Lue keskustelun säännöt.
Lapselliset ja lapsettomat, tapaamiset ja juhlinta
21.01.2020 |
Tuli mieleen tuosta muumimamman avauksesta ja yhdestä viestistä siitä, kun aloin ajatella, mikä oikeastaan on se juttu, joka on erottanut mut monesta lapsellisesta kaverista. Tajusin, että se tosiaan ei ole lapsiperheen elämä, ei edes se, että on vaihe kun toinen puhuu vain lapsista.
Kyllä se on tapaamiset ja juhlinta. Meitä on 5-6 jotka aikaisemmin tapaili paljon, käytiin juuri nämä risteilyt ja mökkiviikonloput, oli tosi kivaa ja ihanaa. Sitten 4 meistä sai perhettä.
Pitkän aikaa tapaamiset vielä sujui, olivat tietysti vähän vaikeita järjestää, eivätkä olleet samanlaisia kuin ennen, pikkulasten äideillä oli kiire kotiin jne.
Mutta sitten kun lapset kasvoivat ja meillekin tuli ikää, erot alkoivat huomaamaan. Nimittäin mä lapseton en enää jaksa sitä lapsellisten kanssa bailaamista! Jos ehdottaa jotain muuta tekemistä kuin tavallinen ravintolailta, esim. paremmin syömään menemistä tai sitä mökkiä, niin vastaus on ei. "Sen kerran kun mä pääsen ulos niin haluan yökerhoon tai jonnekin". Ja sitten se yökerhossa tai jossakin oleminen on ihan samanlaista kuin parikymppisenä, eli vedetään liikaa viinaa ja häröillään joidenkin miesten kanssa. Haetaan huomiota.
Me ollaan kaikki jo 40+/50+, joten en mä vaan jaksaisi tuota enää. Yritän pitkittää illasta jossain pubissa oloa, jossa voisi jutella, mutta eihän se onnistu, vaan sinne yökerhon jonoon on päästävä seisomaan. Siinä vaiheessa mä yleensä lähden, hirveiden vastalauseiden saattelemana ja vihaisiakin ollaan.
Tosiaan siis lapsellisten ja lapsettomien käsitys hauskanpidosta muuttuu, mutta ei kyllä siihen suuntaan, kun täälläkin usein annetaan ymmärtää. Tajuan, että tämä johtuu siitä, että mä pääsen sinne yökerhoon notkumaan milloin haluan. Mutta voisiko nyt sitten toimia toisinpäin: mä olen kyläillyt lapsiperheissä, kuunnellut lapsijutut, jne. niin voisko nyt joskus mun kanssa tehdä jotain, mikä olisi musta kivaa? Vai onko niin, että lasten takia edelleen mun on joustettava sinne typerään paikkaan tönittäväksi "koska kerrankin lapsellinen pääsee"?
Kommentit (131)
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Eiköhän se ole enemmän ihmisestä kiinni mitä tykkää tehdä, eikä siitä, onko lapsia. Itse ainakin etsin kavereiden kanssa sellaisen tavan nähdä, mikä sopii kaikille/molemmille. Muut jutut taas toisten kavereiden kanssa. Ja tähän jakoon ei kyllä liity lapset millään tavalla.
Näin sen pitäisi mennäkin. Jos lapsetonta ei huvita tavata lapsellista ystäväänsä leikkipuistossa, mäkkärissä tai hoplopissa, sitten ei mene niihin. Lapsellinen menköön niihin jonkun lapsellisen kanssa. Usein lapsia saaneet valittavat, kun lapsettomat ystävät "hylkäävät". Ja heille suositellaan äitikavereiden hankkimista. Ei se suositus ole mikään tyhmä asia vaan just tärkeä, jotta äitikavereiden kanssa voi tehdä eri asioita ja muiden kavereidensa kanssa muita asioita.
Jotenkin ihan hassua ajatella, että kaikkien pitäisi tykätä samoista asioista. Enhän pyydä lempibändini keikallekaan kaveria, joka ei bändistä tykkään, vaan tietysti henkilön, joka myös musiikista pitää. Samalla tapaa harva vapaaehtoisesti suostuu johonkin hoplopiin lähtemään ilman lapsia, niin miksi ihmeessä sitä edes ehdottaa?
No tässähän se ongelma onkin, että lapseton ymmärtää lapsellisen elämäntilannetta ja sen vuoksi lähtee mukaan hoplopiin yms paikkoihin, koska muuten ei tapaisi tätä ystäväänsä enää ollenkaan. Jos lapsellinen ei saa järjestettyä aikaa ilman lapsia ystävänsä kanssa viettämiseen, ystävyyttä ei silloin kannata edes yrittää ylläpitää.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Ihan ohiksena vaan, että itselleni mökkiviikonloppu kaveriporukalla olisi kauhistus. En saa nukuttua kuin omassa sängyssä, saan migreenin huonosta nukkumisesta ja olisin koko viikonlopun epämukavuusalueellani ja stressaantunut. Lisäksi huono omatunto siitä, että lapseni ikävöivät minua. Moni muu tekeminen kyllä sopisi, ja mieheni jää hoitamaan lapsia, joten se ei ole ongelma!
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Mitä ihmettä tämä "lapsellisen ehdoilla ja mahdollisuuksilla" oikein tarkoittaa? En ole koskaan ymmärtänyt, miten muuten ne lapset (jos nyt ei ihan vauvoista puhuta) rajoittaa toimintaa kuin että niitä pitää jonkun olla hoitamassa eli kalenteria täytyy katsoa. Ja samalla tapaa lapsettomalla, jolla on vaativa työ+harrastukset/luottamustehtävät + matkoja, iltoja ja viikonloppuja, täytyy sitä kalenteria katsoa. Itse asiassa paljon helpommin lapselliset löytävät sopivat ajan ja minulla on kalenterin kanssa haasteita; heillä harvemmin on itseään koskettavia menoja juurikaan, kun arki on pitkälti lasten menoja (jotka voi myös puoliso hoitaa).
