Säälittävintä, mitä olet tehnyt herkkuhimon takia?

Isäni 50-vuotisjuhlissa meillä oli vintissä toinen jääkaappi tarjoiluja varten. Siellä oli mm. tarjoiluvadille valmiiksi aseteltuna ohuita hirvenlihaleikkeitä. Ajattelin, että maistan vain yhden .. lopulta vadin antimista oli syöty yli puolet.

Ketjun kaurahiutale-sokerimössöistä muistui mieleen, että lapsena tein usein mikrossa jotain sellaista paistosta, jossa oli ainakin voita, sokeria, kaurahiutaleita ja kahvia. Siihen oli oikein resepti jossain keittokirjassa.

Veljeni huoneesta söin pöydälle jätetyn puolikkaan Royal-patukan. Kävi ilmi, että kyseessä oli hänen tyttöystävänsä osuus ja olivat hirmu vihaisia. Minä kirkassilmäisenä selitin, että eikös ollut hyvä, että tunnustin rehellisesti, enkä valehdellut. :D

Kerran olin kerännyt ison karkkivaraston ja taas yhtenä "nyt se loppuu"-hetkenä kannoin ne laatikossa kerrostalon häkkivaraston perimmäiseen nurkkaan, kun en raaskinut poiskaan heittää. Kasasin päälle laatikoita joissa oli mm. kirjoja ja muuta painavaa, kotona heitin komeron avaimen sokkona vaatehuoneen ylähyllylle jotta joutuisin ainakin näkemään vähän vaivaa, siinä toivossa että se nostaisi kynnystä lähteä hakemaan mässyjä. Meniköhän pariakaan päivää kun kiipesin jakkaran kanssa etsimään avainta villapaitojen ja talvitakkien seasta.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Kerran kaadoin sipsipussin puolikkaan roskiin, etten söisi sitä kokonaan. Myöhemmin illalla söin niitä sipsejä sieltä, kun tulin katumapäälle! Siis aikuisena! Sen verran puolustan, että asun yksin, joten roskat olivat omiani...mutta silti....oikeesti.....

Kissan omistajalla on tähän hyvä ja varma keino. Laittaa noiden roskis herkkujen päälle käytettyä kissan hiekkaa. Toistaiseksi ovat p,, skaiset sipsit ja suklaakakun loput saaneet olla roskissa!

Misse auttaa näin kohtuullisessa herkun syönnissä ;)

Löytyykö jostain henkilöä joka olisi syönyt suklaat sieltä kissan käsittelemien tuotosten seasta? :)

Sitä tuotostahan ei tarvitse paljon laittaa talousroskikseen. Riittää kun vähän ripottelee, kyllä se mielihalun vie, eikä haise. Kun nyt ei mitään pökäleitä sinne vie. Ja kannattaa sanoa tuosta käytänteestä muille perheenjäsenille...

Karkkiäiti-1983 kirjoitti:

Lapseni olivat ostaneet sipsejä ja karkkeja. Minun alkoi tehdä niitä mieli. Vein lapset mummolle ja sanoin, ettei herkkuja oteta mukaan. Itse tulin kotiin ja juoksin jo ovelta herkkujen luokse. Makasin sohvalla syöden karkit ja sipsit. En vaan voi vastustaa herkkuja. Mieheni suuttui minulle tästä ja tietysti myös lapseni. Mieheni haukkui minua jälkeenjääneeksi ja narsistiseksi lehmäksi.

Olen myös pöllinyt kuusen alla olevat herkut, jotka oli tarkoitettu muille kuin minulle. Anoppini haukkui minut joulupöydässä ja kysyi olenko kehitysvammainen. Siinä sitten joulupöydässä parkuin kovaan ääneen sukulaisten minua nälviessä ja ilmehtien. Että näin. Ei kaikki vaan ymmärrä, että rakastan herkkuja.

Harvapa niitä herkkuja inhoaa.

