Lue keskustelun säännöt.
Lapselliset ja lapsettomat, tapaamiset ja juhlinta
21.01.2020 |
Tuli mieleen tuosta muumimamman avauksesta ja yhdestä viestistä siitä, kun aloin ajatella, mikä oikeastaan on se juttu, joka on erottanut mut monesta lapsellisesta kaverista. Tajusin, että se tosiaan ei ole lapsiperheen elämä, ei edes se, että on vaihe kun toinen puhuu vain lapsista.
Kyllä se on tapaamiset ja juhlinta. Meitä on 5-6 jotka aikaisemmin tapaili paljon, käytiin juuri nämä risteilyt ja mökkiviikonloput, oli tosi kivaa ja ihanaa. Sitten 4 meistä sai perhettä.
Pitkän aikaa tapaamiset vielä sujui, olivat tietysti vähän vaikeita järjestää, eivätkä olleet samanlaisia kuin ennen, pikkulasten äideillä oli kiire kotiin jne.
Mutta sitten kun lapset kasvoivat ja meillekin tuli ikää, erot alkoivat huomaamaan. Nimittäin mä lapseton en enää jaksa sitä lapsellisten kanssa bailaamista! Jos ehdottaa jotain muuta tekemistä kuin tavallinen ravintolailta, esim. paremmin syömään menemistä tai sitä mökkiä, niin vastaus on ei. "Sen kerran kun mä pääsen ulos niin haluan yökerhoon tai jonnekin". Ja sitten se yökerhossa tai jossakin oleminen on ihan samanlaista kuin parikymppisenä, eli vedetään liikaa viinaa ja häröillään joidenkin miesten kanssa. Haetaan huomiota.
Me ollaan kaikki jo 40+/50+, joten en mä vaan jaksaisi tuota enää. Yritän pitkittää illasta jossain pubissa oloa, jossa voisi jutella, mutta eihän se onnistu, vaan sinne yökerhon jonoon on päästävä seisomaan. Siinä vaiheessa mä yleensä lähden, hirveiden vastalauseiden saattelemana ja vihaisiakin ollaan.
Tosiaan siis lapsellisten ja lapsettomien käsitys hauskanpidosta muuttuu, mutta ei kyllä siihen suuntaan, kun täälläkin usein annetaan ymmärtää. Tajuan, että tämä johtuu siitä, että mä pääsen sinne yökerhoon notkumaan milloin haluan. Mutta voisiko nyt sitten toimia toisinpäin: mä olen kyläillyt lapsiperheissä, kuunnellut lapsijutut, jne. niin voisko nyt joskus mun kanssa tehdä jotain, mikä olisi musta kivaa? Vai onko niin, että lasten takia edelleen mun on joustettava sinne typerään paikkaan tönittäväksi "koska kerrankin lapsellinen pääsee"?
Kommentit (131)
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Sitä mä mietin, kun tuolla joku sanoi muuttumisesta: miten siinä on käynytkin niin, että samoille tyypeille, joiden kanssa ennen vietettiin tosi hauskaa vain omalla porukalla, ei se porukka enää kelpaa? Vaan niiden ventovieraiden sakkiin on pakko päästä?
Tämä pisti mua vähän sydämeen! Mulla on kolme lasta, 4, 7 ja 11. Kun lähden ulos tai miten sitä sanotaan, niin mäkin haluan jonnekin menopaikkaan. Ei mulle riitä tosiaankaan enää se, että juttelen ystävien kanssa. Ennen lapsettomana se riitti, koska pääsin sinne menopaikkaan vaikka seuraavana iltana. Nyt joudun tosiaan valitseen, että kun olen hoitanut vapaaillan, niin vietänkö sen täällä ystävien kanssa vai pääsenkö samalla sitten jonnekin menevämpään.
Ehkä en pidä sitten ystäviäni niin mielenkiintoisina, että luopuisin siitä illasta menomestassa. Toisaalta pakko sanoa sekin, että aika pettymyksiähän ne illat ovat usein olleet, eli ei siellä ole ollut juuri koskaan mitään semmoista, mistä kai sitten haaveilen en tiedä kyllä mitä se ees on.
Odotatko kenties koko illan kestävää jännittävää flirttailua yhden tai useamman mielenkiintoisen miehen kanssa? Muutahan sieltä baarista ei oikein saa, mitä ei olisi muuallakin.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Sitä mä mietin, kun tuolla joku sanoi muuttumisesta: miten siinä on käynytkin niin, että samoille tyypeille, joiden kanssa ennen vietettiin tosi hauskaa vain omalla porukalla, ei se porukka enää kelpaa? Vaan niiden ventovieraiden sakkiin on pakko päästä?