Omalla kohdallani se tarkoitti sitä, että tapasimme joko ystävieni kotona (helpompaa heille) tai sitten paikoissa kuten mäkkäri, hoplop, puuhamaa, tms, jossa lapset viihtyvät myös. Pidin silloin tätä kohtuullisena, kun ymmärsin, miten vaikea pienten lasten kanssa on lähteä minnekään.
Kyllä minäkin aikanaan ajattelin joskus, että voisi se puolisokin hoitaa, mutta aina oli joku syy, miksi näin nyt on kätevämpi ja lisäksi "eikö sulle ole tavallaan sama, missä nähdään". Yritin siis joustaa parhaiten päin toisen elämäntilanteen vuoksi.
ap
Ok, itse en kyllä vastaavaan ole koskaan törmännyt. Ja vaikea kuvitella, että kukaan edes mäkkäriin tai hoplopiin keksisi mukaan pyytää, eihän siellä ole aikuiselle mitään. Johonkin huvipuistoon nyt voisikin lähteä; ilmeisesti puuhamaassakin on jotain vesijuttuja? Hassuja kavereita sulla.
Mitä olet ennen lapsia tehnyt kavereidensi kanssa ts. mitä he ovat silloin tykänneet tehdä? Harvoin lapset persoonaa niin muuttavat, että jos aiemmin on tykännyt teatterissa käydä, niin napsautuksesta ei siitä pitäisi. Vai onko ongelmana puoliso, joka ei kykene lapsia hoitamaan?
Vierailija kirjoitti:
Ihan ohiksena vaan, että itselleni mökkiviikonloppu kaveriporukalla olisi kauhistus. En saa nukuttua kuin omassa sängyssä, saan migreenin huonosta nukkumisesta ja olisin koko viikonlopun epämukavuusalueellani ja stressaantunut. Lisäksi huono omatunto siitä, että lapseni ikävöivät minua. Moni muu tekeminen kyllä sopisi, ja mieheni jää hoitamaan lapsia, joten se ei ole ongelma!
Tuskin olet ennen lapsiakaan halunnut mökille lähteä, joten miksi niiden hankkimisen jälkeenkään haluaisit?
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Ihan ohiksena vaan, että itselleni mökkiviikonloppu kaveriporukalla olisi kauhistus. En saa nukuttua kuin omassa sängyssä, saan migreenin huonosta nukkumisesta ja olisin koko viikonlopun epämukavuusalueellani ja stressaantunut. Lisäksi huono omatunto siitä, että lapseni ikävöivät minua. Moni muu tekeminen kyllä sopisi, ja mieheni jää hoitamaan lapsia, joten se ei ole ongelma!
Tuskin olet ennen lapsiakaan halunnut mökille lähteä, joten miksi niiden hankkimisen jälkeenkään haluaisit?
En olekaan, mutta nuorempana menin mukaan ja kestin ne viikonloput viinaa kiskoen. Nyt ajattelen, että mun ei ole pakko tehdä asioita, joita en halua.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Huh huh. Onneksi omasta elämästä lapselliset putosivat luonnollista tietään enkä jäänyt edes yrittämään mitään väkinäisiä ystävyyksiä. Elämät muuttui ja ihan hyvä niin, ei tule pettymyksiä nyt enää tässä vaiheessa.
Ap:lla nyt on varmaan vaan vääränlaisia kavereita. Tai sitten on jotenkin ap:n vaikea ymmärtää, että yksien kavereiden kanssa tehdään yhdenlaisia asioita, toisien kanssa toisenlaisia?
Muakaan ei saisi millekään mökkiviikonlopulle ilman miestä ja lapsia. Jos järjestyy täysin lapseton viikonloppu, käytetään se miehen kanssa parisuhteeseen.
Yksin kavereiden kanssa mennään yökerhoihin ja käyttäydytään kuin pahaiset kakarat, osalla meistä on lapsia, osalla ei. Toisten kanssa tavataan kaupungilla, voidaan käydä syömässä, leffassa, kahvilla, museoissa jne. Ja joidenkin kanssa sitten istutaan iltoja milloin kenenkin luona, perheet matkassa mukana. Joku kavereista kestää tekemistä laidasta laitaan, joku kaihtaa kaikkea muuta kuin ns. omaa lokeroaan. Se on ihan fine. Aikaa nimittäin on sekä lapsellisella että lapsettomalla käytössään rajallisesti "ja sen kerran kun voi" tahtoo jokainen päättää mitä ajallaan tekee. Ainakaan itseäni ei yhtään huvita kovin rajallista vapaata aikaa laittaa mihinkään epämiellyttäväksi kokemaani.
Turha tehdä itsestään marttyyria, joka aina joustaa. Jos yökerhoilu ei kiinnosta, älä yökerhoile. Ehdota sinnikkäästi muuta tekemistä. Alle yläkouluikäisten lasten vanhempien kanssa joutuu kuitenkin hyväksymään sen, että siihen muuhun tekemiseen ei välttämättä olla valmiita käyttämään lapsenvahtikorttia, koska se muu on tehtävissä lasten kanssakin.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Ap:lla nyt on varmaan vaan vääränlaisia kavereita. Tai sitten on jotenkin ap:n vaikea ymmärtää, että yksien kavereiden kanssa tehdään yhdenlaisia asioita, toisien kanssa toisenlaisia?
Muakaan ei saisi millekään mökkiviikonlopulle ilman miestä ja lapsia. Jos järjestyy täysin lapseton viikonloppu, käytetään se miehen kanssa parisuhteeseen.
Yksin kavereiden kanssa mennään yökerhoihin ja käyttäydytään kuin pahaiset kakarat, osalla meistä on lapsia, osalla ei. Toisten kanssa tavataan kaupungilla, voidaan käydä syömässä, leffassa, kahvilla, museoissa jne. Ja joidenkin kanssa sitten istutaan iltoja milloin kenenkin luona, perheet matkassa mukana. Joku kavereista kestää tekemistä laidasta laitaan, joku kaihtaa kaikkea muuta kuin ns. omaa lokeroaan. Se on ihan fine. Aikaa nimittäin on sekä lapsellisella että lapsettomalla käytössään rajallisesti "ja sen kerran kun voi" tahtoo jokainen päättää mitä ajallaan tekee. Ainakaan itseäni ei yhtään huvita kovin rajallista vapaata aikaa laittaa mihinkään epämiellyttäväksi kokemaani.
