Lue keskustelun säännöt.
Tervetuloa lukemaan keskusteluja! Kommentointi on avoinna klo 7 - 23.
Tervetuloa lukemaan keskusteluja! Kommentointi on avoinna klo 7 - 23.
Alue: Aihe vapaa
Lapselliset ja lapsettomat, tapaamiset ja juhlinta
21.01.2020 |
Tuli mieleen tuosta muumimamman avauksesta ja yhdestä viestistä siitä, kun aloin ajatella, mikä oikeastaan on se juttu, joka on erottanut mut monesta lapsellisesta kaverista. Tajusin, että se tosiaan ei ole lapsiperheen elämä, ei edes se, että on vaihe kun toinen puhuu vain lapsista.
Kyllä se on tapaamiset ja juhlinta. Meitä on 5-6 jotka aikaisemmin tapaili paljon, käytiin juuri nämä risteilyt ja mökkiviikonloput, oli tosi kivaa ja ihanaa. Sitten 4 meistä sai perhettä.
Pitkän aikaa tapaamiset vielä sujui, olivat tietysti vähän vaikeita järjestää, eivätkä olleet samanlaisia kuin ennen, pikkulasten äideillä oli kiire kotiin jne.
Mutta sitten kun lapset kasvoivat ja meillekin tuli ikää, erot alkoivat huomaamaan. Nimittäin mä lapseton en enää jaksa sitä lapsellisten kanssa bailaamista! Jos ehdottaa jotain muuta tekemistä kuin tavallinen ravintolailta, esim. paremmin syömään menemistä tai sitä mökkiä, niin vastaus on ei. "Sen kerran kun mä pääsen ulos niin haluan yökerhoon tai jonnekin". Ja sitten se yökerhossa tai jossakin oleminen on ihan samanlaista kuin parikymppisenä, eli vedetään liikaa viinaa ja häröillään joidenkin miesten kanssa. Haetaan huomiota.
Me ollaan kaikki jo 40+/50+, joten en mä vaan jaksaisi tuota enää. Yritän pitkittää illasta jossain pubissa oloa, jossa voisi jutella, mutta eihän se onnistu, vaan sinne yökerhon jonoon on päästävä seisomaan. Siinä vaiheessa mä yleensä lähden, hirveiden vastalauseiden saattelemana ja vihaisiakin ollaan.
Tosiaan siis lapsellisten ja lapsettomien käsitys hauskanpidosta muuttuu, mutta ei kyllä siihen suuntaan, kun täälläkin usein annetaan ymmärtää. Tajuan, että tämä johtuu siitä, että mä pääsen sinne yökerhoon notkumaan milloin haluan. Mutta voisiko nyt sitten toimia toisinpäin: mä olen kyläillyt lapsiperheissä, kuunnellut lapsijutut, jne. niin voisko nyt joskus mun kanssa tehdä jotain, mikä olisi musta kivaa? Vai onko niin, että lasten takia edelleen mun on joustettava sinne typerään paikkaan tönittäväksi "koska kerrankin lapsellinen pääsee"?
Kommentit (131)
Sinä et pääsekään vapalle sieltä vankilasta kerta vuoteen :D Tätä voi kysyä vaikka portsareilta miten äidit käyttäytyy esim. pikkujouluaikoihin.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
No mä olen huomannut vähän samaa, vaikka olen itse lapsellinen. Muutama perheellinen kaveri hinkuu yökerhoihin bailaamaan. He ovat sitä porukkaa, jotka sai lapset aika nuorena (24-28-vuotiaina), osa eronnut, osa ei. Itse vietin tuota bailuelämää ikävuodet 18-30, joten sellainen illanvietto ei vaan nappaa YHTÄÄN. Mieluummin jotain koti-iltaa/pubissa käyntiä tms sitten.
Itsellä päinvastainen kokemus. Olen itse lapseton eikä todellakaan bailaaminen kiinnosta toisin kuin niitä kavereita jotka ovat saaneet lapsia. Heti pitää lähteä baariin, karaokeen, laivalle jne. ja pää täyteen jos kerrankin pääsee jonnekin. Itse haluaisin käydä vain syömässä pitkän kaavan mukaan ja viineineen.
