Lue keskustelun säännöt.
Tervetuloa lukemaan keskusteluja! Kommentointi on avoinna klo 7 - 23.
Tervetuloa lukemaan keskusteluja! Kommentointi on avoinna klo 7 - 23.
Alue: Aihe vapaa
Lapselliset ja lapsettomat, tapaamiset ja juhlinta
21.01.2020 |
Tuli mieleen tuosta muumimamman avauksesta ja yhdestä viestistä siitä, kun aloin ajatella, mikä oikeastaan on se juttu, joka on erottanut mut monesta lapsellisesta kaverista. Tajusin, että se tosiaan ei ole lapsiperheen elämä, ei edes se, että on vaihe kun toinen puhuu vain lapsista.
Kyllä se on tapaamiset ja juhlinta. Meitä on 5-6 jotka aikaisemmin tapaili paljon, käytiin juuri nämä risteilyt ja mökkiviikonloput, oli tosi kivaa ja ihanaa. Sitten 4 meistä sai perhettä.
Pitkän aikaa tapaamiset vielä sujui, olivat tietysti vähän vaikeita järjestää, eivätkä olleet samanlaisia kuin ennen, pikkulasten äideillä oli kiire kotiin jne.
Mutta sitten kun lapset kasvoivat ja meillekin tuli ikää, erot alkoivat huomaamaan. Nimittäin mä lapseton en enää jaksa sitä lapsellisten kanssa bailaamista! Jos ehdottaa jotain muuta tekemistä kuin tavallinen ravintolailta, esim. paremmin syömään menemistä tai sitä mökkiä, niin vastaus on ei. "Sen kerran kun mä pääsen ulos niin haluan yökerhoon tai jonnekin". Ja sitten se yökerhossa tai jossakin oleminen on ihan samanlaista kuin parikymppisenä, eli vedetään liikaa viinaa ja häröillään joidenkin miesten kanssa. Haetaan huomiota.
Me ollaan kaikki jo 40+/50+, joten en mä vaan jaksaisi tuota enää. Yritän pitkittää illasta jossain pubissa oloa, jossa voisi jutella, mutta eihän se onnistu, vaan sinne yökerhon jonoon on päästävä seisomaan. Siinä vaiheessa mä yleensä lähden, hirveiden vastalauseiden saattelemana ja vihaisiakin ollaan.
Tosiaan siis lapsellisten ja lapsettomien käsitys hauskanpidosta muuttuu, mutta ei kyllä siihen suuntaan, kun täälläkin usein annetaan ymmärtää. Tajuan, että tämä johtuu siitä, että mä pääsen sinne yökerhoon notkumaan milloin haluan. Mutta voisiko nyt sitten toimia toisinpäin: mä olen kyläillyt lapsiperheissä, kuunnellut lapsijutut, jne. niin voisko nyt joskus mun kanssa tehdä jotain, mikä olisi musta kivaa? Vai onko niin, että lasten takia edelleen mun on joustettava sinne typerään paikkaan tönittäväksi "koska kerrankin lapsellinen pääsee"?
Kommentit (131)
On varmaan vaan ihan sun ystavapiirista kiinni.
Olen itse avoliitossa asuva omasta tahdosta lapseton. Kuitenkin kaikki meidan ystavaperheet on lapsellisia.
Esim. viime paasiaisena saatiin just tammoinen lapsiperhe vierailulle vahan kauempaa joten olivat 2 vai oliko 3 yota meilla. (Lapset 6-vuotiaat kaksoset.) Kutsuttiin myos yksi "paikallinen" lapsiperhe (yksi 7-vuotias lapsi) ja mentiin talla kokoonpanolla ns. fine dining ravintolaan syomaan. Ainoa myonnytys oli etta piti menna vahan aikaisemmin kuin yleensa, kun tosiaan oli lapsia mukana, eli poyta oli varattu kuudeksi eika kahdeksaksi kuten yleensa.
Loppuaika vietettiin meilla ja koska saat suosivat, grillattiin ja nautittiin siina ohessa oluita ja viineja. Lapset leikkivat keskenaan ja kavaisivat poydassa syomassa. Jossain vaiheessa sitten "paikalliset" lahtivat kotiin ja vieraat laittoivat lapset nukkumaan, minka jalkeen jatkettiin juomapuolella.
Mitaan hirveita larveja ei tietenkaan vedetty, mutta ihan mukavat huppelit kuitenkin. Mina sitten aamulla (sattumalta) ekana heranneena laitoin lapsille aamupalaa ja valmistelin aikuistenkin aamupalat joutessani.
En katso, etta lapsellisten mukanaolo millaan tavalla rajoitti meidan juhlintaa. Tosin eipa me mihinkaan yokerhoihin (enaa) halutakaan, ei me lapsettomat eika ne lapsellisetkaan. Hyva illallinen viinien kanssa on meille ihan tarpeeksi "juhlintaa". Ja vain hyvin harvoin otetaan niin paljon etta seuraavana aamuna olisi krapula, siinahan menee koko paiva hukkaan!
Ai joo ja olen 44, mies on 31. Ystavat vahan alle tai yli 40v.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Tuo juontaa juurensa siitä, että lapselliset ajattelevat lapsettoman aina joustavan. Missä tilanteessa tahansa. Töissä, illanvietossa, lomareissulla...
Lasten hankinta tekee suurimmasta osasta ihmisiä aivan hurjan itsekkäitä.