Turha tehdä itsestään marttyyria, joka aina joustaa. Jos yökerhoilu ei kiinnosta, älä yökerhoile. Ehdota sinnikkäästi muuta tekemistä. Alle yläkouluikäisten lasten vanhempien kanssa joutuu kuitenkin hyväksymään sen, että siihen muuhun tekemiseen ei välttämättä olla valmiita käyttämään lapsenvahtikorttia, koska se muu on tehtävissä lasten kanssakin.
Tuossa lauseessa kulminoitui kaikki oleellinen. Et ole ap ystävällesi niin tärkeä ihminen, että sun toivomiisi asioihin (kuten vaikka mökkireissuun) ystäväsi haluaisi käyttää lapsenvahtikorttinsa. On ikävää, jos olet kuvitellut ystävyytenne toisenlaiseksi. Tein yhden entisen ystäväni kanssa saman virheen, kunnes huomasin, että minun seurani ei ole lapsenvahtikortin arvoinen.
Vierailija kirjoitti:
Ap:lla nyt on varmaan vaan vääränlaisia kavereita. Tai sitten on jotenkin ap:n vaikea ymmärtää, että yksien kavereiden kanssa tehdään yhdenlaisia asioita, toisien kanssa toisenlaisia?
Muakaan ei saisi millekään mökkiviikonlopulle ilman miestä ja lapsia. Jos järjestyy täysin lapseton viikonloppu, käytetään se miehen kanssa parisuhteeseen.
Yksin kavereiden kanssa mennään yökerhoihin ja käyttäydytään kuin pahaiset kakarat, osalla meistä on lapsia, osalla ei. Toisten kanssa tavataan kaupungilla, voidaan käydä syömässä, leffassa, kahvilla, museoissa jne. Ja joidenkin kanssa sitten istutaan iltoja milloin kenenkin luona, perheet matkassa mukana. Joku kavereista kestää tekemistä laidasta laitaan, joku kaihtaa kaikkea muuta kuin ns. omaa lokeroaan. Se on ihan fine. Aikaa nimittäin on sekä lapsellisella että lapsettomalla käytössään rajallisesti "ja sen kerran kun voi" tahtoo jokainen päättää mitä ajallaan tekee. Ainakaan itseäni ei yhtään huvita kovin rajallista vapaata aikaa laittaa mihinkään epämiellyttäväksi kokemaani.
Turha tehdä itsestään marttyyria, joka aina joustaa. Jos yökerhoilu ei kiinnosta, älä yökerhoile. Ehdota sinnikkäästi muuta tekemistä. Alle yläkouluikäisten lasten vanhempien kanssa joutuu kuitenkin hyväksymään sen, että siihen muuhun tekemiseen ei välttämättä olla valmiita käyttämään lapsenvahtikorttia, koska se muu on tehtävissä lasten kanssakin.
Niin, tämä ketju on ollut silmiä avaava. Nyt on niin, että ei mua kiinnosta enää sinnikkäästi ehdotella muuta tekemistä. Hyväksyn sen, että nämä ystäväni haluavat edelleen panostaa ensisijaisesti perheeseensä ja toisijaisesti yökerhossa kuin pahaiset kakarat käyttäytymiseen.
Ei minun tosiaan tarvitse hyväksyä mitään muuta kuin se, että nämä ihmiset eivät ole enää oikeastaan ystäviäni.
Kun on niitä muitakin tosiaan, joiden kanssa asioita tehdä. Se, mikä vähän vielä näissä kannanotoissa hämmentää, on, että ilmeisesti joidenkin on helppo vaihtaa vanhat ystävät uusiin, itselle paremmin sopiviin. Se näyttäytyy itselleni vielä vähän vaikeana ja surullisena juttuna. Mutta toivottavasti ei ole sitä tällä "äitikaveripiirille".
ap
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Ap:lla nyt on varmaan vaan vääränlaisia kavereita. Tai sitten on jotenkin ap:n vaikea ymmärtää, että yksien kavereiden kanssa tehdään yhdenlaisia asioita, toisien kanssa toisenlaisia?
Muakaan ei saisi millekään mökkiviikonlopulle ilman miestä ja lapsia. Jos järjestyy täysin lapseton viikonloppu, käytetään se miehen kanssa parisuhteeseen.
Yksin kavereiden kanssa mennään yökerhoihin ja käyttäydytään kuin pahaiset kakarat, osalla meistä on lapsia, osalla ei. Toisten kanssa tavataan kaupungilla, voidaan käydä syömässä, leffassa, kahvilla, museoissa jne. Ja joidenkin kanssa sitten istutaan iltoja milloin kenenkin luona, perheet matkassa mukana. Joku kavereista kestää tekemistä laidasta laitaan, joku kaihtaa kaikkea muuta kuin ns. omaa lokeroaan. Se on ihan fine. Aikaa nimittäin on sekä lapsellisella että lapsettomalla käytössään rajallisesti "ja sen kerran kun voi" tahtoo jokainen päättää mitä ajallaan tekee. Ainakaan itseäni ei yhtään huvita kovin rajallista vapaata aikaa laittaa mihinkään epämiellyttäväksi kokemaani.
Turha tehdä itsestään marttyyria, joka aina joustaa. Jos yökerhoilu ei kiinnosta, älä yökerhoile. Ehdota sinnikkäästi muuta tekemistä. Alle yläkouluikäisten lasten vanhempien kanssa joutuu kuitenkin hyväksymään sen, että siihen muuhun tekemiseen ei välttämättä olla valmiita käyttämään lapsenvahtikorttia, koska se muu on tehtävissä lasten kanssakin.
