Kodin menetys
Vuokrantaja irtisanoi sopimuksen, koska hänen poikansa muuttaa tilalle. Sopimusta kirjoittaessa sanoi, että saamme asua niin kauan, kunnes myy asunnon. Olo tuntuu huijatulle ja suoranaiselle painajaiselle.
Koko tilanne vaan tuntuu ihan kauhealle ja epätodelliselle. Miten kodin menetyksestä pääsee yli ja miten löytää muutamassa kuukaudessa asunnon tilalle, ettei joudu kodittomaksi? Miten tämmösestä selviää? Riistetään koti jota rakastaa ja jossa on hyvä olla. Turvapaikka viedään pois. Asunto vaan on niin täydellinen ja rakastan kaikkea siinä ja nyt menetän sen.
Olisi kiva kuulla muiden kokemuksia vastaavasta tilanteesta.
Kommentit (64)
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Eihän aloittajaa ole häädetty, vai onko? Onko kolmen kuukauden asumisen jälkeen vuokrat maksamatta? Siksi lähtö?
Ei ole häädetty, jos olisi niin sit täysin oma vika ja ei voisi olla harmissaan.
Mielelläni maksasin vaikka 100 euroo extraa vuokraa, jos sillä saisi asua vaikka 2 vuotta tässä vielä.Haloo ap, nyt olet liiaksi kiintynyt yhteen paikkaan! Jos haluat pysyvyyttä, ala säästää omaan kämppään.
Oliko ko kämppä sinun ensimmäinen oma asunto, vai miksi siihen noin kiinnyit? Nyt kun sinulla on irtisanomispaperi kädessä, sinulla on mahdollista ja mahdollisuudet kunnan, kaupungin vuokrasuntoon tai opiskelija-asuntoon.
Ja miltä susta tuntus, jos lähtee koti alta? Ei varmasti mukavalle. Kolmas muutto vuoden sisään, eka asunto ikinä, mikä tuntunu kodille. Kai sitä ihminen saa kokea surua?
Saa, ja onhan sulla ollut asuntojen suhteen huonoa tuuria. Mutta kannattaa myös ymmärtää, että vuokranantajat eivät tee tuota ilkeyttään, vaan ainoastaan laittavat omat sukulaisensa tai muut intressinsä, kuten asunnon myynnin, tärkeysjärjestyksessä vuokralaisen tarpeiden yläpuolelle. Tekisit todennäköisesti itsekin samoin heidän tilanteessaan. Suosittelen, että haet asuntoa isolta vuokranantajalta, yksityinen on aina epävarma.
En ymmärrä, koska en voisi itse olla niin raaka. Siksi en soveltuisikaan vuokranantajaksi. En kykenisi riistämään ihmisiltä koteja. Mutta emmä sille vuokranantajalle valitakaan, siksi valitan mielummin täällä.
Yhtä hyvin vuokralainen löytää uuden vuokra-asunnon kuin vuokranantajan lapsikin. Ei siinä ole mitään raakaa, että oma lapsi on tärkeämpi kuin joku tuntematon.
No minusta on. Eihän sitä voi ymmärtää, jos ei itse koe samaa asiaa.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Ymmärrän, että tuntuu kurjalta joutua kivasta asunnosta pois, mutta mikä tuossa oli huijausta? Sekö, että asuntoa ei myyty, vaan annettiin vuokranantajan pojalle?
Eikö sinua sitten harmittaisi, jos asunto olisi myyty, ehkä yhtä nopeasti?
Varmaan kuulostaa hölmölle, mutta ei yhtä paljon. Tottakai sillonkin. Tuntuu vaan niin epäoikeudenmukaselle, että oma poika haluaa tulla asuntoon, joka ei aiemminkaan ole kelvannu. Tietenkin täysin laillista ja ei hän väärin tee, mutta ite en vuokranantajana voisi tehdä noin törkeästi. Etenkin kun antaa olettaa muuta ja vakuutti jo sopimusta tehessä, että saadaan asua niin kauan kunnes joku ostaa ja ottaa vielä markkinoilta pois, ettei jatkuvasti yritä saada myytyä.