Ikävä kyllä, siltä se alkaa tuntumaan! Lisäksi kurjalta tuntuu se, että he odottavat minulta selvästi juuri sitä, että en olisi muuttunut miksikään sinä aikana, kun he enimmäkseen hoitivat lapsiaan kotona. Eli että kyllähän nyt SINÄ haluat baariin, ja kyllähän nyt SINÄ jaksat aamuun asti riekkua, mitä, etkö SINÄ ota enää uutta lasillista...joo, silloin kun bailattiin koko ajan, olin bilehile ja riekuin jatkojen jatkot, mutta kun olen nyt aika paljon eri ihminen.
Se alkaa loukkaamaan, että tuntuu, että he näkevät minut vain bailuseurana, että kiinnostaako edes se, kuka minä oikeastaan olen ja mitä mulle kuuluu.
ap
Mitä sitä niiden kanssa sitten olemaan. En minäkään noita lapsettomia kavereita tapaa kun esim tavallinen kahvilla käyminen ei meinaa onnistua ilman että siihen pitää alkoholia saada mukaan.
Jos tulee vain viestejä "lähdetään radalle" niin vastaan ettei kiinnosta enkä sen jälkeen jaksa itse kysellä kuulumisia jos ei minultakaan kysytä.
Ihmiset muuttuu ja se ystävyydet hiipuu pois ja se pitää hyväksyä.
Kuten sanoin, kyllä tiedostan, että uusia kavereita on hyvä saada ja olen saanutkin. Aloitukseni pointti olikin vain pohtia, miksi lapsellisten kavereideni kanssa näin on käynyt, että ystävyys hiipuu pois.
Sinä selvästi olet eri elämäntilanteessa erilaisten ihmisten kanssa, joten et ehkä osaa ajatella asiaa minun kantiltani. Yritin sitä kuitenkin valottaa.
ap
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Jaa meillä juuri toiste päin. Ne lapsettomat haluaa yökerhoon tai muuten juoda enemmän kun lapselliset mielummin haluaisi sen käyttää tekemällä jotain muuta, vaikka syömään edes ilman älytöntä rätläämistä samalla.
Puhutko nyt samasta ikäluokasta kuin ap eli 40+/50+?
+-30-vuotiaita olemme kaikki. En usko että kymmenessä vuodessa mieli muuttuu koska luonnollisesti silloin kun lapset kasvaa pääsemme me myös useammin ulos ettei tule mitään "kerran kun nyt pääsin" ilmiötä.
Äläpä sitten hämmästy, jos 10 vuoden päästä ei ystävyys enää onnistukaan, kuten kuvittelet. Nimittäin on aika röyhkeää odottaa, että ihmiset eivät 10 vuodessa muutu. Vai onko oletuksesi, että juuri lapsettomat eivät muutu? Sitähän aloittaja juuri valitti, että tätä odotetaan jostain kumman syystä.
Samantapaisen ilmiön huomannut omassa kaveripiirissäni. Ei tosin mitään kännien vetämistä ja miesten huomion keräämistä. Kuitenkin kaverin seura tuntuu olevan täysin toisarvoinen asia ja keskitytään kaikkeen muuhun ympärillä olevaan. Ilmeisesti lapselliselle olisi jotenkin noloa mennä yksinkään, joten kaveri pyydetään mukaan vain sitä varten. Kun ehdottaa koti-iltaa viinipullon ja tapasten kanssa, lapsellisille tämä ei kelpaa vaan pitää lähteä jonnekin ja sitten siellä jossain kaveri saa rauhassa mietiskellä omiaan ja vilkuilla kelloon, joko kehtaisi lähteä kotiin.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Tuo juontaa juurensa siitä, että lapselliset ajattelevat lapsettoman aina joustavan. Missä tilanteessa tahansa. Töissä, illanvietossa, lomareissulla...
Lasten hankinta tekee suurimmasta osasta ihmisiä aivan hurjan itsekkäitä.
Ikävä kyllä, siltä se alkaa tuntumaan! Lisäksi kurjalta tuntuu se, että he odottavat minulta selvästi juuri sitä, että en olisi muuttunut miksikään sinä aikana, kun he enimmäkseen hoitivat lapsiaan kotona. Eli että kyllähän nyt SINÄ haluat baariin, ja kyllähän nyt SINÄ jaksat aamuun asti riekkua, mitä, etkö SINÄ ota enää uutta lasillista...joo, silloin kun bailattiin koko ajan, olin bilehile ja riekuin jatkojen jatkot, mutta kun olen nyt aika paljon eri ihminen.
Se alkaa loukkaamaan, että tuntuu, että he näkevät minut vain bailuseurana, että kiinnostaako edes se, kuka minä oikeastaan olen ja mitä mulle kuuluu.
ap
Mitä sitä niiden kanssa sitten olemaan. En minäkään noita lapsettomia kavereita tapaa kun esim tavallinen kahvilla käyminen ei meinaa onnistua ilman että siihen pitää alkoholia saada mukaan.
Jos tulee vain viestejä "lähdetään radalle" niin vastaan ettei kiinnosta enkä sen jälkeen jaksa itse kysellä kuulumisia jos ei minultakaan kysytä.
Ihmiset muuttuu ja se ystävyydet hiipuu pois ja se pitää hyväksyä.Kuten sanoin, kyllä tiedostan, että uusia kavereita on hyvä saada ja olen saanutkin. Aloitukseni pointti olikin vain pohtia, miksi lapsellisten kavereideni kanssa näin on käynyt, että ystävyys hiipuu pois.
Sinä selvästi olet eri elämäntilanteessa erilaisten ihmisten kanssa, joten et ehkä osaa ajatella asiaa minun kantiltani. Yritin sitä kuitenkin valottaa.
ap
Emmekö me ole juuri samassa tilanteessa jos kummallakin ystäviä joita kiinnostaa vain bailaaminen kun itseä ei?