Niin, tämä ketju on ollut silmiä avaava. Nyt on niin, että ei mua kiinnosta enää sinnikkäästi ehdotella muuta tekemistä. Hyväksyn sen, että nämä ystäväni haluavat edelleen panostaa ensisijaisesti perheeseensä ja toisijaisesti yökerhossa kuin pahaiset kakarat käyttäytymiseen.
Ei minun tosiaan tarvitse hyväksyä mitään muuta kuin se, että nämä ihmiset eivät ole enää oikeastaan ystäviäni.
Kun on niitä muitakin tosiaan, joiden kanssa asioita tehdä. Se, mikä vähän vielä näissä kannanotoissa hämmentää, on, että ilmeisesti joidenkin on helppo vaihtaa vanhat ystävät uusiin, itselle paremmin sopiviin. Se näyttäytyy itselleni vielä vähän vaikeana ja surullisena juttuna. Mutta toivottavasti ei ole sitä tällä "äitikaveripiirille".
ap
Jos yhtään lohduttaa, syynä tuskin on se, ettei sulla ole lapsia. Meillä oli entisen ystäväni kanssa molemmilla lapsia, mutta siitä huolimatta jonkin ajan päästä huomasin, että ystäväni mielestä mun seurani vuoksi ei kannattanut uhrata lapsenvahtikorttia.
- Nr 69 -
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Ap:lla nyt on varmaan vaan vääränlaisia kavereita. Tai sitten on jotenkin ap:n vaikea ymmärtää, että yksien kavereiden kanssa tehdään yhdenlaisia asioita, toisien kanssa toisenlaisia?
Muakaan ei saisi millekään mökkiviikonlopulle ilman miestä ja lapsia. Jos järjestyy täysin lapseton viikonloppu, käytetään se miehen kanssa parisuhteeseen.
Yksin kavereiden kanssa mennään yökerhoihin ja käyttäydytään kuin pahaiset kakarat, osalla meistä on lapsia, osalla ei. Toisten kanssa tavataan kaupungilla, voidaan käydä syömässä, leffassa, kahvilla, museoissa jne. Ja joidenkin kanssa sitten istutaan iltoja milloin kenenkin luona, perheet matkassa mukana. Joku kavereista kestää tekemistä laidasta laitaan, joku kaihtaa kaikkea muuta kuin ns. omaa lokeroaan. Se on ihan fine. Aikaa nimittäin on sekä lapsellisella että lapsettomalla käytössään rajallisesti "ja sen kerran kun voi" tahtoo jokainen päättää mitä ajallaan tekee. Ainakaan itseäni ei yhtään huvita kovin rajallista vapaata aikaa laittaa mihinkään epämiellyttäväksi kokemaani.
Turha tehdä itsestään marttyyria, joka aina joustaa. Jos yökerhoilu ei kiinnosta, älä yökerhoile. Ehdota sinnikkäästi muuta tekemistä. Alle yläkouluikäisten lasten vanhempien kanssa joutuu kuitenkin hyväksymään sen, että siihen muuhun tekemiseen ei välttämättä olla valmiita käyttämään lapsenvahtikorttia, koska se muu on tehtävissä lasten kanssakin.
Tuossa lauseessa kulminoitui kaikki oleellinen. Et ole ap ystävällesi niin tärkeä ihminen, että sun toivomiisi asioihin (kuten vaikka mökkireissuun) ystäväsi haluaisi käyttää lapsenvahtikorttinsa. On ikävää, jos olet kuvitellut ystävyytenne toisenlaiseksi. Tein yhden entisen ystäväni kanssa saman virheen, kunnes huomasin, että minun seurani ei ole lapsenvahtikortin arvoinen.
Juuri näin ja myönnän, että minulle tämä on vaikea pala. Etenkin tuo "koska se kaikki muu on tehtävissä lasten kanssakin". Nimittäin tajusin senkin, että jos kanssani tehdään sitten jotain muuta kuin riekutaan siellä baarissa, lapset otetaan mukaan. Eli vaihtoehtoni tavata näitä ystäviä ovat 1) kahdestaan/pienellä porukalla pikasyömään, leffaan tms, b) edelleen jotain semmoista, mihin voi lapsetkin ottaa mukaan, c) sinne baariin tylsistymään.
Mutta joo, parempi itselle kun myöntää, että ystävyys ei ollut sitä, mitä kuvittelin, eikä se kestänyt lapsentekoa, vaikka niin kuvittelin. Kipeä juttu, mutta minkäs teet.
ap
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Ap:lla nyt on varmaan vaan vääränlaisia kavereita. Tai sitten on jotenkin ap:n vaikea ymmärtää, että yksien kavereiden kanssa tehdään yhdenlaisia asioita, toisien kanssa toisenlaisia?
Muakaan ei saisi millekään mökkiviikonlopulle ilman miestä ja lapsia. Jos järjestyy täysin lapseton viikonloppu, käytetään se miehen kanssa parisuhteeseen.
Yksin kavereiden kanssa mennään yökerhoihin ja käyttäydytään kuin pahaiset kakarat, osalla meistä on lapsia, osalla ei. Toisten kanssa tavataan kaupungilla, voidaan käydä syömässä, leffassa, kahvilla, museoissa jne. Ja joidenkin kanssa sitten istutaan iltoja milloin kenenkin luona, perheet matkassa mukana. Joku kavereista kestää tekemistä laidasta laitaan, joku kaihtaa kaikkea muuta kuin ns. omaa lokeroaan. Se on ihan fine. Aikaa nimittäin on sekä lapsellisella että lapsettomalla käytössään rajallisesti "ja sen kerran kun voi" tahtoo jokainen päättää mitä ajallaan tekee. Ainakaan itseäni ei yhtään huvita kovin rajallista vapaata aikaa laittaa mihinkään epämiellyttäväksi kokemaani.
