Nelikymppinen naisystäväni sanoi, että olen ensimmäinen koskaan joka on sanonut häntä kauniiksi

Minun mies kyllä kehuu kauniiksi. On suomalainen keski-ikäinen mies.

Mua on sanottu ainoastaan kuumaksi.

Ei kauniiksi. Mitä siitä pitäisi ajatella?

Mä sain vasta 25-vuotiaana kuulla vastakkaiselta sukupuolelta (omalta poikaystävältäni) olevani kaunis. Yleensä mua vain sanotaan söpöksi. Kaverit tottakai kehuu, mutta naiset harrastaa sitä keskenään, näytti miltä tahansa. Olen ajatellut, että joko en ole kovin kaunis tai sitten olen niin söpö, ettei kaunis ole ensimmäinen mieleen tuleva sana. Olen ikäistäni nuoremman näköinen, pienikokoinen, hiljainen ja pukeudun sievästi. Siitä se kai tulee.

Ei mua haittaa, ettei kehuta kauniiksi. En halua kehuja, jotka ei tarkoita mitään. Kunhan oma rakas tykkää musta, niin se riittää.

Suomessa vain naiset kehuvat muita – naisia, miehiä, lapsia, vanhempia, työkavereita. Mies kehuu korkeintaan kun yrittää vongata baarissa.

Suomalaisilla miehillä ei ole tunneälyä ja siksi he eivät osaa kehua muita., ei oikein missään asiassa. Jos joku sanoisi kauniiksi niin silloin nainen on luokkaa maailmanluokan kaunotar. Suomalaisten autistisuutta.

Tämä oli taas miestenhakkkumisketju.

Minä en ole kuullut ulkonäöstäni mitään luonnehdintoja sitten vuoden 2003 kun kuulin ohimennen kahden naisen puhuvan: "Kyllä tuo Arska on sitten itsensä kamalan näköiseksi ryypännyt ja se kun oli nuorena niin komea".

-Arska

Olen ollut mieheni kanssa yli 20 vuotta ja hän ei ole kertaakaan minua kauniiksi sanonut. Ei edes nätiksi tai mitään muuta. Mutta näen sen hänen silmistään, kun on hyvä hetki.

Mieheni katsoo minua paljon ja muistan silloin alkuaikoina arastelleeni tuota kiinteää katsetta. Arastelin sitä myös synnytysten jälkeen, kunnes huomasin sen katseen olevan hellä, hyväksyvä ja kaunis. Hän kulkee myös selvästi tyytyväisenä vierelläni, kun yhdessä olemme vaikka kaupassa.

Olen mieheni tavoin ihan tavallisen näköinen, vähän sellainen harmaavarpunen, joka ei pidä itsestään meteliä. Parikymppisenä muistan kuinka joku poikaystäväni sanoi, että kroppani on kaunis ja nyt nelikymppisenä muutamat ystävänaiset ovat sanoneet minua nätiksi, mutta siinä kaikki ja enempää en kaipaa.

Itsekin oon tätä joskus miettinyt, että mua ei ole aviomies tai kukaan seurustelukumppaneista (3 kpl) ikinä sanonut kauniiksi. Baarivonkaajat ja joskus joku muukin on sanonut, mutta ei koskaan kukaan sellainen, jolla olisi jotain merkitystä.

Häiritseekö tuo asia siksi että nyt tuntuu, että olet saanut jonkun erityisen ruman naisen kun kukaan muukaan ei ole kehunut? Sillä tavalla tulkitsen tuosta ”tuntuu oudolta”.

Vierailija kirjoitti:

Minua on kyllä sanottu, mutta sellaisella tavalla, että on tullut varsin selväksi kauniimpiakin olevan. Tuo ”selväksi teko” osoitettiin sanomalla esimerkiksi, että olet ”tavallisella tavalla kaunis”. Seuraavassa lauseessa kerrottiin, millainen ”kauneus” silmää _oikeasti_ miellyttää. Myös somessa fanitettiin täysin erityyppistä - jopa päinvastaista naistyyppiä kuin minä. Kyllä, henkistä väkivaltaa (tämä pienin osa-alue) vuosia.

Olisin ollut mieluummin ilman kehuja kokonaan. Tuollainen kierteellä kiusaaminen söi tosi pahasti itsetunnon - etenkin kun sen teki ihminen jota rakastin syvästi. Se(kin) oli merkityksetöntä.

Hyi hitto mikä ihminen.

Up

Olen yli viiskymmpinen mummo ja minua on miehet sanoneet usein kauniiksi ja joskus ovat vielä tarkentaneet kohtia, jotka ovat erityisen kauniita. Tosiasia kuitenkin on, että olen hyvin tavallisen näköinen ja tansseissa olen yleensä se seinästä erottumaton ruusu. Vaikuttaa siltä, että olen tavannut hienoja miehiä 😊

On minuakin kaverit, sukulaiset, työpaikan jonnet ja vanhat ukot kehuneet moneen kertaan nätiksi/kauniiksi. Mutta seurustelukumppaneista tai deiteistä nykyinen mies on ainoa, joka jaksaa kehua edelleen kauniiksi. Ja myös tarkoittaa sitä.

On ihan eri asia tulla kehutuksi kun sen tekee romanttisen suhteen toinen osapuoli.