Ihmisten tarpeet muuttuvat. Ehkä vuokranantaja ei aikoinaan tiennyt, että poika tulee tarvitsemaan asunnon. Olisihan vuokranantaja voinut kuollakin ja siten olisit joutunut lähtemään asunnosta. Mun isälläni on sijoitusasunto ja heti, kun isäni kuolee, ilmoitan vuokralaiselle, että mun lapseni tarvitsee ko asunnon. Mulle ihan sama vaikka vuokralainen on jo vanhus ja asunut asunnossa jo yli 20 vuotta.
Eli ihan sama, että toinen ihminen tehnyt kodin ja häädetään hänet vaan pois, koska pakko saada tytön asua siellä, vaikka olisi jo oma asunto. Tommosessa tilanteessa täysin moraalitonta ja kylmää. Enemmän ymmärtäsin meidän tapauksessa, kun ei olla asuttu edes vuotta vielä.
Mutta kaipa eri ihmisillä on vaan eri arvot.
Mistä sä keksit tytön, jolla on oma asunto?
Olen eri vastaaja, mutta eihän tuosta sinun jutusta käynyt ilmi, onko isäsi ihan kohta kuolemassa tai minkä ikäinen tyttösi on. Jos on kohta hautajaiset tulossa ja tyttösi muutenkin muuttamassa, niin ymmärrän juonen. Jos kuitenkin tyttösi on nyt esim. 18 v., ja isäsi elää vielä 10 vuotta, niin silloin tytöllä voi jo olla oma asunto 28-vuotiaana. .
Ei siitä kommentistani käynyt ilmi lapseni sukupuoli ollenkaan. En puhunut mitään tytöstä vaan lapsestani. Ja mun lapseni sattuu olemaan poika.
Tilanne nyt kuitenkin on, että poikani on 19 v, kirjoittaa nyt ylioppilaaksi ja menee heinäkuussa inttiin. Isäni sairastaa syöpää eikä välttämättä elä edes siihen asti, että poika pääsee intistä. Joten kun isäni kuolee, vuokralainen saa vuokrasopimuksen irtisanomisilmoituksen ja hänellä on 6 kk aikaa muuttaa pois.
No tommosessa tilanteessa täysin ymmärrettävää, mutta ei jos edellinen asunu kauan ja pakko häätää, vaikka lapsella olisi jo asunto.
Mehän ei tässä tiedetä lapsen tilannetta. Ehkä on tullut ero, potkut työpaikasta tai muita vaikeuksia, jolloin oman vanhemman omistama asunto on parempi vaihtoehto.
Tämmösten takia vuokralaiset ansaitsee enemmän oikeuksia. Irtisanomisaika pitäs aina olla vähintään 6kk. Ja vain asunnon myynti saisi olla oikea perusta irtisanomiselle, ei se et haluaa antaa lapselle sen. Todella raakaa peliä, ei empatiakykyset semmoseen kykenis, vain kylmät ihmiset.
Irtisanomisaika onkin 6 kk, jos vuokralainen on asunut asunnossa vähintään vuoden. Ihan sama, meneekö asunto myyntiin , muuttaako vuokranantaja itse siihen tai joku vuokranantajan omainen.
Tarkotin vaikka ei ois asunut sitä vuotta.
Eivät ne yksityiset vuokranantajat mitään hyväntekeväisyyslaitoksia ole. Asunnon omistajan pitää ajatella omaakin etuaan. Olen silti pahoillani puolestasi.
Irtisanomisaika onkin 6 kk, jos vuokralainen on asunut asunnossa vähintään vuoden. Ihan sama, meneekö asunto myyntiin , muuttaako vuokranantaja itse siihen tai joku vuokranantajan omainen.