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Jaa meillä juuri toiste päin. Ne lapsettomat haluaa yökerhoon tai muuten juoda enemmän kun lapselliset mielummin haluaisi sen käyttää tekemällä jotain muuta, vaikka syömään edes ilman älytöntä rätläämistä samalla.
Puhutko nyt samasta ikäluokasta kuin ap eli 40+/50+?
+-30-vuotiaita olemme kaikki. En usko että kymmenessä vuodessa mieli muuttuu koska luonnollisesti silloin kun lapset kasvaa pääsemme me myös useammin ulos ettei tule mitään "kerran kun nyt pääsin" ilmiötä.
Äläpä sitten hämmästy, jos 10 vuoden päästä ei ystävyys enää onnistukaan, kuten kuvittelet. Nimittäin on aika röyhkeää odottaa, että ihmiset eivät 10 vuodessa muutu. Vai onko oletuksesi, että juuri lapsettomat eivät muutu? Sitähän aloittaja juuri valitti, että tätä odotetaan jostain kumman syystä.
Jos eivät kymmenssä vuodessä muutu niin kyllä tämä ystävyys ehtii katketa kun ei yhteistä ajanvietettä tule olemaan.
En ymmärrä miten viestistäni sait tuon oletuksen.
treffit kirjoitti:
On varmaan vaan ihan sun ystavapiirista kiinni.
Olen itse avoliitossa asuva omasta tahdosta lapseton. Kuitenkin kaikki meidan ystavaperheet on lapsellisia.
Esim. viime paasiaisena saatiin just tammoinen lapsiperhe vierailulle vahan kauempaa joten olivat 2 vai oliko 3 yota meilla. (Lapset 6-vuotiaat kaksoset.) Kutsuttiin myos yksi "paikallinen" lapsiperhe (yksi 7-vuotias lapsi) ja mentiin talla kokoonpanolla ns. fine dining ravintolaan syomaan. Ainoa myonnytys oli etta piti menna vahan aikaisemmin kuin yleensa, kun tosiaan oli lapsia mukana, eli poyta oli varattu kuudeksi eika kahdeksaksi kuten yleensa.
Loppuaika vietettiin meilla ja koska saat suosivat, grillattiin ja nautittiin siina ohessa oluita ja viineja. Lapset leikkivat keskenaan ja kavaisivat poydassa syomassa. Jossain vaiheessa sitten "paikalliset" lahtivat kotiin ja vieraat laittoivat lapset nukkumaan, minka jalkeen jatkettiin juomapuolella.
Mitaan hirveita larveja ei tietenkaan vedetty, mutta ihan mukavat huppelit kuitenkin. Mina sitten aamulla (sattumalta) ekana heranneena laitoin lapsille aamupalaa ja valmistelin aikuistenkin aamupalat joutessani.
En katso, etta lapsellisten mukanaolo millaan tavalla rajoitti meidan juhlintaa. Tosin eipa me mihinkaan yokerhoihin (enaa) halutakaan, ei me lapsettomat eika ne lapsellisetkaan. Hyva illallinen viinien kanssa on meille ihan tarpeeksi "juhlintaa". Ja vain hyvin harvoin otetaan niin paljon etta seuraavana aamuna olisi krapula, siinahan menee koko paiva hukkaan!
Ai joo ja olen 44, mies on 31. Ystavat vahan alle tai yli 40v.
Missasit kokonaan pointtini. MInulla juuri ei olisi mitään tuollaisia iltoja vastaan, päinvastoin! Sen sijaan juuri noiden iltojen sijaan ystäväni haluavat mieluummin lähteä ilman lapsia (mies tai lapsenvahti hoitaa) sinne baariin ja yökerhoon.
Eli vaikka kutsun heitä lapsineen ja miehineen kotiini, se ei käy, koska "he haluavat tuulettumaan". He sanovat olleensa kotona niin kauan, että nyt "sen kerran kun pääsevät" haluavat baariin.
Tiedostan, että tässä on kyse jälleen kerran siitä, että elämäntilanteemme ovat erilaiset. Minä olen saanut baareista tarpeeksi, heillä on sinne uusi hinku.
Kysymykseni kuitenkin oli - jonka kyllä koen, että kokonaan ohitit - että miksi joskus ei nyt voisi kuitenkin viettää aikaa myös minun elämäntilanteeni mukaan, eli juuri tuolla tavalla kuin kuvailit, miksi edelleen se on lapsellisten elämäntilanne, jonka pitäisi yhteinen aika määritellä?
Ja joo joo, ei tartte hokea enää sitä, olen kyllä tosiaan vaihtamassa kaveripiiriä enemmän sinne 40+ lapsettomiin.
ap
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
treffit kirjoitti:
On varmaan vaan ihan sun ystavapiirista kiinni.
Olen itse avoliitossa asuva omasta tahdosta lapseton. Kuitenkin kaikki meidan ystavaperheet on lapsellisia.
Esim. viime paasiaisena saatiin just tammoinen lapsiperhe vierailulle vahan kauempaa joten olivat 2 vai oliko 3 yota meilla. (Lapset 6-vuotiaat kaksoset.) Kutsuttiin myos yksi "paikallinen" lapsiperhe (yksi 7-vuotias lapsi) ja mentiin talla kokoonpanolla ns. fine dining ravintolaan syomaan. Ainoa myonnytys oli etta piti menna vahan aikaisemmin kuin yleensa, kun tosiaan oli lapsia mukana, eli poyta oli varattu kuudeksi eika kahdeksaksi kuten yleensa.