Tämä pisti mua vähän sydämeen! Mulla on kolme lasta, 4, 7 ja 11. Kun lähden ulos tai miten sitä sanotaan, niin mäkin haluan jonnekin menopaikkaan. Ei mulle riitä tosiaankaan enää se, että juttelen ystävien kanssa. Ennen lapsettomana se riitti, koska pääsin sinne menopaikkaan vaikka seuraavana iltana. Nyt joudun tosiaan valitseen, että kun olen hoitanut vapaaillan, niin vietänkö sen täällä ystävien kanssa vai pääsenkö samalla sitten jonnekin menevämpään.
Ehkä en pidä sitten ystäviäni niin mielenkiintoisina, että luopuisin siitä illasta menomestassa. Toisaalta pakko sanoa sekin, että aika pettymyksiähän ne illat ovat usein olleet, eli ei siellä ole ollut juuri koskaan mitään semmoista, mistä kai sitten haaveilen en tiedä kyllä mitä se ees on.
Odotatko kenties koko illan kestävää jännittävää flirttailua yhden tai useamman mielenkiintoisen miehen kanssa? Muutahan sieltä baarista ei oikein saa, mitä ei olisi muuallakin.
(tätä minä ainakin odotan aina sinkkuna mutta mitään ei tapahdu kylläkään)
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Sitä mä mietin, kun tuolla joku sanoi muuttumisesta: miten siinä on käynytkin niin, että samoille tyypeille, joiden kanssa ennen vietettiin tosi hauskaa vain omalla porukalla, ei se porukka enää kelpaa? Vaan niiden ventovieraiden sakkiin on pakko päästä?
Tämä pisti mua vähän sydämeen! Mulla on kolme lasta, 4, 7 ja 11. Kun lähden ulos tai miten sitä sanotaan, niin mäkin haluan jonnekin menopaikkaan. Ei mulle riitä tosiaankaan enää se, että juttelen ystävien kanssa. Ennen lapsettomana se riitti, koska pääsin sinne menopaikkaan vaikka seuraavana iltana. Nyt joudun tosiaan valitseen, että kun olen hoitanut vapaaillan, niin vietänkö sen täällä ystävien kanssa vai pääsenkö samalla sitten jonnekin menevämpään.
Ehkä en pidä sitten ystäviäni niin mielenkiintoisina, että luopuisin siitä illasta menomestassa. Toisaalta pakko sanoa sekin, että aika pettymyksiähän ne illat ovat usein olleet, eli ei siellä ole ollut juuri koskaan mitään semmoista, mistä kai sitten haaveilen en tiedä kyllä mitä se ees on.
Odotatko kenties koko illan kestävää jännittävää flirttailua yhden tai useamman mielenkiintoisen miehen kanssa? Muutahan sieltä baarista ei oikein saa, mitä ei olisi muuallakin.
Tai sitten vain kaipaa aikaa, jolloin menomestoissa oli vielä hauskaa.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Sitä mä mietin, kun tuolla joku sanoi muuttumisesta: miten siinä on käynytkin niin, että samoille tyypeille, joiden kanssa ennen vietettiin tosi hauskaa vain omalla porukalla, ei se porukka enää kelpaa? Vaan niiden ventovieraiden sakkiin on pakko päästä?
Tämä pisti mua vähän sydämeen! Mulla on kolme lasta, 4, 7 ja 11. Kun lähden ulos tai miten sitä sanotaan, niin mäkin haluan jonnekin menopaikkaan. Ei mulle riitä tosiaankaan enää se, että juttelen ystävien kanssa. Ennen lapsettomana se riitti, koska pääsin sinne menopaikkaan vaikka seuraavana iltana. Nyt joudun tosiaan valitseen, että kun olen hoitanut vapaaillan, niin vietänkö sen täällä ystävien kanssa vai pääsenkö samalla sitten jonnekin menevämpään.
Ehkä en pidä sitten ystäviäni niin mielenkiintoisina, että luopuisin siitä illasta menomestassa. Toisaalta pakko sanoa sekin, että aika pettymyksiähän ne illat ovat usein olleet, eli ei siellä ole ollut juuri koskaan mitään semmoista, mistä kai sitten haaveilen en tiedä kyllä mitä se ees on.
Odotatko kenties koko illan kestävää jännittävää flirttailua yhden tai useamman mielenkiintoisen miehen kanssa? Muutahan sieltä baarista ei oikein saa, mitä ei olisi muuallakin.
Tai sitten vain kaipaa aikaa, jolloin menomestoissa oli vielä hauskaa.