Joten nyt, jos et kertakaikkiaan pysty rajoittamaan tuota, sun on sanottava läheisillesi että piilottavat aina kaikki karkkinsa jne. Toki hankala jos on joku joulukakkutarjoilu jossa kaikki syövät sitä kakkua. 

Mutta tässä ketjussa näemme sen, miten kavala huume sokeri on. Sokeririippuvaisia on todella paljon ja se on inhimillistä. Monesti vaan jotkut sokeririippuvaiset tuomitsevat ankarasti tupakki/alko-riippuvaiset. Sellaisetkin joilla ei ole edes ongelmaa, vaan elämä ja terveys on kaikin puolin hanskassa, mutta tykkäävät ottaa häppää useammin kuin ehkä joku muu.  Sokeririippuvainen, jonka terveys on mennyt, tai menossa, ja/tai lihonut liikaa, hän menee ja tuomitsee ja tuhahtaa muut riippuvaiset. Jokin alitajuntainen ilmiö tässä lie kyseessä, en vain tiedä mikä? Tiedän useamman tällaisen pahasti sokerikoukuttuneen tuomitsijan. 

Kyllä meillä usealla jotain paheita on. Joillain se on sokeri, joillain brenkku, jollain ostosholismi, jollain joku muu, mikä?_______________. 

Syönyt karkkia josta en oikeasti tykkää. Okei vihreitä kuulia esim never, mutta vaikka jotain Tuplaa joka maistuu halpasuklaalle ja proteiinipatukalle. En tosin enää vuosiin.

Karkkiäiti-1983 kirjoitti:

Lapseni olivat ostaneet sipsejä ja karkkeja. Minun alkoi tehdä niitä mieli. Vein lapset mummolle ja sanoin, ettei herkkuja oteta mukaan. Itse tulin kotiin ja juoksin jo ovelta herkkujen luokse. Makasin sohvalla syöden karkit ja sipsit. En vaan voi vastustaa herkkuja. Mieheni suuttui minulle tästä ja tietysti myös lapseni. Mieheni haukkui minua jälkeenjääneeksi ja narsistiseksi lehmäksi.

Olen myös pöllinyt kuusen alla olevat herkut, jotka oli tarkoitettu muille kuin minulle. Anoppini haukkui minut joulupöydässä ja kysyi olenko kehitysvammainen. Siinä sitten joulupöydässä parkuin kovaan ääneen sukulaisten minua nälviessä ja ilmehtien. Että näin. Ei kaikki vaan ymmärrä, että rakastan herkkuja.

Onpas miehellä ja anopilla törkeät haukkumasanat käytössä!

Olin ostanut vaimolle kallista suklaata syntymäpäivälahjaksi, makeanhimo iski ja söin koko rasian. Oli pakko mennä ostamaan uusi ennen kuin vaimo hoksaa. 

Ja suklaa ei siis ollut ainoa lahja, vaan osa lahjaa. Sai myös ruusuja ja hemmottelulahjakortin.

Lapsena söin veljen sipsit salaa, koska hänellä kaikki kesti kauemmin kun itsellä.

Tein taikinalitkuja kun halusin pullaa tai muuta makeaa.

Aikuisena laivalla ollessa kaveri heitti sipsit roskiin ennen lähtöä. Kun hän meni vielä tupakalle, kaivoin pussin roskista ja söin loput.

Myös perus strösselit vedetty purkista ja sotkettu kaakaosta mössöä.

Syönyt kaakaojauhetta suoraan purkista

Isoäitini oli lomalla ja mulla avain hänen asuntoonsa kukkien kastelua varten.

Muutamana päivänä katselin avaamatonta suklaarasiaa keittiöhyllyllä, kunnes ratkesin.

Revin laatikon auki ja rohmusin kaikki suklaat.

Kävin ostamassa samanlaisen suklaarasian tilalle, enkä kehdannur tunnustaa isoäidille tekoani.