Loppuaika vietettiin meilla ja koska saat suosivat, grillattiin ja nautittiin siina ohessa oluita ja viineja. Lapset leikkivat keskenaan ja kavaisivat poydassa syomassa. Jossain vaiheessa sitten "paikalliset" lahtivat kotiin ja vieraat laittoivat lapset nukkumaan, minka jalkeen jatkettiin juomapuolella.
Mitaan hirveita larveja ei tietenkaan vedetty, mutta ihan mukavat huppelit kuitenkin. Mina sitten aamulla (sattumalta) ekana heranneena laitoin lapsille aamupalaa ja valmistelin aikuistenkin aamupalat joutessani.
En katso, etta lapsellisten mukanaolo millaan tavalla rajoitti meidan juhlintaa. Tosin eipa me mihinkaan yokerhoihin (enaa) halutakaan, ei me lapsettomat eika ne lapsellisetkaan. Hyva illallinen viinien kanssa on meille ihan tarpeeksi "juhlintaa". Ja vain hyvin harvoin otetaan niin paljon etta seuraavana aamuna olisi krapula, siinahan menee koko paiva hukkaan!
Ai joo ja olen 44, mies on 31. Ystavat vahan alle tai yli 40v.
Missasit kokonaan pointtini. MInulla juuri ei olisi mitään tuollaisia iltoja vastaan, päinvastoin! Sen sijaan juuri noiden iltojen sijaan ystäväni haluavat mieluummin lähteä ilman lapsia (mies tai lapsenvahti hoitaa) sinne baariin ja yökerhoon.
Eli vaikka kutsun heitä lapsineen ja miehineen kotiini, se ei käy, koska "he haluavat tuulettumaan". He sanovat olleensa kotona niin kauan, että nyt "sen kerran kun pääsevät" haluavat baariin.
Tiedostan, että tässä on kyse jälleen kerran siitä, että elämäntilanteemme ovat erilaiset. Minä olen saanut baareista tarpeeksi, heillä on sinne uusi hinku.
Kysymykseni kuitenkin oli - jonka kyllä koen, että kokonaan ohitit - että miksi joskus ei nyt voisi kuitenkin viettää aikaa myös minun elämäntilanteeni mukaan, eli juuri tuolla tavalla kuin kuvailit, miksi edelleen se on lapsellisten elämäntilanne, jonka pitäisi yhteinen aika määritellä?
Ja joo joo, ei tartte hokea enää sitä, olen kyllä tosiaan vaihtamassa kaveripiiriä enemmän sinne 40+ lapsettomiin.
ap
En missannut, siksi aloitin silla lauseella, milla aloitin. Ja sen jalkeen kerroin esimerkkina, minkalaisia iltoja voi myoskin olla myos lapsellisten kanssa. Siis esimerkkina siita, etta sulla nyt on vaan "vaaranlaisia" kavereita.
Miksi et ap kysyisi tuota kysymystä suoraan ystäviltäsi? Jos he tosiaan ovat ystäviä, sinun pitäisi pystyä puhumaan tuollaisista asioista. Mun mielestä sä olet itsekin vähän kohtuuton. Miksi oletat, että koska sinä olet muuttunut myös ystäviesi pitäisi? Olet alunperin valinnut yökerhoissa ravaajia ja nyt loukkaannut, kun he vieläkin haluavat sinne. Tuo ongelma ei tosiaankaan johdu lapsista, vaan ystäväpiiristäsi. Ihmiset muuttuu. Sinä muutuit. Se on ihan ok. Ehkä olisi aika etsiä uudenlaisia ystäviä. Tai ainakin edes yrittää puhua asiasta nykyisten kanssa.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
treffit kirjoitti:
On varmaan vaan ihan sun ystavapiirista kiinni.
Olen itse avoliitossa asuva omasta tahdosta lapseton. Kuitenkin kaikki meidan ystavaperheet on lapsellisia.
Esim. viime paasiaisena saatiin just tammoinen lapsiperhe vierailulle vahan kauempaa joten olivat 2 vai oliko 3 yota meilla. (Lapset 6-vuotiaat kaksoset.) Kutsuttiin myos yksi "paikallinen" lapsiperhe (yksi 7-vuotias lapsi) ja mentiin talla kokoonpanolla ns. fine dining ravintolaan syomaan. Ainoa myonnytys oli etta piti menna vahan aikaisemmin kuin yleensa, kun tosiaan oli lapsia mukana, eli poyta oli varattu kuudeksi eika kahdeksaksi kuten yleensa.
Loppuaika vietettiin meilla ja koska saat suosivat, grillattiin ja nautittiin siina ohessa oluita ja viineja. Lapset leikkivat keskenaan ja kavaisivat poydassa syomassa. Jossain vaiheessa sitten "paikalliset" lahtivat kotiin ja vieraat laittoivat lapset nukkumaan, minka jalkeen jatkettiin juomapuolella.
Mitaan hirveita larveja ei tietenkaan vedetty, mutta ihan mukavat huppelit kuitenkin. Mina sitten aamulla (sattumalta) ekana heranneena laitoin lapsille aamupalaa ja valmistelin aikuistenkin aamupalat joutessani.
En katso, etta lapsellisten mukanaolo millaan tavalla rajoitti meidan juhlintaa. Tosin eipa me mihinkaan yokerhoihin (enaa) halutakaan, ei me lapsettomat eika ne lapsellisetkaan. Hyva illallinen viinien kanssa on meille ihan tarpeeksi "juhlintaa". Ja vain hyvin harvoin otetaan niin paljon etta seuraavana aamuna olisi krapula, siinahan menee koko paiva hukkaan!