Turha tehdä itsestään marttyyria, joka aina joustaa. Jos yökerhoilu ei kiinnosta, älä yökerhoile. Ehdota sinnikkäästi muuta tekemistä. Alle yläkouluikäisten lasten vanhempien kanssa joutuu kuitenkin hyväksymään sen, että siihen muuhun tekemiseen ei välttämättä olla valmiita käyttämään lapsenvahtikorttia, koska se muu on tehtävissä lasten kanssakin.
Niin, tämä ketju on ollut silmiä avaava. Nyt on niin, että ei mua kiinnosta enää sinnikkäästi ehdotella muuta tekemistä. Hyväksyn sen, että nämä ystäväni haluavat edelleen panostaa ensisijaisesti perheeseensä ja toisijaisesti yökerhossa kuin pahaiset kakarat käyttäytymiseen.
Ei minun tosiaan tarvitse hyväksyä mitään muuta kuin se, että nämä ihmiset eivät ole enää oikeastaan ystäviäni.
Kun on niitä muitakin tosiaan, joiden kanssa asioita tehdä. Se, mikä vähän vielä näissä kannanotoissa hämmentää, on, että ilmeisesti joidenkin on helppo vaihtaa vanhat ystävät uusiin, itselle paremmin sopiviin. Se näyttäytyy itselleni vielä vähän vaikeana ja surullisena juttuna. Mutta toivottavasti ei ole sitä tällä "äitikaveripiirille".
ap
No ei nyt ystäviä tarvitse vaihtaa, mutta toki kaveripiiri muuttuu elämän myötä ja eri vaiheissa viettää eri määrän aikaa eri ihmisten kanssa. Itse en kyllä viettäisi vähää vapaa-aikaa jutuissa, mitkä eivät itseäni ollenkaan kiinnosta ihan riippumatta siitä, kysyykö lapsellinen ja lapseton mukaan. Toisaalta myös lapsissa (vanhemmissa) on todella paljon eroja; toisten kanssa voi hyvin mennä lounaalle johonkin kiinalaiseen vaikka; lapsi syö sen mitä syö ja aikuiset pääosin pystyvät juttelemaan keskenään. Toiset taas kauhistuvat ajatuksestakin viedä lapsi johonkin tuollaiseen paikkaan ja joka hetki lapsi saa keskeyttää aikuisten puheen. No, näiden toisenlaisten kanssa en syömässä käy, kun en tosiaan tuollaista jaksa.
Ap:n kannattaa ihan rauhassa olla itsekäs ja sanoa, ettei halua yökerhoon tulla, kun et siellä viihdy. Vietä aikaa niiden kanssa, joiden kanssa tekeminen on myös sinulle mielekästä.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Ap:lla nyt on varmaan vaan vääränlaisia kavereita. Tai sitten on jotenkin ap:n vaikea ymmärtää, että yksien kavereiden kanssa tehdään yhdenlaisia asioita, toisien kanssa toisenlaisia?
Muakaan ei saisi millekään mökkiviikonlopulle ilman miestä ja lapsia. Jos järjestyy täysin lapseton viikonloppu, käytetään se miehen kanssa parisuhteeseen.
Yksin kavereiden kanssa mennään yökerhoihin ja käyttäydytään kuin pahaiset kakarat, osalla meistä on lapsia, osalla ei. Toisten kanssa tavataan kaupungilla, voidaan käydä syömässä, leffassa, kahvilla, museoissa jne. Ja joidenkin kanssa sitten istutaan iltoja milloin kenenkin luona, perheet matkassa mukana. Joku kavereista kestää tekemistä laidasta laitaan, joku kaihtaa kaikkea muuta kuin ns. omaa lokeroaan. Se on ihan fine. Aikaa nimittäin on sekä lapsellisella että lapsettomalla käytössään rajallisesti "ja sen kerran kun voi" tahtoo jokainen päättää mitä ajallaan tekee. Ainakaan itseäni ei yhtään huvita kovin rajallista vapaata aikaa laittaa mihinkään epämiellyttäväksi kokemaani.
Turha tehdä itsestään marttyyria, joka aina joustaa. Jos yökerhoilu ei kiinnosta, älä yökerhoile. Ehdota sinnikkäästi muuta tekemistä. Alle yläkouluikäisten lasten vanhempien kanssa joutuu kuitenkin hyväksymään sen, että siihen muuhun tekemiseen ei välttämättä olla valmiita käyttämään lapsenvahtikorttia, koska se muu on tehtävissä lasten kanssakin.
Niin, tämä ketju on ollut silmiä avaava. Nyt on niin, että ei mua kiinnosta enää sinnikkäästi ehdotella muuta tekemistä. Hyväksyn sen, että nämä ystäväni haluavat edelleen panostaa ensisijaisesti perheeseensä ja toisijaisesti yökerhossa kuin pahaiset kakarat käyttäytymiseen.
Ei minun tosiaan tarvitse hyväksyä mitään muuta kuin se, että nämä ihmiset eivät ole enää oikeastaan ystäviäni.
Kun on niitä muitakin tosiaan, joiden kanssa asioita tehdä. Se, mikä vähän vielä näissä kannanotoissa hämmentää, on, että ilmeisesti joidenkin on helppo vaihtaa vanhat ystävät uusiin, itselle paremmin sopiviin. Se näyttäytyy itselleni vielä vähän vaikeana ja surullisena juttuna. Mutta toivottavasti ei ole sitä tällä "äitikaveripiirille".
ap
Jos yhtään lohduttaa, syynä tuskin on se, ettei sulla ole lapsia. Meillä oli entisen ystäväni kanssa molemmilla lapsia, mutta siitä huolimatta jonkin ajan päästä huomasin, että ystäväni mielestä mun seurani vuoksi ei kannattanut uhrata lapsenvahtikorttia.