Vierailija kirjoitti:
En ole huomannut tuommoista. Meidän porukassa on yksi yökerhointoilija, mutta hänellä on lapsia ja on eronnut lasten isästä. Loput ollaan pitkissä parisuhteissa niin mitään miesten kanssa häröilyä tuskin kukaan tahtoo. Välillä tietysti on ihan kiva mennä tanssimaan. Enimmäkseen tehdäään kyllä jotain ihan muuta kun nähdään. Viimeksi oltiin yhden ystävän kotona saunomassa ja katselemassa hömppäelokuvia.
Häröilyllä en nyt tarkoita mitään pahempaa, mutta ärsyttää, että kun harvoin nähdään niin sitten aletaan kikatella miesten kanssa ja siinä ne illan juttelut sitten oli. Ihan ovat käsittääkseni onnellisissa parisuhteissa olevia naisia, mutta kai siinä haetaankin vain jotain markkina-arvon testausta. On vaan tylsää kun pitkään odotettu tapaaminen aina päättyy siihen, että suunnilleen yksin istun yökerhon pöydässä haukottelemassa.
Kiva, että teillä noin, mutta meillä ei valitettavasti ole. Ensin säädetään sitä tapaamista hulluksi tulemisen rajoille ja sitten poikkeuksetta mun puolelta ne loppuu vähän ikävästi. Joko olen tylsimys, joka lopettaa illan liian aikaisin tai sitten tylsistyn siellä yökerhossa.
Mutta mun varsinainen pointtini kyllä oli, että koska tulee lapsettoman vuoro saada päättää, mitä näissä tapaamisissa tehdään? Vai onko todella niin, että aina mennään lapsellisten ehdoilla ja heidän elämäntilanteen mukaan?
Ja joo, kuten sanottua, onkin mennyt kaveripiiri aika paljon uusiksi ihan tän takia. Muut lapsettomat kun on yhtä innokkaita viettämään aikaa muullakin tavalla.
ap
Tuo juontaa juurensa siitä, että lapselliset ajattelevat lapsettoman aina joustavan. Missä tilanteessa tahansa. Töissä, illanvietossa, lomareissulla...
Lasten hankinta tekee suurimmasta osasta ihmisiä aivan hurjan itsekkäitä.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Itsellä päinvastainen kokemus. Olen itse lapseton eikä todellakaan bailaaminen kiinnosta toisin kuin niitä kavereita jotka ovat saaneet lapsia. Heti pitää lähteä baariin, karaokeen, laivalle jne. ja pää täyteen jos kerrankin pääsee jonnekin. Itse haluaisin käydä vain syömässä pitkän kaavan mukaan ja viineineen.
ÖÖÖ taisit siis tarkoittaa, että samanlainen kokemus kuin aloittajalla?
Jaa meillä juuri toiste päin. Ne lapsettomat haluaa yökerhoon tai muuten juoda enemmän kun lapselliset mielummin haluaisi sen käyttää tekemällä jotain muuta, vaikka syömään edes ilman älytöntä rätläämistä samalla.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Jaa meillä juuri toiste päin. Ne lapsettomat haluaa yökerhoon tai muuten juoda enemmän kun lapselliset mielummin haluaisi sen käyttää tekemällä jotain muuta, vaikka syömään edes ilman älytöntä rätläämistä samalla.
Puhutko nyt samasta ikäluokasta kuin ap eli 40+/50+?
Vierailija kirjoitti:
Tuo juontaa juurensa siitä, että lapselliset ajattelevat lapsettoman aina joustavan. Missä tilanteessa tahansa. Töissä, illanvietossa, lomareissulla...
Lasten hankinta tekee suurimmasta osasta ihmisiä aivan hurjan itsekkäitä.
Ikävä kyllä, siltä se alkaa tuntumaan! Lisäksi kurjalta tuntuu se, että he odottavat minulta selvästi juuri sitä, että en olisi muuttunut miksikään sinä aikana, kun he enimmäkseen hoitivat lapsiaan kotona. Eli että kyllähän nyt SINÄ haluat baariin, ja kyllähän nyt SINÄ jaksat aamuun asti riekkua, mitä, etkö SINÄ ota enää uutta lasillista...joo, silloin kun bailattiin koko ajan, olin bilehile ja riekuin jatkojen jatkot, mutta kun olen nyt aika paljon eri ihminen.