Ai joo ja olen 44, mies on 31. Ystavat vahan alle tai yli 40v.
Missasit kokonaan pointtini. MInulla juuri ei olisi mitään tuollaisia iltoja vastaan, päinvastoin! Sen sijaan juuri noiden iltojen sijaan ystäväni haluavat mieluummin lähteä ilman lapsia (mies tai lapsenvahti hoitaa) sinne baariin ja yökerhoon.
Eli vaikka kutsun heitä lapsineen ja miehineen kotiini, se ei käy, koska "he haluavat tuulettumaan". He sanovat olleensa kotona niin kauan, että nyt "sen kerran kun pääsevät" haluavat baariin.
Tiedostan, että tässä on kyse jälleen kerran siitä, että elämäntilanteemme ovat erilaiset. Minä olen saanut baareista tarpeeksi, heillä on sinne uusi hinku.
Kysymykseni kuitenkin oli - jonka kyllä koen, että kokonaan ohitit - että miksi joskus ei nyt voisi kuitenkin viettää aikaa myös minun elämäntilanteeni mukaan, eli juuri tuolla tavalla kuin kuvailit, miksi edelleen se on lapsellisten elämäntilanne, jonka pitäisi yhteinen aika määritellä?
Ja joo joo, ei tartte hokea enää sitä, olen kyllä tosiaan vaihtamassa kaveripiiriä enemmän sinne 40+ lapsettomiin.
ap
Miksi kysyt asiaa aaveella? Mikset ystäviltäsi? Johan tuo mökkeilijälapseton sinulle selitti, ettei ongelma johdu lapsista vaan ystäväpiiristäsi. Olette liian erilaisia.
Vierailija kirjoitti:
Miksi et ap kysyisi tuota kysymystä suoraan ystäviltäsi? Jos he tosiaan ovat ystäviä, sinun pitäisi pystyä puhumaan tuollaisista asioista. Mun mielestä sä olet itsekin vähän kohtuuton. Miksi oletat, että koska sinä olet muuttunut myös ystäviesi pitäisi? Olet alunperin valinnut yökerhoissa ravaajia ja nyt loukkaannut, kun he vieläkin haluavat sinne. Tuo ongelma ei tosiaankaan johdu lapsista, vaan ystäväpiiristäsi. Ihmiset muuttuu. Sinä muutuit. Se on ihan ok. Ehkä olisi aika etsiä uudenlaisia ystäviä. Tai ainakin edes yrittää puhua asiasta nykyisten kanssa.
Olet oikeassa tässä ja onhan asiasta ollut puhettakin. Pointtini kuitenkin oli ja tätä näemmä joudun toistamaan, että minä olen joustanut koko ystävyyden ajan. Olen ymmärtänyt, että lapsellisen elämä on erilaista kuin omani. Olen matkustanut pitkiäkin matkoja tapaamaan lapsellisia heidän luonaan, koska se on heille kätevämpää. Olen ollut apuna pikkulapsiarjessa. Olen (välillä salaa haukotellen, myönnän) kuunnellut lapsitarinat.
Olen ymmärtänyt, että entinen bilehile on nykyään lapsellinen, joten hän ei lähde minun kanssani baariin. Olen ymmärtänyt, että hän on muuttunut bilehileestä äidiksi.
Nyt, kun hänellä on sitten enemmän aikaa perheen ulkopuolella käytettäväksi, olenko todella kohtuuton, kun toivon, että edes joskus jonkun tapaamisen suhteen hän ottaisi huomioon minun muuttumiseni? Että joskus tapaaminen menisi "minun ehdoillani", eli tehtäisiin siitä, mistä minä nautin eniten?
Ja sitäkin toistan: juu kyllä olen tullut tulokseen, että tämä kaveripiiri ei ole ehkä omani enää. Että tulen toimeen parhaiten samankaltaisten kanssa, menonsa menneiden lapsettomien.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Ohis, mutta tosi ärsyttävä tämä AV tapa hokea aloittajalle että miksi tänne kirjoitat. Mitä täällä sitten pitäisi tehdä.
Vierailija kirjoitti:
Ohis, mutta tosi ärsyttävä tämä AV tapa hokea aloittajalle että miksi tänne kirjoitat. Mitä täällä sitten pitäisi tehdä.
Kiitos:-) tosiaan halusin nyt vain kertoa kokemuksiani siitä, miksi omat ystävyyteni lapsellisiin näyttää hiipuvan. Minäkin kun luulin, että tämä on keskustelupalsta...
ap
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Ap on kunnon vaikeilija ja etsii kaikkeen maailmassa selitystä itsensä kautta ja oman näkemyksensä kautta (ns maailman napa -efekti). Tuo ystäviesi käytös ei johdu lapsista. Se johtuu niiden persoonasta. Ei kaikki lapselliset halua yökerhoon tai ole mitenkään joustamattomia. Tietenkin ap mielellään syyttää asiasta niitä lapsellisia ystäviä ettei vaan tarvitse myöntää että joustamaton on ap itse.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Miksi et ap kysyisi tuota kysymystä suoraan ystäviltäsi? Jos he tosiaan ovat ystäviä, sinun pitäisi pystyä puhumaan tuollaisista asioista. Mun mielestä sä olet itsekin vähän kohtuuton. Miksi oletat, että koska sinä olet muuttunut myös ystäviesi pitäisi? Olet alunperin valinnut yökerhoissa ravaajia ja nyt loukkaannut, kun he vieläkin haluavat sinne. Tuo ongelma ei tosiaankaan johdu lapsista, vaan ystäväpiiristäsi. Ihmiset muuttuu. Sinä muutuit. Se on ihan ok. Ehkä olisi aika etsiä uudenlaisia ystäviä. Tai ainakin edes yrittää puhua asiasta nykyisten kanssa.