- Nr 69 -
Kiitos tästä! Näinhän se varmaan on. Toivottavasti sinullekin on tullut uusia ihmisiä elämään, sellaisia, jotka arvostavat seuraasi - tai eivät tarvitse lapsenvahtia!
ap
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vieläkin ap koittaa vääntää tämän väkisin liittymään lapsiin sen sijaan että hyväksyisi faktan että ihmiset muuttuu ja ystävyyssuhteet muuttuu myös ilman että lapsia on mukana kuvioissa. Vaikka heillä ei olisi lapsia niin merkitäksesi ystävänä olisi varmasti samalla tavalla vähentynyt.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Ap:lla nyt on varmaan vaan vääränlaisia kavereita. Tai sitten on jotenkin ap:n vaikea ymmärtää, että yksien kavereiden kanssa tehdään yhdenlaisia asioita, toisien kanssa toisenlaisia?
Muakaan ei saisi millekään mökkiviikonlopulle ilman miestä ja lapsia. Jos järjestyy täysin lapseton viikonloppu, käytetään se miehen kanssa parisuhteeseen.
Yksin kavereiden kanssa mennään yökerhoihin ja käyttäydytään kuin pahaiset kakarat, osalla meistä on lapsia, osalla ei. Toisten kanssa tavataan kaupungilla, voidaan käydä syömässä, leffassa, kahvilla, museoissa jne. Ja joidenkin kanssa sitten istutaan iltoja milloin kenenkin luona, perheet matkassa mukana. Joku kavereista kestää tekemistä laidasta laitaan, joku kaihtaa kaikkea muuta kuin ns. omaa lokeroaan. Se on ihan fine. Aikaa nimittäin on sekä lapsellisella että lapsettomalla käytössään rajallisesti "ja sen kerran kun voi" tahtoo jokainen päättää mitä ajallaan tekee. Ainakaan itseäni ei yhtään huvita kovin rajallista vapaata aikaa laittaa mihinkään epämiellyttäväksi kokemaani.
Turha tehdä itsestään marttyyria, joka aina joustaa. Jos yökerhoilu ei kiinnosta, älä yökerhoile. Ehdota sinnikkäästi muuta tekemistä. Alle yläkouluikäisten lasten vanhempien kanssa joutuu kuitenkin hyväksymään sen, että siihen muuhun tekemiseen ei välttämättä olla valmiita käyttämään lapsenvahtikorttia, koska se muu on tehtävissä lasten kanssakin.
Niin, tämä ketju on ollut silmiä avaava. Nyt on niin, että ei mua kiinnosta enää sinnikkäästi ehdotella muuta tekemistä. Hyväksyn sen, että nämä ystäväni haluavat edelleen panostaa ensisijaisesti perheeseensä ja toisijaisesti yökerhossa kuin pahaiset kakarat käyttäytymiseen.
Ei minun tosiaan tarvitse hyväksyä mitään muuta kuin se, että nämä ihmiset eivät ole enää oikeastaan ystäviäni.
Kun on niitä muitakin tosiaan, joiden kanssa asioita tehdä. Se, mikä vähän vielä näissä kannanotoissa hämmentää, on, että ilmeisesti joidenkin on helppo vaihtaa vanhat ystävät uusiin, itselle paremmin sopiviin. Se näyttäytyy itselleni vielä vähän vaikeana ja surullisena juttuna. Mutta toivottavasti ei ole sitä tällä "äitikaveripiirille".
ap
No ei nyt ystäviä tarvitse vaihtaa, mutta toki kaveripiiri muuttuu elämän myötä ja eri vaiheissa viettää eri määrän aikaa eri ihmisten kanssa. Itse en kyllä viettäisi vähää vapaa-aikaa jutuissa, mitkä eivät itseäni ollenkaan kiinnosta ihan riippumatta siitä, kysyykö lapsellinen ja lapseton mukaan. Toisaalta myös lapsissa (vanhemmissa) on todella paljon eroja; toisten kanssa voi hyvin mennä lounaalle johonkin kiinalaiseen vaikka; lapsi syö sen mitä syö ja aikuiset pääosin pystyvät juttelemaan keskenään. Toiset taas kauhistuvat ajatuksestakin viedä lapsi johonkin tuollaiseen paikkaan ja joka hetki lapsi saa keskeyttää aikuisten puheen. No, näiden toisenlaisten kanssa en syömässä käy, kun en tosiaan tuollaista jaksa.
Ap:n kannattaa ihan rauhassa olla itsekäs ja sanoa, ettei halua yökerhoon tulla, kun et siellä viihdy. Vietä aikaa niiden kanssa, joiden kanssa tekeminen on myös sinulle mielekästä.
Samalla kun sanotaan, että ei ystäviä tarvi vaihtaa, sanotaan, että vietä vaan aikaa semmoisten kanssa, joka on mielekästä. Mitä muuta se käytännössä tarkoittaa kuin ystävien vaihtoa?
Ei kai tässä nyt kukaan sentään ehdota, että AP roikuttaa näitä muka ystäviä vielä jollakin tavalla mukana, mutta seuransa hakee muualta.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Ap:lla nyt on varmaan vaan vääränlaisia kavereita. Tai sitten on jotenkin ap:n vaikea ymmärtää, että yksien kavereiden kanssa tehdään yhdenlaisia asioita, toisien kanssa toisenlaisia?
Muakaan ei saisi millekään mökkiviikonlopulle ilman miestä ja lapsia. Jos järjestyy täysin lapseton viikonloppu, käytetään se miehen kanssa parisuhteeseen.
Yksin kavereiden kanssa mennään yökerhoihin ja käyttäydytään kuin pahaiset kakarat, osalla meistä on lapsia, osalla ei. Toisten kanssa tavataan kaupungilla, voidaan käydä syömässä, leffassa, kahvilla, museoissa jne. Ja joidenkin kanssa sitten istutaan iltoja milloin kenenkin luona, perheet matkassa mukana. Joku kavereista kestää tekemistä laidasta laitaan, joku kaihtaa kaikkea muuta kuin ns. omaa lokeroaan. Se on ihan fine. Aikaa nimittäin on sekä lapsellisella että lapsettomalla käytössään rajallisesti "ja sen kerran kun voi" tahtoo jokainen päättää mitä ajallaan tekee. Ainakaan itseäni ei yhtään huvita kovin rajallista vapaata aikaa laittaa mihinkään epämiellyttäväksi kokemaani.