Se alkaa loukkaamaan, että tuntuu, että he näkevät minut vain bailuseurana, että kiinnostaako edes se, kuka minä oikeastaan olen ja mitä mulle kuuluu.
ap
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Jaa meillä juuri toiste päin. Ne lapsettomat haluaa yökerhoon tai muuten juoda enemmän kun lapselliset mielummin haluaisi sen käyttää tekemällä jotain muuta, vaikka syömään edes ilman älytöntä rätläämistä samalla.
Puhutko nyt samasta ikäluokasta kuin ap eli 40+/50+?
+-30-vuotiaita olemme kaikki. En usko että kymmenessä vuodessa mieli muuttuu koska luonnollisesti silloin kun lapset kasvaa pääsemme me myös useammin ulos ettei tule mitään "kerran kun nyt pääsin" ilmiötä.
Mulla on tilanne vielä se, että olin sinkku ja siksi tietysti lapseton kun meillä oli tuo menoaika. No, lapsia en ole tehnyt, mutta pariutunut kyllä. Nyt kun tavataan, ystävät eivät mitenkään halua ottaa huomioon sitä, että tosiaankin olen parisuhteessa oleva ihminen, eli että mullakin on jotain kotijuttuja tms jotka vaikuttaa vaikka tapaamisaikatauluihin. Pahin oli kun kännissä alkoivat tyrkyttää mulle miehiä baarissa jotka olivat pöytään jostain haalineet. Olin kyllä että mikä hitto teitä viavaa.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Itse olet ystäväsi valinnut ja ilmeisesti hakeutunut bilehileiden sekaan. Hanki uusia ystäviä, joiden kanssa on samanlaiset mielenkiinnon kohteet. Ei toi yökerhointoilu lapsista johdu.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Tuo juontaa juurensa siitä, että lapselliset ajattelevat lapsettoman aina joustavan. Missä tilanteessa tahansa. Töissä, illanvietossa, lomareissulla...
Lasten hankinta tekee suurimmasta osasta ihmisiä aivan hurjan itsekkäitä.
Ikävä kyllä, siltä se alkaa tuntumaan! Lisäksi kurjalta tuntuu se, että he odottavat minulta selvästi juuri sitä, että en olisi muuttunut miksikään sinä aikana, kun he enimmäkseen hoitivat lapsiaan kotona. Eli että kyllähän nyt SINÄ haluat baariin, ja kyllähän nyt SINÄ jaksat aamuun asti riekkua, mitä, etkö SINÄ ota enää uutta lasillista...joo, silloin kun bailattiin koko ajan, olin bilehile ja riekuin jatkojen jatkot, mutta kun olen nyt aika paljon eri ihminen.
Se alkaa loukkaamaan, että tuntuu, että he näkevät minut vain bailuseurana, että kiinnostaako edes se, kuka minä oikeastaan olen ja mitä mulle kuuluu.
ap
Mitä sitä niiden kanssa sitten olemaan. En minäkään noita lapsettomia kavereita tapaa kun esim tavallinen kahvilla käyminen ei meinaa onnistua ilman että siihen pitää alkoholia saada mukaan.
Jos tulee vain viestejä "lähdetään radalle" niin vastaan ettei kiinnosta enkä sen jälkeen jaksa itse kysellä kuulumisia jos ei minultakaan kysytä.
Ihmiset muuttuu ja se ystävyydet hiipuu pois ja se pitää hyväksyä.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Pahimpia on kyllä eronneet. Ensin ei viiteen vuoteen pidetä mitään yhteyttä, ja sitten alkaa puhelin laulaa, kun radalle pitäisi päästä.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Itsellä päinvastainen kokemus. Olen itse lapseton eikä todellakaan bailaaminen kiinnosta toisin kuin niitä kavereita jotka ovat saaneet lapsia. Heti pitää lähteä baariin, karaokeen, laivalle jne. ja pää täyteen jos kerrankin pääsee jonnekin. Itse haluaisin käydä vain syömässä pitkän kaavan mukaan ja viineineen.
ÖÖÖ taisit siis tarkoittaa, että samanlainen kokemus kuin aloittajalla?