Niin no minulle se hauskuus nuorenakin koostui siitä että saisi vastakkaiselta sukupuolelta huomiota (harvoin sain). Ehkä jos tykkää tanssia niin niissä voi olla hauskaa muutenkin, mutta monethan täällä eivät nimenomaan halunneet viettää menomestoissakaan aikaa ystäviensä kanssa.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Sitä mä mietin, kun tuolla joku sanoi muuttumisesta: miten siinä on käynytkin niin, että samoille tyypeille, joiden kanssa ennen vietettiin tosi hauskaa vain omalla porukalla, ei se porukka enää kelpaa? Vaan niiden ventovieraiden sakkiin on pakko päästä?
Tämä pisti mua vähän sydämeen! Mulla on kolme lasta, 4, 7 ja 11. Kun lähden ulos tai miten sitä sanotaan, niin mäkin haluan jonnekin menopaikkaan. Ei mulle riitä tosiaankaan enää se, että juttelen ystävien kanssa. Ennen lapsettomana se riitti, koska pääsin sinne menopaikkaan vaikka seuraavana iltana. Nyt joudun tosiaan valitseen, että kun olen hoitanut vapaaillan, niin vietänkö sen täällä ystävien kanssa vai pääsenkö samalla sitten jonnekin menevämpään.
Ehkä en pidä sitten ystäviäni niin mielenkiintoisina, että luopuisin siitä illasta menomestassa. Toisaalta pakko sanoa sekin, että aika pettymyksiähän ne illat ovat usein olleet, eli ei siellä ole ollut juuri koskaan mitään semmoista, mistä kai sitten haaveilen en tiedä kyllä mitä se ees on.
Odotatko kenties koko illan kestävää jännittävää flirttailua yhden tai useamman mielenkiintoisen miehen kanssa? Muutahan sieltä baarista ei oikein saa, mitä ei olisi muuallakin.
Tai sitten vain kaipaa aikaa, jolloin menomestoissa oli vielä hauskaa.
No nuorena siellä olikin hauskaa, siksi niissä käytiin. Ihminen aikuistuu (on lapsia tai ei) ja luonnollisesti eri asiat kiinnostavat eri ikäisinä. Välillä kyllä tuntuu, että lapselliset kaverit ovat jotenkin jääneet vähän nuoren tasolle; kiinnostaa juurikin joku yökerhomeno ja esim. politiikka, yhteiskuntajutut, sijoittaminen tms. saa aikan vaan otsan pyöritystä. Ehkä näille tyypeille riittää omien seinien sisällä oleminen, mutta itse kyllä kaipaan enemmän jo syvyyttä juttuihinkin. Samoin ruokajutut on lähinnä hampurilaista ja kaikki "eksoottisempi" on ihna mahdotonta. Ihmiset pitävät eri asioista, mutta kyllä omassa tuttavapiirissä älykkäimmät keskustelijat ja ylipäätään eri asioista kiinnostuneet ovat juuri lapsettomien joukossa ja noita lapsellisia löytyy nimenomaan lapsellisten joukosta.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Jännä että itsellä ihan päin vastainen kokemus. Ne lapsettomat tai ne joilla lapsi vain osan aikaa ovat koko ajan menossa baareilemaan mutta itse muutaman muun perheellisen kanssa mielummin menemmä jonnekin keikalle jos menojalka vipattaa. Näille muille se ei käy koska siellä aina juotava liian kallista eikä voi vetää kunnon känniä päälle.
Ratkaisu on mennä ilman heitä joita ei kiinnosta samat aktiviteetit.
Väittäisin että 40-50-vuotiaiden ikäpolvella on epäterveempi suhde alkoholiin kuin meillä yhtä nuoremmalla ikäpolvella, ja ap:n ilmiö selittyy osin sillä. Meitä nuoremmat eli 2000-luvun tienoilla syntyneet eivät juo sitäkään mitä me.
Mutta, minulla on lapsi ja olen kyllä kokenut samaa kuin ap. Siksi näen harvoin näitä perheellisiä ystäviä. Erityisesti useamman lapsen äidit haikailevat karaokeen, klubbaamaan tms ja odottavat pikkujouluja kuin kuuta nousevaa. Ei siinä mitään, mutta jos ainoat vaihtoehdot yhteiseen ajanviettoon on joko lasten kanssa HopLopissa tai laskuhumalassa Kallessa, niin valitsen mielummin patikoinnin, kokkikurssin, konsertin tai leffaillan lapsettomien ystävien kanssa.
Uskon että tämä krebausfantasia ja markkina-arvon testaus on tyypillisempää sellaisille ihmisille, jotka elävät hyvinkin perinteikästä keskiluokkaista arkea. Asutaan väljemmin taajamissa, lapset kuskataan harrastuksiin autolla, kulutetaan elektroniikkaan ja vaatteisiin, kenties käydään koko perheen kanssa kerran tai kaksi vuodessa ulkomailla, eikä ylimääräistä rahaa elämäntavan vuoksi juurikaan ole. Sukupuoliroolit ovat siinä mielessä perinteiset, että mies ottaa enemmän päävastuuta taloudesta ja äiti lapsista - isä saa nauttia enemmän omasta vapaa-ajasta ja harrastuksistaan, äiti taas mukavasta elämäntavasta. Pariskunnat eivät välttämättä tätä edes itse ymmärrä, vaan ajattelevat olevansa tasa-arvoisia. Lisäksi monella saattaa olla turvaverkot vähän kauempana, mikä estää lapsivapaata olemista.