Turha tehdä itsestään marttyyria, joka aina joustaa. Jos yökerhoilu ei kiinnosta, älä yökerhoile. Ehdota sinnikkäästi muuta tekemistä. Alle yläkouluikäisten lasten vanhempien kanssa joutuu kuitenkin hyväksymään sen, että siihen muuhun tekemiseen ei välttämättä olla valmiita käyttämään lapsenvahtikorttia, koska se muu on tehtävissä lasten kanssakin.
Niin, tämä ketju on ollut silmiä avaava. Nyt on niin, että ei mua kiinnosta enää sinnikkäästi ehdotella muuta tekemistä. Hyväksyn sen, että nämä ystäväni haluavat edelleen panostaa ensisijaisesti perheeseensä ja toisijaisesti yökerhossa kuin pahaiset kakarat käyttäytymiseen.
Ei minun tosiaan tarvitse hyväksyä mitään muuta kuin se, että nämä ihmiset eivät ole enää oikeastaan ystäviäni.
Kun on niitä muitakin tosiaan, joiden kanssa asioita tehdä. Se, mikä vähän vielä näissä kannanotoissa hämmentää, on, että ilmeisesti joidenkin on helppo vaihtaa vanhat ystävät uusiin, itselle paremmin sopiviin. Se näyttäytyy itselleni vielä vähän vaikeana ja surullisena juttuna. Mutta toivottavasti ei ole sitä tällä "äitikaveripiirille".
ap
Jos yhtään lohduttaa, syynä tuskin on se, ettei sulla ole lapsia. Meillä oli entisen ystäväni kanssa molemmilla lapsia, mutta siitä huolimatta jonkin ajan päästä huomasin, että ystäväni mielestä mun seurani vuoksi ei kannattanut uhrata lapsenvahtikorttia.
- Nr 69 -Kiitos tästä! Näinhän se varmaan on. Toivottavasti sinullekin on tullut uusia ihmisiä elämään, sellaisia, jotka arvostavat seuraasi - tai eivät tarvitse lapsenvahtia!
ap
On tullut ja aika moni nykyisistä ystävistäni onkin lapseton. Mulla kun ei ole koskaan ollut mitään lapsenvahtikorttia vaan aviomies eli lasteni isä. Olen aina päässyt lähtemään ilman lapsiakin, kun ystäväni ovat kysyneet mukaansa.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Ap:lla nyt on varmaan vaan vääränlaisia kavereita. Tai sitten on jotenkin ap:n vaikea ymmärtää, että yksien kavereiden kanssa tehdään yhdenlaisia asioita, toisien kanssa toisenlaisia?
Muakaan ei saisi millekään mökkiviikonlopulle ilman miestä ja lapsia. Jos järjestyy täysin lapseton viikonloppu, käytetään se miehen kanssa parisuhteeseen.
Yksin kavereiden kanssa mennään yökerhoihin ja käyttäydytään kuin pahaiset kakarat, osalla meistä on lapsia, osalla ei. Toisten kanssa tavataan kaupungilla, voidaan käydä syömässä, leffassa, kahvilla, museoissa jne. Ja joidenkin kanssa sitten istutaan iltoja milloin kenenkin luona, perheet matkassa mukana. Joku kavereista kestää tekemistä laidasta laitaan, joku kaihtaa kaikkea muuta kuin ns. omaa lokeroaan. Se on ihan fine. Aikaa nimittäin on sekä lapsellisella että lapsettomalla käytössään rajallisesti "ja sen kerran kun voi" tahtoo jokainen päättää mitä ajallaan tekee. Ainakaan itseäni ei yhtään huvita kovin rajallista vapaata aikaa laittaa mihinkään epämiellyttäväksi kokemaani.
Turha tehdä itsestään marttyyria, joka aina joustaa. Jos yökerhoilu ei kiinnosta, älä yökerhoile. Ehdota sinnikkäästi muuta tekemistä. Alle yläkouluikäisten lasten vanhempien kanssa joutuu kuitenkin hyväksymään sen, että siihen muuhun tekemiseen ei välttämättä olla valmiita käyttämään lapsenvahtikorttia, koska se muu on tehtävissä lasten kanssakin.
Niin, tämä ketju on ollut silmiä avaava. Nyt on niin, että ei mua kiinnosta enää sinnikkäästi ehdotella muuta tekemistä. Hyväksyn sen, että nämä ystäväni haluavat edelleen panostaa ensisijaisesti perheeseensä ja toisijaisesti yökerhossa kuin pahaiset kakarat käyttäytymiseen.
Ei minun tosiaan tarvitse hyväksyä mitään muuta kuin se, että nämä ihmiset eivät ole enää oikeastaan ystäviäni.
Kun on niitä muitakin tosiaan, joiden kanssa asioita tehdä. Se, mikä vähän vielä näissä kannanotoissa hämmentää, on, että ilmeisesti joidenkin on helppo vaihtaa vanhat ystävät uusiin, itselle paremmin sopiviin. Se näyttäytyy itselleni vielä vähän vaikeana ja surullisena juttuna. Mutta toivottavasti ei ole sitä tällä "äitikaveripiirille".
ap
Jos yhtään lohduttaa, syynä tuskin on se, ettei sulla ole lapsia. Meillä oli entisen ystäväni kanssa molemmilla lapsia, mutta siitä huolimatta jonkin ajan päästä huomasin, että ystäväni mielestä mun seurani vuoksi ei kannattanut uhrata lapsenvahtikorttia.
- Nr 69 -Kiitos tästä! Näinhän se varmaan on. Toivottavasti sinullekin on tullut uusia ihmisiä elämään, sellaisia, jotka arvostavat seuraasi - tai eivät tarvitse lapsenvahtia!
ap
En kyllä ymmärrä, miksette voi nähdä paikassa, joka on mielekäs niin lapsille ja aikuisille? Esim. uimahalli, joku asiallinen ravintola, museo tms. Jos lapset täytyy ottaa mukaan, niin parempihan se olisi, jos paikka sopisi kaikille eikö olisi joku Hoplop tai mäkki.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Ap:lla nyt on varmaan vaan vääränlaisia kavereita. Tai sitten on jotenkin ap:n vaikea ymmärtää, että yksien kavereiden kanssa tehdään yhdenlaisia asioita, toisien kanssa toisenlaisia?
