Vaihtamalla paranee - vai paraniko?

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Todellakin parani. Edellissä liitossa ei ollut himon häivääkään, enkä rakastanut vaimoani. Nykyisessä on kaikkea mitä tarvitsen.

Miksi sitten olit hänen kanssaan?

jos kyseessä olisi nainen ja puhuisi miehestä sulla ei olisi ollut tuota kysymystä. huutista. ei asia kuulu sulle. mies kertoi hänen elämästään. ei se kaipaa neuvojasi :D

Vierailija kirjoitti:

Valitettavasti kaikki akat muuttuvat elähtäneiksi nalkuttajiksi ja pihtareiksi parin kolmen vuoden sisällä. Tiedän mistä puhun. T. Neljä kertaa eronnut

Ei kaikki. Vain sinun kanssasi tekemisiin joutuneet?

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vaihdoin huonompaan.

25 vuotta kestänyt parisuhteemme oli muuttunut varsin harmaaksi ja vuorovaikutus harvasanaiseksi, kaikenlaisia ongelmiakin tuntui välillämme olevan, joten vuosia haudoin ajatusta voiko parisuhde olla tällaista. Tylsää ja arjen puurtamista.

Ihastuin aivan erilaiseen persoonaan kuin mieheni oli. Vakuutuin hyvin nopeasti uuden miehen hyvistä puolista, ja muutin pois kodistani.

Uusi mies osoittautuikin hyvin vaikeaksi raivopääksi ja kaikin tavoin käytösongelmaiseksi kontroloijaksi kuin myös tuntui älykkään aviomieheni jälkeen karsean yksinkertaiselta juntilta. Myös hirveän huonokuntoinen, mitä taas aviomieheni ei ollut.  Mutta halusin nähdä uudessa miehessä pelastuksen elämälleni ja heräsin siitä valheesta hyvin pian.

En kuitenkaan palannut aviomieheni luokse, vaan jatkoi matkaani yksin eteenpäin. On vienyt useampi vuosi tokeentua siitä kaikesta sotkusta, mutta ehkä hirviöön ihastuminen oli tarkoituskin että havahdun miettimään mitä minä oikeasti tahdon. Onko onni parisuhteessa vai ihan muualla. 

Minulle kävi täsmälleen samalla tavalla, vaihdoin hyvän ja älykkään miehen vaikeaan raivopäähän. Sain toki paljon hyvääkin, nykyinen mieheni mm. osallistuu kotitöihin yms., mutta silti jos nyt saisin palata ajassa taaksepäin, en missään nimessä olisi vaihtanut alkuperäistä miestäni toiseen. Minä haluaisin edelleen palata takaisin hyvän mieheni luo, mutta ymmärrän, että olen sotkenut asiat lopullisesti eikä suhteemme voisi enää koskaan palata ennalleen.

Tietenkään ei voi palata, mutta onko mahdollista aloittaa alusta. Tässä ketjussa paasataan siitä, että tehdään virheitä, sellaisia ollaan. Teit virheen. Oletko sanonut sen exällesi?

Älä nyt missään nimessä yllytä petturia häiritsemään vanhaa puolisoa vuosien jälkeen! Jos hän oikeasti rakastaa sitä eksää, hän tietää eksän olevan paremman kumppanin arvoinen ja jättää hänet rauhaan. On itsekästä mennä enää takaisin että oho hups ku vähä tuli tyhmästi tehtyä mutta MINÄ haluan nyt sittenkin sinut... Se juna tuli ja meni eikä pysähdy tämän naisen asemalla enää.

Olen hämmentynyt. Täällä sanotaan, että on ok kun menee ilman rakkautta naimisiin ja virheitä sattuu, mutta jos joku menee sekaisin uutuuden huumasta ja tekee virheen, niin itä ei saa antaa anteeksi? Missä menee raja minkä virheen voi saada anteeksi ja minkä ei?

Ehkäpä tässä oli sanojina kaksi eri tyyppiä, tuskin sama. Mutta sehän on tietysti ihmisistä kiinni, mitä antaa anteeksi, ei sitä kukaan muu voi määritellä. 

On siis ihmisestä kiinni, mutta mä pidän "pahempana" virheenä sitä, että menee naimisiin, vaikka tietää, että ei rakasta toista. Se on jotenkin harkitumpi teko  kuin huumassa oleminen ja rakastuminen. Vähän kuin se, että suunnittelemalla suunnittelee varkauden kuin hetken tuoksinassa ottaa jotain, mikä ei ole omaa.

Lisäksi en minäkään yhtään tykkää siitä, että oikein julistetaan eron jälkeen, että enhän mä sitä edes ikinä rakastanut, huonoa oli seksi ja muu elämä. Itsehän se rakkaudettoman liiton valitsi, miksi edes kuvittelee, että seksi ja pariskuntaelämä olisi jotain hienoa? 