Olet oikeassa tässä ja onhan asiasta ollut puhettakin. Pointtini kuitenkin oli ja tätä näemmä joudun toistamaan, että minä olen joustanut koko ystävyyden ajan. Olen ymmärtänyt, että lapsellisen elämä on erilaista kuin omani. Olen matkustanut pitkiäkin matkoja tapaamaan lapsellisia heidän luonaan, koska se on heille kätevämpää. Olen ollut apuna pikkulapsiarjessa. Olen (välillä salaa haukotellen, myönnän) kuunnellut lapsitarinat.
Olen ymmärtänyt, että entinen bilehile on nykyään lapsellinen, joten hän ei lähde minun kanssani baariin. Olen ymmärtänyt, että hän on muuttunut bilehileestä äidiksi.
Nyt, kun hänellä on sitten enemmän aikaa perheen ulkopuolella käytettäväksi, olenko todella kohtuuton, kun toivon, että edes joskus jonkun tapaamisen suhteen hän ottaisi huomioon minun muuttumiseni? Että joskus tapaaminen menisi "minun ehdoillani", eli tehtäisiin siitä, mistä minä nautin eniten?
Ja sitäkin toistan: juu kyllä olen tullut tulokseen, että tämä kaveripiiri ei ole ehkä omani enää. Että tulen toimeen parhaiten samankaltaisten kanssa, menonsa menneiden lapsettomien.
Sinä olet ikäsi ollut bilehile samalla kun muut ovat käyneet erillaisia elämäntilanteita ja muutoksia läpi. Lisäksi olet ollut aina tossu joka menee muiden pään mukaan. Vielä lisäksi jäät roikkumaan ihmisiin vaikka et itse halua.
Tämä ei ole mikään lapseton vs. lapsellinen kysymys vaan ihan sinusta ja kaveripiiristäsi. Kuten ehkä jo huomasit niin jos lähestyt tätä lapseton vs. lapsellinen kysymyksen kautta saat lapseton vs. lapsellinen vastauksia jotka eroavat paljon siitä sinun kokemuksesta koska sinä et aloitusta kirjoittaessa nähnyt ettei siitä ole kysymys.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
En ole huomannut tuommoista. Meidän porukassa on yksi yökerhointoilija, mutta hänellä on lapsia ja on eronnut lasten isästä. Loput ollaan pitkissä parisuhteissa niin mitään miesten kanssa häröilyä tuskin kukaan tahtoo. Välillä tietysti on ihan kiva mennä tanssimaan. Enimmäkseen tehdäään kyllä jotain ihan muuta kun nähdään. Viimeksi oltiin yhden ystävän kotona saunomassa ja katselemassa hömppäelokuvia.
Häröilyllä en nyt tarkoita mitään pahempaa, mutta ärsyttää, että kun harvoin nähdään niin sitten aletaan kikatella miesten kanssa ja siinä ne illan juttelut sitten oli. Ihan ovat käsittääkseni onnellisissa parisuhteissa olevia naisia, mutta kai siinä haetaankin vain jotain markkina-arvon testausta. On vaan tylsää kun pitkään odotettu tapaaminen aina päättyy siihen, että suunnilleen yksin istun yökerhon pöydässä haukottelemassa.
Kiva, että teillä noin, mutta meillä ei valitettavasti ole. Ensin säädetään sitä tapaamista hulluksi tulemisen rajoille ja sitten poikkeuksetta mun puolelta ne loppuu vähän ikävästi. Joko olen tylsimys, joka lopettaa illan liian aikaisin tai sitten tylsistyn siellä yökerhossa.
Mutta mun varsinainen pointtini kyllä oli, että koska tulee lapsettoman vuoro saada päättää, mitä näissä tapaamisissa tehdään? Vai onko todella niin, että aina mennään lapsellisten ehdoilla ja heidän elämäntilanteen mukaan?
Ja joo, kuten sanottua, onkin mennyt kaveripiiri aika paljon uusiksi ihan tän takia. Muut lapsettomat kun on yhtä innokkaita viettämään aikaa muullakin tavalla.
ap
Tavallaan tuon ymmärtää. Lapsiperheessä puolison huomiointi unohtuu yleensä arjen alle. Sitten kun joku vaikka flirttailee, niin tuntuu hyvältä vaikka mitään kiinnostusta ei olekaan.
Tunnistan itsessäni kyllä tuon, että sen kerran kun olen irti lapsista ja päätän ottaa alkoholia, niin mikään mökillä istuminen muutaman kaverin kesken ei vain kiinnosta.
En kyllä häröile miesten kanssa enkä vedä päätä täyteen, mutta minusta on ihan mukavaa jutella vieraampienkin ihmisten kanssa ja istua pubissa kuunnellen musiikkia, pelaten biljardia yms.
Kavereita kyllä näen lisäksi niinkin, että käydään syömässä, mutta jos olen ihan yön yli erossa lapsista niin haluan viettää sen itselle kivalla tavalla ainakin osittain, enkä vain keskittyä ystävien kanssa juttelemiseen. Onhan se itsekästä, kun alkaa miettimään. Ehkä näissä kompromissit olisivat ratkaisu, tai sitten samanhenkiset viettäisivät iltaa ihmisten ilmoilla ja sitten niiden kanssa jotka eivät tällaisesta innostu, käytäisiin leffassa/syömässä yms.