Muakaan ei saisi millekään mökkiviikonlopulle ilman miestä ja lapsia. Jos järjestyy täysin lapseton viikonloppu, käytetään se miehen kanssa parisuhteeseen.
Yksin kavereiden kanssa mennään yökerhoihin ja käyttäydytään kuin pahaiset kakarat, osalla meistä on lapsia, osalla ei. Toisten kanssa tavataan kaupungilla, voidaan käydä syömässä, leffassa, kahvilla, museoissa jne. Ja joidenkin kanssa sitten istutaan iltoja milloin kenenkin luona, perheet matkassa mukana. Joku kavereista kestää tekemistä laidasta laitaan, joku kaihtaa kaikkea muuta kuin ns. omaa lokeroaan. Se on ihan fine. Aikaa nimittäin on sekä lapsellisella että lapsettomalla käytössään rajallisesti "ja sen kerran kun voi" tahtoo jokainen päättää mitä ajallaan tekee. Ainakaan itseäni ei yhtään huvita kovin rajallista vapaata aikaa laittaa mihinkään epämiellyttäväksi kokemaani.
Turha tehdä itsestään marttyyria, joka aina joustaa. Jos yökerhoilu ei kiinnosta, älä yökerhoile. Ehdota sinnikkäästi muuta tekemistä. Alle yläkouluikäisten lasten vanhempien kanssa joutuu kuitenkin hyväksymään sen, että siihen muuhun tekemiseen ei välttämättä olla valmiita käyttämään lapsenvahtikorttia, koska se muu on tehtävissä lasten kanssakin.
Niin, tämä ketju on ollut silmiä avaava. Nyt on niin, että ei mua kiinnosta enää sinnikkäästi ehdotella muuta tekemistä. Hyväksyn sen, että nämä ystäväni haluavat edelleen panostaa ensisijaisesti perheeseensä ja toisijaisesti yökerhossa kuin pahaiset kakarat käyttäytymiseen.
Ei minun tosiaan tarvitse hyväksyä mitään muuta kuin se, että nämä ihmiset eivät ole enää oikeastaan ystäviäni.
Kun on niitä muitakin tosiaan, joiden kanssa asioita tehdä. Se, mikä vähän vielä näissä kannanotoissa hämmentää, on, että ilmeisesti joidenkin on helppo vaihtaa vanhat ystävät uusiin, itselle paremmin sopiviin. Se näyttäytyy itselleni vielä vähän vaikeana ja surullisena juttuna. Mutta toivottavasti ei ole sitä tällä "äitikaveripiirille".
ap
No ei nyt ystäviä tarvitse vaihtaa, mutta toki kaveripiiri muuttuu elämän myötä ja eri vaiheissa viettää eri määrän aikaa eri ihmisten kanssa. Itse en kyllä viettäisi vähää vapaa-aikaa jutuissa, mitkä eivät itseäni ollenkaan kiinnosta ihan riippumatta siitä, kysyykö lapsellinen ja lapseton mukaan. Toisaalta myös lapsissa (vanhemmissa) on todella paljon eroja; toisten kanssa voi hyvin mennä lounaalle johonkin kiinalaiseen vaikka; lapsi syö sen mitä syö ja aikuiset pääosin pystyvät juttelemaan keskenään. Toiset taas kauhistuvat ajatuksestakin viedä lapsi johonkin tuollaiseen paikkaan ja joka hetki lapsi saa keskeyttää aikuisten puheen. No, näiden toisenlaisten kanssa en syömässä käy, kun en tosiaan tuollaista jaksa.
Ap:n kannattaa ihan rauhassa olla itsekäs ja sanoa, ettei halua yökerhoon tulla, kun et siellä viihdy. Vietä aikaa niiden kanssa, joiden kanssa tekeminen on myös sinulle mielekästä.
Samalla kun sanotaan, että ei ystäviä tarvi vaihtaa, sanotaan, että vietä vaan aikaa semmoisten kanssa, joka on mielekästä. Mitä muuta se käytännössä tarkoittaa kuin ystävien vaihtoa?
Ei kai tässä nyt kukaan sentään ehdota, että AP roikuttaa näitä muka ystäviä vielä jollakin tavalla mukana, mutta seuransa hakee muualta.
No lapsuudenystäviin tuskin kannattaa mitään välejä poikkasta, vaikkei aikaa juuri nyt viettäisikään heidän kanssa. Kymmenen vuoden päsätä tilanne saattaa taas olla ihan erilainen, jolloin yhteistä tekemistä taas löytyy.
Vierailija kirjoitti:
Vieläkin ap koittaa vääntää tämän väkisin liittymään lapsiin sen sijaan että hyväksyisi faktan että ihmiset muuttuu ja ystävyyssuhteet muuttuu myös ilman että lapsia on mukana kuvioissa. Vaikka heillä ei olisi lapsia niin merkitäksesi ystävänä olisi varmasti samalla tavalla vähentynyt.
Kyllä täällä on selkeästi äidit itse sanoneet, että eivät halua käyttää vähäistä vapaa-aikaansa ilman lapsia eikä halua käyttää lapsenvahtikorttiaan muuhun kuin omiin intresseihinsä. Mihin se sinusta liittyy, ellei lapsiin?
Ok, itse en kyllä vastaavaan ole koskaan törmännyt. Ja vaikea kuvitella, että kukaan edes mäkkäriin tai hoplopiin keksisi mukaan pyytää, eihän siellä ole aikuiselle mitään. Johonkin huvipuistoon nyt voisikin lähteä; ilmeisesti puuhamaassakin on jotain vesijuttuja? Hassuja kavereita sulla.