkaat. Kaksi rouvaa siinä katseli kuin halpaa makkaraa meitä.

Asia huvitti meitä, koska olemme suomenruotsalaisia. Mutta pitäköön ihmeessä vaaliroinansa itse.

Parhaan tarjoilun (ylellisiä proteiinipatukoita jne.) oli järjestänyt Kokoomuksen Seida Sohrabi.

Olemme kiitollisia kaikille kaikista tarjoiluista. Oli hyvää.

Vierailija kirjoitti:

Sokeri lienee haitallisin ihmisen milloinkaan kehittelemä huume; varsinkin lukemattomissa nykymuodoissaan, joilla ihmiset orjuutetaan sokeririippuvaisiksi. Sitä tulisi pisteverottaa säälittä ja harkita jopa kriminalisointia. Kansanterveydelliset haitat ovat tolkuttoman suuret.

Ei tuollaista sokeririippuvuutta ole olemassakaan. Ihmiset eivät vaan syö ensin kunnon ruokaa, vaan paastoavat ja laihduttavat, ja sitten syövät sen aiheuttamaan nälkään vaikka pelkkää sokeria pussista.

Vierailija kirjoitti:

Makean hino yllätti mökillä, eikä siis ollut MITÄÄN HERKKUA  !

Sit muistin mitä lapsena syötiin ja kinuttiin äidiltä.

No kakkutaikinaa :)

Vatkasin pari kananmunaa ja sokeria, lisäsin lorauksen voisulaa  ja vehnäjauhoja ja söin samantien.

Sulla onkin kunnon repertoaari valmistusaineita mökin kaapissa :) mulla juuri koskaan ei yleensä ole karkkia tms siellä tarkoituksella. On vain ne ruokatarpeet mistä teen ruuat plus säilykkeitä. Jos namipaniikki iskee, vaihtoehtoja on 2:

1. Syödä sokeria

2. Lähteä kauppaan. Matka 17 km per suunta.

Eli sovelletaan kohtaa 1: keitän teetä ja lisään siihen sokeria. Kotona menee karkkia ym ihan tarpeeksi joten mökillä pidän paussia :)

Sulatan voita, sekoitan siihen kaurahiutaleita, sokeria ja kaakaojauhetta. Paljon ei tarvitse, kun makeanhimo jo helpottaa.

Eikö teitä hävetä?

Könkkäsin  kyynersauvojen kanssa,räntäsateessa R-kioskille 10 min ennenkuin sulkeutui. Ärrä  näkyy ikkunasta ja normaalisti matka olisi helppo nakki,mutta niissä olosuhteissa..

Ostin 2 pussia sipsejä,2 suklaalevyä,röökiaskin ja limsapullon. Enkä ollut tajunnut ottaa reppua vaan muovipussin kanssa keplottelin.

Ärtyvä suoli ja ylipainoa joten pitäisi hillitä itsensä,mutta..

- Söin lapsen joulukalenterin tyhjäksi, lapsi ei tiennyt kalenterista ja toki ostin uuden

- Tein fariinisokerista,kaurahiutaleista ja voista mössön jota mikrotin

- Join puoli pulloa tuliaisena saatua kermalikööri ilman motiivia ollut tulla känniin

- Ostin jättipussin sipsejä,puolet syötyäni heitin loput  roskiin ja parin tunnin päästä kaivelin sipsipussia roskapussin pohjalta

 - Söin miehen joulualahjaksi saamat pahat liköörikonvehdit niin että valutin sisuksen pois ja huuhdoin veden alla

Vierailija kirjoitti:

Eikö teitä hävetä?

Toiset panee kavereiden miehiä, eikä osaa hävetä, toiset syö piilossa lasten suklaat, ja häpeää. Sum summarum, shut the f up.

Olin pakastanut tumman suklaalevyn....makeanälkä yllätti ja sen sieltä kaivoin.....tuli sitten hammaslääkärikeikka, hammas ei kestänyt jäistä suklaata vaan lohkesi.

Ei ollut kotona muuta makeaa kuin mansikkahillo eli sitä suoraan purkista. Mies taas joi siirappia.

Vuodenvaihteen ja joulun herkuista ei ole jäljellä muuta kuin valmista, pursotettavaa kermavaahtoa jääkaapissa. Makeanhimo iski, ja pursotin kermavaahtoa mandariinilohkojen päälle. Yllättävän hyvää.

Muutama vuosi sitten olin tilannut jostain nettikaupasta jotain karkkeja, jossa oli montaa eri väriä karkkeja, joissa oli kuitenkin sellainen juju, että se karkki saattoi olla joko hyvän makuinen tai pahan makuinen etkä voinut tietää, miltä se maistuu ennen kuin söit sen. Oliko siinä ainakin, että ruskea karkki oli joko suklaavanukas tai koirankarkki ja valkoinen oli muistaakseni joko kookos tai pilaantunut maito. Joitain pahoja makuja oli ainakin ruoho ja oksennus. Minun teki sitten kovasti mieli makeaa ja kaapista löytyi tuollainen pussi. Minä sitten ahmin niitä ahneesti tietäen, että osa niistä on pahoja. Yllättäen ainakaan se, mikä minusta oli ruohon makuinen ei ollenkaan ollut pahaa ja sitten se pilaantuneen maidon makuinenkaan ollut hirveän paha. Vähän kuin joku erikoinen ja makeahko juusto. Mutta koiranruoan makuiset oli hirveitä, mutta nekin söin. Ei todellakaan käy kateeksi koirat, jos niiden ruoka on oikeasti niin pahaa. Vaikka makuasioistahan ei voi kiistellä ja koirilla on taatusti ihan eri makuaisti kuin ihmisillä. Tietääkseni osa koirista syö jopa kakkaa.

Vierailija kirjoitti:

Muutama vuosi sitten olin tilannut jostain nettikaupasta jotain karkkeja, jossa oli montaa eri väriä karkkeja, joissa oli kuitenkin sellainen juju, että se karkki saattoi olla joko hyvän makuinen tai pahan makuinen etkä voinut tietää, miltä se maistuu ennen kuin söit sen. Oliko siinä ainakin, että ruskea karkki oli joko suklaavanukas tai koirankarkki ja valkoinen oli muistaakseni joko kookos tai pilaantunut maito. Joitain pahoja makuja oli ainakin ruoho ja oksennus. Minun teki sitten kovasti mieli makeaa ja kaapista löytyi tuollainen pussi. Minä sitten ahmin niitä ahneesti tietäen, että osa niistä on pahoja. Yllättäen ainakaan se, mikä minusta oli ruohon makuinen ei ollenkaan ollut pahaa ja sitten se pilaantuneen maidon makuinenkaan ollut hirveän paha. Vähän kuin joku erikoinen ja makeahko juusto. Mutta koiranruoan makuiset oli hirveitä, mutta nekin söin. Ei todellakaan käy kateeksi koirat, jos niiden ruoka on oikeasti niin pahaa. Vaikka makuasioistahan ei

Tuo koirankarkki oli väärin. Siinä piti lukea koiranruoka, ei koirankarkki.

Söin itse suklaakonvehdit, jotka olin hankkinut ystävänpäivälahjaksi Wanhojen tanssien parilleni.

Lapsena juoksin (fillari oli rikki tms) kerran niin kovaa kuin jaksoin vajaan kilometrin kioskille, jotta ehdin ostamaan hanakoneesta limsan ennen kuin kioski menee kiinni.