En tarkoittanut. Piti lainata viestiä joka näköjään jäi pois tuosta. Mutta kyllä, kokemus on sama kuin aloittajalla.
Vierailija kirjoitti:
Mulla on tilanne vielä se, että olin sinkku ja siksi tietysti lapseton kun meillä oli tuo menoaika. No, lapsia en ole tehnyt, mutta pariutunut kyllä. Nyt kun tavataan, ystävät eivät mitenkään halua ottaa huomioon sitä, että tosiaankin olen parisuhteessa oleva ihminen, eli että mullakin on jotain kotijuttuja tms jotka vaikuttaa vaikka tapaamisaikatauluihin. Pahin oli kun kännissä alkoivat tyrkyttää mulle miehiä baarissa jotka olivat pöytään jostain haalineet. Olin kyllä että mikä hitto teitä viavaa.
Helpompi kyllä lapsellisen (ei yh) on sovittaa aikataulut, kun menot ovat lähinnä lasten harrastuksia, jotka voi toinen vanhempi hoitaa. Ainakin oma kokemus töistä ja vapaa-ajalta on se, että paljon haastavampi on lapsettomien kalenterointi.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Jaa meillä juuri toiste päin. Ne lapsettomat haluaa yökerhoon tai muuten juoda enemmän kun lapselliset mielummin haluaisi sen käyttää tekemällä jotain muuta, vaikka syömään edes ilman älytöntä rätläämistä samalla.
Puhutko nyt samasta ikäluokasta kuin ap eli 40+/50+?
+-30-vuotiaita olemme kaikki. En usko että kymmenessä vuodessa mieli muuttuu koska luonnollisesti silloin kun lapset kasvaa pääsemme me myös useammin ulos ettei tule mitään "kerran kun nyt pääsin" ilmiötä.
Kokemuksesta kerron, että se on juuri tuo 10 vuotta, jossa mieli muuttuu. Nimittäin se lapseton pyörii siellä baareissa sen 10 vuotta, jolloin sinä et. Se on pitkä aika jonottaa sisään, jonottaa juomaa, jonottaa vessaan, jonottaa takkia, seistä tönittävänä ja k*rpiintyä miesten iskuyrityksiin ja lääppimisiin.
Lapset saavat muuttaa kotoa, ennen kuin efekti "sen kerran kun pääsee" poistuu kokonaan elämästä. Suurin osa naisista kun on niin tunnollisia, että vaikka kotona on teinit, pitää järjestellä aika paljon, että äipän iltamenoista ei tule perheelle riesaa.
Eli siinä vaiheessa, kun sinä olet 10 vuoden päästä taas baarivalmis, on kuule lapseton siihen aivan kypsä. Juuri tässä iässä nämä erot tulevat ilmi, kuten ap sanookin.
Vierailija kirjoitti:
Pahimpia on kyllä eronneet. Ensin ei viiteen vuoteen pidetä mitään yhteyttä, ja sitten alkaa puhelin laulaa, kun radalle pitäisi päästä.
Lapsettomat eronneet joilla pelko jäädä yksin. Pitäisi joka viikonloppu lähteä siipimieheksi ja sitten jos lähtee ja miestä ei jää haaviin kiulutellaan kännissä loppuillasta.
En jaksa, minulla on niitä kiukuttelevia lapsia kotonakin ja jos ulos lähden haluan pitää hauskaa.
Millaisessa kaveriporukassa oikein liikut? Tuohan on kunnon wt-touhua.
En ole huomannut tuollaista ollenkaan, päinvastoin. Minulla on tasan yksi tuttu, joka haluaisi jatkaa iltaa ja humaltuu liikaa. Hän on lapseton.
Olemme ikäluokkaa 40+/ 50.
Alue: Aihe vapaa
En ole huomannut tuommoista. Meidän porukassa on yksi yökerhointoilija, mutta hänellä on lapsia ja on eronnut lasten isästä. Loput ollaan pitkissä parisuhteissa niin mitään miesten kanssa häröilyä tuskin kukaan tahtoo. Välillä tietysti on ihan kiva mennä tanssimaan. Enimmäkseen tehdäään kyllä jotain ihan muuta kun nähdään. Viimeksi oltiin yhden ystävän kotona saunomassa ja katselemassa hömppäelokuvia.