Eikö voi nätisti sanoa, että olimme yhdessä aikamme ja sitten alkoi maailma näyttää toiselta.

Naisen kannattaa muistaa, että markkina-arvo laskee jyrkästi heti tuossa 40 ikävuoden jälkeen ja sitten voi joutua tyytymään selkeästi itseään vanhempaan mieheen. Tietenkin jos on tasoltaan AAA niin sitten on jonkin verran varaa valita.

Nelikymppinen mies taas voi hyvin katsastaa tarjontaa myös selvästi omaa ikäryhmäänsä alemmas. Ja miksei ulkomailtakin. Valinnanvaraa riittää.

ow kirjoitti:

Naisen kannattaa muistaa, että markkina-arvo laskee jyrkästi heti tuossa 40 ikävuoden jälkeen ja sitten voi joutua tyytymään selkeästi itseään vanhempaan mieheen. Tietenkin jos on tasoltaan AAA niin sitten on jonkin verran varaa valita.

Nelikymppinen mies taas voi hyvin katsastaa tarjontaa myös selvästi omaa ikäryhmäänsä alemmas. Ja miksei ulkomailtakin. Valinnanvaraa riittää.

Valinnanvaraa riittää, silti ulina on jatkuvaa.

ow kirjoitti:

Naisen kannattaa muistaa, että markkina-arvo laskee jyrkästi heti tuossa 40 ikävuoden jälkeen ja sitten voi joutua tyytymään selkeästi itseään vanhempaan mieheen. Tietenkin jos on tasoltaan AAA niin sitten on jonkin verran varaa valita.

Nelikymppinen mies taas voi hyvin katsastaa tarjontaa myös selvästi omaa ikäryhmäänsä alemmas. Ja miksei ulkomailtakin. Valinnanvaraa riittää.

Siinä on vaan se, että antaa laskea. Nainen harvemmin tyytyy. Nainen voi vallan mainiosti ilmankin miestä. Ja sekös miehiä harmittaa. Mokomatkin nirppanokat. 

ow kirjoitti:

Naisen kannattaa muistaa, että markkina-arvo laskee jyrkästi heti tuossa 40 ikävuoden jälkeen ja sitten voi joutua tyytymään selkeästi itseään vanhempaan mieheen. Tietenkin jos on tasoltaan AAA niin sitten on jonkin verran varaa valita.

Nelikymppinen mies taas voi hyvin katsastaa tarjontaa myös selvästi omaa ikäryhmäänsä alemmas. Ja miksei ulkomailtakin. Valinnanvaraa riittää.

Hyva kun en tiennyt tata, ennen kuin 43-vuotiaana aloin seurustelemaan silloin 29-vuotiaan miehen kanssa. Olisi jaanyt hyva mies hankkimatta. ;) 

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vaihdoin seksittömän suhteen kuumaan intohimoon, valitettavasti uusikin suhde on nyt kolmen vuoden jälkeen aika kuiva. Miehen pitää valitettavasti vaihtaa aika usein uuteen, kun nainen jaksaa panostaa seksiin vain suhteen alussa.

Onko pitkiä seksipitoisia suhteita olemassa. Tarkoitan että seksiä olisi vähintään joka toinen päivä ja nainen olisi yhtä aloitteelinen kuin mies. Onko thai-naiset aina seksiaktiivisia, pitkään?

Ovat sen aikaa kunnes saavat kansalaisuuden.

Pitäisikö sinun miettiä parisuhteelle asettamiasi kriteerejä?

Mitkä ne sinun mielestä pitäisi olla? Olen urheilullinen, komea ja tienaan hyvin.

Ulkoiset puitteesi ovat yhdentekeviä. Tuo sinun ajattelutapasi sopisi paremmin seksisuhteisiin, ei suinkaan parisuhteen ideaan, jossa kumppani toivon mukaan nähdään myös muuna kuin lihanpalana. Ihan hyvällä sanon. Kaikista ei ole parisuhteeseen.

Eikö pitkä parisuhde voi olla myös kiihkeä seksisuhde? Pitääkö seksistä luopua, jos haluaa parisuhteen?

Kyllä sitä seksiä voi olla ja monilla on läpi suhteen. Mutta varmasti valtaosalla ne viikoittaiset määrät vähenee pitkässä suhteessa, kun suhde arkistuu. Ihan loogista, että uudessa suhteessa se kumppani on seksuaalisesti jännempi ja kiinnistavampi kuin yli 10 vuotta kestäneessä, jossa ollaan jo useita vuosia painettu menemään.