Me taas asumme ahtaasti kantakaupungissa, meillä on vain yksi lapsi, isovanhemmat asuvat kävelymatkan päässä, emme omista autoa, työt freelancerina mahdollistavat joustavat työajat. Jos ylimääräistä rahaa joskus on, se menee ravintoloihin tai kulttuurielämyksiin. Lisäksi suhteemme on sekä taloudellisesti että henkisesti oikeasti tasa-arvoinen, ja teemme jatkuvasti itsetarkastelua, ettei kumpikaan joudu kantamaan liikaa vastuuta yhdestä osa-alueesta. Minä pääsen Populukseen raitiovaunulla kymmenessä minuutissa, voin harrastaa seksiä muiden kanssa jos asiasta kumppanin kanssa sovitaan, enkä haikaile salmarishottien perään kun nuorempana on kaikenlaiset päihdekokeilut jo tehty.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Onks tää sama ilmiö kuin se että naimisissa olevat tahtoo leikkiä sinkkukavereiden Tinderillä? "Voidaanks vähän kattoo hei tinderii, pliiiiiiiiiis, eikä siis panisin, miks sä swaippasit vasemmalle, mikä tos muka oli vikana?!?!?!"
No nyt tämän ketjun luettuani, niin ei kyllä tee yhtään mieli osallistua yhteiselle mökkiviikonlopulle kavereiden kanssa. Ja siis en ole mitään baariin menevää sorttia.
Olen monissa illanvietoissa jo kokenut, että lapsettomat ystävät pitävät minua jonain kotiin homehtuneena kotiäitinä, joka ei ole enää sama ihminen kuin ennen lapsia. En ole kiinnostunut ympäröivästä maailmasta, minua kiinnostaa vain lapseni ruuanheittelytaito, ja jos sanallakaan mainitsenkaan kuulumisissani lapseni (joista toinen omaa laaja-alaisen kehityshäiriön, eli aika tiiviisti se elämäni nyt vaan pyörii lapsen ympärillä) niin se tarkoittaa sitä etten sijoita, lue uutisia tai syö hyvää ruokaa.
Ymmärrän kyllä AP:n ja monien närästyksen jos tulee jatkuvasti kokemus, ettei ystävillä kiinnosta olla ystäviä, mutta kyllä tämäkin ketju vain vahvistaa sitä stereotypiaa, että lapsettomat halveksuvat perheellisten elämää ja pitävät itseään parempina ihan siitä syystä ettei heillä ole lapsia.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Kiitos kaikille vastauksista, tämä ketju todella taisi muuttaa elämääni - tätäkin voi av tehdä!
Ymmärrän kyllä, että kyseessä ei ole pelkästään lapset/ei-lapsia jaottelu, vaan enemmän on kyse tietysti ihmisistä noin yleensä. Ainakaan oma tarkoitukseni ei koskaan ole ollut halveksia lapsellisten elämää ja olenhan siihen useiden vuosien ajan monen ystävän kanssa myös osallistunut.
Se, minkä kuitenkin ymmärsin, on, että ainakin minun ystäväni (niin, surullista kyllä kohta entiset) ovat selvästi ajatelleet, että olen jonkinlainen helppo jatke heidän "oikeaan äitikaveripiiriinsä". Tämä on kirpaiseva tieto. Koen, että heillä on vielä tallella se yhteys, johon kuvittelin jossakin vaiheessa, kun lapset kasvavat, pääseväni takaisin mukaan. Näin ilmiselvästi ei tapahdu, vaan saan olla mukana, jos toimimme, kuten äitipiiri haluaa.
Ymmärrän senkin, että en jaa heidän kanssaan äitiyden kokemuksia, mutta kuvittelin näihin päiviin asti, että se ei haittaa, vaan minunkin kokemukseni voisivat olla mielenkiintoisia ja siten yhdistäviä.
ap
Itselläni ei lapsettomana todellakaan ole mahdollista viettää kavereiden kanssa paljoa aikaa, kiitos kiireisen kalenterin. Kuitenkaan silloin harvoin, kun nähdään, en halua mihinkään meluisaan menopaikkaan, vaan ihan johonkin rauhalliseen pubiin yms. paikkaan, missä voi rauhassa jutella. Ihmiset ovat eri asioista kiinnostuneita, on lapsia tai ei.