Lapseni ovat 6 ja 3, enkä kyllä haluaisi viettää mökki viikonloppua ystävien kanssa. Sellaisen haluaisin mieheni kanssa ja ystävien kanssa erilaista yhdessäoloa.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Miksi et ap kysyisi tuota kysymystä suoraan ystäviltäsi? Jos he tosiaan ovat ystäviä, sinun pitäisi pystyä puhumaan tuollaisista asioista. Mun mielestä sä olet itsekin vähän kohtuuton. Miksi oletat, että koska sinä olet muuttunut myös ystäviesi pitäisi? Olet alunperin valinnut yökerhoissa ravaajia ja nyt loukkaannut, kun he vieläkin haluavat sinne. Tuo ongelma ei tosiaankaan johdu lapsista, vaan ystäväpiiristäsi. Ihmiset muuttuu. Sinä muutuit. Se on ihan ok. Ehkä olisi aika etsiä uudenlaisia ystäviä. Tai ainakin edes yrittää puhua asiasta nykyisten kanssa.
Olet oikeassa tässä ja onhan asiasta ollut puhettakin. Pointtini kuitenkin oli ja tätä näemmä joudun toistamaan, että minä olen joustanut koko ystävyyden ajan. Olen ymmärtänyt, että lapsellisen elämä on erilaista kuin omani. Olen matkustanut pitkiäkin matkoja tapaamaan lapsellisia heidän luonaan, koska se on heille kätevämpää. Olen ollut apuna pikkulapsiarjessa. Olen (välillä salaa haukotellen, myönnän) kuunnellut lapsitarinat.
Olen ymmärtänyt, että entinen bilehile on nykyään lapsellinen, joten hän ei lähde minun kanssani baariin. Olen ymmärtänyt, että hän on muuttunut bilehileestä äidiksi.
Nyt, kun hänellä on sitten enemmän aikaa perheen ulkopuolella käytettäväksi, olenko todella kohtuuton, kun toivon, että edes joskus jonkun tapaamisen suhteen hän ottaisi huomioon minun muuttumiseni? Että joskus tapaaminen menisi "minun ehdoillani", eli tehtäisiin siitä, mistä minä nautin eniten?
Ja sitäkin toistan: juu kyllä olen tullut tulokseen, että tämä kaveripiiri ei ole ehkä omani enää. Että tulen toimeen parhaiten samankaltaisten kanssa, menonsa menneiden lapsettomien.
Sinä olet ikäsi ollut bilehile samalla kun muut ovat käyneet erillaisia elämäntilanteita ja muutoksia läpi. Lisäksi olet ollut aina tossu joka menee muiden pään mukaan. Vielä lisäksi jäät roikkumaan ihmisiin vaikka et itse halua.
Tämä ei ole mikään lapseton vs. lapsellinen kysymys vaan ihan sinusta ja kaveripiiristäsi. Kuten ehkä jo huomasit niin jos lähestyt tätä lapseton vs. lapsellinen kysymyksen kautta saat lapseton vs. lapsellinen vastauksia jotka eroavat paljon siitä sinun kokemuksesta koska sinä et aloitusta kirjoittaessa nähnyt ettei siitä ole kysymys.
Apta kiukuttaa kun muilta menee pointti ohi kun itse kirjoitti sen ohi.
Ensi kerralla parempi tuuri ja mieti ennen aloitusta mistä mahtaa johtua ja kuuntele muita keskutelijoita äläkä koita väkisin vääntää koskemaan lapsia.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
En ole huomannut tuommoista. Meidän porukassa on yksi yökerhointoilija, mutta hänellä on lapsia ja on eronnut lasten isästä. Loput ollaan pitkissä parisuhteissa niin mitään miesten kanssa häröilyä tuskin kukaan tahtoo. Välillä tietysti on ihan kiva mennä tanssimaan. Enimmäkseen tehdäään kyllä jotain ihan muuta kun nähdään. Viimeksi oltiin yhden ystävän kotona saunomassa ja katselemassa hömppäelokuvia.
Häröilyllä en nyt tarkoita mitään pahempaa, mutta ärsyttää, että kun harvoin nähdään niin sitten aletaan kikatella miesten kanssa ja siinä ne illan juttelut sitten oli. Ihan ovat käsittääkseni onnellisissa parisuhteissa olevia naisia, mutta kai siinä haetaankin vain jotain markkina-arvon testausta. On vaan tylsää kun pitkään odotettu tapaaminen aina päättyy siihen, että suunnilleen yksin istun yökerhon pöydässä haukottelemassa.
Kiva, että teillä noin, mutta meillä ei valitettavasti ole. Ensin säädetään sitä tapaamista hulluksi tulemisen rajoille ja sitten poikkeuksetta mun puolelta ne loppuu vähän ikävästi. Joko olen tylsimys, joka lopettaa illan liian aikaisin tai sitten tylsistyn siellä yökerhossa.
Mutta mun varsinainen pointtini kyllä oli, että koska tulee lapsettoman vuoro saada päättää, mitä näissä tapaamisissa tehdään? Vai onko todella niin, että aina mennään lapsellisten ehdoilla ja heidän elämäntilanteen mukaan?
Ja joo, kuten sanottua, onkin mennyt kaveripiiri aika paljon uusiksi ihan tän takia. Muut lapsettomat kun on yhtä innokkaita viettämään aikaa muullakin tavalla.
ap
Tavallaan tuon ymmärtää. Lapsiperheessä puolison huomiointi unohtuu yleensä arjen alle. Sitten kun joku vaikka flirttailee, niin tuntuu hyvältä vaikka mitään kiinnostusta ei olekaan.