Joskus aikoinaan mulla oli monta vuotta kirjaimellisesti sanoen sokeriaddikti, sokeri addikti on verrattavissa esim alkoholismiin tai huumeidenkäyttäjään niin kova karkkihimo ollut että varastanut työpaikalta makeisia tai kaupasta karkkiaskin tms, mutta onneksi en kaupasta usein yleensä pengoin laukun pohjia jos sattuisi löytymään vaikka jo vanha karkki ja samoin kun ei oo ollut rahaa niin keräämällä kerännyt pulloja että olis saanut edes eurolla karkkipatukan tms. Monta voin henkisesti ja fyysisesti huonosti, iho kukki ja ilmavaivoja kun turvotti niin:( monta kertaa en voinut lopettaa ahmimista jos herkkuja tarjolla kerrankin työnsin karkkia niin paljon suuhun kuin mahtui,ihme etten tukehtunut jauhoin niin pieneksi kun ikinä ja vähän kerrallaan nielaisin,joskus oksensin kun tuli huono olo...nyt 32 ja herkkuja tulee max 2 krt viikossa syötyä eikä ahmimalla saattaa karkit pyöriä kaapissa monta kuukautta:D iho voi paremmin,en ole väsynyt eikä ole pääkään kipeä kun ei tarvitse pakonomaisesti miettiä heti herättyään makeaa ja mistä saisi.

Sori tälläinen stoori mutta tajusin kuinka herkkihimo voi muuttua pakkomielteeksi,nuorempana sitä söi huonoon oloonsa vaan. Onneksi nykyään ei niin kova karkinhimoa.

Vierailija kirjoitti:

Lapsena söin veljen sipsit salaa, koska hänellä kaikki kesti kauemmin kun itsellä.

Tein taikinalitkuja kun halusin pullaa tai muuta makeaa.

Aikuisena laivalla ollessa kaveri heitti sipsit roskiin ennen lähtöä. Kun hän meni vielä tupakalle, kaivoin pussin roskista ja söin loput.

Myös perus strösselit vedetty purkista ja sotkettu kaakaosta mössöä.

Mä hotellisiivoojana ja joskus roskiksesta löytynyt avaamaton pieni karkkipussi tai osittain avattu sipsipussi niitä ottanut ja vienyt kotiin ja syönyt:D ei pelota bakteerit tms.

Antanut Imodium-pillereiden sulaa suussa yksi toisensa jälkeen. Nehän maistuvat vaniljalle ja olivat aivan kuin karkkia. Kakitsu oli kyllä aika tiukassa muutaman päivän kun söin koko levyllisen.

Ohitin n. 10 ihmistä jonossa eikä kukaan sanonut sanaakaan. Vihaisina tuijottivat. Halusin avata karkkipussin nopeampaa. En ole ylpeä, mutta näin tuli tehtyä.

Tiputin "vahingossa" nutella purkin kaupan lattialle ja hetken aikaa söin sitä siitä kunnes menin kassalle ja ilmoitin, että kävi pieni vahinko. Ei pitänyt maksaa.

Toinen noista tarinoista on totta, toisen keksin. Vai keksinkö molemmat?

Patikointireitillä juoksin viimeiset 8 kilometria, että kerkesin kauppaan ennen sulkeutumista ostamaan karkkia.

Kuorrutin keksit ennen roskiin heittämistä fairyllä, myöhemmin kaivoin ne roskista ja huuhtelin fairyt pois

Teen usein mutakakkutaikinaa ja syön sellaisenaan. Nam.

En tiedä, mutta nyt olisi sellainen himon hetki ja jotain pitäisi tehdä!

"Lapsena kaivelin yöllä kaikki kaapit ja kattilat läpi keksihimoissani, koska äiti oli piilottanut vierasvaroja jopa kasareihin ja kaurahiutalepusseihin. "

Luin että"kalsareihin" :D

Vierailija kirjoitti:

Yrjönnyt

...pari vuosikymmentä.