Tunnistan itsessäni kyllä tuon, että sen kerran kun olen irti lapsista ja päätän ottaa alkoholia, niin mikään mökillä istuminen muutaman kaverin kesken ei vain kiinnosta.
En kyllä häröile miesten kanssa enkä vedä päätä täyteen, mutta minusta on ihan mukavaa jutella vieraampienkin ihmisten kanssa ja istua pubissa kuunnellen musiikkia, pelaten biljardia yms.
Kavereita kyllä näen lisäksi niinkin, että käydään syömässä, mutta jos olen ihan yön yli erossa lapsista niin haluan viettää sen itselle kivalla tavalla ainakin osittain, enkä vain keskittyä ystävien kanssa juttelemiseen. Onhan se itsekästä, kun alkaa miettimään. Ehkä näissä kompromissit olisivat ratkaisu, tai sitten samanhenkiset viettäisivät iltaa ihmisten ilmoilla ja sitten niiden kanssa jotka eivät tällaisesta innostu, käytäisiin leffassa/syömässä yms.
Lapseni ovat 6 ja 3, enkä kyllä haluaisi viettää mökki viikonloppua ystävien kanssa. Sellaisen haluaisin mieheni kanssa ja ystävien kanssa erilaista yhdessäoloa.
Miksi tarvitset kaverin menemisiisi, jos kaverin seura ei ole se, mitä haluat? Miksi et mene yksin? Kun mä haluan mennä pubiin kuuntelemaan musiikkia, pelaamaan biljardia ja juttelemaan tuntemattomien kanssa, menen yksin. Silloin ei ole mukana kaveria, joka tylsistyisi odotellessaan, milloin mulla olisi taas aikaa jutella hänen kanssaan.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Miksi et ap kysyisi tuota kysymystä suoraan ystäviltäsi? Jos he tosiaan ovat ystäviä, sinun pitäisi pystyä puhumaan tuollaisista asioista. Mun mielestä sä olet itsekin vähän kohtuuton. Miksi oletat, että koska sinä olet muuttunut myös ystäviesi pitäisi? Olet alunperin valinnut yökerhoissa ravaajia ja nyt loukkaannut, kun he vieläkin haluavat sinne. Tuo ongelma ei tosiaankaan johdu lapsista, vaan ystäväpiiristäsi. Ihmiset muuttuu. Sinä muutuit. Se on ihan ok. Ehkä olisi aika etsiä uudenlaisia ystäviä. Tai ainakin edes yrittää puhua asiasta nykyisten kanssa.
Olet oikeassa tässä ja onhan asiasta ollut puhettakin. Pointtini kuitenkin oli ja tätä näemmä joudun toistamaan, että minä olen joustanut koko ystävyyden ajan. Olen ymmärtänyt, että lapsellisen elämä on erilaista kuin omani. Olen matkustanut pitkiäkin matkoja tapaamaan lapsellisia heidän luonaan, koska se on heille kätevämpää. Olen ollut apuna pikkulapsiarjessa. Olen (välillä salaa haukotellen, myönnän) kuunnellut lapsitarinat.
Olen ymmärtänyt, että entinen bilehile on nykyään lapsellinen, joten hän ei lähde minun kanssani baariin. Olen ymmärtänyt, että hän on muuttunut bilehileestä äidiksi.
Nyt, kun hänellä on sitten enemmän aikaa perheen ulkopuolella käytettäväksi, olenko todella kohtuuton, kun toivon, että edes joskus jonkun tapaamisen suhteen hän ottaisi huomioon minun muuttumiseni? Että joskus tapaaminen menisi "minun ehdoillani", eli tehtäisiin siitä, mistä minä nautin eniten?
Ja sitäkin toistan: juu kyllä olen tullut tulokseen, että tämä kaveripiiri ei ole ehkä omani enää. Että tulen toimeen parhaiten samankaltaisten kanssa, menonsa menneiden lapsettomien.
Sinä olet ikäsi ollut bilehile samalla kun muut ovat käyneet erillaisia elämäntilanteita ja muutoksia läpi. Lisäksi olet ollut aina tossu joka menee muiden pään mukaan. Vielä lisäksi jäät roikkumaan ihmisiin vaikka et itse halua.
Tämä ei ole mikään lapseton vs. lapsellinen kysymys vaan ihan sinusta ja kaveripiiristäsi. Kuten ehkä jo huomasit niin jos lähestyt tätä lapseton vs. lapsellinen kysymyksen kautta saat lapseton vs. lapsellinen vastauksia jotka eroavat paljon siitä sinun kokemuksesta koska sinä et aloitusta kirjoittaessa nähnyt ettei siitä ole kysymys.
Kyllä tämä näyttää olevan lapsellinen/lapseton-kysymys. Siksi minä olen jo huomattavasti aikaisemmin kuin ap tajunnut, että ei oikeasti kypsällä, paljon kokeneella lapsettomalla ole paljonkaan tekemistä vaippavuoren alla hautuneiden äippien kanssa.
Tossuna apta pidetään, kun on selvästi joustava ja kiva ihminen, joka välittää ystävistään.
Alue: Aihe vapaa
Odotan innolla että ne lapsettomat siihen kypsyisivät, onhan heillä ollut jos vaikka kuinka aikaa siellä jonottaa ja vetää kännejä.
Et nyt taida tajuta että vaikka ap olisi nuorenpana ollut baareissa ravaava bilehile niin meitä on paljon joita se ei ole koskaan erityisemmin kiinnostanut.